Luulo ei ole tiedon väärti

Ei tarvitse olla täydellinen ihminen voidakseen olla uskova. Vaikka pelkäisi ihmisiä ja turvautuisi lääkitykseen, niin ei se uskoa mitätöi. Eikä pakolla pidä mennä mihinkään mukaan, ei kirkonkaan työhön.

Ei rukouksesta haittaakaan ole ja Luoja poistaa pelonkin jos on poistaakseen. Mutta ei sekään välttämättä tapahdu sormia näpsäyttämällä ykskaks. Eikä ainakaan millään pakolla!

Uskostani en luovu. Totta kai lääkkeet auttavat tilanteessa, jossa paniikki iskee, mutta kantaa myös rukous.

Miksi toiset sitten jännittävät "kympillä" ja toiset eivät olleenkaan - siinäpä pohtimista. Taivaassa ei ehkä enää tarvitse jännitellä, jos sinne vaikka pääsisi :)

Melkein kaikki ihmiset jännittävät joissain tilanteissa.
Se taas johtuu ihmisen normaalista toiminnosta jossa usein taustalla itsekritiikki.

Itsekritiikki taas on ihmisen jonkinasteinen tapa pysyä normaalina terveenä olentona.
Jos sellainen puuttuu, ihminen sairastuu.

Monet peittävät pelkojaan ja arkuuttaan ihan kun se olisi jotenkin paha piirre. Se ei ole.

Ihmisissä on myös tarve olla jotenkin täydellinen ja siksi haluaisi esittää myös täydellistä.

Suurin tekijä yleensä arkuuteen ja pelkoon on se, että ajatellaan että miltä näytän tai mitä muut minusta ajattelee ( joskin se on tervettä), mutta suurimmista peloista ja arkuuksista pääsee eroon esim. kun keskitytään asiaan eikä ihmiseen.
Näinhän yleensä onkin, että ihmiset kuuntelevat toista ja katsovat toista ihmistä, koska hän sanoo jotakin, eli juuri asian takia.
On siis jokin asia.

Nykyään elämä on usein aika neutraalia ja tasaista ja näin ihminen ei pääse kokemaan oikeaa elämää, jota esim. maaseudulla saattaisi olla.

Jumppa tai tanssitunti ei ole elämän tärkeä asia, joten älä mitoita itseäsi rajoittuneeksi jos et tunne voivasi osallistua siihen.

Itse näen arkuutta lähes kaikissa ihmisissä esim. jumpassa kun sitä aloitellaan.
Sitten kun päästään vauhtiin, niin arkuus alkaa jäämään pois ja elämä tuntuukin ihan normaalilta.
Näen jopa ihmisistä, että he ovat onnellisen helpottuneita siitä, että ovat päässeet ylitse luulostaan , siitä luulosta että ovat arkoja mutta eivät olleetkaan.

Martti Luther jossain vaiheessa muistaakseni totesi " tässä olen enkä muuta voi"
Ihminen siis hyväksyy itsensä semmoisena kun on.
Sen jälkeen ihminen pystyy kehittymään, jättämään turhia arkuuksia ja hyväksymään itsensä yhtenä tavallisena ihmisenä.

Voisiko arkuus johtua nuoresta iästä ja siitä, että ei oikein ymmärrä vielä olevansa ihan tavallinen ihminen.Suunnilleen samanlainen kun kaikki muutkin.

Ihmisiä ole muistaakseni 4 vai 5 erilaista tyylillisesti olevaa ryhmittymää. Eli siis hyvin monet ja senkin jälkeen monet ovat aivan samanlaisia kun sinä.

Luulisin, että 2 asiaa sinun olisi hyvä opetella.
Hyväksymään itseesi ja keskittymään " esiintymisessä" asian esille tuomiseen enemmän kun itsesi esille tuomiseen.
Kohta voit viedä lääkityksesi ongelmajäte keräykseen tarpeettomana :)

Kun seuraat ihmisiä, niin huomaat saman mitä olen nyt kertonut.

Arkuudessa ja peloissa on kyllä omat viisautensakin, eli ei ihan pöhköpahkasika ihminen osaa varmaan edes yhtään arkailla tai pelkäillä.