Nykyinen talouskriisi liittyy siihen, että talouden toimijoita ei ole riittävästi holhottu ja taloudellista toimintaa säännelty. Kyse on talousliberalismin linjauksesta vaatia markkinoiden täyttä vapautta. Tämän vapauden hintana voidaan nyt saada maailmanlaajuinen ja jopa ennenkokematon taloudellinen kriisi. Kapitalistinen markkinatalous ei ole kyennyt itsesäätelymekanismeillaan vakauttamaan huononevaa talouskehitystä, vaikka niin opin mukaan pitäisi tapahtua.
Otan tässä esiin vanhan esimerkin sääntelemättömyyden ja holhouksen puutteen vaikutuksesta. Esimerkki on 2000-luvun alkuopuolta mutta se on tunnetuin lajiaan. Siinäkin talousjärjestelmä osoitti heikkoutta torjua katastrofi ennakolta. Jälkipuinti oli sitten amerikkalaiseen tapaan sitäkin tarkempi. Amerikkailainen yhteiskuntahan on hyvin repressiivinen, vankeja tuotetaan paljon. Niin tässäkin tapauksessa.
Jos tällaista suorastaan mielikuvituksellista tapahtumasarjaa olisi kerrottu etukäteen varoittavana esimerkkinä kapitalismin vaaroista, se olisi tulkittu hyvin pahansuovaksi vasemmistolaiseksi propangandaksi. Sellaiseksi ensimmäiset epäilyt toki alkujaankin tulkittiin.
Kyse on tietysti texasilaisesta energia- ja monialayhtiö Enronista. Yli 20 000 ihmistä työllistänyt kuudesti maailman innovatiivisemmaksi yhtiöksi rankattu yritys meni konkurssiin vuonna 2001. Samalla yrityksen ja ilmeisesti myös yksi maailman suurimmista tilitarkastusyhtiöstä kaatui ja pankkiiriliikkeiden pomoja sai potkuja ja rikossyytteitä. Pisimmän tuomion eli yli 24 vuotta vankeutta sai ansaitusti yhtiön pääjohtaja Jefrey Skillings. 10 vuoden tuomion sai myös Andy Fastow, jonka tuomio aleni 6 vuodeksi sen perusteella, että hänen vaimonsakin oli istumassa vankeustuomiota. Yhtiön hallitusneuvoston puheenjohtaja ja loppuaikojen toimitusjohtaja taloustieteen professori Kennett Lay ei ehtinyt saada tuomiota, koska menehtyi ennen prosessia. Layn tuomio olisi suurella varmuudella ollut myös yli 20 vuotta vankeutta. Eräs yrityksen keskeinen johtaja (Baxter) oli moraaliltaan normaalimpi ja ampui itsensä autoon tapahtumasarjan seurauksena jättäen jälkeensä viestin, missä kertoi häpeävänsä tekojaan.
Kenneth Lay oli Bushien ja varapresdientti Cheneyn perhetuttu. Arveltiin, että Laysta tulisi Bushin toisen kauden hallitukseen valtionvarainministeri. Ilmeisesti presidentti sai viime hetkellä vihiä tulevista vaikeuksista ja niin Lay jäi johtamaan Enronia yhdessä Skillingsin kanssa.
Enronin tarina on todella uskomaton. Yhtiön toinen guru oli Jeff Skillings, jolla oli oma filosofinen näkemys, jota hän sovelsi myös Enroniin. Skillings oli ankara sosiaalidarwinisti. Hän loi yritykseen järjestelmän, missä työntekijät luokiteltiin viiteen kategoriaan. Parasta ainesta olivat älykkäät, rohkeat riskinottajat, joilla oli kunnianhimoinen halu menestyä. Lisävaatimuksena oli se, ettei heillä ollut turhanaikaisia eettisiä painolasteja, vaan heidän etiikkansa määräytyi enemmän yrityksen tavoitteiden kannalta. Huonoimpaa kategoriaan sijoittunut viisennes työntekijöistä potkittiin kylmästi määräajoin ulos yrityksestä. Näitä rasitti mm. oma yrityksen ulkopuolelta tullut eettinen näkemys asioista. Skillings järjesti hurjapäilleen myös hurjia vapaa-ajanharrastuksia, joissa fyysiset tapaturmat eivät olleet mitenkään harvinaisia. Skillingsin filosofia oli paljossa sukua natsismin rotuopeille. Se ei vaan määräytynyt rodun mukaan vaan ihmisen moraalista riippumattoman vahvuuden perusteella. Maailma on vahvojen valtakunta ja vain heillä on oikeus menestykseen.
Yritykseen haluttiin siis rekrytoida väkeä, joka oli kaikessa muita parempia ja jotka olivat ehdottoman lojaaleja vain yritykselle. Yrityksen menestymisen toinen kulmakivi oli kekseliäs kirjanpitotapa. Kirjanpito oli ns. mark to market -kirjanpitoa, minkä USAn lainsäädäntö silloin salli. Siinä voitiin yrityksen tulokseksi näyttää erilaisten sopimushetkien toivottu tulos. Siis yritys toivoi, että jokin sopimus tuottaisi sille vaikkapa miljardin ja kirjasi sen tulokseksi. Tosiasiassa yritys saattoi tältä osin tuottaa todellisuudessa tappiota tuon samaisen miljardin. Yhtiön realisoituneita tappioita ja velkoja lakaistiin kymmeniin sitä varten perustettuihin tytäryrityksiin. Tämän kuvion takana oli Andy Fastow, joka tietäen toiminnan laittomuudesta veti sivusta eli varasti samantien itselleen ylimääräisen 45 miljoonan dollarin palkkion uurastuksestaan.
Yrityksen innovatiivisuuden kolmas kulmakivi oli Kalifornia. Yritys laajnetui sähkömarkkinoille ja osti kaliforniassa toimivia yrityksiä. Varsinainen rahastussampo syntyi siitä, että Kalifornian alueella sattui kerran aluetta pimentänyt sähkökatko. Huomattiin, että sähkökatkot ja tarjonnan supistuminen johtivat rajuihin hinnannousuihin. Enronissa tutkittiin tarkoin Kalifornian koko sähköverkosto ja alettiin manipuloida tuotantosupistuksia ja -kapeikkoja. Sattui esim. sellaista, että usea sähkäntoimittaja suoritti huoltotöitä samaan aikaan, mikä supisti sähköntuotantoa tilapäisesti. Näitä kapeikkoja Enron sitten käytti häikäilemättömästi hyväkseen. On jopa arveltu, että sähkölinjojen läheisyyteen sytytettiin tulopaloja, jotta sähkökatkoksia saataisiin aikaan. Tiedettiin myös, että Enronissa rukoiltiin maanjäristysten puolesta, jolloin olisi syntynyt pitempikaikaisempi hintoja nostattava kapeikko. Kalifornialaiset pääsivät jossain vaiheessa sen aikaisen kuvernöörinsäkin (Davis) ansiosta Enronin manipuloinnista ja Enronia vastaan järjestettiin osavaltiossa suuria mielenosoituksia. Skillings sai naamalleen kermakakun yhdessä tällaisessa tilaisuudessa.
Enronin osake oli koko ajan valtavassa nousukierteessä ja yrityksen johto hehkutti julkisesti yrityksen erinomaisuutta. Tavoitteeksi asetettiin olla maailman suurin yhtiö. Kvartaali toisensa jälkeen näytettiin positiivista tulosta, vaikka yrityksen tiedettiin tosiasiassa olevan tappiollinen ja riskien (mm. Intian liiketoimintojen tappiollisuuden) olevan valtavat.
Ensimmäisenä yrityksen erinomaisuutta alkoi epäillä eräs Merrill Lynch pankkiiriliikkeen osakeanalysoija. Enron ryhtyi sen jälkeen pankkiiriliikkeen kannalta sille tuottavaan liikesuhteeseen, jonka seurauksena pankkiiriliikkeen epäilevä Tuomas sai potkut. Pitkään Enron kykeni salaamaan epäselvyytensä. Eräs analyytikko osasi kuitenkin myöhemmin kysyä sitä, miksi yhtiö ei esittänyt kaikkia tasetietojaan ja kassavirtalaskelmaansa. Skillings vastasi kyselijälle tämän olevan asshole eli persereikä. Yhtiö yritti tehdä tästä myönteistä kampanjaa itselleen Ask me, asshole -periaatteella, mutta joutui lopulta pyytelemään anteeksi tökeröä käytöstään. Skillingsilta alkoi mennä hermot ja se alkoi näkyä myös julkisuudessa.
Varsinaisesti vyyhti alkoi purkaantua erään talouslehden persoonallisen kauniin ja älykkään taloustoimittajan Bethany McLeanin ryhdyttyä tarkemmin syynäämaan Enronin talouslukuja ja taustoja. Hän ei päässyt niin syvälle, että olisi voinut kirjoittaa suoraan yhtiön toiminnan laittomuuksista. Hän otsikoi juttunsa kysymällä onko Enron osakkeena ylihinnoiteltu ja toi sitten perusteita epäilylleen. Tämän jälkeen analyytikotkin alkoivat herätä kysymään tarkemmin yhtiön tilasta. Skillings väitti lehden jutun olevan vain vihamielinen ja pahansuopa hyökkäys Enronia vastaan ja sen taustalla oli talouslehtien välinen kilpailu, missä piti esittää yhtiöistä toisistaan poikkeavia näekmyksiä.
Enronin tapauksesta tehdyssä loistavassa dokumettifilmissä näytetään loppupuolella kuinka Kenneth Layta viedään kuulusteltavaksi käsirautoihin sidottuna. Lay oli Yhdysvalloissa suunnilleen yhtä tunnettu ja vähintään yhtä merkittävässä asemassa kuin Jorma Ollila meillä Suomessa. Tapausta voi siis verrata siihen, että Ollilaa olisi kuljetettu käsiraudoissa ja uhkana olisi yli 20 vuoden vankeustuomio erilaisista talousrikoksista.
