georgia aloitti sodav venäjää vastaan

Venäjän–Georgian sota alkoi pienimuotoisena konfliktina elokuun 2008 ensimmäisellä viikolla Georgian sotavoimien ja Etelä-Ossetian armeijan sekä Venäjän federaation rauhanturvaajien välillä.

Vajaata kuukautta ennen taistelujen puhkeamista Georgia oli pitänyt heinäkuussa Immediate Response 2008 (Välitön vastaus 2008)-sotaharjoituksen United States European Commandin tuella ja Venäjä Kaukasuksen raja 2008-sotaharjoituksen. Kumpikin harjoitus oli säännönmukainen, ja samankaltaisia harjoituksia oli pidetty jo aikaisemminkin.

Kuitenkin heinäkuussa 2008 Etelä-Ossetia valitti Georgian aktivoituneesta toiminnasta ja Venäjän federaatio järjesti ylilennon usealla hävittäjälentokoneella Tskhinvalin yläpuolella, mitä Georgia piti ilmatilan loukkauksena. Venäjän federaation ulkoasiainministeriö tunnusti ylilennon, mutta ilmoitti, että toimi oli tarkoitettu viilentämään Tbilisin kuumapäitä.lähde?

Konflikti puhkesi laajamittaiseksi sodaksi, kun Georgian armeija hyökkäsi 7. elokuuta 2008 Etelä-Ossetiaan ja sen pääkaupunkiin Tshinvaliin. Venäjän federaation 58. yleisarmeijakunnan pataljoonatason taktinen osasto teki pian vastahyökkäyksen saarrettujen eteläosseettien ja venäläisten tueksi Tskhinvalissa pohjoisesta Rokin tunnelin kautta kuljettamansa neljän moottoroidun rykmentin voimin vuorokauden kuluessa, karkoitti georgialaisjoukot Tskhinvalista ja ympäröiviltä kukkuloilta sekä otti hallintaansa Gorin ympäristöineen suoja-alueeksi, osittain sen jälkeen kun Georgian armeija oli käytännössä luopunut taistelusta ja vetäytynut kymmeniä kilometrejä 20 kilometrin päähän Tbilisistä.lähde?

Venäjän presidentti ilmoitti sotilasoperaation päättämisestä 12. elokuuta.[6] Euroopan Unioni ja Etyj laativat tulitaukosopimuksen, jonka Georgia allekirjoitti 15. elokuuta[7] ja Venäjä 16. elokuuta.[8] Venäjän armeija miehittää edelleen osaa Georgiasta ja liikuttaa joukkoja eri kaupunkien välillä.[9]

Georgia nimitti operaatiotaan perustuslaillisen järjestyksen voimaansaattamiseksi Etelä-Ossetiassa ja Venäjä Georgian rauhaanpakottamiseksi (операция по принуждению Грузии к миру). Georgian näkökulmasta kysymys on kapinallisen maakunnan kukistamisesta ja Venäjän näkökulmasta rauhanturvasopimuksen voimaansaattamisesta. Sotatilaa maiden välillä ei ole, vaan maat ovat koko konfliktin ajan ylläpitäneet diplomaattisuhteita.[10]

Aseleposopimuksessa ei ollut asetettu määräaikaa rauhanturvajoukkojen valtuutuksen päättymiselle, mutta Georgian parlamentti on enemmistöllä opposition pidättäytyessä äänestämästä osoittanut tahtonsa kolmikantaisen yhteisrauhanturvaamisen päättämisestä Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa.lähde?

Tapahtumien taustalla on Etelä-Ossetian pyrkimys irrottautua valtiollisesti Georgiasta, ja ne ovat osa pitkäaikaista Georgian–Ossetian konfliktia.[11]
Sisällysluettelo
[piilota]

* 1 Tausta
* 2 Ensimmäiset yhteenotot
* 3 Georgian sotatoimet
o 3.1 Konflikti alkaa
o 3.2 Tulivalmistelu Tskhinvalia vastaan
* 4 Venäjän vastatoimet
o 4.1 Venäjän vaatimus turvallisuusneuvostossa
o 4.2 Maajoukkojen siirto
o 4.3 Lentotoiminta
* 5 Tapahtumien kulku
* 6 Tappiot
o 6.1 Georgia
o 6.2 Venäjä
o 6.3 Etelä-Ossetia
* 7 Rauhansopimus
o 7.1 Euroopan unionin välittämä rauhansopimus
* 8 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto
* 9 Kansainvälinen reaktio
* 10 Sotarikosepäilyt
o 10.1 Venäjän syytökset
o 10.2 Etninen puhdistus
* 11 Verkkosodankäynti
o 11.1 Verkkohyökkäykset
11.1.1 Muut hyökkäykset
o 11.2 Verkkopuolustus
* 12 Viestimien tappiot
* 13 Sodan taloudelliset vaikutukset
* 14 Sodan jälkihoito
o 14.1 Humanitaarinen apu
o 14.2 Venäjän toimet
o 14.3 Georgian sotilaallisen infrastruktuurin tuhoaminen
o 14.4 Turvallisuusvyöhykkeen luominen
o 14.5 Muuta
o 14.6 Etyj
o 14.7 Ukraina
* 15 Tiedotus
* 16 Lähdeviitteet
* 17 Katso myös
* 18 Aiheesta muualla

[muokkaa] Tausta

Pääartikkeli: Etelä-Ossetian konflikti

Osseetit ovat etninen ryhmä, joka asuu Kaukasuksella. Osseetit asuvat alueella, joka ulottuu nykyisen Venäjälle kuuluvaan Pohjois-Ossetian maakuntaan ja Georgiaan kuuluvaan Etelä-Ossetian alueeseen. Etelä-Ossetian asukkaista on noin kolmannes etnisiä georgialaisia.[12]

