no kun korkkasin jo keskiviikkona saamani isänpäiväputelin, vaimohan siitä suivaantumaan: "no anna mennä vaan, onhan sitä isänpäivää pohjustettu koko viikonloppu"... yhtään yhteistä lasta ei ole, vaikka kaikki ovat yhteisiä, ja ainoa, jolta sain isänpäiväkortin, oli vaimoni, melkein 25 vuotta sitten synnyttämän lapsen lapselta, ONNEA VAARILLE... omat eivät ilmeisesti halua edes puhuttavankaan minusta, aikamoinen iskä... eihän tässä jutussa ole mitään järkeä, mutta pitäkää niistä kiinni, jotka jaksavat vielä rakastaa...
Ei alkanut ihan reilusti...
Ilkeä Jänis
2146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Omilla pojanpojillani on samanlainen vaari.
Olinpaikkansa on omasta tahdostaan tuntematon, mutta silti muistaa välillä muistuttaa, miten hänet on hylätty ja ex-muijansa (eli minä) ja lapsensa ovat pilanneet hänen elämänsä.
Itkee luultavammin nytkin kaljalasiinsa surkeaa kohtaloaan tuo väärin ymmärretty nero.
väärinymmärrettyjä, ja täytyy olla tosi nero, joka ei koe sitä olevansa, kuten nyt "Aatu" ja kumppanit... jos kaltoinkohdeltu akka rupeaa näyttämään kaljatuopilta, on parempi unohtaa se akka, ja keskittyä ryystämään urakalla sitä kaljaa... kummassakin on sama lopputulos, sitä saa, mitä tilaa...