Tuhannet työntekijät menettivät työnsä, kymmenet tuhannet ihmiset menettivät Enronin osakkeisiin hyväuskoisesti sijoittamansa rahat plus eläkerahastojen kautta kärsimänsä tappiot. Kalifornian asukkaat maksoivat sähköstään rutkaa ylihintaa markkinamanipuloinnin takia. Markkinatalouden maine kärsi kovan kolauksen, kun luottamus yhtiöihin, tilintarkastukseen ja analyytikkoihin aleni. Vain oikeuslaitos toimi ja tuomitsi pääsyyllisille pitkät vankeustuomiot. Jokunen johtajista pääsi pakenemaan ulkomaille ison rahakassin kera.
Suurin konna Jeffrey Skillings erosi yllättäen pääjohtajan tehtävästä henkilökohtaisiin syihin vedoten ennen konkurssia. Samalla hän kotiutti nopeasti (taisi olla 300 miljoonaa dollaria) Enronin osakkeisiin sijoittamistaan rahoista). Myös muut yrityksen johtajat alkoivat kotiuttaa rahojaan kun he vielä samaan aikaan hehkuttivat ulospäin yhtiön erinomaisuutta.
Skillingsilla on vielä pitkä aika istua tuomiotaan vankilassa. Hän pääsee vapaaksi noin vuoden 2030 tienoilla, jolloin hän on liki 80 vuotias. Voi olla, että hän pyytää, jos elää niin kauan, vielä saada lisäaikaa istumiselle, sillä vihaisten ihmisten kohtaaminen saatttaa olla noinkin pitkän ajan päästä hengenvaarallista.
Näin mahtavat vahingot voitaisiin välttää, jos hyväksyttäisiin valtion holhoojarooli eikä nähtäisi sitä pahana asiana kuten nyt on ollut pitkään muodikasta nähdä.
Vapaa vai holhottu talous?
40
751
Vastaukset
- luulisin..
Jouko Skinnari taisi olla Stora-Enson virallinen hohooja american seikkailuissa.
- Minä vaan
Nythän on niin, ettei mikään vapaus toimi ilman vastuuta ja vastuun kantaminn ei aina tapahdu ilman lakeihin säädettyjä velvoitteita.
Toimiva vapaus tarvitsee siis aina sääntelyä, jotta vapaus säilyisi samanlaisena kaikille eikä kukaan kävelisi toisten vapauksien yli, ei rankaisemtta ainkaan.
Innokkuutesi leimata vapaa markkinatalous ja kapitalismikin syylliseksi milloin mistäkin on aika ontolla pohjalla, kun löydät esimerkkejä vain rikollisesta toiminnasta.
Nykyinen rahoitus- ja luottokriisi sopii toki mainiosti esimerkiksi siitä, että pelinsääntöjä tulisi olla ja niitä tulisi myös valvoa, ettei vastuun ja taloudellisen riskin "myyminen" eteenpäin ketjukirjiden tapaan aiheuttaisi ongelmia täysin syyttömille ja kaataisi koko maailmantaloutta kriisiin niin kuin nyt on käynyt.
Virheistä pitää ottaa opiksi, mutta muistaa samalla, että virheitä tekevät vastuuttomat ihmiset, eivät talousjärjestelmät, ideologiat eivätkä aatteet.
Onhan se sääli, että aidon marxilaisen kommunismin ideologiankin meni pilaamaan tämä gruusialainen viiksiniekka, joka ihmimillisessä kunnianhimossaan tapatti kymmeniä miljoonia kansalaisiaan, että olisi yksin saanut istua kukkona tunkiolla, kommunismin yksinvaltiaana oman kansakuntansa kaapin päällä. - sekä että
Tuo Enron esimerkki hyvä sekä sääntelyn / valvonnan haitoista että tärkeydestä.
USA:ssa säädettiin 1930 luvulla ns Glass-Seagall laki liikepankkien, sijoituspankkien ja pörssivälitysliikkeiden sekä vakuutusyhtiöiden ristikkäisomistuksen kieltämiseksi. Näin haluttiin turvata säästäjien ja osakkeenomistajien varat liian riskipitoisilta järjestelyiltä.
Tuo laki kumottiin 1999 Clintonin hallituksen toimesta, tavoitteena saada keskitettymmät finanssimarkkinat ja sitä kautta yritysten rahoituskuluja pienemmiksi. Lain kumoaminen sai aikaan uudet mielikuvitukselliset järjestelyt, joista olemme nyt maksamassa huikeaa laskua. Demokrattinen hallinto ei ymmärtänyt, että vaikka vanha laki sinällään oli aikansa elänyt, yhtiöiden toimintaa ei voi jättää vain niiden oman kontrollin varaa, tarvitaan valvontaa. Paradoksaalista on, että nyt Obaman odotetaan pistävän nuo Clintonin virheet kuntoon - ja kaikesta tapahtuneesta syytetään Bushin hallintoa.
Enronissa tehtiin suoranaisia rikoksia, siellähän jopa tilintarkastajat syyllistyivät peittelyyn. Rikollisuus ei riipu siitä onko talous vapaata vai holhottua, toki tiukka lainsäädäntö vaikeuttaa rikollista toimintaa ja mahdollistaa viranomaisten puuttumisen. Enronin jälkeen tilintarkastusta kiristettiinkin Sorbanes-Oxley lailla.
Peruskysymys ei siis ole talouden vapaus tai holhous, vaan viranomaisten valvonta ja sen järjestäminen niin ettei lainsäädäntöä kierretä. Juristeillahan riittää mielikuvitusta lakien porsaanreikien hyväksikäyttöön, ja amerikoissa juristeja riittää.- Minä vaan
Tarvitaan ennen muuta läpinäkyvyyttä, pelinsääntöjä ja valvontaa.
Niissä puitteissa toimitan sitten vapaasti ja vastuullisesti. Minä vaan kirjoitti:
Tarvitaan ennen muuta läpinäkyvyyttä, pelinsääntöjä ja valvontaa.
Niissä puitteissa toimitan sitten vapaasti ja vastuullisesti.Enronin jutussa ei ollut kyse läpinäkyvyyden puuttesta sinänsä. Yhtiöhän oli suuri pörssiyritys, jota useat analyytikot ja talousasiantuntijat seurasivat silmä kovana. USAn hutera kirjanpitolainsäädäntö ja virallisen valvonnan vähäisyys sekä epävirallisemmat kaveriseurat mahdollistavat Enronin rikosten pysymisen salassa erittäin pitkään.
Tässäkin tapauksessa oli aika olennaista, että yrityksen eettiset normit alkoivat erityä kansalaisyhteiskunnan eettisista normeista. Se mikä oli kansalaisyhteiskunnassa selvästi kiellettyä eli toisten huijaaminen, alkoikin olla yrityselämään kuuluva säännönmukaisuus. Ilmiö on vähän samanlainen kuin urheilijoiden dopingissa. Kun muidenkin tiedetään ja uskotaan käyttävän, se muuttuu jotenkin hyväksytymmäksi jopa itsestään selväksi.
Tämän vuoksi nimenomaan ulkopuolelta asetettujen pelisääntöjen pitää olla riittävän tarkkoja ja viranomaisille pitää antaa laajat valtuudet tarkastaa tällaisten suuryhtiöiden tilejä yms. Nämä suuryritykset lobbaavat kaiken aikaa lainsäätäjiä, jotta nämä eivät keksisi yritysten näkemysten mukaan liian tiukkoja säännöksiä ja liian tiukkaa valvontaa. Näin teki myös Enronin porukan terävin kärki. Yritys antoi esim. Bushille ja hänen hallinnolleen riihikuivaa rahaa vaalikampanjan tukena jo senkin takia, että Bushit ja Cheyney olivat perhetuttuja ja energiabisnesalalla Texasissa itsekin.- Minä vaan
Mielipidepankki kirjoitti:
Enronin jutussa ei ollut kyse läpinäkyvyyden puuttesta sinänsä. Yhtiöhän oli suuri pörssiyritys, jota useat analyytikot ja talousasiantuntijat seurasivat silmä kovana. USAn hutera kirjanpitolainsäädäntö ja virallisen valvonnan vähäisyys sekä epävirallisemmat kaveriseurat mahdollistavat Enronin rikosten pysymisen salassa erittäin pitkään.
Tässäkin tapauksessa oli aika olennaista, että yrityksen eettiset normit alkoivat erityä kansalaisyhteiskunnan eettisista normeista. Se mikä oli kansalaisyhteiskunnassa selvästi kiellettyä eli toisten huijaaminen, alkoikin olla yrityselämään kuuluva säännönmukaisuus. Ilmiö on vähän samanlainen kuin urheilijoiden dopingissa. Kun muidenkin tiedetään ja uskotaan käyttävän, se muuttuu jotenkin hyväksytymmäksi jopa itsestään selväksi.
Tämän vuoksi nimenomaan ulkopuolelta asetettujen pelisääntöjen pitää olla riittävän tarkkoja ja viranomaisille pitää antaa laajat valtuudet tarkastaa tällaisten suuryhtiöiden tilejä yms. Nämä suuryritykset lobbaavat kaiken aikaa lainsäätäjiä, jotta nämä eivät keksisi yritysten näkemysten mukaan liian tiukkoja säännöksiä ja liian tiukkaa valvontaa. Näin teki myös Enronin porukan terävin kärki. Yritys antoi esim. Bushille ja hänen hallinnolleen riihikuivaa rahaa vaalikampanjan tukena jo senkin takia, että Bushit ja Cheyney olivat perhetuttuja ja energiabisnesalalla Texasissa itsekin.Maailma ei parane sillä, että rikollinen toiminta yleistetään. Ei Enronin tapauksessa ollut kyse yritystoiminnan eetisistä arvoista, vaan sisäpiirin rikollisuudesta, kun tulosta kaunisteltiin laittomin keinoin.
Pelinsääntöjä ja valvontaa tarvitaan nimenoman siksi, ettei hämärähemmoille synny mahdollisuutta toimia niin, että vastuullisesti toimivat jäävät vastuullisuutensa kustannukset ja rehellisyys huomioon ottaen huonompaan hintakilpailuasemaan.