Alueen konfliktit alkoivat vuonna 1991. Etelä-Ossetian sodassa vuosina 1991–1992 sai surmansa arviolta 2 000 ihmistä. Konfliktin seurauksena alueen georgialaisia muutti muualle Georgiaan.[13] Aselepo solmittiin vuonna 1992. Aselepoa valvomaan perustettiin Venäjän ja Georgian yhteinen rauhanturvaoperaatio, johon osallistui 500 rauhanturvaajaa Venäjältä, Pohjois-Ossetiasta ja Georgiasta kustakin.[14][15]

Vuonna 2004 Georgian presidentiksi valittiin Kiovan valtionyliopistossa ja Yhdysvalloissa opiskellut Mikheil Saakašvili. Hän oli luvannut palauttaa Georgian reuna-alueet takaisin maansa tosiasialliseen valvontaa, missä ne eivät ole olleet 1992 jälkeen, mitä varten Georgia alkoi varustautua Yhdysvaltain, Israelin ja Ukrainan tuella. Valtion varoista huomattava osa kohdistettiin varustautumiseen.[13] Syksyllä 2006 Georgia pidätti venäläisiä upseereita syytettyinä vakoilusta. Venäjä käynnisti painostuskampanjan, jossa boikotoitiin georgialaisia tuotteita.[16]

Mikheil Saakašvili ehdotti Etelä-Ossetialle autonomiaa Georgian sisällä, mutta marraskuussa 2006 99 prosenttia[17] eteläossetialaisista hylkäsi ehdotuksen epävirallisessa äänestyksessä. Äänestystulos tarkoitti vaatimusta täydestä itsenäisyydestä.[12]

Tämän jälkeen Venäjän ja Georgian suhteet hieman lieventyivät. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov saapui tammikuussa 2008 Saakašvilin toisen kauden virkaanastujaisiin. Jännitteet alkoivat uudelleen helmikuussa, kun Kosovo julistautui itsenäiseksi.[16]

Huhtikuussa sotilasliitto Nato hylkäsi Georgian jäsenyyshakemuksen Bukarestin kokouksessa.[17]. Georgian ja Ukrainan NATO-jäsenyysprosessin jatkumisen estivät Ranska ja Saksa. Georgian pyrkimys Naton jäseneksi ärsytti Venäjää, joka vastaavasti lähensi suhteitaan separatisteihin Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa.[12] Yhdysvallat ja Nato auttoivat Georgian armeijan modernisoinnissa. Heinäkuussa noin tuhat Yhdysvaltain sotilasta koulutti Georgian armeijaa Afganistanin operaatiota varten.[18] Georgia on halunnut Etelä-Ossetiaan venäläisten rauhanturvaajien rinnalle kansainvälisiä rauhanturvaajia.[19]

Etelä-Ossetia on julistautunut itsenäiseksi vuonna 1991, mutta tuolloin mikään Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltio ei tunnustanut sitä. Etelä-Ossetian itsenäisyyden ovat tunnustaneet monet entisen Neuvostoliiton alueella olevat muut yleisesti kansainvälisesti tunnustamattomat alueet sekä Venäjän federaatioon kuuluvat Pohjois-Ossetia-Alania.

Samaten alueella on pyrkimyksiä olla osaa Venäjää ja sitä kautta Pohjois-Ossetiaa.[20] BBC:n mukaan jopa puolet Etelä-Ossetian 70 000 asukkaasta anonut Venäjän federaation kansalaisuuden.[12] Näin ollen asukkailla on kaksoiskansalaisuus. Venäjän federaation perustuslain mukaan Venäjän federaation presidentti on velvollinen suojelemaan Venäjän kansalaisia.

[muokkaa] Ensimmäiset yhteenotot
Georgialainen tarkka-ampuja tähtää osseetteja Etelä-Ossetiassa

Kuusi ihmistä kuoli ja 21 haavoittui Georgian ja Etelä-Ossetian rajalla käydyissä tulitaisteluissa 1.–2. elokuuta 2008.

1. elokuuta Etelä-Ossetia syytti Georgiaa kolmen sen turvallisuusjoukkojen jäsenen ampumisesta Tshinvalissa ja kolmen siviilin surmaamisesta kraatinheitintulella.[21] 2. elokuuta Etelä-Ossetia evakuoi naisia ja lapsia Venäjälle.

Keskiviikkona 6. elokuuta Etelä-Ossetia väitti tuhonneensa kaksi Georgian panssariajoneuvoa Georgian yrittäessä ottaa haltuunsa tärkeää tietä hallitsevan ylängön. Georgia kielsi menettäneensä ajoneuvoja.[22] Georgian presidentti Mihail Saakašvili määräsi iltapäivällä 6. päivä tulitauon, joka rikkoutui lähes välittömästi. Georgian mukaan osseetit yrittivät hyökätä Avnevin kylään. Etelä-Ossetia syytti Georgiaa Hetagurovon kylän tulittamisesta konekivääreillä, kranaatinheittimillä ja panssarivaunuilla. Georgian yhdentymisministerin Temuri Jakobašvilin mukaan kapinallisjoukot tulittivat kahdeksaa georgialaiskylää ja osseettien mukaan georgialaiset tulittivat tykistöllä pääkaupunki Tshinvalia ja osseettikyliä.[23]
BM-21 Ural-375D -alustalla.

Georgia toi paikalle runsaasti raskasta aseistusta, muun muassa BM-21-raketinheittimiä. Georgia syytti Venäjän rauhanturvajoukkoja asettumisesta Etelä-Ossetian separatistien puolelle.[23]

[muokkaa] Georgian sotatoimet

[muokkaa] Konflikti alkaa

Torstaina 7. elokuuta Georgian presidentti Mikheil Saakašvili ilmoitti kuuden aikaan televisiopuheessaan tulitauosta ja neuvottelujen alkamisesta perjantaina. Noin kello kymmenen illalla Georgian joukot siirtyivät tykistön tukemina Etelä-Ossetian eteläisiin kyliin. Taistelut jatkuivat koko yön Tskhinvalin laitamilla. Etelä-Ossetian joukot kertoivat tuhonneensa yöllä noin 30 Georgian panssaria. Kaupungin väestö pakeni tykistötulta kellareihin. Puhelinyhteydet kaupunkiin katkesivat perjantaina puolen päivän aikoihin.[24] Georgialainen kenraali kuvasi operaatiota "perustuslaillisen järjestyksen palauttamiseksi."[17]

