http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000039161495
Jatketaanpa Laurion ja muidenkin kanssa keskustelua. Lähtenäni on Saksan-suurlähettiläänä tuolloin toimineen Wipert Blücherin teos Suomen kohtalonaikoja.
Ribbentrop selitti Blücherille hänen käynnillään Berliinissä 12.2.1940 Saksan olevan puolueeton Suomen-Venäjän sodassa. " Kaikki väitteet Saksan muka toimittavan aseita Venäjälle on valhetta. " Ribbentrop valtuutti Blücherin selittämään näin Suomen ulkoministerille ja jatkaa: ………….
" Kyllä minuakin säälittää, jos mongolinen venäläinen tekee väkivaltaa vaaleaveriselle suomalaiselle naiselle......Emme tällähaavaa voi lähteä välittämään. Miltä näyttää parin viikon päästä, sitä en voi sanoa. Führer ei tahdo ruveta välittämään ennen kuin venäläiset sitä pyytävät.
Samoihin aikoihin oli Saksan Moskovan-suurlähettiläs kreivi Schulenburg myös käymässä Berliinissä jota Blücher yritti saada innostumaan välitysasiassa.
Hän oli ollut Ribbentropin puheilla joka oli kysynyt häneltä miten venäläiset suhtautuivat välitykseen. Kreivi Schulenburg OLI SILLOIN TOISTANUT MOLEMMAT Molotovin hänelle antamat vastaukset (mitähän ne olivat?P.P huomio)ja edelleen oli hän keskustelun jatkuessa tähdentänyt jos hänen pitää tunnustella rauhan mahdollisuuksia, hänellä pitää olla sitä koskevat ohjeet.
Ribbentrop selitti tähän. ”Toistaiseksi teillä ei ole sellaisia , mutta ehkä saatte tuonempana.” Blycherillä oli kiire takaisin Suomeen, panemaan itse paikalla välitystoiminta alulle. Keskusteluissaan Tannerin kanssa 17.2.1940 hän ilmoitti että Saksa pysyi sodassa puolueettomana ja että sanomalahdissä näkyneet uutiset SAKSALAISTEN LENTOKONEEN OHJAAJIEN JA SOTATARVIKKEIDEN lähettämiset Venäjälle ovat silkkaa valhetta. Ribbentrop sähkötti 19.2.1940 Blücherille: ”Valtakunnan ulkoministeri pyytää teitä vastaisuudessa Tannerin kanssa keskusteluissa pysyttelemään täysin vastaanottavana puolena jottei herätettäisiin turhia toiveita.”
Sähkeen ymmärtäminen tuotti vaikeuksia Bücherille jonka sisältöä hän yritti selvittää eri tahoilta. Hän pääteli että Ribentrop oli epävarma kuinka Kremlissä asiaan suhtauduttiin joka loi epävarmuutta, jonka johdosta Blücheriä ohjeistettiin. Blücher toivoi että Schulenburg taitavana diplomaattina onnistuisi ilman Berliinin ohjeitakin raivata Venäjän vastustelut pois.
Tannerin kanssa keskustellessaan hän joutui selittelemään aiemmassa tapaamisessaan tekemiään toteamuksiaan ettei Saksa voi olla välittäjänä tällä haavaa, mutta Tanner näkikin siinä ristiriidan koska Blücher oli kehottanut omakohtaisena esityksenään ajatusten vaihtoon suomalaisten ja venäläisten luottamusmiesten kesken. Johon Blücher totesi olevan eri asia osapuolten lähestyminen keskenään kuin kolmannen oaspuolen välitys.
Tannerin kysyessä voisiko Saksan hallitus ryhtyä toimenpiteisiin sanotun ajatustenvaihdon aikaansaamiseksi. Johon Blücher totesi ettei VOI VASTATA SIIHEN KYSYMYKSEEN. Tanner hiillosti edelleen kysymällä ”millaiset ehdot venäläiset mahtaisi asettaa?” johon Blücher edelleen oli todennut ettei voi vastata kysymykseen.
