seurustelen jo toista vuotta ja olemme päättäneet mennä naimisiin.Olen rakkaimpani kanssa miettinyt
kirkkoa (olemme luterilaisia)missä menisimme naimisi
in ja vakavasti puhuen haluamme kuulua yhteisöllisee
n kirkkoon ja ne ovatkin ortodoksinen ja katolinen
ja meillä suvussa on muutamia ortodokseja ja olemme
saaneet tietoa tästä kirkosta ja muös tietoa katoli-
sesta kirkosta näiden ortodoksien kautta,koska he tu
ntevat katolisen kirkon ja ovat kertoneet meille or-
todoksien ja katolisten historiasta ja keskinäisestä
kunnioituksesta ja siitä,että ortodoksit ovat aiko
inaan kuuluneet katolisen kirkon piiriin jonkinlai
seen "alkukirkkoon".Haluamme kuulua kirkkoon,joka
on rakennettu kallion päälle ja antaa apua perheel
le ja neuvoja elämän eri vaiheisiin.Emme halua kuu
lua "vapaamieliseen" kirkkoon,koska näitä "vapaa-
mielisiä järjestöjä" täällä länsimaissa on riittä-
min ja kirkko on eri asia kuin joku sosiaaliviras-
to yhteiskuntine etujärjestöineen ja palveluineen.
kirkkoa (olemme luterilaisia)missä menisimme naimisi
in ja vakavasti puhuen haluamme kuulua yhteisöllisee
n kirkkoon ja ne ovatkin ortodoksinen ja katolinen
ja meillä suvussa on muutamia ortodokseja ja olemme
saaneet tietoa tästä kirkosta ja muös tietoa katoli-
sesta kirkosta näiden ortodoksien kautta,koska he tu
ntevat katolisen kirkon ja ovat kertoneet meille or-
todoksien ja katolisten historiasta ja keskinäisestä
kunnioituksesta ja siitä,että ortodoksit ovat aiko
inaan kuuluneet katolisen kirkon piiriin jonkinlai
seen "alkukirkkoon".Haluamme kuulua kirkkoon,joka
on rakennettu kallion päälle ja antaa apua perheel
le ja neuvoja elämän eri vaiheisiin.Emme halua kuu
lua "vapaamieliseen" kirkkoon,koska näitä "vapaa-
mielisiä järjestöjä" täällä länsimaissa on riittä-
min ja kirkko on eri asia kuin joku sosiaaliviras-
to yhteiskuntine etujärjestöineen ja palveluineen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
kyllä mä suosittelen sulle kortongin ja järjen käyttöä.
Kukahan on leikkinyt epäuskottavaa. Olisi nyt voinut yrittää edes hiukan kaunokirjallisempaa tuotosta. Vaikka elinikäinen avioliitto sinänsä kunniaan.
kuuluneet ortodoksiseen kirkkoon eli alkukirkkoon. Vieläkin toivomme, että he palaavat Kirkon yhteyteen. Palaa sinäkin!
Olen itse löytänyt hengellisen kodin katolisesta kirkosta 20 vuotta sitten. Kävin info-kurssin, osallistuin messuihin ja lähes heti oli selvää, että olen sisimmältäni katolilainen. En vain sitä ollut aiemmin tajunnut! Eli tahdon tällä sanoa, että tutustu ja tee päätös sisimpäsi mukaan. Muista rukoilla Jumalan johdatusta jne. Ei kannata liittyä mihinkään, jos ei aidosti koe sitä omakseen.
Katolinen kirkko on suora jatkumo alkukirkosta. Ortodoksit tietysti haluavat uskotella, että he olivat se alkukirkko. Sanoisin näin, että molemmat olivat "alkukirkko", mutta tiet erkanivat myöhemmin. Sama uskonsisältö meillä on, mutta meillä on paavi ja heillä ei. Paavi Pietarin seuraajana on se "kallio", jonka päälle Kristus lupasi rakentaa kirkkonsa. Voin vakuuttaa, että sen tuntee ja kokee juuri näin! On ihanaa saada kuulua Kristuksen perustamaan kirkkoon! Se on niin vahva tunne, ettei mikään voi sitä pois pyyhkiä. Kuulun samaan perheeseen kuin apostolit, marttyyrit ja kaikki pyhät (pienet ja suuret), oppineet ja oppimattomat. Toivon onnea etsinnöillesi.