Vapaus kuuluu kaikille - samanlaisena, myös kaikkine velvollisuuksineen ja vastuineen ilman erivapauksia minkään hyvävelikerhojen kautta. Minä vaan kirjoitti:
Maailma ei parane sillä, että rikollinen toiminta yleistetään. Ei Enronin tapauksessa ollut kyse yritystoiminnan eetisistä arvoista, vaan sisäpiirin rikollisuudesta, kun tulosta kaunisteltiin laittomin keinoin.
Pelinsääntöjä ja valvontaa tarvitaan nimenoman siksi, ettei hämärähemmoille synny mahdollisuutta toimia niin, että vastuullisesti toimivat jäävät vastuullisuutensa kustannukset ja rehellisyys huomioon ottaen huonompaan hintakilpailuasemaan.
Vapaus kuuluu kaikille - samanlaisena, myös kaikkine velvollisuuksineen ja vastuineen ilman erivapauksia minkään hyvävelikerhojen kautta.Enronin tapauksessa ei suinkaan ollut kyse pelkästään mistään sisäpiirijutusta. Yrityksen toimintatapakulttuuri pitää sisäistää hyvin laajasti muuten väärinkäytökset eivät olisi olleet mahdollisia. Juuri tähän tähtäsi yhtiön pääjohtajan Jeffrey Skullingsin sosiaalidarwinistisen filosofian käyttöönotto. Yhtiön toimintakulttuurista kertoo hyvin sen rivityöntekijöidenkin keskusteluista jäljelle jääneet nauhoitukset. Enronin yrityskulttuuria on ollut mahdollista selvittää jälkeenpäin, koska todistusaineistoa jäi kuitenkin paljon ja työntekijät saattoivat kertoa asioista vapaammin, kun eivät enää olleet työsuhteessa yritykseen. Suuren osan paperimuotoisesta todistusaineistosta kirjanpitoja myöten yrityksen johto käski hävittää ja siinä meni kilokaupalla paperia silppuriin.
Esim. Kalifornian sähköverkon haavoittamista varten Enronissa oli kokonainen suuri halli, missä tuo verkosto oli kuvattuna. Tähän manipulointiin osallistuivat sitten yhtiön lakimiehet etsimällä Kalifornian energiasäännösten heikkoja kohtia ja laaja insinöörijoukko etsien puolestaan sähköverkkotuotannon supistamismahdollisuuksia tuotantokapeikkojen synnyttämiseksi. Myös kirjanpidon peittelyoperaatioihin ja salassapitoon tarvittiin laaja joukko ihmisiä niin yhtiön sisältä kuin ulkopuolelta. Epäilevät Tuomakset jouduttiin jopa ostamaan pois osakeanalyyseja tekeviltä pankkiiriliikkeiltä. Hyöty muodostui yhteiseksi tälle talouden lähipiirille. Kärsijät tulisivat olemaan aivan muita. Fortune-lehden toimittaja Bethany McLean ei ollut ostettavissa ja juttu alkoi sitten purkaantua hänen epäilyjensä toimesta. Dokumentissa haastatelluilla työntekijöillä oli vähintään perusteltuja epäilyksiä, mutta yrityslojaalisuus oli hakattu niin kovaksi, ettei vuotoja sitä kautta tullut kuin vasta jälkeenpäin oikeusprosessivaiheessa. Amerikkalaiseen tapaan esim. Andy Fastowille neuvoteltiin pienempää rangaistusta, jos hän suostuu todistamaan yhtiön muuta johtoa vastaan.
Enronin tapausta ja yrityskulttuuria ovat paljon selvittänyt Fortunen silloinen taloustoimittaja Bethany McLean, joka on kirjoittanut yhdessä Peter Elkindin kanssa Enronista kertovan kirjan "The Smartest Guys in the Room", jonka pohjalta on tehty samanniminen ja todella erinomainen tv-dokumentti. McLean on penkonut nimenomaan Enronin yrityskulttuuria. Yhdysvaltalaisessa valkokaulusrikollisuutta käsittelevässä kirjallisuudessa on myös selvityksiä, joiden päähavaintona on eettisten normien jakautuminen niillä, jotka elävät kansalaisyhteiskunnan ja yritysmaailman normistojen ristipaineessa. Kysymys on samaa sukua sille, kun ihmetellään, miten niin moni tavallinen saksalainen osallistui tai tietoisesti hyväksyi natsihallinnon hirmuteot.- yleistys
Mielipidepankki kirjoitti:
Enronin tapauksessa ei suinkaan ollut kyse pelkästään mistään sisäpiirijutusta. Yrityksen toimintatapakulttuuri pitää sisäistää hyvin laajasti muuten väärinkäytökset eivät olisi olleet mahdollisia. Juuri tähän tähtäsi yhtiön pääjohtajan Jeffrey Skullingsin sosiaalidarwinistisen filosofian käyttöönotto. Yhtiön toimintakulttuurista kertoo hyvin sen rivityöntekijöidenkin keskusteluista jäljelle jääneet nauhoitukset. Enronin yrityskulttuuria on ollut mahdollista selvittää jälkeenpäin, koska todistusaineistoa jäi kuitenkin paljon ja työntekijät saattoivat kertoa asioista vapaammin, kun eivät enää olleet työsuhteessa yritykseen. Suuren osan paperimuotoisesta todistusaineistosta kirjanpitoja myöten yrityksen johto käski hävittää ja siinä meni kilokaupalla paperia silppuriin.
Esim. Kalifornian sähköverkon haavoittamista varten Enronissa oli kokonainen suuri halli, missä tuo verkosto oli kuvattuna. Tähän manipulointiin osallistuivat sitten yhtiön lakimiehet etsimällä Kalifornian energiasäännösten heikkoja kohtia ja laaja insinöörijoukko etsien puolestaan sähköverkkotuotannon supistamismahdollisuuksia tuotantokapeikkojen synnyttämiseksi. Myös kirjanpidon peittelyoperaatioihin ja salassapitoon tarvittiin laaja joukko ihmisiä niin yhtiön sisältä kuin ulkopuolelta. Epäilevät Tuomakset jouduttiin jopa ostamaan pois osakeanalyyseja tekeviltä pankkiiriliikkeiltä. Hyöty muodostui yhteiseksi tälle talouden lähipiirille. Kärsijät tulisivat olemaan aivan muita. Fortune-lehden toimittaja Bethany McLean ei ollut ostettavissa ja juttu alkoi sitten purkaantua hänen epäilyjensä toimesta. Dokumentissa haastatelluilla työntekijöillä oli vähintään perusteltuja epäilyksiä, mutta yrityslojaalisuus oli hakattu niin kovaksi, ettei vuotoja sitä kautta tullut kuin vasta jälkeenpäin oikeusprosessivaiheessa. Amerikkalaiseen tapaan esim. Andy Fastowille neuvoteltiin pienempää rangaistusta, jos hän suostuu todistamaan yhtiön muuta johtoa vastaan.
Enronin tapausta ja yrityskulttuuria ovat paljon selvittänyt Fortunen silloinen taloustoimittaja Bethany McLean, joka on kirjoittanut yhdessä Peter Elkindin kanssa Enronista kertovan kirjan "The Smartest Guys in the Room", jonka pohjalta on tehty samanniminen ja todella erinomainen tv-dokumentti. McLean on penkonut nimenomaan Enronin yrityskulttuuria. Yhdysvaltalaisessa valkokaulusrikollisuutta käsittelevässä kirjallisuudessa on myös selvityksiä, joiden päähavaintona on eettisten normien jakautuminen niillä, jotka elävät kansalaisyhteiskunnan ja yritysmaailman normistojen ristipaineessa. Kysymys on samaa sukua sille, kun ihmetellään, miten niin moni tavallinen saksalainen osallistui tai tietoisesti hyväksyi natsihallinnon hirmuteot.Sinä puhut yksittäistapauksesta (Enron) yleistäen sen koskemaan koko kapitalistista talousjärjestelmää.
Yhdessä yrityksessä harjoitettu rikollinen toiminta ei tarkoita että kaikki yritykset toimivat samalla tavalla.
Ja kannattaisi joskus hieman kokeilla lähdekriittisyyttä, tai ainakin lähdetietojen näkökulman varmistamista, näihin dokumettiohjelmiin vedotessasi. yleistys kirjoitti:
Sinä puhut yksittäistapauksesta (Enron) yleistäen sen koskemaan koko kapitalistista talousjärjestelmää.
Yhdessä yrityksessä harjoitettu rikollinen toiminta ei tarkoita että kaikki yritykset toimivat samalla tavalla.
Ja kannattaisi joskus hieman kokeilla lähdekriittisyyttä, tai ainakin lähdetietojen näkökulman varmistamista, näihin dokumettiohjelmiin vedotessasi.kun katsoo millaisia vahinkoja se on aiheuttanut. Ei Enron ole ainoa tapaus. Meilläkin oli Suomen oloihin nähden suurehkoja talousrikoksia 1990-luvun alun lamavuosina.
Talousrikollisuus ja harmaa talous ovat merkittävä rikollisuuden osa-alue. Millään muulla osa-alueella ei aiheuteta niin paljon taloudellisia vahinkoja. Voit tutustua tältä osin vaikka Suomen poliisin kertomuksiin tilanteesta. Enron ei suinkaan ole mikään yksittäistapaus, se sattuu olemaan vain mittasuhteiltaan ja toiminnan härskiyden kannalta merkittävä tapaus.
Kaikki yritykset eivät toimi tietenkään rikollisesti. Voidaan kuitenkin havaita, että rikosten todennäköisyys yrityksissä alkaa lisääntyä huomattavasti silloin, kun yhtiö joutuu tappiokierteeseen. Silloin tulee hyvin monissa yhtiöissä kiusauksia syyllistyä laittomuuksiin.
