Löytyykö murrosikäisen lapsen vanhempaa..äitiä tai isää...yksinhuoltajaa tai yhdessä asuvia..ketä vaan..jolla kokemuksia miten selvitä..jos lapsi ei tottele..karkailee kotoa..varastelee..uhkaavaa käytöstä,sisaruksiaan kohtaan,äitiään kohtaan..kyse kirveistä,puukoista,tulitikuista..
Pinnailee koulusta..ei tunteja,vaan päiviä.
Apua ei tunnu saavan edes sosiaalipuolelta,ei lastensuojelusta,ei psykiatrialta..Mitä tekee vanhempi silloin,kun omat voimat on loppu,keinoja ei ole ja on totaalisen yksin asian kanssa?...Onko kokemuksia...Auttakaa!!!
Pinnailee koulusta..ei tunteja,vaan päiviä.
Apua ei tunnu saavan edes sosiaalipuolelta,ei lastensuojelusta,ei psykiatrialta..Mitä tekee vanhempi silloin,kun omat voimat on loppu,keinoja ei ole ja on totaalisen yksin asian kanssa?...Onko kokemuksia...Auttakaa!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
toteutua juuri se ettei yhteiskunnalla ole niitä resulsseja tarjottavana mitä tarvitset. Riippuu tietenkin myös paikkakunnasta.
Nämä tahot joihin olet yhteydessä niin heidän olisi jo pitänyt toimia. Lapsesi tarvitsee selkeästi pysähtymisen pakkokeinoin.
Kokemuksenani on että lapsi laitetaan pakkohoitoon muutamaksi viikoksi jolloin voidaan kartoittaa ongelman laatu. Vaadit psykiatrialta toimia.
Sinun on suojeltava muuta perhettäsi myös ja ihmettelen todella syvästi sitä että nämä tahot eivät reagoi. Luultavasti kunta jossa asut niin siellä ei ole varoja tai puuttuu kyseiset palvelut.
Ota selvää sosiaaliministeriöstä kuka vastaa näistä palveluista maassamme ja ota häneen yhteyttä kertoen tarinasi.Vaadit apua!
Lapsesi tarvitsee kaiken avun ja selkeästi hänellä on paha olla kun käyttäytyy noin.
Voimia teidän perheellenne. Toivotaan että joku reagoi.
Niin...en tiennyt mihin kohtaan oisin kirjoittanu tätä juttua mutta päätin sun kohalle..vaikkei sillä kai merkitystä..halusin vain selventää mun/pojan ongelmaa...
Olin onnellisesti kihloissa miesystäväni kanssa..Olimme olleet jo 6 vuotta yhdessä.Silti...olimme jo pitkään halunneet lasta...ja yritimmekin sitä aktiivisesti..Ei vaan onnistunut..Molemmat kävimme tutkimuksissa..Minulta tähystettiin navan kautta oliko munajohtimet auki..mieheltä testattiin sperman "vahvuus"...lopulta kävi ilmi että mulla hormonihäiriötä...Sain sitten hormonilääkkeet ja jatkoimme yrittämistä..Oli se henkisesti tosi raskasta...muistan miten miehen siskokin huusi mulle:"mikä akka sä luulet olevas ku et saa edes lasta aikaseksi veljelleni" :(
Kolme vuotta meni...vihdoin raskaana..mutta olikin "tuulimunaraskaus"..eikun kaavintaan..Luoja sitä kyynelten määrää..:((
Lopulta...raskaus onnistui :)....Odotus oli mitä ihaninta aikaa..tosin..mies oli alkanut juomaan kaljaa...viikonloppuisin :( liian paljon..
Poika syntyi -95,2 viikkoa yliaikasena,painoi silti ainoastaan 2,4 kg..istukka ei toiminutkaan,lapsivesi oli vihreää ja sitäkin ihan vähän,vauvalta loppui happi..tehtiin hätäleikkaus..Hapen puutteen johdosta vauva vietti ensimmäiset päivänsä happi/lämpökaapissa..puolet kropasta jäi veltoksi.