Joidenkin arvioiden mukaan Saakašvili ajoitti hyökkäyksen alun siten, että maailman huomio oli kiinnittynyt Pekingin olympialaisten avajaisiin, joissa suuri osa maailman johtajista, kuten George W. Bush ja Vladimir Putin olivat.[25].[26] IWPR:n Tom de Waal arveli Georgian suunnitelleen valtaavansa Tskhinvalin nopeasti parissa päivässä ja asettuvan sitten puolustamaan asemiaan Venäjän vastaiskulta.[27] Saakašvilinkään mukaan ajoitus ei ollut sattumaa, mutta hyökkäys oli Venäjän aloittama.[28] Georgian hyökkäystä pidettiin maailmalla tehdyissä analyyseissä yleisesti ottaen hyvin yllättävänä ja epäonnistuneena vetona, jolle on ollut vaikea löytää sotilaallisia perusteita.[29]

[muokkaa] Tulivalmistelu Tskhinvalia vastaan

Raketein ja tykistöllä tapahtuneen tulivalmistelun aikana kuoli 12 venäläistä sotilasta ja haavoittui 30.[25] Lisäksi noin 1 000–1 400 Tskhinvalissa asuvan uskotaan kuolleen tai haavoittuneen. Ensimmäisen päivän taisteluissa Tskhinvalissa sai lisäksi surmansa noin sata vapaaehtoista kaupungin puolustajaa, joista suurin osa oli epävirallisten tietojen mukaan tšetšeeneitä[4].

Venäjän ja Georgian yhteiseen rauhanturvaoperaatioon kuuluvat joukot pyrkivät pitämään asemansa laskematta georgialaisia läpi saaden osakseen panssarivaunujen, panssaroitujen muiden ajoneuvojen ja kranaatinheitinten tulta.[30]

Torstaiyön ja perjantaiaamun aikana Georgian armeija otti haltuunsa viisi osseettien kylää ja piiritti Tskhinvalin.[31]

Kello 11:38 Georgia mobilisoi kaikki joukkonsa[32]. Iltapäivään mennessä georgialaiset joukot olivat vallanneet ilmasuojan turvin Tshinvalin keskustan.[24]

Perjantaina presidentti Saakašvili sanoi armeijan "vapauttaneen" osan Etelä-Ossetian pääkaupungista ja pääministeri Lado Gurgenidze sanoi operaation jatkuvan, kunnes "kestävä rauha" on syntynyt.[33]
Georgian hyökkäys sinisellä, Venäjän taktisen osaston. punaisella

Georgian presidentti Mikheil Saakašvilia haastateltiin 8. elokuuta 2008 yhdysvaltalaisella CNN-kanavalla, jossa hän vetosi kansainväliseen yleisöön ja sanoi muun muassa että Georgia on tilanteessa kuin Suomi oli vuonna 1939 Venäjän kanssa.[34] ja maan puolustautuvan venäläistä aggressiota vastaan ja Venäjän hyökänneen Georgiaan sekä "amerikkalaisia arvoja vastaan."[17][33] Tuossa haastattelussa Saakašvili ei vielä sanonut Georgian olevan sodassa, vaan puolustautuvan aggressiota vastaan.[24]

[muokkaa] Venäjän vastatoimet

[muokkaa] Venäjän vaatimus turvallisuusneuvostossa

YK:n turvallisuusneuvosto piti harvinaisen iltakokouksen Venäjän vaatimuksesta jo torstai-iltana keskustellaakseen Etelä-Ossetian tapahtumista.[31] Venäjä vaati Georgiaa ja Etelä-Ossetian separatisteja lopettamaan väkivallan käytön ja palaamaan neuvottelupöytään. Turvallisuusneuvosto ei pystynyt pääsemään yksimielisyyteen sanamuodoista.

Venäjän YK-lähettilään Vitali Tšurkinin mukaan tämä johtui eräiden jäsenmaiden haluttomuudesta esittää vaatimusta "pidättäytyä voimankäytöstä."[35].

[muokkaa] Maajoukkojen siirto

8. elokuuta, samaan aikaan kun Venäjän federaation presidentti Dmitri Medvedev ilmoitti aikomuksesta rangaista Venäjän kansalaisten surmaamisesta vastuullisia, Venäjän federaation alueelta siirtyi Etelä-Ossetiaan Venäjän federaation 58. yleisjoukkojen armeijan pataljoonatason taktinen osasto, johon kuului miltei 150 panssarivaunua ja miehistönkuljetusvaunua. Venäjä järjesti myös ilmatukea ja pommitti georgialaisten asemia. Georgian joukot pysähtyivät Tshinvaliin.[36]

Venäjän armeijan panssarit saapuivat Etelä-Ossetiaan perjantaina 8. elokuuta noin neljältä iltapäivällä. Niiden saapuessa Tskhinvaliin Georgian joukot alkoivat perääntyä. Etelä-Ossetiasta lähteville pakolaisille Georgia suostui avaamaan reitin kaupungista poistumisella. Pakoreitit johtivat kuitenkin vain Gorin suuntaan Georgiaan, jonne pakolaiset eivät halunneet lähteä.[24]

Kello 11:06 raportoitiin venäläisten panssariajoneuvojen ja -vaunujen lähestyvän Etelä-Ossetian pääkaupunkia Tskhinvalia.

Kiristyvä tilanne houkutteli paikalla useita tuhansia vapaaehtoisia Pohjois-Ossetiasta, noin 1500 vapaaehtoista Dagestanista, sekä lähes saman verran vapaaehtoisia Tšetšeniasta ja Kabardino-Balkariasta[4]. Terekin ja Donin kasakat lähtivät myös taistelemaan[37].