Tannerin lopetellessa keskusteluja Blücher kysyi puolestaan että oli saanut sellaisia tietoja että Suomi etsii tukea Saksan vihollisilta ja PITÄÄKÖ ASIA PAIKKAANSA? Tähän Tanner puolestaan oli todennut vuorostaan ettei voi vastata kysymykseen. Ilmeisen lämpimät keskustelut päättyivät kylminä.
Tanner salasi keskusteluissa käyntinsä Tukholmassa Kollontain pakeilla jonka asian saksalaiset tiedustelumiehet välittivät Blücherille.myöhemmin. Sinä aikana jolloin Blücher oli Berliinissä venäläiset olivat Ruotsin kautta ilmoittaneet olevansa valmiit sopimukseen Rytin-Tannerin hallituksen kanssa.
Lisäksi hänelle oli tullut epävirallisia teitä tieto että Venäjän Lontoon-suurlähettiläs Maiski oli 22.2.1940 ilmoittanut Englannin hallitukselle Suomelle esitettävät rauhanehdot. Tieto oli sikäli yllättävä Blücherille ettei Berliiniin tuota tietoa oltu välitetty? (olikohan Saksa jo tietoinen mutta Blücheriltä tieto salattu - sen Otto von Zwehlin tapauksen johdosta, jolloin Ribbentropin luottamus Blücheriä kohtaan alkoi horjua)
Eli on johtopäätösten aika, oliko Saksa salaa järjestelemässä talvisodan rauhaa
Suomen ja Neuvostoliiton välille. Kyllähän Tanner jotain haistoi kysyessään Blücheriltä ; ”voisiko Saksan hallitus ryhtyä toimenpiteisiin sanotun ajatustenvaihdon aikaansaamiseksi” Blücherin teos on huonosti käännetty, joten ”ns rivien välistä” on huono lähteä tulkitsemaan asioita. Ken lukisi samat kohdat Saksankielisestä painoksesta.
Kyllähän jotain viitteitä Blücerin teos sisältää tulkinnoille, että mahdollisesti Hitler ja Stalin sopivat talvisodan lopettamisesta.
Jatketaanpa Laurion ja muidenkin kanssa keskustelua. Lähtenäni on Saksan-suurlähettiläänä tuolloin toimineen Wipert Blücherin teos Suomen kohtalonaikoja.
Ribbentrop selitti Blücherille hänen käynnillään Berliinissä 12.2.1940 Saksan olevan puolueeton Suomen-Venäjän sodassa. " Kaikki väitteet Saksan muka toimittavan aseita Venäjälle on valhetta. " Ribbentrop valtuutti Blücherin selittämään näin Suomen ulkoministerille ja jatkaa: ………….
" Kyllä minuakin säälittää, jos mongolinen venäläinen tekee väkivaltaa vaaleaveriselle suomalaiselle naiselle......Emme tällähaavaa voi lähteä välittämään. Miltä näyttää parin viikon päästä, sitä en voi sanoa. Führer ei tahdo ruveta välittämään ennen kuin venäläiset sitä pyytävät.
Samoihin aikoihin oli Saksan Moskovan-suurlähettiläs kreivi Schulenburg myös käymässä Berliinissä jota Blücher yritti saada innostumaan välitysasiassa.
Hän oli ollut Ribbentropin puheilla joka oli kysynyt häneltä miten venäläiset suhtautuivat välitykseen. Kreivi Schulenburg OLI SILLOIN TOISTANUT MOLEMMAT Molotovin hänelle antamat vastaukset (mitähän ne olivat?P.P huomio)ja edelleen oli hän keskustelun jatkuessa tähdentänyt jos hänen pitää tunnustella rauhan mahdollisuuksia, hänellä pitää olla sitä koskevat ohjeet.