Vuoden kävin pojan kanssa fysioterapiassa ja luojan kiitos "vika"saatiin korjattua.Ainoastaan pituus jäi hiukan lyhyemmäksi..Eli siis edelleen on ikäisiään päätä lyhyempi(tosin ei me vanhemmatkaan kovin pitkiä olla).
Mies kuitenkin alkoi heti lapsen synnyttyä juomaan kaljaa jo entistä useammin..Lopulta asuimme talon eri "päädyissä",hän toisessa,minä vauvan kanssa toisessa.Vauvalla oli myös koliikkia,mies vain huusi..."sä olet kotona,mä töissä,mun täytyy saada nukkua,hoida ite".Jopa jääkaapissa meillä oli omat ruokahyllyt..En jaksanut tätä,muutin pojan kanssa pois pojan ollessa puoli vuotias..jäin siis yh-äidiksi..
Tapasin seuraavan mieheni,kun poika oli 2 vuotias..seurustelimme 5 vuotta,jonka aikana syntyi 2 lasta.Mies kuitenkin jätti ainakin 10 kertaa..syynä ilmoitti ettei halunnut vastuuta,halusi olla ja mennä...Oli useinmiten poissa 2 vk. - 2 kk.tta..aina kuitenkin tuli takaisin..lopulta menimme naimisiin...ero tuli -07 kesällä..minä hain..mies kun petti henkisesti ja fyysisesti,alisti monta vuotta..lopulta raiskas mut..
Poika..sanotaan nimeksi nyt vaikka..Saku..,koko ala-aste iän häntä koulukiusattiin..lyhyydestä..koulu aina sanoi hoitavansa "asian",silti pojalla oli paha olla..ja mä tunsin oloni..voimattomaks..6 luokalla hän sai kerran opetuskiellon loppupäiväksi,lähetettiin kotiin,syyksi sanottiin väkivaltaisuus,pojan tarina oli kuitenkin eri mitä koulun..Kuraattorilla poika kävi,minäkin ..juttelemassa..kaikki asiat aina käännettiin Sakun syyksi..
Sakun biologinen isä..tapaaminen pitäisi olla joka toinen viikonloppu kesäisin viikko..Kuitenkin isä välillä pitänyt 3.kin kk.tta,kun ei Sakua halunnut ottaa.Silloin Saku usein mulle itki.."miksei iskä huoli mua" :(
Tää "puoli-isä"...hän ja koko miehen suku...koko 10 vuotta,piti Sakua toisarvoisena.Esim.kun pienemmät sisarukset saivat lahjaksi 20€,Saku sai 10€..Saku usein kysyi.."miksi mä saan vähemmän?"...mä koitin aina "paikata"..piilossa lisätä..antaa saman kuin muutkin lapset sai..Mulle kun kaikki 3 ovat yhtä rakkaita..
Eron jälkeen sain kuulla,että mun ollessa esim.ruokakaupassa..mies oli "retuuttanu"Sakua..Ei nyt lyönyt,mutta liian kovia otteita..jopa jaloista kantaen raahannut yläkertaan,pojan huoneeseen..Pienemmät tiesi kertoa mulle..Saku ei edelleenkään ole niistä mulle puhunut ja mulla huono omatunto...miksen mä huomannut mitään...miksen ollu puolustamassa lastani :(
Eron jälkeen..uskoin että elämässä alkaa paistamaan aurinko..minä lasten kanssa..Ei tarvitse pelkää mitään..jne.mutta toisin kävi...Ainoastaan muutama kk.meni..alkoi musta perättömiä ilmoituksia mennä lastensuojeluun..Lapset muka nälkäisiä,kuljevat liian pienissä ja risaisissa vaatteissa,minä mukamas keskityn päihteisiin ja mulla muka useita taajaan toistuvia lyhytaikasia miessuhteita....KAIKKI PUPPUA!
Mun elämä...arki...työ ja lapset...Lapset nyt yleensäkki mulle kaikki kaikessa..Ja mitä miehiin tuli...niin ainoastaan yksi suhde oli..puoli vuotta eron jälkeen..siitäkin luulin että mies oli se oikea..Mutta mies söikin diapameja ja joi alkoholia...oli aivan seko..mustasukkainen mun lapsistakin..Olin niin pettynyt...Ja mitä Sakuun tulee...niin Saku juuri oli se joka tavallaan "ajoi"miehen pois...Mies kun sai mut usein itkemään..Saku niinkuin.."puolusti mua"..