Varhaiskirkossa piispat olivat yhdenvertaisia.
Juuri tässä tutustuin ortodoksiuskontoon vähän syvällisemmin ja on sanottava, että eroja läntiseen roomalaiskatoliseen kirkkoon on muitakin, kuin paavi!! Kiirastulioppia ei heillä ole, samoin Pyhän Marian tahraton sydän on asia, mitä he eivät ikunaan hyväksyisi..Sitten on vielä kysymykset helvetistä ja paholaisesta, jotka jonkin verran poikkeavat..Perisynnistä on myös jokseenkin erilainen kuva. Pyhimyskäsitykset poikkeavat myös jokseenkin perustavalla tavalla..Aika moni asia poikkeaa läntisestä kirkosta itseasiassa!!
Eikä itäisellä kirkolla ole yhtäkään johtohahmoa, jota voisi verrata paaviin..He katsovat, että heidän kirkkonsa "Pyhä Isä" on itse Kristus.
Jos tiedoissani on virheitä, niin joku korjatkoon, mutta tällaista tietoa olen saanut.
Sakramentit ovat samat ja muuten uskonnon rakenne on sama, kuin läntiselläkin kirkolla.
Kannattaa miettiä tarkkaan, kumpaan kirkkoon liittyy ja kannattaa tutustua kirkkojen toimintaan. Kumpikin on katolinen kirkko, mutta erojakin kyllä on.
on se katolinen dogmi, jota me ortodoksit emme hyväksy. Toinen ja vielä tärkeämpi erimielisyys koskee katolista oppia on paavin universaaliprimaattia ja paavin erehtymättömyyttä, kun hän puhuu piispanistuimeltaan. Myös sakramenteissa on jonkinverran eroa.
Luterilaiselle on usein katolinen kirkko läheisempi. Messukin on suunnilleen samanlainen kuin luterilaisessa kirkossa. Katolisessa kirkkossa se on vain syvällisemmin käsitetty.
Ortodoksiseen kirkkoon liittyvä taas joutuu opettelemaan kokonaan uuden kristillisen (itäisen) kulttuurin. Ortodoksiseen kirkkoon on hyvä liittyä niiden, joilla on negatiiviset kokemukset lännen kristillisyydestä.
käytössä hän on aina erehtymätön, koska dogmin mukaan "kirkko on erehtymätön" ja paavi on joka hetki kirkkonsa edustaja. ei hän ole paaviton paavi ollessaan oppituolinsa ulkopuolella.
---
ei ole helppoa teilläkään!
en ole vielä nähnyt katolista kirjoitusta, jossa pohdittaisiin uskoa ja syntisen ihmisen vanhurskautumista Jumalan edessä.
en ole liioin nähnyt juttua, jossa olisi pohdittu kilvoitusta ja uskonelämää.
kaikki on yhtä ja samaa kylmää politikointia - korkeintaan kinataan siitä, onko joku messu pyhempi kuin jonkun toisen konsiilin säätämä messu.
tällaiseen joku tunnelman ja fiiliksen varaan uskonsa rakentanut sitten ihastuu.
aivan samalla tavalla uskossaan rakentumattomat ihastuvat islamiin.
yleensä yksityisesti rippi-isänsä tai uskovien ystäviensä kanssa, aivan samoin kuin me ortodoksitkin teemme. Tällaiset palstat eivät ole mikään sopiva paikka pohtia mitään kovin syvällisiä asioita.
Protestanteissa on varmasti enemmän tunnelmaan ja fiilikseen ihastujia, koska siellä mikään ei hillitse ihmisten subjetiivisuutta. Katolinen kristillisyys, oli sitten kyseessä roomalaiskatolisuus tai ortodoksisuus, on objektiivita uskonnollisuuta. Siinä ei omien subjektiivisten tunteitten tai mielipiteitten varaan rakenneta, vaan kirkon uskon varaan.
en usko tuohon. apostolien mukaanhan kristityt pohtivat uskoaan joka hetki, tiellä käydessä, työtä tehdessä jne.
Ripin pitäisi olla oikeus eikä velvollisuus tai edellytys.
En ole nähnyt uskovissa protestanteissa fiilikseen ihastujia, vaan vakavaa pohdintaa siitä, "voinko pelastua, kelpaanko tällaisena, mitä Jumala minulta odottaa".
Subjektiivisuuteenkaan en oikein usko, koska Jumalan sana painaa uskovan objektiivisuuteen. Kun se on normien normi, ei individualismilla ole tilaa.