Ribbentrop selitti tähän. ”Toistaiseksi teillä ei ole sellaisia , mutta ehkä saatte tuonempana.” Blycherillä oli kiire takaisin Suomeen, panemaan itse paikalla välitystoiminta alulle. Keskusteluissaan Tannerin kanssa 17.2.1940 hän ilmoitti että Saksa pysyi sodassa puolueettomana ja että sanomalahdissä näkyneet uutiset SAKSALAISTEN LENTOKONEEN OHJAAJIEN JA SOTATARVIKKEIDEN lähettämiset Venäjälle ovat silkkaa valhetta. Ribbentrop sähkötti 19.2.1940 Blücherille: ”Valtakunnan ulkoministeri pyytää teitä vastaisuudessa Tannerin kanssa keskusteluissa pysyttelemään täysin vastaanottavana puolena jottei herätettäisiin turhia toiveita.”
Sähkeen ymmärtäminen tuotti vaikeuksia Bücherille jonka sisältöä hän yritti selvittää eri tahoilta. Hän pääteli että Ribentrop oli epävarma kuinka Kremlissä asiaan suhtauduttiin joka loi epävarmuutta, jonka johdosta Blücheriä ohjeistettiin. Blücher toivoi että Schulenburg taitavana diplomaattina onnistuisi ilman Berliinin ohjeitakin raivata Venäjän vastustelut pois.
Tannerin kanssa keskustellessaan hän joutui selittelemään aiemmassa tapaamisessaan tekemiään toteamuksiaan ettei Saksa voi olla välittäjänä tällä haavaa, mutta Tanner näkikin siinä ristiriidan koska Blücher oli kehottanut omakohtaisena esityksenään ajatusten vaihtoon suomalaisten ja venäläisten luottamusmiesten kesken. Johon Blücher totesi olevan eri asia osapuolten lähestyminen keskenään kuin kolmannen oaspuolen välitys.
Tannerin kysyessä voisiko Saksan hallitus ryhtyä toimenpiteisiin sanotun ajatustenvaihdon aikaansaamiseksi. Johon Blücher totesi ettei VOI VASTATA SIIHEN KYSYMYKSEEN. Tanner hiillosti edelleen kysymällä ”millaiset ehdot venäläiset mahtaisi asettaa?” johon Blücher edelleen oli todennut ettei voi vastata kysymykseen.
Tannerin lopetellessa keskusteluja Blücher kysyi puolestaan että oli saanut sellaisia tietoja että Suomi etsii tukea Saksan vihollisilta ja PITÄÄKÖ ASIA PAIKKAANSA? Tähän Tanner puolestaan oli todennut vuorostaan ettei voi vastata kysymykseen. Ilmeisen lämpimät keskustelut päättyivät kylminä.
Tanner salasi keskusteluissa käyntinsä Tukholmassa Kollontain pakeilla jonka asian saksalaiset tiedustelumiehet välittivät Blücherille.myöhemmin. Sinä aikana jolloin Blücher oli Berliinissä venäläiset olivat Ruotsin kautta ilmoittaneet olevansa valmiit sopimukseen Rytin-Tannerin hallituksen kanssa.
Lisäksi hänelle oli tullut epävirallisia teitä tieto että Venäjän Lontoon-suurlähettiläs Maiski oli 22.2.1940 ilmoittanut Englannin hallitukselle Suomelle esitettävät rauhanehdot. Tieto oli sikäli yllättävä Blücherille ettei Berliiniin tuota tietoa oltu välitetty? (olikohan Saksa jo tietoinen mutta Blücheriltä tieto salattu - sen Otto von Zwehlin tapauksen johdosta, jolloin Ribbentropin luottamus Blücheriä kohtaan alkoi horjua)
Eli on johtopäätösten aika, oliko Saksa salaa järjestelemässä talvisodan rauhaa
Suomen ja Neuvostoliiton välille. Kyllähän Tanner jotain haistoi kysyessään Blücheriltä ; ”voisiko Saksan hallitus ryhtyä toimenpiteisiin sanotun ajatustenvaihdon aikaansaamiseksi” Blücherin teos on huonosti käännetty, joten ”ns rivien välistä” on huono lähteä tulkitsemaan asioita. Ken lukisi samat kohdat Saksankielisestä painoksesta.