[muokkaa] Lentotoiminta

Pääartikkeli: Etelä-Ossetian sota 2008 (ilmasodankäynti)

8. elokuuta kello 10.00 Georgian joukot ilmoittivat venäläisen koneen pommittaneen heidän asemiaan. Noin yhdeltätoista nähtiin kolmen venäläisen Su-27-koneen ilmestyvät Georgian taivaalle. Koneet pommittivat Karelia, Goria ja Vazianin lentotukikohtaa.[24]
Puolustusministeri Irakli Okruašvili Vazianissa

Novosti-Gruzija ilmoitti, että venäläiset lentokoneet olisivat pommittaneet Tbilisin esikaupunkia Vaziania, jossa Georgian ilmavoimilla on sotilaslentoasema, sekä Potin satamaa ja lentotukikohtia ja armeijan muita tukikohtia Marneulissa ja Bolnisissa. Ilmoituksen mukaan myös Länsi-Georgiassa Senakin ja Honin sotilastukikohtia sekä Ylä-Abhasiassa Kodorin solan hallinnollisia kohteita olisi pommitettu.[38][39][25]

Venäläisten joukkotiedotusvälineiden mukaan mukaan Venäjän ilmavoimien Suhoi Su-27-hävittäjät ja Suhoi Su-24-pommittajat olivat saaneet täydellisen ilmaherruuden Etelä-Ossetian yllä.

Georgian turvallisuusneuvoston sihteeri Aleksandr Lomaja ilmoitti Georgian ilmavoimien ja ilmatorjunnan pudottaneen kymmenen venäläistä lentokonetta kahden päivän taistelujen aikana. Venäjän federaation asevoimien varaesikuntapäällikkö, kenraalieversti Anatoli Nogovitsyn puolestaan ilmoitti Venäjän menettäneen Suhoi Su-25:n ja Tupolev Tu-22M3:n. Georgialaisten lähteiden mukaan ilmapommituksissa olisi saanut surmansa 20 siviiliä Gorissa, seitsemän Potissa ja 12 Senakissa, jossa myös 14 sotilasta ja reserviläistä haavoittui.[40].

[muokkaa] Tapahtumien kulku
Kodorin sola, jossa abhaasit aloittivat hyökkäyksensä

Puolenyön maissa 8. elokuuta tilanne oli ristiriitainen: Etelä-Ossetian armeija ja Venäjän federaation 58. armeijakunnan pataljoonatason taktisen osaston komentaja ilmoittivat hallitsevansa täysin alueen pääkaupunkia Tskhinvalia. Georgian presidentin Mikheil Saakašvilin mukaan taas koko Etelä-Ossetia oli georgialaisjoukkojen valvonnassa.[41]

Georgialaiset kertoivat 8. elokuuta, että sota olisi levinnyt Abhasiaan Venäjän pommitettua siellä olevia georgialaisjoukkoja.[42] Georgian presidentti sanoi maansa olevansa sodassa Venäjän kanssakoska?[43], ja maan parlamentti julisti poikkeustilankoska?.[44] Abhasia ilmoitti kuitenkin itse olevansa pommituksen takana ja ilmoitti myös aloittaneensa sotilasoperaatiot georgialaisten ajamiseksi pois maasta[44] ja aloitti hyökkäyksen Kodorin solaa vastaan joka on alueen ainoa Georgian hallitsema osa[42]. Georgian turvallisuusneuvoston sihteeri ilmoitti kuitenkin, että georgialaisjoukot eivät enää aio vastata venäläisten tuleen, ja sanoi georgialaisjoukkojen aikovan vetäytyä Etelä-Ossetian pääkaupungista tulitauon aikaansaamiseksi.[42] Samana päivänä georgialaisjoukkojen kerrottiin kuitenkin aloittaneen vastahyökkäyksen Etelä-Ossetiassa.

Etelä-Ossetian presidentti kertoi perjantai-iltana 8. elokuuta, että 1 400 oli kuollut georgialaisten hyökkäyksessä, jota kuvasi "etniseksi puhdistukseksi"[17].

Lauantaina 9. elokuuta presidentti Saakašvili ehdotti tulitaukoa.[45]

10. elokuuta Georgia kertoi vetäneensä kaikki joukkonsa pois Etelä-Ossetiasta, mitä Venäjä piti tulitauon ehtona. Venäjän mukaan Georgia on kuitenkin pitänyt hallussaan strategisesti tärkeitä tukikohtia Tskhinvalin lähellä.[46].

Venäjän Mustanmeren laivaston alusten raportoitiin siirtyneen Georgian rannikon lähistölle ja upottaneen georgialaisen sotalaivan, mutta Venäjän laivaston mukaan kyse ei ollut merisaarrosta, vaan aiemmin sovitusta harjoituksesta ja partioinnista Itä-Mustallamerellä, jonka jälkeen laivat palasivat Novorossijskiin.[47][48]

Maanantaina 11.8. Venäjän joukot etenivät Abhasiasta Senakin kaupungin länsipuolella sijaitsevaan hylättyyn sotilastukikohtaan estääkseen Georgian joukkojen kokoontumisen siellä.[49]

Georgian pääministeri väitti myös venäläisten edenneen Potin satamakaupunkiin ja paikallinen radioasema väitti että joukot upottivat siellä yöllä laivoja ja vetäytyivät sitten. Venäjän puolustusministeriö kiisti etenemisen kaupunkiin.[50][51]Aiemmin georgialaiset väittivät pommitusten "tuhonneen täydellisesti" kaupungin sataman.

Maanantaihin mennessä Yhdysvaltain lentokoneet kuljettivat Irakista kotiin noin 800 Georgian sotilasta ja panssariajoneuvoja.[52]

Georgia kykeni vastaamaan Venäjän operaatioihin vain pommittamalla Etelä-Ossetian pääkaupunkia. Maan presidentti Saakašvili sanoi toimittajille maan armeijan surmanneen satoja venäläisiä ja ampuneen alas ainakin 80 lentokonetta. Venäjän mukaan se oli menettänyt 18 sotilasta ja neljä lentokonetta[48].