Viime keväänä..oli ilta..pienemmät nukkui omassa huoneessaan..Saku nukahtanut olohuoneen sohvalle,minä tietokoneen äärellä..klo.12 yöllä.Saku alkoi pitää ihme ääntä..niinkuin kuorsausta,mutta kovempaa..Menin Sakun viereen..välittömästi alkoi kramppaamaan..koitin herättää..kuolaa alkoi valumaan suusta...silmät apposen ammollaan..itkien,paniikissa soitin 112.een..Kun vihdoin ambulanssi tuli(ei aluksi löytänyt perille)sanoivat,että kohtaus ohi,mutta pupillit vielä liian laajat ja pulssi koholla,eikun sairaalaan...
Oli sydäntä särkevää saattaa Saku ambulanssiin kun en mukaan voinut mennä,enhän voinut pienempiä jättää yksin..piti hoitaa hoitaja ensiksi niille..
Vihdoin kun sairaalaan perille pääsin perässä,luojan kiitos kaikki oli ok..jäin sitten yöksi Sakun kanssa sairaalaan..Edelleen tutkitaan mikä aiheutti kohtauksen..Neurologi puhunut kasvaimesta...Mangneettikuvaus on 26.11....pelottaa....
Kesän jälkeen kun koulut alkoivat..Saku siirtyi yläasteelle...Ei mennyt kuin 2 viikkoa..kun luokanvalvoja soitti...Sakua kiusataan koulussa...heitellään kävyillä...uhataan lyödä..Saku pyysi mua soittamaan rehtorille...sitä pelotti mennä kouluun..
Saku oli jo aiemmin sanonut,että kun ala-asteella kiusattiin niin jatkuu se kuitenkin yläasteellakin...poika oli oikeassa :((
Muutama viikko meni eteenpäin ni tilanne kääntyi päälaelleen....Saku oli se kiusaaja...Oli esim.sahannut toisen pojan lippalakin tekniikantunnilla...Noh..korvauksia tietysti jouduttiin maksamaan...
Saku seurusteli puolitoista vuotta yhden tytön kanssa...Oli niin onnellinen tytöstä...Tyttö kuitenkin jätti..muutama kuukausi sitten..Siitä kai alamäki alkoi...ja tää...."helvetti"...
Nykyään...Mulla ei oo minkäänlaista otetta poikaan..Poika lähtee kouluun aamulla..(muttei kuulemma ilmesty sinne)ja tulee kotiin klo.23 yöllä...koko päivän...en tiedä missä Saku on...kenen kanssa...mistä ettiä...mihin soittaa...Puhelin sillä on kuulemma varastettu..tosin silloin kun sillä vielä oli se ni ei hän mulle edes vastannut...Usein illat ajelen itkien pitkin kyliä..etsien...pelkäen..löytyykö ojan penkasta,onko edes hengissä...Tupakkaa oon usein löytänyt pojalta...samoin olutta..
ennen noita koko päivän poissa oloja..hän karkaili kotoa..pyörällään...piilotin sitten pyörän kellariin..lukkojen taakse..(asumme ok-talossa,vuokralla)sanoin Sakulle että viikon on pyörä ainakin siellä..Saku sitten kirveellä hajotti kellarin oven...mä menin silloin väliin..jouduin ottamaan askeleita taaksepäin...perääntymään...tilanne oli pelottava...hän kun tuli kohti...kirves pystyssä..
Olen myös löytänyt puukon Sakun sängystä..poika nukkunu se kainalossa...Tulitikulla Saku leikki..onnistui polttamaan palohaavan pikkuveljensä kaulaan...
Kaupasta poika on jäänyt kiinni varkaudesta...kamerasta itse sain nähdä...poika varasti tupakkaa..Syyksi silloin sanoi kahden isomman pojan painostaneen...ne pojat olivat siinä hänen takanaan...