Kyllähän jotain viitteitä Blücerin teos sisältää tulkinnoille, että mahdollisesti Hitler ja Stalin sopivat talvisodan lopettamisesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuossa ja edellisissä pitää ottaa huomioon että näissä keskustelussa on kaksi pokerinpelaajaa. Toisella sillä hetkellä vahvempi käsi mutta toinen koettaa varmistella ettei miltään kantilta repeä kokonaan. Jos Suomi ei olisi saivarrellut kauppasopimuksista ja vaan ottanut vankan puolueettomuuslinjan, olisi kauhun tasapano voinut ainakin estää Barbarossan aloittamisen Utin lentokentältä.
Barbarossan peruspäätös tehtiin heinäkuun lopulla -40. Silloin alkoi pääpiirteinen kaavailu kenraaline kauhuksi. Tarkempi suunnittelu lähti käyntiin vasta joulukuussa 1940. Ei kannata valehdella näissä perusasioissa.Jättäkää sellainen Lauriolle ja muille vastaaville.
Hommahan kehittyi alkaen Mein Kampfista joka oki jukinen ja ilmestyi jo 1920-luvulla. Suunnitelmat oli olemassa ja kehittyivät sodankulun myötä.
Ja sotilaallisesti kriittinen nikkeli - siinä Suomi teki valinnan joka ehkä oli ratkaiseva jatkoa tarkasteltaessa.
...meni kirjoissa ja kansissa. Näyttää kuitenkin vähän siltä että tuo paljon hoettu fakta siitä että Barbarossan peruspäätös tehtiin heinäkuun lopulla 1940 ei ole se ratkaisevin asia tässä koko Hitlerin idänpolitiikassa ja etenkään siinä mihin päätöksiin se missäkin aikataulussa milloinkin johti.
Jotkut pitävät jo tuota "taisteluni" - kirjaa jonkinlaisena johdantona koko tuohon Barbarossaan.Tuohan nyt kuitenkin saneltiin Hessille jo kaksikymmentäluvun puolivälissä , huomattavasti aikaisemmin kuin tuo usein mainittu heinäkuu 1940 ;) Näyttää vähän siltä että painotus tuon kirjan antamiin ajatuksiin Hitlerin mietteisiin Venäjästä riippuu vähän siitä miten se sopii kunkin kirjoittajan omiin tarkoituksiin.
Tietysti meitä suomalaisia kiinnostaa erityisesti se MILLOIN tuo Barbarossa oli kiteytynyt diktaattorin mielessä siihen muotoon että se alkoi koskettamaan Suomeakin. Siinä on se kysymys mihin ei suoraa vastausta ole vieläkään löytynyt.
Mutta pistänpä nyt minäkin tässä lainauspötkön Hitlerin yhden entisen adjutantin von Belowin muistelmista ,joista laitoin muutamia mielenkiintoisia kohtia talteen itselleni taannoin, tähän väliin kun tuo sopii vallan mainiosti aiheeseen...ja ihan yhdestä ainokaisesta lähteestä ja vieläpä muistelmasta , joten suhtaudutaan kuitenkin varauksella...
"Venäjästä:
Marraskuun 23 päivänä vuonna 1939 Hitler antoi adjuntantilleen von Belowille ensimmäisen
vihjeen hyökkäyksestä Venäjälle. Hän mainitsi että hän halusi oman armeijansa vapaaksi
suureen operaatioon idässä Venäjää vastaan. Adjutantin mielestä jo tuolloin oli kyse Hit-
lerin kauan ajattelemista asioista joiden toteuttamiseen hän tarvitse wehrmachtia.
SUOMESTA
Marraskuun 29 päivänä katkaistiin diplomaattiset suhteet Venäjän ja Suomen välillä.