Nimikristittyjen ja luopuneiden kohdalla asia on tietysti toinen. Heille riittää fiilistely ja tunnelma ja hartauden mystiikka. Heistä juuri lähtevät ne, jotka vaihtavat kirkkoaan.
Minä en näe katolilaisuudessa objektiivisuutta, kun kaikki perustuu ripillä ja sakramentilla pelaamiseen.
Objektiiivinen uskohan on luottamusta pelkkään Jumalan lupauksen sanaan. Täällä joku luterilainen käytti kerran em. ilmaisua, ja hänet häädettiin inhoten palstalta pois.
Kirkon usko ei ole mitään ilman Jumlan sanaa.
Sitähän voi uskoa mitä tahansa, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, koska Jumala ei ole sellaista säätänyt. Itse jo otit hylkäävässä mielessä esiin muutamia esimerkkejä kirkon uskosta, jotka ovat itse asiassa kanonisoitua folklorea.
"Objektiiivinen uskohan on luottamusta pelkkään Jumalan lupauksen sanaan. Täällä joku luterilainen käytti kerran em. ilmaisua, ja hänet häädettiin inhoten palstalta pois. "
Minkä keskustelun yhteydessä on tällaista sattunut? Mitä tarkoitat, häädettiin? Inhottiin?
Ortodoksit riitelevät vallanhalusta kaikesta ja muutenkin eripuraa ilman selkeää kuuliaisuutta jotain johtajaa kohtaan. Roomalaiskatolisessa kirkossa on hyvää, että on Pietarin seuraaja ja kuuria avustamassa häntä. "Missä Pietari, siellä Kirkko."
Ortodoksinen teologia ja varsinkin varhaisisien ja luostariisien sekä -äitien teologia on hyvää, mutta kuka niitä nykyään noudattaa. Selkeitä ohjeita maallistumista vastaan ei ole. Jos seuraa esim Opus Dein jäsentyen henkilökohtaista kilvoitusta niin ei voi kun ihailla siitä uskon laadusta ja kuuliaisuudesta Kirkon opetuksille.
eiköhän pikemmin ollut niin, että he elivät sitä todeksi. Niin meidänkin pitää tehdä. Et taida tietää, mitä tarkoitetaan käsitteillä objektiivinen ja subjektiivinen kristillisyys? No, eihän sille mitään voi. Mutta ilman yhteistä käsitteistöä on keskustelu kovin vaikeaa, jopa turhaa.
Hyvin omituinen on ajatuksesi, ettei katolilaisilla ja ortodokseilla olisi jumalansanaa eli Raamattua. Kirkkohan on aikoinaan koonnut UT:n kaanonin ja valikoinut siihen apostolisina pidetämänsä kirjat. Samoin on hyväksytty VT:n kaanon. Katoliset kirkot (siis katolinen ja ortodoksinen) pyrkivät kumpikin noudattamaan Raamatun opetusta, kun taas protestanttien keskuudessa ei Herran omilla sanoilla ja apostolien opetuksella ole enää muuta kuin korkeintaan antiikkiarvoa.
toisten kristittyjen nimikristityiksi nimiteleminen ei ole kaunista käytöstä, varsinkaan kun et varmaankaan tunne kovinkaan monia katolilaisia tai ortodokseja.
Ortodokseihin mahtuu monenlaista kulkijaa, aivan kuten myös lännen katolilaisiin. Ei eripuraisuus ja vallanhalu aivan tuntematon ilmiö meilläkään ole. Eikä Pietarin seuraajaakaan oteta aina todesta.
Vähän ortodoksiystävämme on sitten Pietaria ja Paavalia ymmärtänyt, jos tuollaista esittää.
Molemmat näyttävät kovastikin pohtivan uskomistaan syntisenä ja vanhurskaana.
Eiköhän tuo subjektiivinen ole sitä oman navan ympärillä pyörimistä ja sen varaan rakentamista?
Kohteliaimmin pyydän huomauttaa, että luterilainen kirkkomme pohjaa tunnustukseen, joka edustaa sitä keskiajan katolista uskoa, josta ihmisopit on siivottu.
Jos puhutaan Jumalan sanan antiikkisuudesta, otan sen vastaan kohteliaisuutena. Siitä meitä sopiikin soimata. Pidämme Jumalan sanan, mutta sen kanssa ristiriitaisen tradition tietysti hylkäämme.
