Osho: Jumala ei ole ratkaisu - vaan ongelma
http://www.youtube.com/watch?v=hhjOnYbKJJw
-------------------
Jos on taivas on helvetti.
Jos ei ole taivasta ei ole helvettiä.
Jos on rauha on rauhattomuus.
Jos ei ole rauhaa ei ole rauhattomuutta.
Jos on ajatus on ajattelemattomuutta.
Jos ei ole ajatusta ei ole ajattelemattomuutta.
http://www.youtube.com/watch?v=hhjOnYbKJJw
-------------------
Jos on taivas on helvetti.
Jos ei ole taivasta ei ole helvettiä.
Jos on rauha on rauhattomuus.
Jos ei ole rauhaa ei ole rauhattomuutta.
Jos on ajatus on ajattelemattomuutta.
Jos ei ole ajatusta ei ole ajattelemattomuutta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
"Jos on elämä, on kuolema" menee kaavallasi näin:
"Jos ei ole elämää, ei ole kuolemaa"
Just niin. Tässä näillä käsitteillä tarkoitetaan pelkästään käsitteitä ja niistä syntyviä mielikuvia ja ajatuksia. Kaavan tarkoitus on saada ajattelemaan ei-sovinnaisella tavalla. Nihilismiin ei ole tarkoitus silti pyrkiä niinkuin ei Oshokaan pyri, vain käsitteistä eroon suoraan havaintoon ajatusten tuolle puolen.
Itse pyrin tarkkailemaan mieleni toimintoja ja selvittämään ajatuksieni alkusyyn. Miksi ajatukseni kimpoavat juuri siihen ja siihen suuntaan? Miksi minä näin juuri tuon näyn? Mitä se minulle kertoo? Tavoitteena tarkkailla mieltä kuten mikroskoopilla tarkkaillaan bakteereja. Silloin täytyy päästä mielensä ulkopuolelle, mikä luullakseni tapahtuu pääsemällä satoriin.
Syiden ja seurauksien tutkistelua harjoitan minäkin. Miksi joku "asia" tapahtuu juuri nyt? "Asia" voi olla ajatus, tunne tai fyysinen tapahtuma. Mikä on sen "asian" viesti? Mitä siitä voi oppia?
Mielen tiedemiestyyppisellä tarkkailulla se hiljenee. Se on kuin universumi, jonka osaset (ajatukset) menettävät energiaansa, kun siihen laitetaan vain vähän tai ei ollenkaan uutta energiaa. Mieli laajenee kuin avaruus, ja ajatusten "välimatka" pitenee. Ajatusten välillä "välimatkat" ovat taukoja, ne ovat hiljaisuutta. Käy niin, että mielen karkeammat osaset neutraloituvat ja hienosyinen materia jää.
Kuka on se tarkkailija joka tarkkailee mieltä? Voidaan tarkkailla mieltä vain jos tarkkailija on sen ulkopuolella - ei-missään.
Kun on tarkkailija niin kokemus on sellainen, että on avaruuden keskipiste, kirkas valo. Näkee tavallaan materian "läpi", näkee oikeasti että se on tyhjää. Tämä tyhjyys on avaruus joka on mieli. Sen täytyy synnyttää suuren myötätunnon ja itsestäänsyntyvän ilon heräämisen. Ilman myötätuntoa kaikkea ja kaikkia mahdollisia kuviteltavia kohteita kohtaan satori on mitätön, koska silloin se todennäköisesti kuivuu kasaan.
Satori on itse asiassa sitä että tarkkailija on ei-tarkkailija. Ei voi löytää itseänsä, ja tätä henkilöllisyyden katoamista ei tule kiirehtiä. Satoria ei voi hallita. Syvän rauhalliseksi tarkkailijaksi pääsee hallitsemalla ja meditoimalla, satori on jotain hallitsematonta. Kestävyyttä ja puhtautta kasvattamalla saa vahvuutta, josta on hyötyä enemmän kuin voidaan kuvitella.
Myötätunnon kasvattamisen kautta voi päästä myös satoriin. Uppoamalla rakkauteen. Universaali rakkaus toimii silloin siltana ei-mihinkään. Rakkaus poistaa esteet, lopuksi "oman" henkilöllisyyden. Jonkinlainen yksilöllisyys jää.
Nämä ovat subjektiivisia juttuja, ja kukin taaplaa tyylillään että saa kestävän rauhan. Minusta myötätunto luo kestävyyttä ja vahvuutta näihin tyhjyyksiin. Ja jos putoaa vähän jonain päivänä, niin taas syitä ja seurauksia tutkimaan. Näin koen.
Wyat Earpin veli sano kuollessaan: "Muistako kun puhuttiin että kuollessa näkee sellasen valon, en minä nää mitään, se on valetta."
...tun tollot.
Puolisokeat kotieläimet,säälittäviä yksilöitä,ajattelu on kokonaisvaltaista käsityskykyä,täysin harjoitutettavissa,siihen ei moni pysty.
Jos munat ois kädessä olisin kanafarmari aamutoimissa,jos kädet ois munissa olisin.....
Naisen logiikkaa??????????
Todennäköisesti olet jäänyt buddhalaiseen logistiseen umpikujaan,etkä tule yhtään sen viisaammaksi...?jos on tunnettua,on myös tuntematonta,No joo sitä tiede tutkii.........