Hitler seurasi tätä kehitystä hyvin epäilevänä. Hän piti mahdottomana sitä että pieni
Suomi voisi vastustaa suurten neuvostovenäläisten voimien hyökkäystä.
Hitler luki kaiken mitä lehdistö kertoi tuon sotanäyttämön tapahtumista ja antoi diplo-
maateille Moskovaan ja Helsinkiin käskyn hankkia mahdollisimman paljon tietoja sodan kehittymisestä.
Hän seurasi hämmästyneenä seuraavien kuukausien kuluessa , kuinka sota ei tuonutkaan venäläisille mitään menestystä. Hän kysyi itseltään eikö Venäjä kyennyt pääsemään päämääriinsä Suomessa? Hitler ei koskaan osannut vastata tähän kysymykseen.
Hän tarkkaili sodan kehitystä elokuvien viikkokatsauksista ja yritti sitten hahmottaa
itselleen kuvan tapahtumista. Mutta hänen saamansa materiaali oli niukkaa eikä välittänyt mitään aukotonta ja lopullista vaikutelmaa.
Hitlerin myötätunto oli epäilemättä enemmän suomalaisten kuin venäläisten puolella,
mutta hänen täytyi käyttäytyä pidättyvästi, koska liittosopimus venäläisten kanssa
pakotti hänet pysymään puolueettomana.
12.12.1939 pidettiin Hitlerin luona tärkeä neuvottelu josta Below sai Puttkamerilta
tietoonsa merkityksellisimmät yksityiskohdat. Hitler otti Raederin vastaan ja kes-
kusteli hänen kanssaan Pohjolan pulmista. Suomen suhteen he olivat yksimieli-
siä siitä ettei Suomelle saisi antaa virrata apua "epäluotettavan" Ruotsin kautta.
Venäjälle tulisi osoittaa jonkinlaista vastaan tuloa. Raeder oli keskustellut Vidkun
Quislingin kanssa ja painotti välttämättömyyttä ratkaista Norjan kysymys, sillä
merivoimille oli välttämätöntä saada omistukseensa sikäläiset satamat.
Hitler myötäili Raederin näkemyksiä ja lupasi ottaa Quislingin vastaan ja keskus-
tella hänen kanssaan henkilökohtaisesti voidakseen muodostaa hänestä mieli-
piteensä. Keskustelut käytiin muutaman päivän kuluttua valtakunnan kanslias-
sa. Hitler ei kuitenkaan vielä tuolloin tehnyt mitään ratkaisua.
NORJAAN - WESER HARJOITUS
21.2.1940 Hitler vastaanotti von Falkenhorstin ,jota Jodl oli suositellut hänelle
Norjan taisteluihin sopivana kenraalina. Falkenhorst sai suunnitella hyökkäyk-
sen Norjaan."
--No tuossahan sitä on pikkasen ilmapiiriä noilta ajoilta aistittavissa , mikäli von Below nyt on asiat kirjannut suurin piirtein niin kuin ne silloin menivät.
Muutamia mielenkiintoisia henkilöitäkinhän tuossa vilahtelee , kuten von Falkenhorst ja Quisling. Molemmat tunsivat Suomen erinomaisesti jo aikaisemmilta ajoilta. Falkenhorst oli vanha finlandkämpfer ja Quisling oli Norjan entinen Helsingin sotilasasiamies, näin oli muistini mukaan Rislakin kirjassa "erittäin salainen" kerrottu tästä norjalaisesta. Kaikella todennäköisyydellä Suomen talvisodasta puhuttiin enemmän taikka vähemmän Hitlerin kanssa molempien henkilöiden kanssa.
Raederista taasen on välittynyt kuva historiaan että hän olisi nimenomaan ollut Molotov - Ribbentropin paktin yksi vankimpia puolestapuhujia. Jos näin oli niin hän varmasti havaitsi ristiriidan minkä mahdollinen Suomen asioihin puuttuminen toisi venäläisten puolelta esiin.