Kirkko on kyllä muistellut, mitä apostolit opettivat ja säilyttäneet heidän opetuksensa kirjallisen dokumentin. Sen jälkeen ottanut myös septuagintan ja myöhemmin masoreettiset tekstit lännessä.
Kirkko ei kuitenkaan ole luonut sanaa, vaan sana on luonut kirkon.
Onkohan katolisilla edes Herran sanalle antiikkiarvoakaan, kun Maria on nostettu pelastuksen välittäjäksi ja hänen kärsimyksensä Golgatalla osaksi sovitusuhrua?
Mielelläni otan hurskaan neuvon vastaan. Mikä Jeesuksen sana on hylätty antiikkisena?
Avioliiton pyhittämistä ei kannata vetää esiin, koska jokainen uskova luterilainen pitää avioliiton rikkomista suurena syntinä.
Kannattaa tutustua Italian tai Espanjan elämään, niin huomaa kuinka maallistuminen on tapahtunut kulissien suojassa. Uskosta on jäljellä vain kuori; ripin ja ehtoollisen muodostama kulissi.
Se, miten eletään on vallan toinen juttu.
Luterilaisuudessa tämä sama tapahtuu auktoriteetteja vastaan julkisesti kapinoiden ja kyseenalaistaen. En usko, että Herran edessä kulissitkaan auttavat yhtään mitään, jos sisäinen elämä ja todellinen parannus puuttuvat.
Herran kalkin nauttimsien jälkeen mennään maistamaan perkeleen kalista ja unohdetaan se vala, joka Herralle on annettu. Minusta nämä ovat vakavia asioita.
Sen sijaan, että ratsastetaan kirkolla, pitäisi miettiä: Onko evankeliumin sana totta kirkossani ja minun elämässäni? Kukaan ei pelastu kirkkonsa iällä tai hierarkialla. Uskallan väittää näin.
Kiitos kommentistasi.
Anteeksi, etten vastannut ystävällisesti esittämääsi kysymykseen.
Muistan saaneeni haukut ja sheriffin siivouksen puhuessani kerran "Jumalan sanan lupauksiin luottamisesta" = usko ja vanhurskautumisen perustus.
Kiitos kumminkin asiallisista kommenteistasi, joka on tehty rakkauden hengessä.
Jumalan sana saakoon uudistaa meitä kaikkia.
Kunpa osaisimme sen pitää suurimpana auktoriteettinamme. Olemme menossa huonoja aikoja kohti.
"Sinun sanasi on jalkojeni lamppu, ja teitteni valo".
Nuori radikaali, kiitos sanoistasi, mutta nolostuneena myönnän, etteivät aikeeni olleet niin ystävällisiä. Olin valmistautunut kumoamaan väitteesi, että täältä olisi häädetty luterilainen kirjoittaja, ja aikeeni oli osoittaa sen sijaan että luterilaiset tällä palstalla loukkaavat katolilaisia.
Viestisi lempeä sävy on kuitenkin lauhduttanut myrkyn mielestäni, ja yhdyn koko sydämestäni esittämääsi toiveeseen. Ei meidän, joille Kristus vielä jotain merkitsee, pidä riidellä yhtenään. Voi olla että piankin meidät kutsutaan tekemään tiliä Isällemme, ja paljonko silloin merkitsee internetissä käymämme uskonsodat?
OK!! Ei voi olla väärin sanoa: antakaamme Jumalan sanalle ylin asema kaikessa, mikä koskee uskoa tai elämän ratkaisuja.
Suomen evlut kirkossa on jo aikapäiviä sitten hylätty kristillinen usko ja kaikki kristilliset arvot.
Arkkipiispa Herman totesi jo 30-luvulla, että valtaosa protestanttisista papeista ei enää silloinkaan uskonut Kristuksen jumaluuteen.
Liberaaliteologia on niistä ajoista vain lisääntynyt ja siihen on lisäksi tullut eettinen relativismi. Kirkkonne kastaa kuolleita ja vihkii homoja avioliitoon. Sillä on naispuolisia "pappeja" ja sen vähät miespapit menevät sukupuolevaihtoleikkaukseen jne jne loputtomiin.
Minusta kenenkään luterilaisen tai ylipäätänsä protestantin ei pidä tulla tänne tai ortodoksisuus-palstalle sössöttämään mitään "raamatullisuudesta", "uskosta" yms. Korjatkaa ensin oma kirkkonne, joka on hunningolla ja sitten vasta mestaroikaa muita.