Viimeinen tunnettu esimerkki on islantilaisen Kaupthingin pankin tapaus, missä yritysjohdon lainoja yrityksiltä alettiin konkurssin uhatessa mitätöidä. Lainat oli myönnetty yhtiön osakkeiden hankintaa varten. Kun osakekurssi alkoi lähentyä nollaa, tuli äkkiä tarve mitätöidä näitä lainoja. Islannin kansalaiset ovat ymmärrettävästi olleet raivoissaan, kun tämä tuli ilmi.- Obs1
Mielipidepankki kirjoitti:
kun katsoo millaisia vahinkoja se on aiheuttanut. Ei Enron ole ainoa tapaus. Meilläkin oli Suomen oloihin nähden suurehkoja talousrikoksia 1990-luvun alun lamavuosina.
Talousrikollisuus ja harmaa talous ovat merkittävä rikollisuuden osa-alue. Millään muulla osa-alueella ei aiheuteta niin paljon taloudellisia vahinkoja. Voit tutustua tältä osin vaikka Suomen poliisin kertomuksiin tilanteesta. Enron ei suinkaan ole mikään yksittäistapaus, se sattuu olemaan vain mittasuhteiltaan ja toiminnan härskiyden kannalta merkittävä tapaus.
Kaikki yritykset eivät toimi tietenkään rikollisesti. Voidaan kuitenkin havaita, että rikosten todennäköisyys yrityksissä alkaa lisääntyä huomattavasti silloin, kun yhtiö joutuu tappiokierteeseen. Silloin tulee hyvin monissa yhtiöissä kiusauksia syyllistyä laittomuuksiin.
Viimeinen tunnettu esimerkki on islantilaisen Kaupthingin pankin tapaus, missä yritysjohdon lainoja yrityksiltä alettiin konkurssin uhatessa mitätöidä. Lainat oli myönnetty yhtiön osakkeiden hankintaa varten. Kun osakekurssi alkoi lähentyä nollaa, tuli äkkiä tarve mitätöidä näitä lainoja. Islannin kansalaiset ovat ymmärrettävästi olleet raivoissaan, kun tämä tuli ilmi.nuo rikokset ovat reaalisosialismiin verrattuna. Väitätkö, että siellä oli mitään läpinäkyvyyttä, valvonta oli olematonta ja lainkäyttökin täysin poliittista. Lopputuloksen tunnemme. Tuskin sinä enää sitä haluat vai kuinka, mutta mistä löytyisi kapitalismia parempi järjestelmä. Amerikan Wille eli William Copeland, eräs parhaita Venäjän ja Kiinan tuntevia historioitsijoita arveli kysyttäessä, kumpi voittaa Amerikka vai Neuvostoliitto (elettiin aikaista aikaista 1980-lukua), että Yhdysvallat voittaa. Se on monikulttuurinen, joustava ja monirotuinen. Siksi se pystyy korjaamaan virhheensä. Tuli hänen luentonsa mieleen, kun bama voitti.
Obs1 kirjoitti:
nuo rikokset ovat reaalisosialismiin verrattuna. Väitätkö, että siellä oli mitään läpinäkyvyyttä, valvonta oli olematonta ja lainkäyttökin täysin poliittista. Lopputuloksen tunnemme. Tuskin sinä enää sitä haluat vai kuinka, mutta mistä löytyisi kapitalismia parempi järjestelmä. Amerikan Wille eli William Copeland, eräs parhaita Venäjän ja Kiinan tuntevia historioitsijoita arveli kysyttäessä, kumpi voittaa Amerikka vai Neuvostoliitto (elettiin aikaista aikaista 1980-lukua), että Yhdysvallat voittaa. Se on monikulttuurinen, joustava ja monirotuinen. Siksi se pystyy korjaamaan virhheensä. Tuli hänen luentonsa mieleen, kun bama voitti.
En ole tässä vertaillutkaan kapitalista taloutta muihin talousjärjestelmiin. Toki sillä on etunsa esim. keräilytalouteen, feodaaliajan talouteen ja sosialistiseen talousjärjestelmään verrattuna. Mutta mitä järkeä on hakea muutosta jostain sellaisesta, joka on todettu toimimattomaksi tai ei vastaa nykyajan elämää.
Ei joidenkin muiden talousjärjestelmien epäonnistuminen merkitse sitä, että nykyinen olisi paras mahdollinen ja ongelmaton. Markkinatalousjärjestelmässäkin on ollut vaiheita, jolloin talous on ollut hyvin säänneltyä. Suomalainen markkinatalous oli vielä 80-luvulla hyvin säänneltyä ja yhteiskunnan johtamaa. Eikö näiden markkinatalousmuotojen osalta olisi ainakin järkevämpi tehdä vertailua kuin etsiä vertailukohdetta jostain toimimattomaksi osoittautuneesta.- Obs1
Mielipidepankki kirjoitti:
En ole tässä vertaillutkaan kapitalista taloutta muihin talousjärjestelmiin. Toki sillä on etunsa esim. keräilytalouteen, feodaaliajan talouteen ja sosialistiseen talousjärjestelmään verrattuna. Mutta mitä järkeä on hakea muutosta jostain sellaisesta, joka on todettu toimimattomaksi tai ei vastaa nykyajan elämää.
Ei joidenkin muiden talousjärjestelmien epäonnistuminen merkitse sitä, että nykyinen olisi paras mahdollinen ja ongelmaton. Markkinatalousjärjestelmässäkin on ollut vaiheita, jolloin talous on ollut hyvin säänneltyä. Suomalainen markkinatalous oli vielä 80-luvulla hyvin säänneltyä ja yhteiskunnan johtamaa. Eikö näiden markkinatalousmuotojen osalta olisi ainakin järkevämpi tehdä vertailua kuin etsiä vertailukohdetta jostain toimimattomaksi osoittautuneesta.Onko sitten paras markkinatalousmaa tämä Ruotsi, johon sinä aina viittaat. Siellähän on tuloja tasattu sillä, että rikkaat ovat lähteneet veroja pakoon. Lisäksi se ei ole ollenkaan läpinäkyvä yhteiskunta. Olen usein kehottanut sinua lukemaan ruotsalaista kirjallisuutta, erityisesti dekkareita. Esimerkiksi Henning Mankellin sanotaan käyttävän dekkaria yhteiskutakritiikin välineenä ja niin hän tekee. Sosiaidemokraatit ja erityisesti heidän sosiaalitanttansa yrittävät peittää kaikki ongelmat ja ennakkoluulot sopimattomina. Ja osataanhaan siellä murhata ministereitäkin. Natsisimi oli sodan aikana ja on vieläkin Ruotsissa suurempaa kuin Suomessa ja varmasti myös Yhsysvalloissa. No, tässä tuli nyt liikaa Ruotsista, mutta kun ei oikein tiedä, mihin saiai verrata. En minäkään suomalaisena pidä Yhdysvaltoja ihannevaltiona. En nyt kuitenkaan sitä pysty noin yksioikoisesti tuomitsemaan kuin sinä. Minusta oli muuten hienoa, kun muistaakseni 83 amerikkalaista nobelistia tuomitsi jyrkästi Bushin ja kannatti Obamaa.
- Minä vaan
Mielipidepankki kirjoitti:
Enronin tapauksessa ei suinkaan ollut kyse pelkästään mistään sisäpiirijutusta. Yrityksen toimintatapakulttuuri pitää sisäistää hyvin laajasti muuten väärinkäytökset eivät olisi olleet mahdollisia. Juuri tähän tähtäsi yhtiön pääjohtajan Jeffrey Skullingsin sosiaalidarwinistisen filosofian käyttöönotto. Yhtiön toimintakulttuurista kertoo hyvin sen rivityöntekijöidenkin keskusteluista jäljelle jääneet nauhoitukset. Enronin yrityskulttuuria on ollut mahdollista selvittää jälkeenpäin, koska todistusaineistoa jäi kuitenkin paljon ja työntekijät saattoivat kertoa asioista vapaammin, kun eivät enää olleet työsuhteessa yritykseen. Suuren osan paperimuotoisesta todistusaineistosta kirjanpitoja myöten yrityksen johto käski hävittää ja siinä meni kilokaupalla paperia silppuriin.
Esim. Kalifornian sähköverkon haavoittamista varten Enronissa oli kokonainen suuri halli, missä tuo verkosto oli kuvattuna. Tähän manipulointiin osallistuivat sitten yhtiön lakimiehet etsimällä Kalifornian energiasäännösten heikkoja kohtia ja laaja insinöörijoukko etsien puolestaan sähköverkkotuotannon supistamismahdollisuuksia tuotantokapeikkojen synnyttämiseksi. Myös kirjanpidon peittelyoperaatioihin ja salassapitoon tarvittiin laaja joukko ihmisiä niin yhtiön sisältä kuin ulkopuolelta. Epäilevät Tuomakset jouduttiin jopa ostamaan pois osakeanalyyseja tekeviltä pankkiiriliikkeiltä. Hyöty muodostui yhteiseksi tälle talouden lähipiirille. Kärsijät tulisivat olemaan aivan muita. Fortune-lehden toimittaja Bethany McLean ei ollut ostettavissa ja juttu alkoi sitten purkaantua hänen epäilyjensä toimesta. Dokumentissa haastatelluilla työntekijöillä oli vähintään perusteltuja epäilyksiä, mutta yrityslojaalisuus oli hakattu niin kovaksi, ettei vuotoja sitä kautta tullut kuin vasta jälkeenpäin oikeusprosessivaiheessa. Amerikkalaiseen tapaan esim. Andy Fastowille neuvoteltiin pienempää rangaistusta, jos hän suostuu todistamaan yhtiön muuta johtoa vastaan.
Enronin tapausta ja yrityskulttuuria ovat paljon selvittänyt Fortunen silloinen taloustoimittaja Bethany McLean, joka on kirjoittanut yhdessä Peter Elkindin kanssa Enronista kertovan kirjan "The Smartest Guys in the Room", jonka pohjalta on tehty samanniminen ja todella erinomainen tv-dokumentti. McLean on penkonut nimenomaan Enronin yrityskulttuuria. Yhdysvaltalaisessa valkokaulusrikollisuutta käsittelevässä kirjallisuudessa on myös selvityksiä, joiden päähavaintona on eettisten normien jakautuminen niillä, jotka elävät kansalaisyhteiskunnan ja yritysmaailman normistojen ristipaineessa. Kysymys on samaa sukua sille, kun ihmetellään, miten niin moni tavallinen saksalainen osallistui tai tietoisesti hyväksyi natsihallinnon hirmuteot.Voit kuvailla yhtä yksittäistapausta kuinka tarkasti haluat, mutta ei se silti muutu miksikään yritystoiminnan yleiseksi toimintatavaksi.