Quisling siis oli Hitlerin puheilla jo tuolloin joulukuun puolivälissä ja mikäli von Belowin antamat tiedot pitävät paikkaansa , juuri tuolloin Hitler oli erinomaisen kiinnostunut Suomen - Venäjän sodasta.
Von Belowin tekstin rivien välistä on kuitenkin luettavissa muutamia asioita , kuten mm. se että Hitlerin laskuissa Suomi kuului jo tukevasti venäläisille joulukuun alussa. Vain se tosiasia että suomalaiset saivat venäläisten hyökkäyksen pysäytettyä ja rintaman vakiinnutettua joulukuun puolivälin jälkeen pelasti Suomen.
Ja milloin tuo Hitlerin tuleva idän sotaretki konkretisoitui koskettamaan Suomea on edelleenkin SUURI KYSYMYSMERKKI. Jos tuohon löydetään joskus vastaus , löytyy vastaus varmasti myös siihen vaikuttiko Hitler suoranaisesti talvisodan lopputulokseen vaiko eikö? Nykytiedoilla ja dokumenttien valossa ei suoranaisesti vaikuttanut.
"Hommahan kehittyi alkaen Mein Kampfista joka oki jukinen ja ilmestyi jo 1920-luvulla. Suunnitelmat oli olemassa ja kehittyivät sodankulun myötä."
Ylimalkaiset suunnitelmat ovat eriasia kuin laittaa operatiiviset suunnitelmat käytäntöön ja ryhmittää joukot hyökkäykseen odottamaan h-hetkeä. Näitä suunnitelmia Hitlerin esikunta OKW ei paljastanut ULKOPUOLISILLE. Myöhemmin Hitler muutteli suunnitelmiaan sodan kestäesä mielinmäärin - sinne sun tänne.
edistyessä. Se konkretisoitui kutsuun tulla esitelmöimään Talvisodasta Saksaan tammikuussa 1941. Tuolloinhan Heinrichs vihittiin hyvin pääpiirteisellä tavalla Saksan aikeisiin,tosin ehtoja asettaen. Mutta kyllä ammattimiehet toisiaan ymmärsivät. Joka tapauksessa jo kesällä 1940 Hitler oli päättänyt sotatilanteessa kaapata Petsamon kaivokset. Dietlsn armeijakunta siirrettiin sitä varten Finnmarkiin.
...oli varmasti herännytkin. Missähän vaiheessa se konkretisoitui siinä piirissä jolla oli sananvaltaa tapahtumiin täällä Suomessa?
"tapauksessa jo kesällä 1940 Hitler oli päättänyt sotatilanteessa kaapata Petsamon kaivokset. Dietlsn armeijakunta siirrettiin sitä varten Finnmarkiin."
--tuo saksalaissuunnitelmien olemassaolo Petsamon suunnalla puhuu sen puolesta että Suomi oli todellisessa vaarassa vielä tuolloin 1940.
Pistetäänpäs lainaus eräästä aikaisemmasta keskustelunpätkästä tähän väliin tästä samaisesta aiheesta. Kun tätähän on jauhettu aikalailla tälläkin palstalla jo aikaisemmin. Mielestäni tässä saattaa kiteytyä ihan hienosti syyt tuohon Moskovan pakkorauhaan. Pakkorauha se näytti olleen molemmille sotiville osapuolille.
Annetaanpa puheenvuoro Vaka Vanhalle (kumpihan vaka tämä on?)joka tämän kommentin esille laittoi taannoin;:
"Aika oli Suomen puolella, vaikka sodan pitkittyminen kuluttikin Suomea suhteellisesti paljon enempi.
Suomen armeija kykeni pitämään Venäläiset jumissa, länsimaat halusivat laskea joukkoja kalottialueelle, saadakseen hallintaansa Kiirunan ja Petsamon kaivokset, malmivarat jotka oli Saksalle elintärkeitä.
