Viittaan tähän Kotimaan juttuun (linkki). Miten te ateistit kasvatatte lapsenne ja vastaatte lapsen esittämiin uskonnollisiin kysymyksiin? Kysyn tätä siksi, koska olen itse saanut lapsuudessa uskonnollisen kasvatuksen, mutta olen kovasti miettinyt, siirtäisinkö sitä enää eteenpäin, sillä koen, että lapsellakin on uskonnonvapaus. Tilanne ei vielä ole akuutti, jos lapsi on vauvaiässä, sillä kastettakin voi lykätä, jos asian kanssa on epävarma, mutta minusta olisi kohtuutonta aiheuttaa lapselle tilanne, että panisin hänet kirkon jäseneksi ja hänen pitäisi siitä sitten erota myöhemmin, joe ei haluaisi siinä pysyä. Itse olen tullut liitetyksi kirkon jäseneksi vauvana vanhempieni toimesta. Olen pohtinut, että lapsille voisi kyllä kertoa eri uskonnoista kuulumatta mihinkään... Eli kertokaapa te ateistit, joilla on lapsia, että miten olette nämä lapsen kysymykset kohdanneet ja oletteko kertoneet lapsillenne eronneenne kirkosta? Käytännössähän aika moni on kirkosta eronnut, kun ennen oli jokin automaatti, että lähes kaikki lapset liitettiin kirkon jäseniksi.
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=6832&Itemid=175
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=6832&Itemid=175
Vastaukset 25
Vanhimmat
uskonnoista puhunut, päiväkodin tädit pitivät siitä huolen lupaani kysymättä.
Ei lapseni mitään uskonnoista kysellytkään, ennen kuin sukulaiseni hänelle alkoivat jeesus-kasetteja lahjoitella. Sanoin, että en usko jumalolentoihin, mutta jotkut uskovat.
Tietääkö lapsesi, että olet eronnut kirkosta?
Mietin sitäkin, että mitä siinä tilanteessa sitten, jos lapsi tätä alkaa ihmetellä.
No, sitten kerrot kuinka asia on ja myös sen miksi sen teit, jos se lastasi kiinnostaa. Ei se lapselle mikään ongelma ole, jos et itse siitä tee ongelmaa.
hänelle, että olen eronnut kirkosta, vai vaan, että en kuulu kirkkoon, kuten ei hänkään. Sinnepä tuo sitten meni et-tunnille koulussa.
Onko sillä jotain merkitystä, onko koskaan kuulunutkaan kirkkoon, vai onko eronnut siitä?
2-vuotiaani ei sitä vielä osaa kysellä. Mutta kun kysyy ei liene syytä asiaa salailla.
perheissä oikein numero asiasta nostetaan. mulla noita muksuja riittää kastetuista kastamattomiin. pitäiskö tästä jonkun ongelma itselleen tehdä?
Ihan sen kanssa menettelen kuin muidenkin asioiden kanssa; vastaan kun kysyy ja keskustelen. Usein sanon myös, etten tiedä varmasti, asioista on monta näkemystä, joidenkin mielestä asiat on toisin jne. Kirkossa käyn tekemättä siitä mitään numeroa, jos on joku suvun tai muu vastaava tilaisuus. Reissussa voin ihan hyvin käydä tutustumassa johonkin kirkkoon, temppeliin ja vastaaviin, kuten muihinkin mielenkiintoisiin paikkoihin.
Oma tilanne on hiukan toisenlainen, kun olen aktiiviateisti. Eihän tytärtä voi käskeä korvia sulkemaan aina siksi aikaa, kun eroakirkosta.fi:stä jonkun vieraan kanssa juttelen.
Sillä tavalla asia tietysti poikkeaa teististä, että eihän ateismia erityisestä harjoiteta, ts. perhe ei käy julistamassa epäuskoa ateismin temppelissä, eikä siis tarvitse miettiä otetaanko lapset mukaan.
Olen sanonut, että me emme usko jumaliin, mutta moni muu uskoo. Asumme lähellä Kalevankankaan hautausmaata, ja se konkretisoi asiaa hyvin. Olen kiertänyt tuota hautausmaata ja näyttänyt että suurin osa on ristejä, ja sitten joukossa on liekkimaljoja ja muslimienkin hautoja. Samoin olen näyttänyt esim. valtakunnansalin, kirkon, lestadiolaisten rukoushuoneen jne, ja siinä kertoillut uskonnoista.
