Moikka!
Jokuaika sitten minulle tuli kahtena aamuna paniikkikohtaus, jonka takia en kyennyt töihin. Olin reilu viikon sairauslomalla. Kohtaukset johtuivat siitä, kun punastun niin helposti kaikesta. Punastun jos joku tulee juttelemaan tai joudun kysymään jotain. Näistä siis johtuivat kohtaukset. Kävin lääkärillä, sain paniikkikohtauksiin tarkoitettua lääkettä sekä psykologille aikoja. Nyt olen käynyt kolmisen kertaa siellä sekä uudestaan lääkärillä. Minulla on lähete psykiatrille sekä sain lääkettä Cipralex. En ole kuitenkaan uskaltanut aloittaa tätä niiden sivuioireiden takia. Olen lukenut, että oireet pahentuvat ja lääkärikin tästä varoitti ja uusi paniikkikohtausreseptinkin. En ole siis mitenkään erityisesti masentunut/ahdistunut, mutta tuo punastuminen käy henkisesti tosi raskaaksi. Pakoilen tilanteita. Onko siis tässätilanteessa tuo Cipralexin aloitus ihan järkevää? Pelottaa kovasti, että pää sekoaa ihan täysin enkä lääkkeen takia pysty olemaan enään edes normaali itseni. Auttaako lääke punasteluun? Kaipaisin pikaisia kommenntteja :)
Niin ja jotenkin tuntuu, että psykiatrilla käynti saisi itseluottamusta nousemaan ja tavallaan saisi nämä punastumisoireetkin kuriin, saisi lukkoja auki. Ahdistaa tuo lääkkeen aloitus, onkohan se tarpeellista? Vaikkain moni on saanut kauheiden sivuoireiden jälkeen hyvän avun.
Jokuaika sitten minulle tuli kahtena aamuna paniikkikohtaus, jonka takia en kyennyt töihin. Olin reilu viikon sairauslomalla. Kohtaukset johtuivat siitä, kun punastun niin helposti kaikesta. Punastun jos joku tulee juttelemaan tai joudun kysymään jotain. Näistä siis johtuivat kohtaukset. Kävin lääkärillä, sain paniikkikohtauksiin tarkoitettua lääkettä sekä psykologille aikoja. Nyt olen käynyt kolmisen kertaa siellä sekä uudestaan lääkärillä. Minulla on lähete psykiatrille sekä sain lääkettä Cipralex. En ole kuitenkaan uskaltanut aloittaa tätä niiden sivuioireiden takia. Olen lukenut, että oireet pahentuvat ja lääkärikin tästä varoitti ja uusi paniikkikohtausreseptinkin. En ole siis mitenkään erityisesti masentunut/ahdistunut, mutta tuo punastuminen käy henkisesti tosi raskaaksi. Pakoilen tilanteita. Onko siis tässätilanteessa tuo Cipralexin aloitus ihan järkevää? Pelottaa kovasti, että pää sekoaa ihan täysin enkä lääkkeen takia pysty olemaan enään edes normaali itseni. Auttaako lääke punasteluun? Kaipaisin pikaisia kommenntteja :)
Niin ja jotenkin tuntuu, että psykiatrilla käynti saisi itseluottamusta nousemaan ja tavallaan saisi nämä punastumisoireetkin kuriin, saisi lukkoja auki. Ahdistaa tuo lääkkeen aloitus, onkohan se tarpeellista? Vaikkain moni on saanut kauheiden sivuoireiden jälkeen hyvän avun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vain kokeilemalla asia selviää. Alussa ph-kohtaukset voivat lisääntyä, mutta tilanne rauhoittuu alun jälkeen.
Kas kun punastelemiseen et saanut kokeeksi beetasalpaajaa..
Cipran takia pää ei todellakaan sekoa, pelkkään punasteluun itse en sitä aloittaisi, mutta diagnosoituun paniikkihäiriöön kylläkin, itse asiassa olen sitä siihen käyttänyt liki 4 v hyvällä menestyksellä.
Lääkitysasiat kannattaa hoitaa sen oman hoitavan lääkörin kanssa, ei nettifoorumien anonyymien kirjoittajien mielipiteillä
Itse olen käyttänyt nyt vajaa vuoden Cipralexia (paniikkihäiriö ja masennus) eikä minulla ole tullut mitään sivuoireita alkua lukuunottamatta. Kun lääkkeen aloitti, meni muutama viikko että ahdistus lisääntyi mutta sitten alkoi helpottamaan.
Persoonaa lääke ei muuta mitenkään eikä sinusta tule yhtään sen erilaisempi ihminen kuin ennen, joten siitä ei kannata olla huolissaan!Suosittelen lämpimästi lääkitystä. Käsittääkseni Cipralex on näitä uuden sukupolven lääkkeitä, hyvin tutkittu ja turvallinen.
Punasteluun Cipralex ei ensiapuna auta mutta ajan kanssa alentaa ahdistusta ja paniikkihäiriöitä ja sitä kautta voi auttaa punastelussakin. Pyydä ihmeessä että lääkärisi kirjoittaa sinulle punasteluun beetasalpaajaa (esim Propral), se auttaa varmasti ja nopeasti. Beetasalpaaja on verenpainelääke, ei psyykenlääke.
Kiitos vastauksistanne!
Punasteluun olen saanut kyseistä lääkettä aiemmin, mutta eipä se kauheasti tehoa. Tämä punastelu/arkuus/huono itsetunto on alkanut käymään päälle liiaan voimakkaasti, enkä pääse siitä irti. Siksi paniikkikohtauksia ja ahdistunut olo muiden ihmisten seurassa (kahvipöydässä, istumassa vastatusten) tms. Huomenna juttelen lääkärin kanssa vielä. Ehkäpä voisin kokeilla lääkettä, sen kun pitäisi auttaa sos.tilanteiden pelkoon, vaikka masentunut en ole. Pelottaa vaan noi sivuvaikutukset ja just se, että muuttuukohan siinä. Mutta kiitos sinulle,kun helpotit tuota vikan asian tunnetta! :)