Onko sukupuolenvaihtoleikkaus mielestäsi (tai oikeammin siis kirkkosi mielestä) moraaliton ja epäkristillinen ratkaisu, jos siihen päätyy elinikäisen ahdistuksen ja vuosien perusteellisen miettimisen sekä lääketieteellisten, transsukupuolisuutta osoittavien tutkimusten jälkeen?
Eikä leikkaus ole tällaisessa tapauksessa verrattavissa epämuodostuman, vaikkapa kampurajalan, korjausleikkaukseen? Onko sellainenkin leikkaus moraaliton ratkaisu, jos kampurajalan kanssa on syntynyt? Missä kulkee raja kristillisesti hyväksyttävän korjausleikkauksen ja moraalittoman leikkauksen välillä?
jos sinulla on tarvittavat tiedot ko tapauksesta.
Itse en ota kantaa yksittäisen tapaukseen, mutta minusta on periaatteessa väärin mennä silpomaan terve ruumis, kun vika löytyy psyykkiseltä puoleleta.
Jos jollain on kampurajalka, niin silloin leikkaushoito on asianmukainen. Vikahan on silloin jalassa eikä psyykkeessä.
On kymmeniä tuhansia vakavia kristittyjä ja satoja pappeja, jotka eivät ole liberalisteja.
Jumala antakoon heille voimaa. Elämme taistelevan seurakunnan aikaa.
Herrani itse sanoi, että luopumuksen aika tulee.
Se on totta, että monet luterilaiset ovat luopuneet Jumalan sanasta ja alkaneet seurata ihmiskäsityksiä. Niin ortodoksit tekivät jo 1500 vuotta sitten. Riittiuskonnon kulissi peittää karun tosiasian.
En viitsi tässä julkisesti alkaa ruotimaan, mitää ort.luostareissa tapahtuu. Paljon näkyy tapahtuneen ilman avioliittoakin.
Sanottakoon kuitenkin, että kymmenille tuhansille protestanteille avioliitto on pyhä, miehen ja naisen välinen elinikäinen liitto, paimenen virka miehen virka, abortti murha jne.
-------
Kiitän nimimerkki infok.:a kauniista kristillisestä asenteesta.
todennäk. tapaus on ajan hengen lietsoma.
puhut nyt sellaisesta asiasta, jota et tunne lainkaan.
Ortodoksit samoin kuin katolilaisetkin uskovat edelleenkin kaikkiin uskontunnustuksessa mainittuihin asioihin, ristiin, ylösnousemukseen kolmantena päivänä, taivaaseen menemiseen sekä Kristuksen toiseen tulemiseen jne. ja lamput palaen odotavat Herraa palaavaksi. Protestantit taas eivät usko. Jos he uskoisivat, he toteuttaisivat tämän uskon myös elämässään.
En ole kiinnostunut siitä, mitä jotkut yksittäiset ihmiset esim luterilaisessa "kirkossa" ajattelevat, kun koko luterilainen yhteisö näyttää olevan hunningolla. Siivoa ensin oma pesäsi ja tule sitten vasta neuvomaan muita -tai tee pesäero omaan yhteisöösi ja muuta majaa.
Näyttää olevan tosiaankin aika huono taso nykyajan lukioissa, ei oikein selvää ajatusta saa aikaiseksi yliopistoon menevä lukiolainen.
On tietenkin kiinnostavaa nähdä, kuinka hyvin tämä provokatiivinen kirjoitelma menee läpi, siihen vaikuttaa myös se, kuinka käyttökelpoiseksi se nähdään. Jos joku provosoi hyvin, sen jälkeen kaikki voivat esittää omia ennakkoluulojaan aivan vapaasti, eikö asia olekin näin.
Provohan se on, ilman muuta.
Mutta, Jeesus Kristus on Herra siitä huolimatta, eikä jumalattoman tie vie onneen, vaan tuhoon.
Eräässä toisessa ketjussa kirjoitin samasta asiasta eri sanoilla.
Katolisen kirkon ei tarvitse mielistellä ketään olemalla vapaamielinen kaikissa asioissa. Mistään ei myöskään löydy vastaavaa yhteisöllisyyttä kuin katolisesta kirkosta.
Kylläpä osasit kirjoittaa hyvin.