Obaman voitto synnyttää toivoa ja pelkoa, otsikoi juttunsa Spiegelin verkkosivuilla lehden toimitus.
Berliini tervehti lämpimästi Barack Obaman valintaa presidentiksi. Nyt Saksan diplomaatit valmistelevat kiireisesti aktiivisempaa ulkopolitiikkaa. Mutta keskellä kaikkea tätä euforiaa on myös huolia: Saksaa tullaan pyytämään lähettämään lisää joukkoja Afganistaniin.
Nyt Saksan ulkoministerillä Frank-Walter Steinmeierilla on kuitenkin USA:ssa presidentti, jota hän sinne halusikin. Steinmeier ei ole yksin entusiasmissaan: 85 prosenttia Saksan kansasta olisi myös valinnut Barack Obaman.
Saksa tulee pian kyllä huomaamaan, että Obamalla on hänen oma agendansa. Amerikan Yhdysvaltojen presidenttinä hän edustaa ensisijaisesti oman maansa intressejä, mitkä eivät läheskään aina vastaa Saksan prioriteetteja.
Silti nämä kaksi maata tulevat luultavasti löytämään enemmän yhteistä perustaa keskusteluilleen ja keskustelu tulee olemaan paljon helpompaa kuin näyttämöltä poistuvan George W. Bushin kanssa. Siinä oli ollut kahdeksan vuotta pelkkää uppiniskaista sulkeutumista ja ikäviä yllätyksiä. Bush teki sen minkä luuli olevan oikein, ja useimmiten ottamatta huomioon Saksaa ja Ranskaa.
Sanotaan, että Obama on mies joka osaa kuunnellakin. Kun Bush ei tunnustanut kuin vasta toisen kautensa lopulla, että Amerikka, supervalta, ei voi johtaa maailmaa omin päin, on Obama välittömästi sitoutunut multilateralismin, monikeskisyyden periaatteeseen.
Vaaditaan laajempaa foorumia Globaaliin päätöksentekoon. Obaman tiimi kuvittelee mielessään että G8:sta tehdään G-16: Nykyinen G-8 voisi laajentua viidellä: Kiina, Intia, Brasilia, Etelä-Afrikka ja Meksiko. Ja niihin voisi liittää vielä kolme edustajaa islamilaisesta maailmasta: Egypti, Indonesia ja Turkki.
Ensimmäistä kertaa maailman johtaviin maihin tulisi kuulumaan edustajia kaikista tärkeimmistä maista, kaikilta tärkeimmiltä alueilta, ja ne edustaisivat erilaisia näkemyksiä – ei vain ”länsimaista”.
Berliini tervehti lämpimästi Barack Obaman valintaa presidentiksi. Nyt Saksan diplomaatit valmistelevat kiireisesti aktiivisempaa ulkopolitiikkaa. Mutta keskellä kaikkea tätä euforiaa on myös huolia: Saksaa tullaan pyytämään lähettämään lisää joukkoja Afganistaniin.
Nyt Saksan ulkoministerillä Frank-Walter Steinmeierilla on kuitenkin USA:ssa presidentti, jota hän sinne halusikin. Steinmeier ei ole yksin entusiasmissaan: 85 prosenttia Saksan kansasta olisi myös valinnut Barack Obaman.
Saksa tulee pian kyllä huomaamaan, että Obamalla on hänen oma agendansa. Amerikan Yhdysvaltojen presidenttinä hän edustaa ensisijaisesti oman maansa intressejä, mitkä eivät läheskään aina vastaa Saksan prioriteetteja.
Silti nämä kaksi maata tulevat luultavasti löytämään enemmän yhteistä perustaa keskusteluilleen ja keskustelu tulee olemaan paljon helpompaa kuin näyttämöltä poistuvan George W. Bushin kanssa. Siinä oli ollut kahdeksan vuotta pelkkää uppiniskaista sulkeutumista ja ikäviä yllätyksiä. Bush teki sen minkä luuli olevan oikein, ja useimmiten ottamatta huomioon Saksaa ja Ranskaa.
Sanotaan, että Obama on mies joka osaa kuunnellakin. Kun Bush ei tunnustanut kuin vasta toisen kautensa lopulla, että Amerikka, supervalta, ei voi johtaa maailmaa omin päin, on Obama välittömästi sitoutunut multilateralismin, monikeskisyyden periaatteeseen.
Vaaditaan laajempaa foorumia Globaaliin päätöksentekoon. Obaman tiimi kuvittelee mielessään että G8:sta tehdään G-16: Nykyinen G-8 voisi laajentua viidellä: Kiina, Intia, Brasilia, Etelä-Afrikka ja Meksiko. Ja niihin voisi liittää vielä kolme edustajaa islamilaisesta maailmasta: Egypti, Indonesia ja Turkki.
Ensimmäistä kertaa maailman johtaviin maihin tulisi kuulumaan edustajia kaikista tärkeimmistä maista, kaikilta tärkeimmiltä alueilta, ja ne edustaisivat erilaisia näkemyksiä – ei vain ”länsimaista”.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hirmuisen hyvä, jos se viimein huomataan ja tunustetaan. Esim. olisi hyvä, jos Afrikkalaisia opastettaisiin elämään omissa maissaan.Se olisi kaikille eläjille se paras ratkaisu. Riiston aika saisi olla jo viimeinkin ohitse.
Ihmiset ja kansat ovat aina vaeltaneet ja sekoittuneet keskenään.
Ja me kaikki olemme lähteneet Afrikasta, Koillis-Afrikasta, ja olemme joidenkin geenitutkimusten mukaan siellä vieläkin asuvien etiopilaisten, eritrealaisten ja somalien 'jälkeläisiä'.
Viime vuosien sotilaallisten kriisien ja varsinkin nykyisen globaalin pankkikriisin jäljiltä maailma on tänään aivan toisenlainen kuin vuosituhannen alussa. Suurvallatkin ymmärtävät nyt, että muutoksen on tapahduttava.
Enää ei USA yksin, eivätkä edes NATO, IMF, MB, G7, YK:n turvallisuusneuvosto yhdessä voi määrittää maailmaamme, ei ilman uusien nousevien talouksien kuten Kiinan, Intian, Venäjän, Brasilian osuutta siihen.
Itse asiassa maailma on nyt aivan erilainen kuin vain vuosi, tai puolikin vuotta sitten.
”Maailman täytyy muuttua ennen kuin kriisineuvottelut Bushin hallinnon kanssa aloitetaan”, julisti joskus kesällä Sarkozy. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy vaati muutosta myös globaaliin finanssijärjestelmään
Republikaanit ja Bush haluavat hekin puhdistaa kriiseissä pahoin ryvettynyttä mainettaan ennen luopumistaan suurvallan johdosta 20. tammikuuta 2009. Bush on tarjoutunut isännöimään kansainvälistä neuvottelukokousta 15. marraskuuta Washingtonissa finanssikriisin ja maailmantalouden ongelmien ratkaisemiseksi.
Sarkozykin vaati, että kokoukseen osallistuisivat muutkin kuin läntiset teollisuusmaat, ns. G7-maat (USA, Ranska, Iso-Britannia, Saksa, Japani, Italia ja Kanada). Hän toivoo kokoukseen mukaan ainakin G8-maiden ohella (G7 Venäjä), Kiinaa, Intiaa, Brasiliaa sekä arabimaiden edustusta.
Maailman ”Uuden järjestyksen” yksi tärkeimpiä julistajia on viime vuosina ollut tunnustettu ja korkealle arvostettu, Suomessa varsin tuntematon singaporelaisprofessori Kishore Mahbubani: http://www.mahbubani.net/