Maihinnousuun Narvikiin oli aikaa enää kolme päivää, kun Suomi solmi aselevon ja teki rauhan N-liiton kanssa.
Mikäli maihinnousu olisi tapahtunut, niin Saksa ei olisi pysynyt enää puolueettomana ja tätä asiaa Stalin ei halunnut misään tapauksessa.
Stalin oli tajunut talvisodan aikana, ettei sen armeija ole vielä valmis kohtamaan Saksan armeijaa, menestys oli ollut sen verran huono Suomea vastaan.
Tämä on se syy, miksi Stalin teki Suomalaisten kanssa rauhan, ennenkuin Englanti ja Ranska tulee alueelle mukaan, koska nämä valtiot olisi vetäneet myös Saksan alueelle.
N-liitto ei ollut vielä valmis sotimaan, sen oli pakko tehdä rauha, ennenkuin vastassa on todella isoja tekijöitä.
Venäläisiltä loppui aika, puna-armeija ei kyennyt täyttämään sitä tehtävää aikataulun mukaisesti, mikä sille oli asetettu."
--tuossa saattaa piillä koko jutun ydin aivan yksinkertaisuudessaan ja aivan ilman mitään Hitlerin ultimaatumeita. Kansainvälinen politiikka ja yksinkertaisesti aika tuli jälleen kerran suomalaisilta mitään kysymättä kuvioihin mukaan ja kas vain "luoteinen rajaselkkaus" uhkasikin laajentua kansainväliseksi konfliktiksi joka ei todennäköisesti sopinut venäläisten suunnitelmiin juuri tuossa vaiheessa sitten lainkaan.
Koko tuo talvisota oli ilmeisesti todellinen virhelaskelma venäläisten puolelta.
Sama sitten ajatellaanko venäläisten politiikkaa tuolloin saksalaisystävällisenä taikka -vastaisena . Vastaus on kuitenkin samanlainen. Rauha oli huomattavasti parempi ratkaisu venäläisten kannalta tuolloin kuin ne arvaamattomat seuraukset tuollaisesta kuviosta että pohjolassa Leningradin ja Murmanskin porteilla olisikin aivan odottamattomat pelurit kärkkymässä.
Mitäs mieltä olet itse tuosta Moskovan rauhasta? Mikä sai Stalinin tekemään "yksimielisen" päätöksen rauhan tekemisen puolesta , vastustuksesta huolimatta?
pitäminen oli eräs perussyy. Sota oli venynyt ja käynyt kalliiksi. Nyt tilanne uhkasi muutua Pohjolassa kokonaan.Stalin, joka oli järkimies, ei halunnut sitä. Näin hän päätti tyytyä sotilaspiirien alun perin miniminä vaatimaan Pietari Suuren rajaan. Loput voitaisiin hoitaa myöhemmin.Oleellinen pelko oli se, että NL olisi voinut joutua sotaan länsivaltoja vastaan liittolaisensa Saksan puolella. Nehän eivät olleey julistneeet sotaa NL:lle, vaikka olivat Puolan taanneet ja NL otti siitä osansa.
Yleensä ei kannata historian käänteistä etsiä liikoja hienouksia. Eivät valtiomiehet olleet mitään ennustajia, vaan pyrkivät selviytymään päivästä toisiin omaa etuaan valvoen.
Blücherin huolestuneisuus lisääntyi venäläisten sodan menestymisestä - huolimatta vapaaehtoisten mm. Ruotsista Hollannista, Belgiasta, Italiasta, Sveitsistä, Unkarista tulleet ei niinkään huolestuttanet, mutta vaikka asiat salattiin suomalaisten toimesta hän sai kiertoteitse tietoon että Mannerheimin päämajaan oli saapunut Englantilaunen upseeri ja ranskalainen eversti.