Meillä ei olla aktiivisesti mitään, mutta koska sain itse uskonnollisen kasvatuksen lapsena, on selvää, että sen vaikutukset ovat jollakin tasolla elinikäisiä. Aikuisena olen ymmärtänyt osan kokemuksista olleen jopa ahdistavia. En esimerkiksi haluaisi, että kenenkään lapsen pitäisi ahdistua siitä, että kokisi olevan erityisen syntinen.
Ajattelin itsekin sitä vaihtoehtoa sitten kun se on ajankohtainen, että kerron vaan eri uskonnoista, mutta mihinkään uskontokuntaan ei tarvitse lapsen liittyä.
Kiitos muuten tuosta hautausmaaideasta.
Lapsi liittyy kasteessa kirkkoon sen mukaan jos vanhemmat tai toinen vanhemmista on ev.lut. kirkon jäsen. Eli jommankumman jäsenyys vaaditaan, muutoin ei voi kastaakaan lasta jos kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon . Tämä johtuu yhteiskunnallisesta lainsäädännöstä. Sitten on kummit seurakunta y.m. kristillinen kasvatus koulussa y.m.s.
Eli pieni vauva tai aikuisempikaan lapsi ei ole sillä tavoin erillinen vanhemmistaan yhteiskunnallisena tai uskonnollisena toimijana. Vanhempien jäsenyyden kautta tulee lapsen jäsenyys. 15-vuotias voi vanhempien luvalla liittyä tai erota uskonnollisesta yhteisöstä ( tämä on kait alin ikä jossa voi liittyä poliittiseen puolueeseenkin ), 18-vuotias täysi-ikäinen ihan itse.
12-vuotiasta kuullaan sijoituspaikan suhteen huoltajuuskysymyksissä mutta sitä nuorempaa ei edes kuulla. Jonkin verran lähtee ripareille tai menee mukaan nuorisotoimintaan väkeä joka sitten nuorena liittyy itse kirkkoon ja menee esim 18-vuotiaana sitten kasteelle. Minullakin oli pari tällaista kaveria toinen ihan rajun linjan tosiuskovainen , toinen vähän tavallisempi tallaaja, mutta ratkaisivat sitten asian toisin mitä vanhempansa olivat tehneet.
Eikö mies olekaan enää perheenpää, joka sanoo, mitä meidän perheessä tehdään?
Kuinka moni raamatun henkilöistä oli ev lut kirkon jäsen ja montako vauvaa raamatussa kastettiin ev lut kirkon jäseneksi?
Ovatko kaikki uskovat idiootteja?
"12-vuotiasta kuullaan sijoituspaikan suhteen huoltajuuskysymyksissä mutta sitä nuorempaa ei edes kuulla." --> Laki sanoo "Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on selvitettävä lapsen omat toivomukset ja mielipide sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista - -", eikä ikärajaa ole.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
Sitäpaitsi edes perustuslaki ei sisällä mitään ikärajaa: "Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti."
heittää. ensinnäkin mulla itselläni riittää muksuja kastetuista kastamattomiin, ja jottei asia niin yksinkertainen olisi, niin olen perinteinen kummi kahdelle ja yhden nimiäisissä nimetyn 'uskottu'.
voisitko hieman jeesata miestä rinteessä? moneksi musta siis pitää olla?
kyllä kuullaan ja tämä otetaan huomioon mikäli se perusteltua on. tarkoittaa juuri tuota kehitystasosta riippuvaista meninkiä.
"Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti."
ja nyt asetellaan vai vanhemmuutta ja lapsen oikeutta vastakkain? oletan.
hihhuleilla (näissä keskusteluissa) yleensä on tapana asettaa vanhempi ja lapsi vastakkain oikeuksiensa suhteen. niin hassua kun se onkin.
vanhempi on kasvatusvelvollinen, jo tämä sotii vastaan lapsen oikeutta omatoimisuuteen. hurjaa mutta totta, on lakeja jotka ovat näennäisesti ristiriidassa keskenään (toteutus on eri). mitä tekee hihhuli? hihhulilla alkaa silmät päässä pyörimään, että miten tämä voi olla mahdollista. hihhuli ei näe näennällisyyttä, eikä kykene ajattelemaan asiaa vaikkapa yksittäistapauksena asioineen, mitä asian käsittelyyn ja lakiin tulee jutun suhteen. hihhuli on jäännyt näennällisyyteen (lakien viidakkoon) kiinni, ymmärtämättä mitä lailla edes tarkoitetaan.
itsekään en hyväksy esim. että jonkun esinahka leikataan ainoastaan siksi kun toinen niin haluaa. tuo fyysisen koskemattomuuden, joka vielä on niinkin rajua, että sitä ei voida edes korjata, mikäli väärin todetaan myöhemmin toimineen, on jokseenkin oksettavaa. toisaalta vituttaa myös se että onko todellakin niin kädettömiä syyttäjiä, ettei he parempaa pysty kuin viime kertainen.
sitten siihen polveen ampumiseen.