Multa poika varastaa rahaa..usein on 50€ hävinnyt kukkarosta..Joudunkin nykyään laittamaan koko käsilaukun heti lukkojen taakse kun kotiin tulen..Se on niin raskasta kun omassa kotonaankin saa olla.."varpasilleen"
Saku kävi reilu kuukaus sitten prsykiatrilla...mä olin jo aiemmin pyytänyt apua...että poika pääsisi puhumaan...mulle kun lakkasi puhumasta...Lääkärissä...poika haistatteli lääkärille...ja lopulta lähti huoneesta ulos...ovet paukkuen...Sielläkin juoksin sitten pojan perässä pitkin sairaalan pihaa...Lääkäri sanoi...jonkinasteinen käytöshäiriö pojalla on...puhui jopa pakkohoidosta...lääkehoidoista...mutta antoi Sakulle yhden mahdollisuuden...terapiaan...yhteistyöhön..
Oon kouluun yhteydessä lähes päivittäin...Saku ei ilmesty kouluun..En tiedä mitä teen...En voi poikaa väkisin viedä kädestä pitäen tunneillekkaan...täytyy mun töissäkin olla..Koulukuraattorin kanssa puhuin viimeksi eilen..Koulu on huolissaan Sakusta..
Mä pyysin että Saku pääsisi johonkin poika/koulukotiin..Oon sanonut etten jaksa enää...Oon niin yksin koko asian kanssa..ja mulla ne pienemmätkin.Aamusin kun silmäni avaan...tulee itku..sama iltasin...kun nukahdan...useinmiten itkien...Oon vaan niin totaalisen loppu...Elämänhalukin jo hiipumassa...Toive päästä pilvien päälle kasvanu...Kun kaikkeni teen....yritän ja yritän...silti..tuntuu että väärin teen..epäonnistunu äiti olo....ja sitten kun apua pyytänyt niin tuntuu etten sitä saa...Sanotaan vain että "jutellaan"...kun piru vie ei ne juttelut enää auta...ku pitäis TOIMIA...pojan tulevaisuutta kun kuitenkin aattelen...
Viime torstaina...poika tuotiin poliisiautolla kotiin..oli yrittänyt varastaa kaupasta olutta....jälleen sanoi että vanhempi mies oli uhannut väkivallalla jos ei hae sille olutta...Sanoin poliiseillekkin että sääli..mutta totuus on etten pysty luottamaan omaan lapseeni...ja kerroin kaikki mitä viime kuukausina on sattunut...esim.viikko aiemmin...täällä varastettiin henkilö auto..kyseessä 4 alle 15-v poikia...luojan kiitos Saku oli silloin kotona...mutta aluksi kylillä puhuttiin että Saku oli asialla...PUHEETKIN JO SATUTTAA....Sitten kylän kirjaston 2 ikkunaa nuorisotalon ikkuna oli hajotettu...Saku myönsi että nuorisotalon ikkunan oli hajottanu...kysyin millä...vastasi kivellä...kysyin miksi...vastasi....en tiedä...Sitten paikalliseen pizzeriaan oli murtauduttu...varastettu kaljaa...Saku myönsi että oli osallisena..oli vahtinyt ettei ihmisiä tule...kun toiset olivat menneet sisään...
Meillä käy perhe-avustaja kerran viikossa...nyt 3 kertaa käynyt..yksi kerta niistäkin...Saku ei tullut paikalle..Tämä perhe-avustaja oli tehnyt jotain "nuorisokirjaa"Sakun kanssa...kertoi sitten mulle että Saku oli kertonut olevansa yksinäinen ja usein itkeskelee...monessa kohtaa oli maininnut että kaikkein tärkein ihminen on äiti..
Mulla vaan...tuntuu niin usein....ettei mun äidinrakkaus enää riitä...Sydäntä särkee pelkkä ajatuskin...lähettää Saku johonki pois...huostaan...mutta kun pojan parasta aattelen...niin ois vaan pakko....Niin tai näin...itken kuitenkin..:((( Tuntuu kuin...ei olisi kuin 2 lasta...niinkuin olisin menettänyt yhden...:((((((((((((
Lastenvalvoja sanoi...eilen...päivällä.,..että "teillähän kuitenkin menee jo paremmin"...mä jäin suu auki...miten niin paremmin...mä en edes nää poikaa...lähtee aamulla...tulee yöllä...ei käy koulua...on jo rikoksia...poliisit tuovat kotiin...mä itkien etin kyliltä....