Tässä tarjotaan tahallaan loogista umpikujaa että ajattelusta päästään ei-mihinkään. Näkökulmia on monia ja zen-näkökulma on yksi niistä. Elämä on kehitystä ja kehitys kehittyy. Jumalakin kehittyy.
jos luit historiaasi,aasi.
Ainakin osaat potkia persuuksille. Hyvähyvä.
elämästä....,
kuin jumalat.......
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Kognitiivinen_psykologia
siit on jo lyhyt matka idän juttuihin ..mut en mainosta
Mikä autuus odottaa siellä ei-missään?
Miksi olet niin hanakasti luopumassa omaan persoonalliseen itseen luovuttamattomasti kuuluvasta ajattelun huimasta mahdollisuudesta ilmentää itseä?
Käytät loogista ajattelua määritellessäsi tietä pois loogisesta ajattelusta.
En tiedä mikä on oma jumalasi, joka kehittyy, mutta Raamattu sanoo että Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Muuttumaton.
Absoluutti on muuttumaton.
Jumalalla tarkoitin mielikuvajumalaa. Ajatuksia, mielikuvia Jumalasta. Jumalakäsite muuttuu historian saatossa, koska se on ihmisen tekemä ajatuksen tuote eli harha.
" Mikä autuus odottaa siellä ei-missään? "
Hiljaisuus.
kokemusta.
jumalkäsitys on heillä jo lähes muuttumaton 2500v kokemus?
"jos ihmnen uskoo johonkin,se on mielikuvitusta ,sitä tulisi arvostaa"-aivotukija,-88 jotain...
Mielikuvitusta tulee arvostaa. Kaikkea tulee arvostaa.
Harhaakin tulee arvostaa muttei jäädä siihen kiinni.
,.älysi määrä ja laatu on jokseenkin kyseenalainen,mitätön,verrattuna viisauden rinnalla.
Vilpillisyys karttaa kiinnijäämistä,(ei pysy totudessa)
mihin perustuu vilpillisyytesi,?
kuvitelmasi ei anna toisille mitään,
ehkä antaa kuvaa vain näköalattomuudestasi.
Järkevyys ei arvosta mitään ,harhaa kaikkein vähiten.Voit vapaasti elää harhoissasi..............
Mitä tahansa mitä sanot on kaunista. Olkoon niin kuin sanot.
Mikä on komedian idea? Sen idea on antaa virrata, antaa elämän virrata.
Sanoilla, käsitteillä itsessään ei ole mitään merkitystä. Ne ovat arvostettavia ja samalla ei-arvostettavia. Harha on arvostettavaa ja samalla ei-arvostettavaa.
Käsitteillä voi päästä lähelle hiljaisuutta eli rakkautta, joka on. Ne eivät kuitenkaan ole itse hiljaisuus tai rakkaus. Sanat ja käsitteet itsessään ovat leikkiä, pilanäytelmä.
Tämä pilanäytelmä ilmentää suurta kauneutta ja rakkautta. Olemme komedian näyttelijöitä, jotka käsikirjoitamme näytelmän juonen.
Ideani on tuoda esille tämä pilanäytelmäpuoli. Se on vain eräs näkökulma, on muitakin näkökulmia. Mikään näkökulma sinänsä ei ole toista parempi.
Jumala ei ole mikään abstraktio kuten kerrot. Käsitteellinen ajattelu ei yllä Jumalaan koskaan. Jumalan tapaa hiljaisuudessa, jos silloinkaan: Jumalaa ei välttämättä ole olemassa. Mikäli Häntä ei tapaa mielen ulkopuolella, niin ei sitten mitenkään.
Mielestäni Maisteri Eckhart on kiteyttänyt oivallisesti sanomasi.
Otin tämän talteen, kun luin kristillistä mystiikkaa käsittelevän teoksen.
"Miten minun tulisi rakastaa häntä [Jumalaa]?
Sinun tulee rakastaa häntä niin kuin hän on ei-Jumala, ei-henki, ei persoona, ei kuva, niin kuin hän on puhdas, sekoittumaton, kirkas Yksi, vapaa kaikista vastakkaisuuksista. Ja tässä Yhdessä meidän tulee iankaikkisesti vajota - pois jostakin ja kohti ei-mitään."
Sitten oma mietelmäni.
Me luulemme, että matka on todellista.
Kuitenkin vasta määränpää on todellista.
Missä matkanteko ja työ lakkaa,
siellä alkaa todellisuus.
"Me luulemme, että matka on todellista.
Kuitenkin vasta määränpää on todellista.
Missä matkanteko ja työ lakkaa,
siellä alkaa todellisuus."
Ihminen on auto. Kun painaa kaasupoljinta, niin se alkaa kiihtyä. Kun riittävästi kiihdyttää, se muuttuu lentokoneeksi. Kun sen kulku saavuttaa maksiminopeutensa, se muuntuu avaruusraketiksi. Avaruusraketin saavuttaessa valonnopeuden raketti on menettänyt kaiken massansa ja muuttunut puhtaaksi liike-energiaksi, massattomaksi valoksi.
Meillä oli pikkusena hiekkalaatikolla tätä....dädä..dädä...dädäää