Olettamina mistä apujoukot saapuisivat Suomeen hän piti mahdollisina vain Narviikkia, Petsamoa tai Murmanskia. Narvikin kautta tapahtunut invaasio olisi vaarantanut Kirunan malmiesiintymät. Blücher ilmoitti liittoutuneiden mahdollisista suunnitelmista oitis puhelimella Berliiniin lisäten oman näkemyksensä
”Kaikkein helpoimmin pulma ratkaistaisiin siten että Suomen-Venäjän selkkaus >lopetettaisiin< ennen kuin molemmat Länsivallat ehtisivät ottaa suojelukseensa sekä Suomen että ruotsalaisten malmit.
Hackzellin käydessä (yksityishenkilönä jota Blücher oli ihmetellyt hänelle) maaliskuun 2.päivänä hänen luonaan. Tähän saakka tietoja oli ollut vaikeaa saada, nyt Hackzell oli antanut ensiarvoisen tärkeää tietoa: ” Sota on menetetty. Venäläiset ovat murtautuneet Manerheim linjanläpi. Hallitus puolueet ja päämaja käsittivät että rauha oli tehtävä. Jo aiemmin suomalaiset olivat olleet Ruotsin kautta yhteydessä venäläisiin ja heidän vaatimuksensa olivat puheena nytkin.
”Eikö Saksan hallitus voisi käyttää vaikutusvaltaansa Moskovassa taivuttaakseen Venäjän luopumaan vaatimasta Viipuria ja Laatokan pohjoispuolisia osia?”
Blücher ilmaisi ihmettelynsä että Hackzell kysyi yksityishenkilönä asiata. Johon hän vastasi ettei ole ilmoittanut asiasta muille ulkovalloille ja että avustustoiminta näistä maista saataisi loppua jos saisivat tietää pyynnöstä Saksan suuntaan.
Blücher ilmoittikin heti kiireellisellä sähkösanomalla asiasta Berliiniin ja koko suurlähetystön henkilöstö laitettiin auttamaan sähkettä salakielelle kääntämisessä.
Berliinissä sähkettä pidettiin omituisena koska olivat ilmeisesti sitä mieltä että suomalaiset ensin turvautuisivat Englanti-korttiin eivätkä informoineet kreivi Schulenburgia Moskovaan jota Blücher oli pyytänyt sähkeessään.
Hackzellin käydessä Blücherin luona niin samaan aikaan olivat Englannin ja Ranskan hallitusten edustajat Tukholmassa ja Oslossa tiedustelemassa joukkojensa invaasiosta ja läpikulusta.
Maaliskuun 3.päivänä Ruotsi kieltäytyi ja 4.päivänä saman teki Norja. Samaan aikaan Ryti neuvotteli englantilaisen ja ranskalaisen upseerin kanssa. Noista (ovelista) neuvotteluista Ryti oli kertonut myöhemmin Blücherille.
” Tuona hetkenä oli maailman kohtalo suomalaisen valtiomiehen käsissä. Suurpoliittinen valtaryhmitys ja siten historian kulku oli tuon ratkaisun varassa. Mutta herra Ryti antoi päätöstä tehdessään vain oman maansa etujen määrätä. Hän luopui Länsivaltojen taholta saatavan avun-toiveista ja päätti oitis lähteä lentämään Moskovaan sovittuaan asiasta ylipäällikön ja muutamien muien eduskunnanjäsenen kanssa. sivu 187.”
Kaksijakoinenhan tuo Blücherin sodanjälkeen muodostunut mielipide on.
Hitlerin strategian mukaan saksalaisten etu oli että Ryti matkusti rauhantekoon Moskovaan ennen kuin olisi pyytänyt Länsivaltojen apua jolloin Kirunan malmi olisi jäänyt Länsivaltojen käsiin. Blücher spekuloikin mahdollisuudella että Länsivallat ja Venäjä olisivat joutuneet konfliktiin jolloin Saksa olisi säästynyt kahden rintaman sodalta.
Suomalaisten käsityksen mukaan venäläiset kenraalit olivat rauhaa vastaan mutta Stain ajoi tahtonsa läpi muita kuuntelematta.