Illalla 11. elokuuta Georgian armeija pakeni epäjärjestyksessä Etelä-Ossetian eteläpuolella olevasta Gorista ja hylkäsi sen puolustuksen, kun levisi tieto että venäläinen osasto lähestyi kaupunkia.[53] Georgialaislähteet kertoivat, että venäläisjoukot olisivat vallanneet kaupungin yöllä. Venäjän puolustusministeriö kiisti tiedon[54].[55]

Georgialaiset asettuivat puolustukseen Mtskhetaan 15 km päässä pääkaupungista Tblisista. Samana päivänä nähtiin vielä kuuden georgialaisen taisteluhelikopterin hyökkäävän Etelä-Ossetiassa.[53] Seuraavana päivänä puolestaan venäläiset pommittivat Gorin keskustaa miltei kaksi tuntia.

Venäjän presidentti Medvedev määräsi lopettamaan sotatoimet puolenpäivän aikaan 12. elokuuta Venäjän saavutettua tavoitteensa.[56] Georgia syytti Venäjää tulitaon rikkomisesta heti seuraavana päivänä. [57]

Aamulla 09:20 havaittiin 50 venäläisen panssariajoneuvon lähestyvän Tskhinvalista kohti Goria. 10:20 paikalliset asukkaat havaitsivat venäläisten joukkojen saapuneen Goriin.[58] Päivällä saatiin tietoja joiden mukaan joitain Venäjän panssareita oli Gorissa ja etenemässä kohti Tbilisiä. Joukkojen epäiltiin poistavan sotilaskalustoa ja ammuksia hylätystä tukikohdasta Gorin ulkopuolella.[59]

Georgian pääkaupungissa Tbilisissä pidettiin päivällä keskiviikkona 13. elokuuta "voitonparaati", jossa juhlittiin torjuntavoittoa Venäjästä. [60][61]

Etelä-Ossetian separatistit ryöstelivät hylättyä Goria sekä georgialaiskyliä Etelä-Ossetiassa.[62][63] Paikallisten asukkaiden poliisille puhelimella välittämien tietojen mukaan eteläosseetit ryöstelivät Karelin piirissä Avnevissa, Tseronisissa ja Knolevissa, Kaspin piirissä Handakissa, Doesissa ja Kardenahissa, Gorin piirissä Tkviavissa. [64]

Venäjä lupasi aloittaa joukkojensa vetämisen pois Georgiasta puoleltapäivin maanantaina 18. elokuuta, Georgian viranomaisten mukaan iltapäivällä 18. elokuuta. Venäjän joukot jatkoivat kuitenkin etenemistään yhä syvemmälle Georgiaan [65]

Kello 15:00-19:00 Georgian rannikkovartioston keskus Potin laivastoasemalla joutui venäläisten hyökkäyksen kohteeksi kolmasti. Laitteistoja takavarikoitiin ja tuhottiin. Aluksia vaurioitui. [66] Georgian merivoimien Tbilisi-ohjusvene poltettiin.

Kello 20:12 Bretin ja Aradetin asukkaat Kaspin piirissä aloittivat pakenemisen kylistä yrittäen päästä Tbilisin suuntaan. Eteläosseetit tuhosivat kylissä. [67]

Kello 21:10 ensimmäinen Yhdysvaltain sotilaskuljetuskone laskeutui Tbilisiin. [68]

Tiistaina 19.8. Venäjän joukot eivät Etyjin mukaan olleet vieläkään vetäytyneet lainkaan, vaan pikemminkin vahvistaneet asemiaan Georgiassa. [69]

Venäjän joukkojen havaittiin aloittaneen poistumisen varsinaisen Georgian alueelta kapinallisia maakuntia Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa kohti. Venäjän ilmoituksen mukaan vetäytyminen saatiin päätökseen kello 19 Suomen aikaa. Venäjä ilmoitti kuitenkin jättävänsä 500 rauhanturvaajaansa turvallisuusvyöhykkeille Abhasian ja Etelä-Ossetian ulkopuolelle Georgian hallituksen aikaisemmin hallussa pitämälle alueelle. Etelä-Ossetiaan tulee 272 rauhanturvaajaa ja loput Abhasiaan. Länsimaat ja Georgia suhtautuivat epäillen Venäjän ilmoittamiin tietoihin ja syyttivät Venäjää aseleposopimuksen rikkomisesta.[70]

Sotaa maiden välille ei koskaan julistettu. Vasta 29. elokuuta Georgia ilmoitti katkaisevansa diplomaattisuhteet Venäjään. Maiden diplomaatit jatkavat kuitenkin toimintaa pääkaupunkien konsulaateissa.[10]

[muokkaa] Tappiot

[muokkaa] Georgia

Georgian terveysministeriön mukaan taisteluiden aikana kuoli 112 ihmistä, joista 55 sotatoimialueella. Reutersin mukaan haavoittuneita oli 748. Venäläisten tiedotusvälineiden Tbilisissä olevien lehtimiesten mukaan georgilainen upseeri olisi kertonut, että hänen osastossaan Gorissa olisi ollut sairaalassa jo 200 kuollutta georgialaista sotilasta Etelä-Ossetiasta.[71]

Georgia menetti neljä Suhoi Su-25 -rynnäkköhävittäjää, Mi-8 -helikopterin ja Mi-24 - taisteluhelikopterin Senakin sotilaslentoasemalta. Marneulin sotilaslentoasemalla menetettiin kolme Antonov An-2-lentokonetta kahden 8. elokuuta kentälle kohdistuneen pommituksen tuloksena [72]

Georgian merivoimat menettivät projekti 206-luokan aluksen ja projekti 1400M-luokan aluksen, kun ne yrittivät lähestyä Georgian merisaartoa ylläpitäviä Mustanmeren laivaston aluksia.[71]