Eilen illalla...siskon tyttö soitti...Saku nähtiin kylillä....mä lähdin heti sinne...löysin pojan..sanoin...et ollu taaskaan koulussa..nyt kotiin...Sakulla oli hullun kiilto silmissä...sylki maahan...huusi..."v...mä lähe mihkää..sä se seko oot..."...mä järkytyin...jopa pelkäsin...poika on pikkuinen mutta silti...pelottava...Saku lähti...muitten nuorison kanssa...hävisi näkyvistä..mä itkien soitin 112....pyysin nuoriso kriisi apua...Puhuin tän alueen kriisiavustajan kanssa...Jestas....TAAS..kaikki alusta...puhuin ja puhuin...sanoin ettei poika suostu kotiin...mitä mä teen...jos tänne jätän ni tulee syyte heitteille jätöstä...Ainoa mitä sain vastauksen....oli että..antoi suoran puh.numeron johon soittaa,jos poika ilmestyy kotiin ja on väkivaltainen...silloin soitan siihen numeroon ni tietävät soittaa poliisille...ja toinen vastaus oli..."mene kotiin lepäämään"...(!!!!)
Ei herran jumala...tätä yhteiskuntaa...Kun sattuu näitä kamalia ampumisjuttuja...syytetään osittain vanhempiakin..."miksi eivät hakeneet apua"...ja nyt...mä oon esimerkki....koko ajan huudan apua...silti...vastauksena saan..."katsotaan nyt....jutellaan" ja "mee kotiin lepäämään"...Mitä hiton hyötyy on tässä vaiheessa puhumisesta...Sakullakin oli psykologi aika perjantaina aamulla...mä siellä yksin istuin...ei poika ilmestyny paikalle...
Eli kaiken kaikkiaan...nyt tässä on mukana...lastenvalvoja,sosiaalityöntekijä,perhe-avustaja,psykiatri,psykologi,luokanvalvoja,rehtori,koulukuraattori,poliisi ja kriisikeskuskin...ja tuntuu...ettei apua tule...
Tässä vaan menee nuoren ihmisen elämä...täysin piloille...ja mun...kun en jaksa...ja siten...2 pienemmän lapsen...jos niiden äidille sattuu jotain..Mä kun jo pelkään että mut laitokseen laittavat...että katsovat että "Se on nii masentunu...sekasin"...tms.
Emmä tiiä...Raskasta on...Töistä pomo lähettää kotiin....mee kokoomaan itsesi..ku itken vaa...joka paikassa...ku ei mulla hajuakaan missä poika on..
On tää...kaikki...NIIN VÄÄRIN!!!
Enkä muute nyt tiedä...miks kirjoitin...tänne...kai vaan purkasin itteeni.....ihan kiva jos edes joku jaksoi lukea...
Kaikesta huolimatta...toivon...luotan...uskon....parempaan huomiseen...vaikka se niin usein jo tuntuukin mahdottomalta ajatukselta...
Elämää mullakaan ei ole...lapset,koti ja työ...siinä se...Luojan kiitos edes pienempien isä ottaa lapset joka toinen viikonloppu...on muutenkin hyvä isä...vaikka mua kohtaan huonosti käyttäytyikin...mutta Sakun isä....eipä välitä...Mutta silti...Lapset on mulle kaikki kaikessa...En olisi mitään ilman heitä!
Iloista loppusyksyä kaikille... :)
suurta myötätuntoa sinua kohtaan. Tarvitset apua pian, johan oma jaksamisesikin on vaakaludalla.
Jos joku uskaltaa tulla kertomasi jälkeen väittämään minulle että syy on vanhemmissa tai kasvatuksessa niin väitän muuta. Uskomatonta että et saa tarvitsemaasi apua!
Kouluissakin painetaan liikaa villaisella kaikki kiusanteko eikä kyetä tekemään mitään asioille.
Kaikki kiusaajat pitäisi laittaa aina pakkolomalle kun syyllistyvät kiusaamiseen. Riittävästi kun tulee poissaoloa niin tuplaamaan luokka.
