Palstaa toisinaan silmäilleenä täytyy sanoa, että olen hieman pettynyt. Monet "profetiat", jotka on sanottu esimerkiksi Jumalan nimessä, eivät ole toteutuneet. Tästä pettymyksestä huolimatta en keksinyt muutakaan paikkaa tälle viestille, kuin tämän palstan. En väitä tämän tulevan Jumalasta tai mistään muustakaan, koska en yksinkertaisesti tiedä mikä tämä kokemus oli.
Olin jonakin viikonloppuna pari viikkoa sitten kävelemässä kaupungin laitamilla, ja päätin kiivetä kalliojyrkänteelle katsomaan, näkisinkö taloni tai edes sen katon. Puolisoni oli luvannut laittaa saunan lämpiämään, ja hän on huono siinä hommassa, joten ajattelin, että voin paikallistaa taloni savun perusteella.
Kiipeäminen oli vaikeaa, kalliot olivat liukkaat ja luiskahdin polvilleni pari kertaa. Noustessani toiseen kertaan ylös tuli hieman outo olo, ikään kuin ympäristö olisi hiljentynyt ja tuuli pysähtynyt. Oli kummallisen vaikeaa löytää ylös vievää reittiä, mutta lopulta onnistuin. Mäen päällä ei sitten ollutkaan mitään tuttua. Ensin ihmettelin, että mäen puusto ei vaikuttanut samalta, kuin miltä se näytti alhaalta. Alkoi jo hämärtää, mutta en nähnyt kaupungista mitään merkkejä! Jonkinlaisia aukioita kyllä oli, ikään kuin niittyjä tai ahoja, mutta ei talon taloa tai tietä. Metsää kyllä oli.
Kyseinen mäki näkyy jollain tavalla moniin paikkoihin kaupungissa, joten en voinut uskoa tätä. Kokemus oli täysin selittämätön. Olin joutunut väärään paikkaan tai aikaan, tai sitten olin lyönyt pääni ja näin harhoja. Jokainen vaihtoehto pelotti.
Sitten tuli kylmä. Ei tavanomainen kylmä vaan luita jäytävä, värisyttävä hyisyys. Tässä vaiheessa tuntui, että on pakko päästä pois kalliolta. Liu'uin alas lyhintä tietä, lähes juoksin metsän läpi, kunnes yllättäen palasin "tähän maailmaan". Olin tullut lenkkipolulle, liikenteen melu alkoi taas kuulua, ja kylmyys lakkasi. Olihan sää yhä kolea, mutta ainakin sama sää, mitä varten olin pukeutunut.
Voimakas jälkituntemus kertoi, että kävin tulevaisuudessa, ja että minut ajettiin sieltä pois. Tämä "teema" on "kummitellut" minulle vielä unissakin, olen muun muassa nähnyt kelloja tuolla mäellä. Ai niin, ja en ollut loukannut päätäni, vain polveni.
Olin jonakin viikonloppuna pari viikkoa sitten kävelemässä kaupungin laitamilla, ja päätin kiivetä kalliojyrkänteelle katsomaan, näkisinkö taloni tai edes sen katon. Puolisoni oli luvannut laittaa saunan lämpiämään, ja hän on huono siinä hommassa, joten ajattelin, että voin paikallistaa taloni savun perusteella.
Kiipeäminen oli vaikeaa, kalliot olivat liukkaat ja luiskahdin polvilleni pari kertaa. Noustessani toiseen kertaan ylös tuli hieman outo olo, ikään kuin ympäristö olisi hiljentynyt ja tuuli pysähtynyt. Oli kummallisen vaikeaa löytää ylös vievää reittiä, mutta lopulta onnistuin. Mäen päällä ei sitten ollutkaan mitään tuttua. Ensin ihmettelin, että mäen puusto ei vaikuttanut samalta, kuin miltä se näytti alhaalta. Alkoi jo hämärtää, mutta en nähnyt kaupungista mitään merkkejä! Jonkinlaisia aukioita kyllä oli, ikään kuin niittyjä tai ahoja, mutta ei talon taloa tai tietä. Metsää kyllä oli.
Kyseinen mäki näkyy jollain tavalla moniin paikkoihin kaupungissa, joten en voinut uskoa tätä. Kokemus oli täysin selittämätön. Olin joutunut väärään paikkaan tai aikaan, tai sitten olin lyönyt pääni ja näin harhoja. Jokainen vaihtoehto pelotti.
Sitten tuli kylmä. Ei tavanomainen kylmä vaan luita jäytävä, värisyttävä hyisyys. Tässä vaiheessa tuntui, että on pakko päästä pois kalliolta. Liu'uin alas lyhintä tietä, lähes juoksin metsän läpi, kunnes yllättäen palasin "tähän maailmaan". Olin tullut lenkkipolulle, liikenteen melu alkoi taas kuulua, ja kylmyys lakkasi. Olihan sää yhä kolea, mutta ainakin sama sää, mitä varten olin pukeutunut.
Voimakas jälkituntemus kertoi, että kävin tulevaisuudessa, ja että minut ajettiin sieltä pois. Tämä "teema" on "kummitellut" minulle vielä unissakin, olen muun muassa nähnyt kelloja tuolla mäellä. Ai niin, ja en ollut loukannut päätäni, vain polveni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja ne aiheuttaa juuri tuolliaia kokemuksia ja niitä elää täällä meidän keskuudessamme ja taistelee Jumalaa vastaan, vaikka ne on jo tuomittu ja ne on voitettu Jeesuksen kautta ja jokainen voi päästä niistä vapaaksi vain tulemalla uskoon Jeesuksen kautta.
Jumalalta tulleet kokemuksen ovat päinvastaisia.