Oman asenteellisuutesi tuollainen kyllä paljastaa.
Toivottavasti leimaamistyylisi ei kuitenkaan kuvaa kyvyttömyyttäsi arvioida tosiasioita ja ymmärtää kokonaisuuksia? - Minä vaan
Mielipidepankki kirjoitti:
kun katsoo millaisia vahinkoja se on aiheuttanut. Ei Enron ole ainoa tapaus. Meilläkin oli Suomen oloihin nähden suurehkoja talousrikoksia 1990-luvun alun lamavuosina.
Talousrikollisuus ja harmaa talous ovat merkittävä rikollisuuden osa-alue. Millään muulla osa-alueella ei aiheuteta niin paljon taloudellisia vahinkoja. Voit tutustua tältä osin vaikka Suomen poliisin kertomuksiin tilanteesta. Enron ei suinkaan ole mikään yksittäistapaus, se sattuu olemaan vain mittasuhteiltaan ja toiminnan härskiyden kannalta merkittävä tapaus.
Kaikki yritykset eivät toimi tietenkään rikollisesti. Voidaan kuitenkin havaita, että rikosten todennäköisyys yrityksissä alkaa lisääntyä huomattavasti silloin, kun yhtiö joutuu tappiokierteeseen. Silloin tulee hyvin monissa yhtiöissä kiusauksia syyllistyä laittomuuksiin.
Viimeinen tunnettu esimerkki on islantilaisen Kaupthingin pankin tapaus, missä yritysjohdon lainoja yrityksiltä alettiin konkurssin uhatessa mitätöidä. Lainat oli myönnetty yhtiön osakkeiden hankintaa varten. Kun osakekurssi alkoi lähentyä nollaa, tuli äkkiä tarve mitätöidä näitä lainoja. Islannin kansalaiset ovat ymmärrettävästi olleet raivoissaan, kun tämä tuli ilmi.Oletko jostain syystä kiukkuinen, kun jaksat etsiä erilaisia ylsittäistapauksia lakien rikkomisesta todistelemaan kestämätöntä väitettäsi siitä, että rikollisuus olisi yhtä kuin yritystoiminnan arvot?
Minä vaan kirjoitti:
Oletko jostain syystä kiukkuinen, kun jaksat etsiä erilaisia ylsittäistapauksia lakien rikkomisesta todistelemaan kestämätöntä väitettäsi siitä, että rikollisuus olisi yhtä kuin yritystoiminnan arvot?
Olen vain kertonut, että yritystoiminnan arvomaailma voi helpommin kuin kansalaisyhteiskunnan arvomaailma muuttua kestämättömäksi ja altistaa rikoksille. Yritysten arvomaailman keskiössä on rahan ansaitseminen. Tämä tavoite ei ole kansalaisyhteiskunnassa lääheskään näin yksioikoinen eikä myöskään kiistaton.
- Minä vaan
Mielipidepankki kirjoitti:
En ole tässä vertaillutkaan kapitalista taloutta muihin talousjärjestelmiin. Toki sillä on etunsa esim. keräilytalouteen, feodaaliajan talouteen ja sosialistiseen talousjärjestelmään verrattuna. Mutta mitä järkeä on hakea muutosta jostain sellaisesta, joka on todettu toimimattomaksi tai ei vastaa nykyajan elämää.
Ei joidenkin muiden talousjärjestelmien epäonnistuminen merkitse sitä, että nykyinen olisi paras mahdollinen ja ongelmaton. Markkinatalousjärjestelmässäkin on ollut vaiheita, jolloin talous on ollut hyvin säänneltyä. Suomalainen markkinatalous oli vielä 80-luvulla hyvin säänneltyä ja yhteiskunnan johtamaa. Eikö näiden markkinatalousmuotojen osalta olisi ainakin järkevämpi tehdä vertailua kuin etsiä vertailukohdetta jostain toimimattomaksi osoittautuneesta.Markkinalähtöisesti toimiva, vapaa kilpailu, eli vapa markkinatalous on aika monell suulla todettu parhaksi talousjärjestelmäksi tuottamaan ihmiskunnalle hyvinvointia.
Kyse on siis järjestelmästä, ei muusta.
Ihminen sen sijaan on järjestelmistä riippumatta hyvin ahne ja vallanhimoinen. Tämä taas tuottaa meille paljon ongelmia, mutta se ei ole järjestelmälähtöistä.
Vielä 80-luvulla elimme suljetussa suunnitelmataloudessa, tullimuurien ja tuontilisenssien muurien takana. Ei se ollut mitään säänneltyä markkinataloutta vaan suljettua suunnitelmataloutta. Silloinhan valtio maksoi yrityksille erilaisia tukia, jotta kustannustehoton teollisuus olisi pystynyt kilpailemaan tuotteillaan siellä, missä oli vapaampi markkinatalous. - Obs1
Mielipidepankki kirjoitti:
Olen vain kertonut, että yritystoiminnan arvomaailma voi helpommin kuin kansalaisyhteiskunnan arvomaailma muuttua kestämättömäksi ja altistaa rikoksille. Yritysten arvomaailman keskiössä on rahan ansaitseminen. Tämä tavoite ei ole kansalaisyhteiskunnassa lääheskään näin yksioikoinen eikä myöskään kiistaton.
se kansalaisyhteiskunta oikein saa elatuksensa. Onko rahan ansaitseminen jotenkin sopimatonta. Vai uskotko sinä että se raha, jota sinä niin innolla jaat, tulee tyhjästä.
- Obs1
Minä vaan kirjoitti:
Markkinalähtöisesti toimiva, vapaa kilpailu, eli vapa markkinatalous on aika monell suulla todettu parhaksi talousjärjestelmäksi tuottamaan ihmiskunnalle hyvinvointia.
Kyse on siis järjestelmästä, ei muusta.
Ihminen sen sijaan on järjestelmistä riippumatta hyvin ahne ja vallanhimoinen. Tämä taas tuottaa meille paljon ongelmia, mutta se ei ole järjestelmälähtöistä.
Vielä 80-luvulla elimme suljetussa suunnitelmataloudessa, tullimuurien ja tuontilisenssien muurien takana. Ei se ollut mitään säänneltyä markkinataloutta vaan suljettua suunnitelmataloutta. Silloinhan valtio maksoi yrityksille erilaisia tukia, jotta kustannustehoton teollisuus olisi pystynyt kilpailemaan tuotteillaan siellä, missä oli vapaampi markkinatalous.Ja silloinhan tämä kaikki rahoitettiin matalammalla elintasolla.
- Minä vaan
Obs1 kirjoitti:
Ja silloinhan tämä kaikki rahoitettiin matalammalla elintasolla.
Päärahoittaja oli tavallinen palkansaaja, jonka maksettavaksi viime kädessä tulivat kaikki inflaatio-devalvaatiokierteen haitat, kun laiskat vuorineuvokset eivät joutuneet vapaan markkinatalouden kilpailun puuttuessa poistamaan klappia ja kustannustehottomuutta yrityksistään.
90-luvun alun lama johtui paljolti siitä, että darwinismi tappoi elinkelvottomat yritykset, kun kilpailu vapautui joka alalla.
Tuskinpa kukaan enää kaipaa noita "yhtiskunnan sääntelemän markkinatalouden" aikoja, paitsi ne politikoijat, jotka eivät pysty toimimaan markkinavetoisen maailman määrittämässä ympäristössä. Obs1 kirjoitti:
se kansalaisyhteiskunta oikein saa elatuksensa. Onko rahan ansaitseminen jotenkin sopimatonta. Vai uskotko sinä että se raha, jota sinä niin innolla jaat, tulee tyhjästä.
Rahan ansaitseminen on ihan ok. siihen pisteeseen saakka, kun se ei ole muuttunut muita eettisiä arvoja syrjäyttäväksi ahneudeksi. Jotta se ei muuttuisi tällaiseksi ahneudeksi, tarvitaan yhteiskunnan asettamia pelisääntöjä ja niiden valvomista. Juuri tästä on kyse, kun kirjoitan siitä, että holhoamisesta pitäisi puhua kunnioittavammin. Jokainen meistä ymmärtää, että lasten holhoaminen on tarpeellinen asia. Moni taas ei ymmärrä, että taloudellinen toimeliaisuus on myös lapsi, jota on yhteisen edun nimissä holhottava.
Minä vaan kirjoitti:
Voit kuvailla yhtä yksittäistapausta kuinka tarkasti haluat, mutta ei se silti muutu miksikään yritystoiminnan yleiseksi toimintatavaksi.
Oman asenteellisuutesi tuollainen kyllä paljastaa.
Toivottavasti leimaamistyylisi ei kuitenkaan kuvaa kyvyttömyyttäsi arvioida tosiasioita ja ymmärtää kokonaisuuksia?Enron on ääriesiemrrki yrityskulttuurin eriytymisestä. Tällaista eriytymista tapahtuu kuitenkin paljon laajemmin yritysmaailmassa. Eriytyminen tarkoittaa mm. omanlaisensa arvomaailman syntymistä, joka voi helposti olla ristiriidassa kansalaisyhteiskunnan eettisten arvojen kanssa. Tämä on minusta aika pitkälle ihan sosiaalipsykologinen fakta eikä mikään pahansuopa asenteellinen näkemys. On parempi tiedostaa tällainen vaara ja elää sen mukaan.