Tiedot Georgian panssarivaunujen ja muiden panssaroitujen ajoneuvojen tappioista vaihtelevat. Eteläosseettien mukaan 9. elokuuta 2008 Tshinvalin takaisinvaltauksessa Georgian armeija olisi menettänyt 12 panssarivaunua.[71] 16. elokuuta 2008 ilmoitti Venäjän federaation asevoimien maavoimien komentajan avustaja eversti Igor Konašenkov, että se oli ottanut haltuunsa Tshinvalin alueelta Georgian 65 panssarivaunua, joista 21 tuhottiin Venäjän federaation asevoimien käyttöön sopimattomina ja sotasaaliiksi otettiin 44. Haltuun jäi myös viisi 9K33 Osa-ilmatorjuntalaitteistoa, 15 BMP-2:a, sekä tšekkiläisvalmisteisia Dana-raketinheittimiä. [73] Gorin alueelta runsaasti georgialaisten varustusta, mm. 15 jätettyä panssarivaunua [74]

Georgian parlamentin kansanedustaja Koba Subelianin mukaan pakolaisia olisi ollut noin 16 000.[71]

Georgian puolelle eteläosseettien mukaan olisi taistellut myös ukrainalaisia ja baltteja, joiden ruumiit ovat jääneet kentälle, mutta joiden ruumiita Georgia ei ole pyytänyt luovuttamaan niin kuin ei georgialaistenkaan. [75] Aikaisemmin venäläiset epäilivät yhdysvaltalaisten palkkasoturien osallistuneen taisteluihin, koska kaatuneiden joukossa oli afrikkalaista alkuperää oleva henkilö tai henkilöitä.

[muokkaa] Venäjä

Venäjällä kaatuneita on 74, joista 11 rauhanturvaajaa, ja haavoittuneita 748 sekä kadonneita 19. Menetetty kolme Suhoi Su-25:a ja yksi Tupolev Tu-22M3 13. elokuuta 2008 Venäjän federaation asevoimien pääesikunnan tietojen mukaan.[71] Venäjän federaation Etelä-Ossetian taisteluja tiedottaneen pääesikunnan varapäällikön, kenraalieversti Anatoli Nogovitsynin mukaan Venäjän lentokonetappiot johtuivat siitä, että se joutui vahinkojen rajoittamiseksi suorittamaan laajaa tiedustelutoimintaa sekä siitä, että Ukraina oli toimittanut Georgian armeijan ilmatorjuntadivisioonalle Novator 9M38 M1 "Buk"-alueilmatorjuntaohjuksia.

[muokkaa] Etelä-Ossetia

Joidenkin arvioiden mukaan noin 1 000 - 1400 tai 1 600 - 2 000 kuollutta[71] pääasiassa Tskhinvalin kaupungin valtausta edeltäneessä 10 tuntia - 14 tuntia kestäneessä tulivalmistelussa BM-21:llä ja 152 mm telahaupitseilla. Tskhinvalin kaupungissa on merkittäviä tuhoja myös rakennuksille.

[muokkaa] Rauhansopimus

[muokkaa] Euroopan unionin välittämä rauhansopimus

12. elokuuta Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ja Dmitri Medvedev sopivat Moskovassa Etyjin ja EU:n laatimasta rauhansuunnitelmasta. Sopimus sisälsi kohdat voimankäytöstä pidättäytymisestä, sotatoimien keskeyttämisestä, humanitaarisen avun jakamisesta sekä joukkojen palaamisesta tukikohtiinsa. [76].

Venäjä lisäsi viidennen kohdan, joka salli Venäjän rauhanturvaajien "toteuttaa lisäturvallisuusjärjestelyjä" ennen kansainvälisten tarkkailijoiden tuloa sekä kuudennen kohdan "keskustelusta Abhasian ja Etelä-Ossetian asemasta".[77] Georgialaisille Sarkozyn esittelemä sopimus ei kelvannut, vaan he vaativat kuudennen kohdan poistamista, koska se olisi voinut asettaa maakuntien aseman Georgian yhteydessä vaakalaudalle.[78]

Yhdysvallat kovensi linjaansa aselevon solmimisen jälkeen ja vaati Venäjää pitäytymään siinä. Bush lähetti Georgialle humanitaarista apua sotilaskoneilla ja ulkoministeri Condoleezza Rice lähti Georgiaan[79]. Bush ilmoitti tukevansa Georgian johtoa järkkymättömästi ja vaativansa maan itsemääräämisoikeuden ja alueellisen yhtenäisyyden kunnioittamista.[80]

[muokkaa] Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto

Venäjän federaatio on arvostellut Sarkozyn-Medvedevin rauhansuunnitelman mitätöitymistä edellyttäen, että joukkojen vetämisen lisäksi keskusteltaisiin myös Abhasian ja Etelä-Ossetian asemasta. Venäjän federaation ulkoasiainministeri Sergei Lavrov on ilmoittanut Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa tarkoittaen, ettei Georgian valtiollinen valtiollinen eheys ole enää pääasia.

Ongelma on esillä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa, jossa ei ole onnistuttu Euroopan unionin välitysehdotuksen ja Georgian hyväksymien osien välillä muodostamaan turvallisuusneuvoston päätöstä.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa on ainakin seitsemän kertaa yritetty päästä päätöslauselmaan Georgian tilanteen johdosta.

Ensimmäisen yrityksen teki Venäjän federaatio 8. elokuuta 2008 yrittäen saada Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51. artiklan perusteella tuomituksi Georgia hyökkääjäksi, jolloin jokaisella Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiolla on laillinen oikeus antaa kaikkea apua hyökkäyksen kohteeksi joutuneella puolustustaistelussa. Tämä ei onnistunut, koska Yhdysvalloilla on Venäjän, Ranskan, Yhdistyneiden kuningaskuntien ja Kiinan tapaan veto-oikeus Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin.