Mitäpä jos antaisit tarinasi julkisuuteen niin voidaan katsoa tapahtuuko yhteiskunnan taholta niitä asioita joita niin kauniisti luvataan perheiden tukemiselle jossa on ongelmia.
Lapsesi voi huonosti ja auttajatahot ovat saamattomia tekemään oikeita ratkaisuja. Luultavasti siellä mietitään minkä tahon rahoista kustannukset otetaan kuin sitä miten teitä oikeasti voidaan auttaa.
Toivon todella että joku herää huomaamaan ja auttaa teitä.
Kaikkea hyvää perheellesi!
myötätunnosta...Ihan itku tuli taas...kun luin kirjoituksesi...sulta varmaan oisin halauksen saanut..sitäkin niin kaipaan.
Laittaisin julkisuuteen tarinani...muttei mulla ole voimia siihen..mulla pelko,että väitettäisiin että valehtelisin tai jotain...enkä jaksa puolustella enää..selittää..
Tuntuu jo...että olen osittain jo luovuttanut...kun ei mistään mitään hyötyä..Peli on menetetty..niinkuin joku sanoisi..."mitä turhaan huudat..äänesi vaan menee" :(((
En uskovainen ole..mutta..."Jos siellä ylhäällä joku on,niin nöyrästi polvillani anon...itkien kuiskaen..AUTA..mä en enää jaksa..jos et mua..niin edes lastani":(
kuraattoriin? meillä auttoi,muksu kävi juttelemassa,ei kyl ollut muuta kun lintsausta.
Omalla lapsellani oli karkailua, alkoholin käyttöä, uhkailua itsemurhalla yms. otin yhteyttä koulukuraattoriin, luokanvalvojaan, kouluterkkariin, anoin ja yllättäen sain apua.
Koulukuraattori jutteli lapseni kanssa ja sitten hänelle järjestettiin keskussairaalasta nuorten psykiatriselta osastolta psykiatri joka kävi koululla juttelemaas lapseni kanssa.
Apua saa jos osaa vaatia sitä.
..apua ei aina saa...vaikka kuinka vaatisi :(((
Hei!
Olen käynyt läpi saman helvetin, tilanne edelleen päällä tosin hieman rauhoittunut.
Jos haluat kirjoittaa, [email protected]
..kunhan saan kerättyä voimia kirjoittamiseen...kirjoitan lapseni tarinaa tuolle ensimmäiselle vastaajalle..lueppa sieltä niin tiedät enemmän..mutta kirjoitan sulle heti kun ehdin ja jaksan...mielelläni purkaisin ja jakaisin kokemuksia...
...parisen vuotta sitten. Tosin ei noin paha. Lapsi kokeili ja haistatteli, huoritteli, suuttui kun ei saanut rahaa, ei noudattanut yhteisiä sääntöjä, ei pienintäkään kunnioitusta..Tunsin olevani keinoton ja loppu, apua en saanut mistään.
Poika kyllä kävi koulua, ei varastellut ja oli iltaisin kotona.
Tuntuu että omat ongelmani ovat pieniä kun luen näitä viestejä.
Silti ne tuntuivat todella suurilta ja vaikeilta. Tunsin syyllisyyttä kun en tahtonut pärjätä oman lapseni kanssa, olin mielestäni toiminut jossain väärin. Kunnes sitten yhtenä iltana sain tarpeekseni. Pistin pojan yön selkään ja sanoin että takaisin tulee vasta kun osaa käyttäytyä. Poika lähti isälleen ja tuli sieltä seuraavana päivänä takaisin...asiat juteltiin ja säännöt kerrattiin. Nyt huomaan että auttoi. Poika kyllä kokeilee vieläkin välillä, mutta huorittelut ja haistattelut ovat jääneet.
Että tämä on minun kokemukseni...yritetään jaksaa näiden kanssa ja toivotan voimia teille jotka kamppailette näiden asioiden parissa.
S-postini on kaikille jotka haluatte purkaa sydäntänne tämän asian tiimoilta. Kokemuksia olisi kiva vaihtaa.
[email protected]