- Minä vaan
Mielipidepankki kirjoitti:
Enron on ääriesiemrrki yrityskulttuurin eriytymisestä. Tällaista eriytymista tapahtuu kuitenkin paljon laajemmin yritysmaailmassa. Eriytyminen tarkoittaa mm. omanlaisensa arvomaailman syntymistä, joka voi helposti olla ristiriidassa kansalaisyhteiskunnan eettisten arvojen kanssa. Tämä on minusta aika pitkälle ihan sosiaalipsykologinen fakta eikä mikään pahansuopa asenteellinen näkemys. On parempi tiedostaa tällainen vaara ja elää sen mukaan.
Voit kuvailla vaikka kuinka montaa yksittäistapausta kuinka tarkasti haluat, mutta ne eivät silti muutu miksikään yritystoiminnan yleiseksi toimintatavaksi.
Oman asenteellisuutesi tuollainen kyllä paljastaa.
Toivottavasti leimaamistyylisi ei kuitenkaan kuvaa kyvyttömyyttäsi arvioida tosiasioita ja ymmärtää kokonaisuuksia?
- liian vaikeaksi
Olet tapasi mukaan jättänyt veroavaukseesi tulleita asiaviestejä kommentoimatta.
Taisi mennä jauhot taas suuhun sinulta.- Tollolla taas nolo loppu
Tollo jäi kakkoseksi ja laittoi pään pensaaseen. Kuten niin monen monta kertaa.
- oivahärkönen
... rikollisesta esimerkistä ei pidä tehdä yhteiskunnallisia johtopäätöksiä. Kyllä Yhdysvalloissakin valtiovalta valvoo yritystoimintaa laillisuusmielessä. Sen sijaan talousliberalismi on viety Yhdysvalloissa liian pitkälle. Euroopassa valtion osallistuminen ja suunnan näyttäminen markkinoilla on laajempaa. Meillä Suomessa, jossa noudatetaan lähinnä Keskustan vuosikymmenten aikana luomaa järjestelmää, on tässäkin suhteessa maailman parhaita järjestelmiä.
Lipposen ja Niinistön hallitusten aikana annettiin uusliberalismille liikaa periksi. Se pahimmin ilmeni rohkaisemalla markkinavoimat luomaan Helsingin seudusta suuren eurooppalaisen metropolin. Sen seurauksista kärsimme vieläkin alueella asuntojen puutteesta johtuvasta aumisen kalleudesta, liikenneruuhkista ja siitä seuraavasta vimmaisesta teiden rakentamisesta sekä vaikeudesta järjestää palveluja riittävän nopeasti tänne houkutellulle väelle.- Minä vaan
Pääkaupunkiseudun asuntojen kalleus johtuu siitä, että asuntojen kysyntä on suurempaa kuin asuntojen tarjonta.
Yksi syys asuntojen ja asumiskustannusten kalleuteen, on tonttimaan hinta, joka nousee aivan huikeisiin lukemiin heti, kun kaava on valmis.
Tätä epäkohtaa voisi koettaa oikaista verotuksella, jossa tonttimaan "ansioton" arvonnousu kaavoituksen seurauksena pantaisi verolle.
Kannattaako keskusta tätä Osmo Soininvaaran jo kauan sitten esittämää ideaa? - oivahärkönen
Minä vaan kirjoitti:
Pääkaupunkiseudun asuntojen kalleus johtuu siitä, että asuntojen kysyntä on suurempaa kuin asuntojen tarjonta.
Yksi syys asuntojen ja asumiskustannusten kalleuteen, on tonttimaan hinta, joka nousee aivan huikeisiin lukemiin heti, kun kaava on valmis.
Tätä epäkohtaa voisi koettaa oikaista verotuksella, jossa tonttimaan "ansioton" arvonnousu kaavoituksen seurauksena pantaisi verolle.
Kannattaako keskusta tätä Osmo Soininvaaran jo kauan sitten esittämää ideaa?..., kuin tarjona johtuu taas siitä Lipposen ideasta uljaasta eurooppalaisesta metropolista. Silloin muutti seudulle nuoria, jotka ovat nyt lisääntyneet ja tarvitsevat isompia asuntoja. Tietysti nykyinen luonnolliselle tasolleen asettunut muuttoliike lisää asuntojen kysyntää.
Kaavoituksesta johtuvan arvottoman arvon nousun verottamista kokonaan pois en pidä hyvänä. Se loukkaa liiaksi omistusoikeutta ja markkinatalouden periaatteita. Sellainen ihminen saa pitää voittonsa, jos on älynnyt ajoissa sijoittaa omaisuuttaan maahan, jonka arvo kasvaa. Hän on myös arvaten alueen tulevan pikapuolin kaavoitetuksi, sijoittanut siihen jo enemmän kuin normaaliin raaka-maahan. - osmium
oivahärkönen kirjoitti:
..., kuin tarjona johtuu taas siitä Lipposen ideasta uljaasta eurooppalaisesta metropolista. Silloin muutti seudulle nuoria, jotka ovat nyt lisääntyneet ja tarvitsevat isompia asuntoja. Tietysti nykyinen luonnolliselle tasolleen asettunut muuttoliike lisää asuntojen kysyntää.
Kaavoituksesta johtuvan arvottoman arvon nousun verottamista kokonaan pois en pidä hyvänä. Se loukkaa liiaksi omistusoikeutta ja markkinatalouden periaatteita. Sellainen ihminen saa pitää voittonsa, jos on älynnyt ajoissa sijoittaa omaisuuttaan maahan, jonka arvo kasvaa. Hän on myös arvaten alueen tulevan pikapuolin kaavoitetuksi, sijoittanut siihen jo enemmän kuin normaaliin raaka-maahan.koko sodan jälkeisen ajan Helsingin seudulla. Muutin Helsinkiin 1969 ja silloin asuntopula oli huutava, no kaikki änkyrät tietävät, että se on Lipposen syy. Oiva olet naurettva Lipposkaunausuudessasi.
Ansiottoman arvonnousun leikkausta vaadittiin jo -60 ja -70 luvuilla. Yksi ongelma on se, että maanarvo on niin kauan esimerkiksi peltona kunnes se otetaan rakennuskäyttöön. Tälöin maanomistajat pystyvät jarruttamaan aivan kohtuuttomasti yhteiskunnan kehitystä. Tietojeni mukaan Suomi on ainoa (demokraatttinen) maa jo maanomistus antaa rakennusoikeutta.
Kokoomuksen nuoret sanoivat kannanotossaan -60 --70 luvulla "että on vaikea kuvitella tilannetta jossa niin harvat hyötyvät niin usean kustannuksella" kyse oli Helsingin maankäytöstä, siis omistamisesta ja kaavoituksesta.kaikki Änkyrät tietävät että se oli ja on Lipposen syy, mutta onneksi Savupirtin Poika Hiihtää ja Savupirtin korsteenista nousee musta savu, sysimusta kuten kepulaisen sielu. - Obs1
oivahärkönen kirjoitti:
..., kuin tarjona johtuu taas siitä Lipposen ideasta uljaasta eurooppalaisesta metropolista. Silloin muutti seudulle nuoria, jotka ovat nyt lisääntyneet ja tarvitsevat isompia asuntoja. Tietysti nykyinen luonnolliselle tasolleen asettunut muuttoliike lisää asuntojen kysyntää.
Kaavoituksesta johtuvan arvottoman arvon nousun verottamista kokonaan pois en pidä hyvänä. Se loukkaa liiaksi omistusoikeutta ja markkinatalouden periaatteita. Sellainen ihminen saa pitää voittonsa, jos on älynnyt ajoissa sijoittaa omaisuuttaan maahan, jonka arvo kasvaa. Hän on myös arvaten alueen tulevan pikapuolin kaavoitetuksi, sijoittanut siihen jo enemmän kuin normaaliin raaka-maahan.Oiva tulet tänne fiksumpien joukkoon toistamaan noita lapsellisuuksiasi. Täällä nyt keskustellaan vähän isommista asioista. Ja kyllä tuo maan ansiottoman arvonnousun verotus loukkaa aivan muuta kuin markkinataloutta. Se loukkaa Kepun peruskannattajia ja tietysti heidän tikkurilaista juoksupoikaansa.
- Minä vaan
oivahärkönen kirjoitti:
..., kuin tarjona johtuu taas siitä Lipposen ideasta uljaasta eurooppalaisesta metropolista. Silloin muutti seudulle nuoria, jotka ovat nyt lisääntyneet ja tarvitsevat isompia asuntoja. Tietysti nykyinen luonnolliselle tasolleen asettunut muuttoliike lisää asuntojen kysyntää.
Kaavoituksesta johtuvan arvottoman arvon nousun verottamista kokonaan pois en pidä hyvänä. Se loukkaa liiaksi omistusoikeutta ja markkinatalouden periaatteita. Sellainen ihminen saa pitää voittonsa, jos on älynnyt ajoissa sijoittaa omaisuuttaan maahan, jonka arvo kasvaa. Hän on myös arvaten alueen tulevan pikapuolin kaavoitetuksi, sijoittanut siihen jo enemmän kuin normaaliin raaka-maahan.Lipponen on sinulle aina se piikki, ihin panet jokaisen epäkohdan.
Paljastavaa kuitenkin on, etä keskustalaisena et kannata sitä, että yhteiskunnan omalla toiminnallaan aikaansaama tonttimaan arvonnnousu kaavoituksen yhteydessä olisi verotettavaa, vaikka maan omistaja ei ole asiassa tehnyt yhtään mitään maansa arvon nostamiseksi.
Olet aika kepulainen, Oiva!
- ei sääntelylle
Enronin tapauksessa tehtiin rikoksia. Kuten tuomioiden ankaruudet osoittaa, voimassa olleita lakeja rikottiin räikeästi.
Kukaan ei ole nähnyt valtion holhoojaroolia lakien noudattamisessa pahana asiana, Vai kehen viittaat kun väität että sellainen olisi ollut muodikasta? Eikä kukaan väitä vasemmistopropagandaksi vaatimusta lakien noudattamisesta. Mistä sinä tuollaisia ihmeellisyyksiä saat päähäsi?
