En nyt juuri jaksa hienostella joten käyn suoraan asiaan: Olen kyllästynyt tähän paskaan! Olen jo aikoja sitten saanut tarpeekseni riistosta ja sorrosta jota yhteiskuntamme kohdistaa omiin, heikompiin jäseniinsä. Näitä heikkoja ovat mm. Työttömät, sairaat, vanhukset, lapset ja heidän vanhempansa, pieneläkeläiset ja monet muut. Tiedostan kaksi asiaa erittäin selkeästi:
1. Ne tahot joilla olisi oikeus, velvollisuus ja mahdollisuus auttaa, eivät sitä tasan varmasti tee.
2. Ainoat jotka voisivat tehdä, ovat juuri ne joiden oikeuksia poljetaan rautasaappaalla joka armas päivä. Ja he eivät jaksa.
Vai jaksatko sittenkin? Annahan kun vielä selvennän Sinulle asiaan liittyvää ydintotuutta:
Teräsmiestä ei ole eikä joulupukkia tule! On meidän syrjäytettyjen ja maahan poljettujen asia ottaa homma hoitaaksemme. On valheunta jäädä odottelemaan aikoja parempia, jäädä odottelemaan että joku tekisi puolestasi jotakin. Näin ei tule tapahtumaan. Piste.
Hienoa, onko minulla siis nyt jokin ihan vallankumouksellinen ajatus jolla hommat hoidetaan kotiin?
Ei todellakaan!
Sen sijaan minulla on sydäntä nähdä ja kuulla ihmisten hätä. Minulla on tahtoa ja halua nousta täältä kompostista johon minut on jo tuhannesti tallottu enkä sittenkään ole vielä oppinut olemaan.
Minä uskon yhteistyöhön ja uskon että isommalla ryhmällä ja annoksella repäisevää julkisuutta, saamme asiamme kuulluksi.
Miten tuo kaikki sitten tulisi tehdä?
Ole ystävällinen ja esitä ideasi tämän keskustelun yhteydessä.
Ja jos haluat, lähetä minulle sähköpostia niin vaihdetaan ajatuksia vaikka keskenämme.
Haluatko Sinä jäädä lopuksi elämääsi makoilemaan tunkiolle talikon painaessa sinua yhä syvemmälle vai haluatko jo viimein nousta ylös barrikadeille vaatimaan oikeuksiasi jotka Sinulle totisesti kuuluvat?!
Kuuletko minua ystäväni? Olkoot huolesi työttömyys tai murheesi huostaanotetut lapsesi, usko kun sanon: Et ole yksin ja yhdessä voimme enemmän!
[email protected]
1. Ne tahot joilla olisi oikeus, velvollisuus ja mahdollisuus auttaa, eivät sitä tasan varmasti tee.
2. Ainoat jotka voisivat tehdä, ovat juuri ne joiden oikeuksia poljetaan rautasaappaalla joka armas päivä. Ja he eivät jaksa.
Vai jaksatko sittenkin? Annahan kun vielä selvennän Sinulle asiaan liittyvää ydintotuutta:
Teräsmiestä ei ole eikä joulupukkia tule! On meidän syrjäytettyjen ja maahan poljettujen asia ottaa homma hoitaaksemme. On valheunta jäädä odottelemaan aikoja parempia, jäädä odottelemaan että joku tekisi puolestasi jotakin. Näin ei tule tapahtumaan. Piste.
Hienoa, onko minulla siis nyt jokin ihan vallankumouksellinen ajatus jolla hommat hoidetaan kotiin?
Ei todellakaan!
Sen sijaan minulla on sydäntä nähdä ja kuulla ihmisten hätä. Minulla on tahtoa ja halua nousta täältä kompostista johon minut on jo tuhannesti tallottu enkä sittenkään ole vielä oppinut olemaan.
Minä uskon yhteistyöhön ja uskon että isommalla ryhmällä ja annoksella repäisevää julkisuutta, saamme asiamme kuulluksi.
Miten tuo kaikki sitten tulisi tehdä?
Ole ystävällinen ja esitä ideasi tämän keskustelun yhteydessä.
Ja jos haluat, lähetä minulle sähköpostia niin vaihdetaan ajatuksia vaikka keskenämme.
Haluatko Sinä jäädä lopuksi elämääsi makoilemaan tunkiolle talikon painaessa sinua yhä syvemmälle vai haluatko jo viimein nousta ylös barrikadeille vaatimaan oikeuksiasi jotka Sinulle totisesti kuuluvat?!
Kuuletko minua ystäväni? Olkoot huolesi työttömyys tai murheesi huostaanotetut lapsesi, usko kun sanon: Et ole yksin ja yhdessä voimme enemmän!
[email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Enkä oikein usko, että ensi vuonnakaan tulee, mutta oikeassa olet, että olisi huomattavasti helpompi elää kun ei tarvitsisi joka asiasta taistella tai olisi edes jokin taho jossa päähänpotkitut voisivat käydä kyselemässä neuvoja ilman, että lakimiesten palkkiot olisivat siinä esteenä.
Ei tule tällä menolla hyvää suomea sitä on poljettu samaa rataa jo viime lamasta asti mutta mitään ei ole saatu paremmaksi muuta kuin niille muutamille joilla on jo ennestään ja he eivät tajua, että jos rupusakilla ei ole raha kuin helvetin kalliiseen ruokaan niin turhaan itsekkään odottavat olojen paranevan onneksi pörssi vie suuremmat rahat niin havahtuvat.mutta harmitta maksaa pienistä tuloista kohtuutonta veroa kun tietää, että mitään ei saa vastikkeeksi kun se aika koittaa kun ei jaksa ja tarvitsisi apua.. Tiedän että en ole yksin mutta alan olla voimaton, puolustamaan heikompia kun se olisi päättäjien tehtävä.