Kyllä autoilu on tosi miehen hommaa, heti oven avaamiseksi pitää lukko avata ruuvimeisselillä kun se "vähän" takertelee. Revitään tiivisteistään jäätynyt ovi kaksin käsin auki niin että tiivisteet repeää. Revitään tiivisteen jäänteet kiroillen kokonaan irti.
Putsataan tuulilasiin parin sentin aukko Jamppa Tuomisen kasettikotelolla joka on ostettu vuonna 1982. Autossahan ei tietenkään ole toimivaa kasettisoitinta mutta pitäähän nyt jokin jääraappa olla.
Sitten pitää säätää vaneri ja tiili penkin alle sopivaan kohtaan ettei perse putoa lattian tasalle kun tuli kerran vähän kännipäissään lyötyä penkkiä nyrkillä ja penkin kannakkeet repesivät.
Sitten ruetaan sörköttelemään avainta virtalukkoon, kirotaan ja sörkötellään niin kauan että se suostuu menemään pohjaan asti. Käännetään avainta ja potkitaan kaasupoljinta että kiihdytyspumppu ruiskii bensaa imusarjaan kun eihän se ryyppy tietenkään toimi.
Kun auto on käynnistynyt, pidetään kaasulla kierroksia yllä, kurotellaan ja lyödään nyrkillä lämmityslaitteen puhaltimenmoottoriin apukuskin jalkatilassa että tuulilasi alkaisi sulaa huurteesta.
Sitten kytketään biltemasta pöllityllä dippikatkaisijalla valot päälle kun se alkuperäinen valokatkaisija on rikki. Lyödään nyrkillä tiettyyn paikkaan kojelaudassa jolloin mittarivalot syttyy, jos ei syty kerralla lyödään toisen kerran kahta kovemmin.
Lähdetään liikkeelle, sileät renkaat joissa on ollut nastoja ainakin vuonna 1985 luistavat enemmän kuin pitävät mutta mitäs se haittaa.
Toisella jalalla on koko ajan painettava kaasua ettei moottori sammu kylmyyttään kun ryyppy ei toimi. Niinpä jarrua on pumpattava (järjestelmässä ilmaa joten poljin painuu ensimmäisellä painalluksella pohjaan asti) vasemmalla jalalla, sitä ensin on tietysti painettava kytkintä ja vaihdettava vaihde vapaalle. Vaihde kytkeytyy tietynlaisella karate-jiujitsu-lyönnillä jonka vain auton omistaja tietää.
Ylämäessä liikennevaloissa on sitten vedettävä käsijarru päälle ja toivottava että se pyykkinaru jolla vaijeri on korvattu pitää kun on vaihdettava ykkönen silmään. Onneksi moottori alkaa lämmetä vaikkei termostaattia olekaan että kaasujalan voi kohta siirtää jarrulle.
Toisessa kädessä on tietysti kännykkä jolla pitää naputtaa tuiki tärkeä tekstiviesti sille edellisyön huoralle että kerää kamppeensa ja häipyy ennenkun vaimo saapuu kotiin, toisella kädellä taas pitää raapia tuulilasin sisäpuolelta jäät ja huurteet pois, polvella käännellään rattia.
Tällaista on "tosimiehen" talviautoilu...
Putsataan tuulilasiin parin sentin aukko Jamppa Tuomisen kasettikotelolla joka on ostettu vuonna 1982. Autossahan ei tietenkään ole toimivaa kasettisoitinta mutta pitäähän nyt jokin jääraappa olla.
Sitten pitää säätää vaneri ja tiili penkin alle sopivaan kohtaan ettei perse putoa lattian tasalle kun tuli kerran vähän kännipäissään lyötyä penkkiä nyrkillä ja penkin kannakkeet repesivät.
Sitten ruetaan sörköttelemään avainta virtalukkoon, kirotaan ja sörkötellään niin kauan että se suostuu menemään pohjaan asti. Käännetään avainta ja potkitaan kaasupoljinta että kiihdytyspumppu ruiskii bensaa imusarjaan kun eihän se ryyppy tietenkään toimi.
Kun auto on käynnistynyt, pidetään kaasulla kierroksia yllä, kurotellaan ja lyödään nyrkillä lämmityslaitteen puhaltimenmoottoriin apukuskin jalkatilassa että tuulilasi alkaisi sulaa huurteesta.
Sitten kytketään biltemasta pöllityllä dippikatkaisijalla valot päälle kun se alkuperäinen valokatkaisija on rikki. Lyödään nyrkillä tiettyyn paikkaan kojelaudassa jolloin mittarivalot syttyy, jos ei syty kerralla lyödään toisen kerran kahta kovemmin.
Lähdetään liikkeelle, sileät renkaat joissa on ollut nastoja ainakin vuonna 1985 luistavat enemmän kuin pitävät mutta mitäs se haittaa.
Toisella jalalla on koko ajan painettava kaasua ettei moottori sammu kylmyyttään kun ryyppy ei toimi. Niinpä jarrua on pumpattava (järjestelmässä ilmaa joten poljin painuu ensimmäisellä painalluksella pohjaan asti) vasemmalla jalalla, sitä ensin on tietysti painettava kytkintä ja vaihdettava vaihde vapaalle. Vaihde kytkeytyy tietynlaisella karate-jiujitsu-lyönnillä jonka vain auton omistaja tietää.
Ylämäessä liikennevaloissa on sitten vedettävä käsijarru päälle ja toivottava että se pyykkinaru jolla vaijeri on korvattu pitää kun on vaihdettava ykkönen silmään. Onneksi moottori alkaa lämmetä vaikkei termostaattia olekaan että kaasujalan voi kohta siirtää jarrulle.
Toisessa kädessä on tietysti kännykkä jolla pitää naputtaa tuiki tärkeä tekstiviesti sille edellisyön huoralle että kerää kamppeensa ja häipyy ennenkun vaimo saapuu kotiin, toisella kädellä taas pitää raapia tuulilasin sisäpuolelta jäät ja huurteet pois, polvella käännellään rattia.
Tällaista on "tosimiehen" talviautoilu...
Vastaukset 5
Vanhimmat
... tuli mieleen kusenkeltainen taunukseni... :) Sillä ajaminen oli aika lailla samanlaista kuin mitä kuvaat... Eihän opiskelijalla varaa mitään remonttia tehdä tai renkaita hankkia.
Toinen hauska talviauto oli kleinbus. Sillä ajaessa ekat pari kolme kilsaa piti ajaa kommandopipo päässä ja pää ulkona ikkunasta. Sähkölämppäri (auton omasta puhumattakaan) ei saanut pidettyä tuulilasissa edes sitä futiksen kokoista aukkoa...
Mulla vähän pelottaa, kun lämpimästä EU-maasta haetussa tuontiautossani on samansuuntaisia oireita nähtävillä jo näilläkin keleillä..
Mistä sait tommosen tuontiauton noilla samoilla ominaisuuksilla, minäkin toin yhden mutta ei tullut huoraa sänkyyn eikä löydy jamppatuomista autosta...
...
Tälläistähän tämä autoilu tuppaa olemaan näin talvella,toista se on kesällä,kun autoa ei saa jäähtymään millään.Hyvä juttu.