Sääntelyä ei kannateta, mutta se on aivan toinen asia kuin lakien noudattamisen valvonta. Toki moni laki on heikko, jättää liikaa tilaa juristien mielikuvitulkselle kiertä lain henkeä kuitenkin sen kirjainta noudattaen. Nykyinen finanssikriisi on osoitus siitä, sillä ovathan nämä asuntoja luotottaneet investointipankit toimineet sinällään lain kirjaimen mukaisesti peittäessään lainojensa riskejä niitä arvopapereiksi muuttamalla. Lainsäätäjän heikkoutta on se että tuollaisiin järjesteluihin sisältyviä riskejä ei ole otettu vakavasti, sillä kyllähän niistä varoiteltiin jo Clintonia 1999 kun hän jenkkien lainsäädäntöä hölläsi.Et tiedäkään, miten valtavia summia ja henkisiä voimavaroja monikansalliset suuryritykset käyttävät lobatakseen poliitikkoja olemaan säätämättä liian hyvin toimivia lakeja tai lisäämästä valvontaa.
Vahinkoja on silloin enää paha torjua kun vetelät ovat jo housuissa. Ei tässä Enronin tapauksessaan rikoslaki korvannut menetettyjä työpaikkoja ja sijoituksia. Se johti suuriin inhimillisiin tragedioihin, jopa itsemurhiin. Pääsyyllinen sai 24 vuotta vankeutta. Kenen vahinkoja se hyvittää?
Kaikkea rikollisuutta kannattaisi torjua aina ennakolta niin, ettei rikosta pääsisi tapahtumaan. Ovien lukitseminen ja hälytysjärjestelmät ovat yksi esimerkki ennakkotorjunnasta. Sellainen tulee lopulta yhteiskunnalla paljon halvemmaksi kuin ne vahingot, mitä tapahtuneista rikoksista seuraa. Enronin aiheuttavat vahingot olivat erittäin mittavat. Nykyisen finanssikriisin vahongot voivat olla vielä paljon suuremmat. Siksi kannattaa panostaa niiden torjuntaan ennakolta eikä vain tyytyä rankaisemaan syyllisiä jälkikäteen.- Minä vaan
Mielipidepankki kirjoitti:
Et tiedäkään, miten valtavia summia ja henkisiä voimavaroja monikansalliset suuryritykset käyttävät lobatakseen poliitikkoja olemaan säätämättä liian hyvin toimivia lakeja tai lisäämästä valvontaa.
Vahinkoja on silloin enää paha torjua kun vetelät ovat jo housuissa. Ei tässä Enronin tapauksessaan rikoslaki korvannut menetettyjä työpaikkoja ja sijoituksia. Se johti suuriin inhimillisiin tragedioihin, jopa itsemurhiin. Pääsyyllinen sai 24 vuotta vankeutta. Kenen vahinkoja se hyvittää?
Kaikkea rikollisuutta kannattaisi torjua aina ennakolta niin, ettei rikosta pääsisi tapahtumaan. Ovien lukitseminen ja hälytysjärjestelmät ovat yksi esimerkki ennakkotorjunnasta. Sellainen tulee lopulta yhteiskunnalla paljon halvemmaksi kuin ne vahingot, mitä tapahtuneista rikoksista seuraa. Enronin aiheuttavat vahingot olivat erittäin mittavat. Nykyisen finanssikriisin vahongot voivat olla vielä paljon suuremmat. Siksi kannattaa panostaa niiden torjuntaan ennakolta eikä vain tyytyä rankaisemaan syyllisiä jälkikäteen.Kun leimaat lobbaustoimintaa, niin uista, että myös "hyvien" asioiden puolesta lobataan. Siinähän on kyse vain siitä, että eri alojen ja ideologioidenkin lobbarit antavat päättäjille tietoa päätösten pohjaksi.
Vaalirahoitus ja sen läpinäkyvyys onkin jo toinen ongelma, varsinkin jos ja kun se alkaa sivuta korruptiota, poliitikkojen ostamista joidenkin ryhmien taloudellisten etujen ajajaksi.
Suomi on siitä ikävä maa, että täällä ei poliitikkoa tarvitse lahjoa rahalla. Riittää, kun lupaa pitää ressukan mukana "piireissä". Tästähän on ollut hyvänä esimerkkinä mm. kaupan keskittyminen ja aluerakentamisen valuminen muutamien suurien käsiin.
Hyvävelikerhojen sisäsiittoisesta pelistä seuraa yleensä, että vapaa kilpailu i enää toimi ja markkinaehtoiselle talousjärjestelmälle voidaan sanoa kiss goodbye, kun muutama taloudellista valtaa käyttävä saa rahalla valtaa myös poliittisen vallan käyttäjiin.
Tässä ei kuitenkaan ole kyse talousliberalismista eikä vapaasta markkinataloudesta, vaan niiden vastakohdasta: ehneestä kapitalismista, joka rakentaa menestyspyrkimyksensä muiden taholta tulevan vapaan kilpailun rajoittamiseen.
Olisi mukava, jos sinäkin ottaisit nämä seikat kritiikeissäsi huomioon ja jättäisit populistisen leimaamisen vähemmälle, koska analyyttinen arviointi on paljon hedelmällisempää.
Vsemmiston hyvävelikerhot eivät nimittäin ole ollenkaan mitättömiä vaikuttajia yhteiskunnassa. - mutta...
Mielipidepankki kirjoitti:
Et tiedäkään, miten valtavia summia ja henkisiä voimavaroja monikansalliset suuryritykset käyttävät lobatakseen poliitikkoja olemaan säätämättä liian hyvin toimivia lakeja tai lisäämästä valvontaa.
Vahinkoja on silloin enää paha torjua kun vetelät ovat jo housuissa. Ei tässä Enronin tapauksessaan rikoslaki korvannut menetettyjä työpaikkoja ja sijoituksia. Se johti suuriin inhimillisiin tragedioihin, jopa itsemurhiin. Pääsyyllinen sai 24 vuotta vankeutta. Kenen vahinkoja se hyvittää?
Kaikkea rikollisuutta kannattaisi torjua aina ennakolta niin, ettei rikosta pääsisi tapahtumaan. Ovien lukitseminen ja hälytysjärjestelmät ovat yksi esimerkki ennakkotorjunnasta. Sellainen tulee lopulta yhteiskunnalla paljon halvemmaksi kuin ne vahingot, mitä tapahtuneista rikoksista seuraa. Enronin aiheuttavat vahingot olivat erittäin mittavat. Nykyisen finanssikriisin vahongot voivat olla vielä paljon suuremmat. Siksi kannattaa panostaa niiden torjuntaan ennakolta eikä vain tyytyä rankaisemaan syyllisiä jälkikäteen.Yritykset pyrkivät vaikuttamaan lainsädäntöön, aivan kuten ammattiyhdistysliike tai vaikkapa naisasialiike. Näillä kaikilla on tavoitteena parantaa omaa asemaansa.
Tietenkään rikoksista annettavat tuomiot eivät hyvitä kärsimään joutuneiden menetyksiä. Ei murhatuomiokaan tuo murhattua takaisin.
Enronin tapauksessa tilintarkastuslainsäädäntö ja -käytännöt mahdollistivat rikosten peittelyn ja virheellisen tiedon antamisen pörssiyhtiöstä. Lainsäädäntöä onkin korjattu ja SOX menettelyt tulleet meikäläisiinkin yhtiöihin. Mutta eiköhän taas löydy joku etevä juristi jolla moraali on riittävän heikko ja kehitä tapoja kiertää lainsäädäntöä. Minä vaan kirjoitti:
Kun leimaat lobbaustoimintaa, niin uista, että myös "hyvien" asioiden puolesta lobataan. Siinähän on kyse vain siitä, että eri alojen ja ideologioidenkin lobbarit antavat päättäjille tietoa päätösten pohjaksi.
Vaalirahoitus ja sen läpinäkyvyys onkin jo toinen ongelma, varsinkin jos ja kun se alkaa sivuta korruptiota, poliitikkojen ostamista joidenkin ryhmien taloudellisten etujen ajajaksi.
Suomi on siitä ikävä maa, että täällä ei poliitikkoa tarvitse lahjoa rahalla. Riittää, kun lupaa pitää ressukan mukana "piireissä". Tästähän on ollut hyvänä esimerkkinä mm. kaupan keskittyminen ja aluerakentamisen valuminen muutamien suurien käsiin.
Hyvävelikerhojen sisäsiittoisesta pelistä seuraa yleensä, että vapaa kilpailu i enää toimi ja markkinaehtoiselle talousjärjestelmälle voidaan sanoa kiss goodbye, kun muutama taloudellista valtaa käyttävä saa rahalla valtaa myös poliittisen vallan käyttäjiin.
Tässä ei kuitenkaan ole kyse talousliberalismista eikä vapaasta markkinataloudesta, vaan niiden vastakohdasta: ehneestä kapitalismista, joka rakentaa menestyspyrkimyksensä muiden taholta tulevan vapaan kilpailun rajoittamiseen.
Olisi mukava, jos sinäkin ottaisit nämä seikat kritiikeissäsi huomioon ja jättäisit populistisen leimaamisen vähemmälle, koska analyyttinen arviointi on paljon hedelmällisempää.
Vsemmiston hyvävelikerhot eivät nimittäin ole ollenkaan mitättömiä vaikuttajia yhteiskunnassa.Aktiivinen lobbaus ei ole mitenkään hyödyllistä. Aktiivista lobbaamista voivat harjoittaa vain ne, joilla on siihen resursseja. Suomalainen hallintokäytäntö onkin tässä suhteessa paljon parempi. Meillä asetetaan työryhmiä ja komiteoita selvittämään asioita ja sinne kutsutaan sitten eri intressitahoja kuultavaksi tasapuolisesti eri yhteiskuntasektoreilta. Tällä tavoin saadaan paljon tasapainoisempi informaation kokonaisuus kuin antaumalla yhden osapuolen näkemysten varaan.