Hyvä kirjasuositus aiheesta on englanninkielinen esseekokoelma "Parenting beyond Belief" http://www.parentingbeyondbelief.com/
että uskonnot ovat aikuisten satuja, isommat ymmärtävät sen itsekin.
vaikka täältä
http://www.edu.fi/page.asp?path=498,1329,1522,21830
Ei ole pakko ihan äärimmäistä ateistista suunnitelmaa noudattaa. Sellainenkin on olemassa ja tutkailin sitä aloittaessani elämänkatsomustiedon opettamisen joitain vuosia sitten.
On myös olemassa ihan omat seremoniansa, nimiäiset ristiäisten, Prometheus-leirit rippikoulun sijaan ym..
ja linkkejä vaikka mihin eteenpäin ehkä. Ihan asiallista asiaa.
http://www.feto.fi/ET.htm
pikkuhiljaa. ei se ettäkö hihhulit olisivat maailmanparantajia, vaan se että muksut hörhöilyihin revitään mukaan. se meinaa jo tuntuu.
hihhuli siis edelleenkin tarkoittaa uskonnollisesti malttamatonta. maltillisia ja malttamattomia löytyy sekä uskovista että uskonnottomista.
nyrkkisääntö: mikäli on tarvetta puuttua yhteiskunnallisella tasolla lapsen oikeuksiin ja/tai tämän kasvattamisen periaatteelisiin kysymyksiin, on olettettavissa hihhulismin oireita olevan näköpiirissä.
kertokaa nyt hihhulit omin sanoin mikä siinä muksun kasvattamisessa on hankalaa. yleensähän lapsen kasvattaminen on aikuisen padasta kiinni, joten eiköhän se ongelma löydy avautuessa.
Lapsettomana lienen kokematon neuvomaan, mutta lapsi on kysymyksissään äärimmäisen rehellinen.Äitini oli välinpitämätön uskonasioiden suhteen ja keksi milloin mitäkin selityksiä kysymyksiini. Eräs ateisti äiti sanoi, että ei usko, mutta tuntuu julmalta kieltää suojeluenkeli- ja hyväpaimenjutut lapselta. Jos ei usko, pitää sanoa totuus, muttta myöntää, että on aikuisia, jotka uskovat tai eivät ole varmoja. Totuushan on, että jokainen meistä itse joutuu pohtimaan ja selvittelemään itsellensä nämä jutut. Ei vanhempien eikä toisten ihmisten vakaumus riitä vastaukseksi pohtiessammen elämänkatsomukseen ja olemassaoloomme vastaaviin kysymyksiin. Tärkeintä on rehellisyys. Lapsi vaistoaa vilpittömyyden.
"tärkeintä on rehellisyys". Vai niin.
Samaan aikaan sama vajakki kirjoittaa että "tuntuu julmalta kieltää suojeluenkeli- ja hyväpaimenjutut lapselta."
Tämä nainen tunnustutui uskomattomaksi. Neuvoin häntä olemaan rehellinen. Jos ei usko, on sitten kerrotava karu totuus vaikka omalle lapselle.
"Jos ei usko, on sitten kerrotava karu totuus vaikka omalle lapselle"
Sekö että sulle muksu on syötetty bullshittiä lahkojeesusrten ja päiväkotitätien toimesta vanhempiesi suorista kielloista huolimatta?
"on syötetty bullshittiä lahkojeesusrten ja päiväkotitätien toimesta vanhempiesi suorista kielloista huolimatta?"
Onpa sulla ollut ankea lapsuus kun olet noin pahasti traumatisoitunut.
Onko ateisteilla omia päiväkoteja Suomessa? Siellä sitten voisi opettaa ateismia. Sellaisia taisi olla entisessä neuvostoliitossa.