9. elokuuta 2008 Venäjän federaatio yritti saada Georgian asevientikieltoon. Venäjän federaatio yrittää saada Abhasian tasavallan ja Etelä-Ossetian tasavallan presidentit Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston kokouksene asiantuntijoina

* Punainen Risti kehoitti molempien maiden joukkoja avaamaan evakuoimistien haavoittuneille Tshinvalista.
* Yhdysvallat otti kantaa asiaan YK:n turvallisuusneuvostossa ja syytti osseetteja konfliktista. John McCain kehoitti Venäjää poistumaan Etelä-Ossetiasta välittömästi ja sanoi että Yhdysvaltojen pitäisi kutsua kokoon YK:n hätäistunto.
* Abhasian ulkoministeri Sergei Šamba lausui, että Abhasia saattaa avata toisen rintaman Georgiaa vastaan, jos se jatkaa laajamittaista hyökkäystään. Abhasia aloitti sotatoimet 9.elokuuta.
* Turkin pääministeri Recep Erdoğan sanoi, että taistelut ovat kasvava huolenaihe Turkille. Hän kehoitti maita välittömään tulitaukoon. Turkki ryhtyi samana päivänä viemään Georgiaan 40 MW sähköä[82].
* ETYJin puheenjohtaja, Suomen ulkoministeri Alexander Stubb pahoitteli tilannetta ja ilmoitti Ety- järjestön pyrkivän rauhaan. Hän varoitti myös, että sotatila saattaa pitkittyä.[83][84]
* Georgian 35 urheilijan olympiajoukkue harkitsi vetäytymistä Pekingin olympialaisista. Georgian olympiajoukkue on pyytänyt kansainväliseltä yhteisöltä apua väkivaltaisuuksien lopettamiseksi.[85] Georgian olympiajoukkue kuitenkin jää kisoihin.[85]
* ETYJ:n puheenjohtajamaa Suomen ulkoasiainministeri Alexander Stubb matkusti 10. elokuuta 2008 Georgiaan.[86] ETYJ, EU ja Georgia allekirjoittivat tulitaukoehdotuksen, mutta Venäjä hylkäsi sen.
* Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt tuomitsi jyrkästi Venäjän toimet ja vertasi niitä Hitlerin menettelytapoihin[87].
* Venäjän pääministeri Vladimir Putin vertasi Georgian johtoa Saddam Husseiniin, joka hirtettiin šiiakylien tuhoamisesta ja sanoi georgialaisten tuhonneen kymmenen osseettikylää ja polttaneen ihmisiä elävältä koteihinsa.[52]
* Yhdysvaltain presidentti Bush oli seuraamassa Pekingin olympialaisia, joiden aikana hän tuomitsi väkivallan, ja sanoi huolestuneensa Venäjän "suhteettomasta vastauksesta" ja tuomitsi pommitukset Etelä-Ossetian ulkopuolella. Hän toivoi myös asian ratkeavan rauhanomaisesti ja vaati kaikkia joukkoja palaamaan 6. elokuuta asemiin.[88] Bush käsitteli asiaa uudelleen maanantai-iltana palattuaan olympialaisista.[89]
* Vahvimmin Georgiaa tukemaan asettuivat Baltian maat, Puola ja Ukraina, joiden presidentit Lech Kaczynski, Viktor Juštšenko, Valdas Adamkus, Toomas Hendrik Ilves ja Latvian pääministeri Ivars Godmanis saapuivat Georgiaan tukemaan sen johtoa.[90]
* NATO tuomitsi Venäjän suhteettoman voimankäytön taistelujen loppumisen jälkeen. Pääsihteeri Jaap de Hoop Scheffer sanoi ettei sota heikentänyt Georgian pyrkimyksiä päästä NATO:n jäseneksi. Hän ei tuominnut ketään syylliseksi konfliktiin ja sanoi Etelä-Kaukasian olevan NATO:n toimialueen ulkopuolella, eikä sen sotilasmandaatti koske aluetta.[91]
* Mihail Gorbatšov puolusti Venäjän toimia Washington Postissa. Hän piti Georgian yöllistä hyökkäystä raketinheittimillä Tshinvaliin "käsittämättömänä" ja piti Venäjää aggressiosta syyttäviä "tekopyhinä" ja syytti näitä humaanisuuden puutteesta. Hän kehotti Kaukasian johtajia lopettamaan muskelien pullistelun ja pyrkimään pysyvään rauhaan.[92]

[muokkaa] Sotarikosepäilyt

[muokkaa] Venäjän syytökset

Venäjä pitää sotarikoksena Tshinvalin kaupungin tulittamista yöllä 7. elokuuta - 8. elokuuta ennen Georgian armeijan maahyökkäystä ihmisoikeusrikoksena siksi, että kaupungissa kuoli eri arvioiden mukaan 1 000 - 1600 siviiliä. Asian on ottanut käsiteltäväkseen Moskovan sotilassyyttäjä, jonka tehtäviin kuuluvat asiat, jotka liittyvät Venäjän federaation asevoimien toimintaan ulkomailla. Etelä-Ossetia on Venäjän federaation näkökulmasta rauhanturvaamisaluetta, josta on olemassa Georgian ja Venäjän federaatoin välinen sopimus vuodelta 1992, jonka mandaatissa ei ole päättymisaikarajaa.lähde?

[muokkaa] Etninen puhdistus

Tapahtumien yhteydessä venäläiset ja osseetit suorittivat mahdollisesti etnisiä puhdistuksia, minkä seurauksena alueen väestön rakenne saattaa olla muuttunut.[93][94]

[muokkaa] Verkkosodankäynti

Katso myös: Verkkosodankäynti

[muokkaa] Verkkohyökkäykset

Useat georgialaiset eteläossetialaiset verkkosivut joutuivat jo 8. elokuuta palvelunestohyökkäysten kohteiksi. Ossetian tietotoimiston ja Ossetian radion verkkosivut poistuivat käytöstä, mutta myös monet muut. Georgialaisia sivustoja vastaan hyökkäys alkoi 9. elokuuta vastaisena yönä. Hyökkäykset kohdistuivat Georgian valtion sivustoille sekä Georgia-online-sivustolle, joka meni pois käytöstä.[95]

Georgian presidentit sivut kaatuivat palvelunestohyökkäyksellä, kunnes ne siirrettiin Yhdysvaltohin Tulip Systemsin palvelimille.[96] Hyökkäykset Georgian presidentin virallisia sivuja vastaan jatkuivat siirron jälkeenkin.[97]

Georgian ulkoasiainministeriö siirsi tiedotustaan Googlen omistamalle Bloggerille, jossa sen osoite on http://georgiamfa.blogspot.com/ . Georgian lähetystön ensimmäinen lähetystösihteeri Gvaram Khandamishvili Georgian Tukholman suurlähetystöstä vahvisti Digitodaylle, että sivusto todella on Georgian ulkoasiainministeriön virallinen weblog. [98]. Myöhemmin Puolan presidentti tarjosi Georgian ulkoasiainministeriölle verkkotilan ja linkin omalta viralliselta verkkosivultaan, jonka sisältö on samankaltainen kuin Bloggerinkin. [99].