Hyvin kuuluisa lobbaaja on ollut aiemmin tupakkateollisuus. Sittemmin tämä lobbaus on kääntynyt teollisuutta vastaan, kun lobbauksessa annettua sanomaa on voitu käyttää tupakkaoikeudenkäynneissä. Toisin kuin meillä tupakkayhtiöitä vastaan käydyt oikeudenkäynnit ja vastuuttamiset ovat myös menestyneet Yhdysvalloissa. Tupakkateollisuus on myös alue, missä yhtiöiden työntekijäkunta on pitänyt saada lojaaliksi yhtiöitä kohtaan. Se edellyttää silloin mm. sitä, ettei työntekijän pidä ajatella olevansa yksi osa koneistoa, joka on tappamassa ihmisiä taloudellisen voitonpyynnin tarkoituksella. Tästä seuraava askel ovat lähinnä laittomat ase- ja huumekauppiaat.- Suurin lobbari
Mielipidepankki kirjoitti:
Aktiivinen lobbaus ei ole mitenkään hyödyllistä. Aktiivista lobbaamista voivat harjoittaa vain ne, joilla on siihen resursseja. Suomalainen hallintokäytäntö onkin tässä suhteessa paljon parempi. Meillä asetetaan työryhmiä ja komiteoita selvittämään asioita ja sinne kutsutaan sitten eri intressitahoja kuultavaksi tasapuolisesti eri yhteiskuntasektoreilta. Tällä tavoin saadaan paljon tasapainoisempi informaation kokonaisuus kuin antaumalla yhden osapuolen näkemysten varaan.
Hyvin kuuluisa lobbaaja on ollut aiemmin tupakkateollisuus. Sittemmin tämä lobbaus on kääntynyt teollisuutta vastaan, kun lobbauksessa annettua sanomaa on voitu käyttää tupakkaoikeudenkäynneissä. Toisin kuin meillä tupakkayhtiöitä vastaan käydyt oikeudenkäynnit ja vastuuttamiset ovat myös menestyneet Yhdysvalloissa. Tupakkateollisuus on myös alue, missä yhtiöiden työntekijäkunta on pitänyt saada lojaaliksi yhtiöitä kohtaan. Se edellyttää silloin mm. sitä, ettei työntekijän pidä ajatella olevansa yksi osa koneistoa, joka on tappamassa ihmisiä taloudellisen voitonpyynnin tarkoituksella. Tästä seuraava askel ovat lähinnä laittomat ase- ja huumekauppiaat.Suomessa teollisuuttakin suurempi lobbari on ay-liike. Se on käytänössä osapuoli lähes kaikessa lainsäädännössä, mutta työlainsäädännössä suoranainen sanelija.
Toinen merkittävä lobbaaja on luonnonsuojelujärjestöt, jotka ovat onnistuneet ujuttamaan lainsäädäntöön itselleen mieluisia menetelmiä vastustamiensa asioiden jarruttamiseen.
Teollisuus on myös merkittävä lobbari, eritoten energiateollisuus. - Obs1
Mielipidepankki kirjoitti:
Aktiivinen lobbaus ei ole mitenkään hyödyllistä. Aktiivista lobbaamista voivat harjoittaa vain ne, joilla on siihen resursseja. Suomalainen hallintokäytäntö onkin tässä suhteessa paljon parempi. Meillä asetetaan työryhmiä ja komiteoita selvittämään asioita ja sinne kutsutaan sitten eri intressitahoja kuultavaksi tasapuolisesti eri yhteiskuntasektoreilta. Tällä tavoin saadaan paljon tasapainoisempi informaation kokonaisuus kuin antaumalla yhden osapuolen näkemysten varaan.
Hyvin kuuluisa lobbaaja on ollut aiemmin tupakkateollisuus. Sittemmin tämä lobbaus on kääntynyt teollisuutta vastaan, kun lobbauksessa annettua sanomaa on voitu käyttää tupakkaoikeudenkäynneissä. Toisin kuin meillä tupakkayhtiöitä vastaan käydyt oikeudenkäynnit ja vastuuttamiset ovat myös menestyneet Yhdysvalloissa. Tupakkateollisuus on myös alue, missä yhtiöiden työntekijäkunta on pitänyt saada lojaaliksi yhtiöitä kohtaan. Se edellyttää silloin mm. sitä, ettei työntekijän pidä ajatella olevansa yksi osa koneistoa, joka on tappamassa ihmisiä taloudellisen voitonpyynnin tarkoituksella. Tästä seuraava askel ovat lähinnä laittomat ase- ja huumekauppiaat.kuka oli merkittävin ydinvoimalobbaaja. Hänhän oli Putkonen SAK:sta. SAK:lla oli tietysti siihen varaa eikä asiakaan ollut huono. Putkonen ei vain oikein hallitse hyviä käytöstapoja.
- Lipposeen
Obs1 kirjoitti:
kuka oli merkittävin ydinvoimalobbaaja. Hänhän oli Putkonen SAK:sta. SAK:lla oli tietysti siihen varaa eikä asiakaan ollut huono. Putkonen ei vain oikein hallitse hyviä käytöstapoja.
Nythän Putkonen on korvautunut Lipposella joka lobbaa niin ydinvoimaa kuin kaasuputkea.
Käytöstavatkaan ei kauheasti ole muuttuneet - Minä vaan
Mielipidepankki kirjoitti:
Aktiivinen lobbaus ei ole mitenkään hyödyllistä. Aktiivista lobbaamista voivat harjoittaa vain ne, joilla on siihen resursseja. Suomalainen hallintokäytäntö onkin tässä suhteessa paljon parempi. Meillä asetetaan työryhmiä ja komiteoita selvittämään asioita ja sinne kutsutaan sitten eri intressitahoja kuultavaksi tasapuolisesti eri yhteiskuntasektoreilta. Tällä tavoin saadaan paljon tasapainoisempi informaation kokonaisuus kuin antaumalla yhden osapuolen näkemysten varaan.
Hyvin kuuluisa lobbaaja on ollut aiemmin tupakkateollisuus. Sittemmin tämä lobbaus on kääntynyt teollisuutta vastaan, kun lobbauksessa annettua sanomaa on voitu käyttää tupakkaoikeudenkäynneissä. Toisin kuin meillä tupakkayhtiöitä vastaan käydyt oikeudenkäynnit ja vastuuttamiset ovat myös menestyneet Yhdysvalloissa. Tupakkateollisuus on myös alue, missä yhtiöiden työntekijäkunta on pitänyt saada lojaaliksi yhtiöitä kohtaan. Se edellyttää silloin mm. sitä, ettei työntekijän pidä ajatella olevansa yksi osa koneistoa, joka on tappamassa ihmisiä taloudellisen voitonpyynnin tarkoituksella. Tästä seuraava askel ovat lähinnä laittomat ase- ja huumekauppiaat.Asenteesi on niin vahva, ettet tajua enää asioiden olennaisinta sisältöä.
Loppaus on pelkkä neutraali keino, jonka avulla erilaiset intressipiirit tuovat tietoa poliitikoille ja lakien säätäjille.
Se on ihan vastaava asia kuin, että Mora-puukolla veistetään eri asioita ja sitä käytetään monipuolisena ja hyödyllisenä työkaluna.
Sinä katsot, että lobbaaminen on vahingollista, koska tupakkateollisuus on käyttänyt sitä. Yhtä hyvin voisi Mora-puukkoja pitää vahingollisina, koska jupot puukottavat niillä toisiaan. - Joku vaan
Minä vaan kirjoitti:
Asenteesi on niin vahva, ettet tajua enää asioiden olennaisinta sisältöä.
Loppaus on pelkkä neutraali keino, jonka avulla erilaiset intressipiirit tuovat tietoa poliitikoille ja lakien säätäjille.
Se on ihan vastaava asia kuin, että Mora-puukolla veistetään eri asioita ja sitä käytetään monipuolisena ja hyödyllisenä työkaluna.
Sinä katsot, että lobbaaminen on vahingollista, koska tupakkateollisuus on käyttänyt sitä. Yhtä hyvin voisi Mora-puukkoja pitää vahingollisina, koska jupot puukottavat niillä toisiaan.Meillähän on ihan palkattuja lobbareita Suomessakin.
Mielenkiintoisinta on, että tuohon ammattiin pätevöidytään vasemmistopuolueen puheenjohtajana. Lipponen tunnetusti lobaa rahasta venäläistä kaasuputkea, Suvi-Anne Siimes hyppäsi lääketeollisuuden äänitorveksi päivänpolitiikan jätettyään.
Toisinpäin homma ei näytä sitten toimivan. Heinäluoma, entinen SAK:n vahva lobbari, epäonnistui totaalisesti SDP:n puheenjohtajana. Ja tuskinpa kukaan voisi kuvitella superlobbari Matti Putkosta vastuulliseen valtiolliseen asemaan tai edes puolueen puheenjohtajaksi.
On demareissa asian rehellisesti kertoviakin. Lasse Lehtinen on sanonut, että lobbari on päättäjän paras ystävä, koska hän tekee puolet päättäjän työstä.
USA:ssa ja jopa sellaisissa maissa kuin Puola, Unkari ja Latvia lobbareille on rekisteri ja heidän pitää kertoa taustansa ja rahoittajansa. Tämä on osoittautunut hyväksi tavaksi, mikä edistää sekä demokraattista poliittista järjestelmää että takaa reilun pelin markkinatalouteen. Eikä lobbarien kontrollointi ei ole vähentänyt lobbausta, sillä Washingtonissa toimii 22.000 lobbaria.
Meillä on siis totuttu tuohon ay-liikkeen malliseen salamyhkäiseen lobbaukseen, jossa todelliset vaikutuskanavat ja rahoitusjärjestelyt jäävät tavallisille ihmisille hämäriksi. Vaalirahakohu kohdistui Kepua lähellä oleviin liikemiehiin jotka olivat kyllä onnistuneet omassa lobbauksessaan mutta jonka taitamattomat poliitikot tyrivät täysin. Vasemmiston lobbaus- ja rahakuviot odottavat vielä pinnan alla mätäpaiseen puhkaisua
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1651586
- 104921
- 75743
- 51635
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa16605ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann40537Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..45498Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m158486Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä
Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;187426- 26419