Olipa kerran koulu joskus 1800 luvulla. Kouluun tuli uusi opettaja ja hän laati yhdessä luokan kanssa luokan lait.
Luokalla oli pieni laiha poika, jolla ei koskaan ollut kuin joskus joku kuiva leivän kannikka eväänään. Hänen vaatteensakin olivat vanhat ja läpensä käytetyt. Heillä ei ollut varaa muuhun.
Kerran pojan nälkä oli niin suuri että hän varasti erään toisen ruokapaketin.
Iso John joka oli luokan suurimpia poikia, isokokinen ja hyvin ruokittu oli paketin omistaja.
Varas saatiin kiinni ja raahattiin opettajan luokse. Opettaja nielaisi nähdessään pienen laihan pojan. Hänen ei tehnyt mieli rangaista poikaa, mutta luokka oli tehnyt lain ja lakia oli noudatettava. Hänen tuli lyödä poikaa kepillä 20 kertaa, joka oli sovittu rangaistukseksi varastamisesta.
Opettaja käski pojan tulemaan pulpettinsa eteen ja kumartuvan pulpetin yli. Pieni poika roikutti jalkojaan alas ja ennemminkin makasi pulpetilla. Sitten hän alkoi lyödä... 1 kerta... 2 kerta... hän ei voinut lyödä liian hiljaa, koska silloin ei rangaistus olisi oikeudenmukainen muihin nähden eikä lakiin nähden. 3 kertaa... .... 4 kertaa... pieni poika valitti jo ääneen... 5 kertaa...
Mutta sillon nousi iso John ylös ja sanoi: Ole kiltti elä enään lyö häntä.
Opettaja sanoi: Olisin mielelläni lyömättä, muttakun me teimme lain emme voi tehdä lakiin poikkeuksia laki on sama kaikille. Niin päätimme.
Sillon iso John sanoi: Opettaja olisiko väärin, jos joku muu ottaisi lopun rangaistuksen vastaan.
Opettaja katsoi luokkaa kysyvästi. Pieni poika nyyhkytti. Luokka katsoi totisena opettajaa ja nyökkäsi hyväksyvästi ehdoitukselle.
Opettaja kysyi: Mutta kuka ottaisi vastaan rangaistuksen joka on määrätty tälle pojalle ... onko vapaaehtoista?
Lapset katsoivat toisiaan, ei ketään haluttanut.
Sillon iso John sanoi: Opettaja minä otan vastaan lopun rangaistuksen.
Niin iso John otti hyvän otteen kirjoituspöydästä ja opettaja löi loput iskut yhtä kovaa kuin ennen kin.
Sanomattakin selvää että tuosta päivästä lähtien oli poikien ystävyys aivan toista tasoa.
Luokalla oli pieni laiha poika, jolla ei koskaan ollut kuin joskus joku kuiva leivän kannikka eväänään. Hänen vaatteensakin olivat vanhat ja läpensä käytetyt. Heillä ei ollut varaa muuhun.
Kerran pojan nälkä oli niin suuri että hän varasti erään toisen ruokapaketin.
Iso John joka oli luokan suurimpia poikia, isokokinen ja hyvin ruokittu oli paketin omistaja.
Varas saatiin kiinni ja raahattiin opettajan luokse. Opettaja nielaisi nähdessään pienen laihan pojan. Hänen ei tehnyt mieli rangaista poikaa, mutta luokka oli tehnyt lain ja lakia oli noudatettava. Hänen tuli lyödä poikaa kepillä 20 kertaa, joka oli sovittu rangaistukseksi varastamisesta.
Opettaja käski pojan tulemaan pulpettinsa eteen ja kumartuvan pulpetin yli. Pieni poika roikutti jalkojaan alas ja ennemminkin makasi pulpetilla. Sitten hän alkoi lyödä... 1 kerta... 2 kerta... hän ei voinut lyödä liian hiljaa, koska silloin ei rangaistus olisi oikeudenmukainen muihin nähden eikä lakiin nähden. 3 kertaa... .... 4 kertaa... pieni poika valitti jo ääneen... 5 kertaa...
Mutta sillon nousi iso John ylös ja sanoi: Ole kiltti elä enään lyö häntä.
Opettaja sanoi: Olisin mielelläni lyömättä, muttakun me teimme lain emme voi tehdä lakiin poikkeuksia laki on sama kaikille. Niin päätimme.
Sillon iso John sanoi: Opettaja olisiko väärin, jos joku muu ottaisi lopun rangaistuksen vastaan.
Opettaja katsoi luokkaa kysyvästi. Pieni poika nyyhkytti. Luokka katsoi totisena opettajaa ja nyökkäsi hyväksyvästi ehdoitukselle.
Opettaja kysyi: Mutta kuka ottaisi vastaan rangaistuksen joka on määrätty tälle pojalle ... onko vapaaehtoista?
Lapset katsoivat toisiaan, ei ketään haluttanut.
Sillon iso John sanoi: Opettaja minä otan vastaan lopun rangaistuksen.
Niin iso John otti hyvän otteen kirjoituspöydästä ja opettaja löi loput iskut yhtä kovaa kuin ennen kin.
Sanomattakin selvää että tuosta päivästä lähtien oli poikien ystävyys aivan toista tasoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omatunto on heikomman puolella.
Eivät köyhät ole suurimpia rikkojia.
Omatuntoni ei tahdo hyväksyä rikkaiden ja ylpeiden rangaistuksen poistoa ilman, että hyvittävät tekojaan. Nelinkertaisesti opettaakin Jesus Raamatussa hyvittämään.
Tälläinen on omatuntoni tänä iltana. Hyvää yötä.