Georgian viranomaiset päättivät 11. elokuuta "taistella disinformaatiota vastaan" ja keskeyttivät kaikkien venäläisten televisiokanavien lähetykset maassa. Georgian johtava Internet-yhteydentarjoaja Caucasus Online esti pääsyn kaikki .ru-päätteen verkkosivulle. Myös useita georgialaisia uutispalveluja, kuten Rustavi 2, civil.ge, media.ge ja Interpressnews.ge suljettiin tai ne kaadettiin.[100]

Venäjän uutistoimiston RIA Novostin sivuille hyökättiin ja ne kaatuivat muutamaksi tunniksi 10. elokuuta.[101] Venäläisen englanninkielisen tv-kanavan RussiaTodayn sivuilla hyökättiin ja ne kaatuivat 12. elokuuta noin vuorokauden ajaksi.[102]

[muokkaa] Muut hyökkäykset

Georgian keskuspankin sivuille murtauduttiin ja ne korvattiin kuvilla, joissa Georgian presidentin kuva oli lisätty 1900-luvun tunnettuja diktaattoreita esittäviin kuviin. Georgian puolustusministeriön sivuille oli murtauduttu. Hyökkäys muistutti tekotavaltaan Viroon vuonna 2007 kohdistunutta kyberhyökkäystä. Georgian ulkoministeriön sivuille murtauduttiin ja ne korvattiin kuvilla, joissa vertaillaan Georgian presidenttiä ja Adolf Hitleriä.

[muokkaa] Verkkopuolustus

Georgiaa ulkopoliittisesti lähellä olevista maista lähti verkkoasiantuntijoita Georgiaan. Muun muassa Viron CERT:stä lähti kaksi asiantuntijaa Georgiaan.[103]

[muokkaa] Viestimien tappiot

Taistelujen aikana kuoli toimittajia, muun muassa Newsweekin Moskovan painosta varten työskennelleet Itar-Tassin Aleksandr Klimtšuk ja Gigi Tšihladze.[104] [105] Joidenkin toimittajien kameroita vietiin, ajoneuvoja takavarikoitiin tai ammuttiin käyttökelvottomaksi.lähde?

[muokkaa] Sodan taloudelliset vaikutukset

Venäjän pörssi laski ensimmäisenä sotapäivänä viisi prosenttia.[106] Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputken toimitukset Azerbaidžanin öljykentiltä Mustallemerelle ja Turkin Välimeren rannikolle katkesivat.[107].

[muokkaa] Sodan jälkihoito

[muokkaa] Humanitaarinen apu

Pääartikkelit: Etelä-Ossetian jälleenrakentaminen ja Georgian humanitaarinen apu 2008

Etelä-Ossetiasta käytyjen taistelujen aikana noin 30 000 eteläossettia pakeni Pohjois-Ossetia-Alaniaan. Georgialaisita pääosa pakeni Gorin seudulta ja Etelä-Ossetian georgialaiskylistä kohti Tbilisiä tai Tbilisiin.

Yhdsyvallat lähetti C-17 Globemaster III-sotilaskuljetuslentokoneilla humanitaarista apua Georgiaan, kun taas Etelä-Ossetia voi saada Venäjän federaatiosta Venäjän federaation keskushallinnolta ja yli 60 Venäjän federaation liittovaltiosubjektilta noin 300 000 000 euron avun jälleenrakennukseen. Kirkon Ulkomaanapu on lahjoittanut Georgiaan 50 000 euroa.

[muokkaa] Venäjän toimet

[muokkaa] Georgian sotilaallisen infrastruktuurin tuhoaminen

Venäjä ei vetäytynyt kovinkaan nopeasti haltuunsa saamilta aluelta, vaan ryhtyi ottamaan haltuunsa ja tuhoamaan sille käyttökelvottomia Georgian sotavarusteita. Venäjä tuhosi 21 Georgian rikkoontunutta T-72 - tai T-55 -panssarivaunua Gorin alueella ja otti loput 44 haltuunsa sotasaaliina. Potissa Georgian ilmoitusten mukaan Venäjä tuhosi Georgian merivoimien tutkan ja muuta infrastruktuuria. Lisäksi Georgia ilmoitti Venäjän räjäyttäneen tärkeän rautatiesillan Tbilisistä Mustanmeren suuntaan johtavalta rautatieltä. Venäjä on vaikeuttanut Georgian toimia mm. räjäyttämällä itä-länsi -suuntaisen rautatien rautatiesillan kohdalta.

[muokkaa] Turvallisuusvyöhykkeen luominen

Kenraalieversti Anatoli Nogovitsyn ilmoitti, että Venäjä luo 20 km - 25 km laajan turvallisuusvyöhykkeen Etelä-Ossetiaan, jolla on 272 rauhanturvaajaa linjalle, jonka uloin kehä on Perevi-Ali-Hvenakotsa-Zariani-Karaleti-Shavshvebi-Monasteri-Ikoti-Gorodan kukkulat. [108]

[muokkaa] Muuta

Venäjän federaation hätätilaministeriön vahvalla tuella on aloitettu Etelä-Ossetian jälleenrakennus. Venäjän tuen on arveltu olevan kokonaisuudessaan noin 300 000 000 euron arvoisen mikä vastaa noin runsasta 4 000 euroa Etelä-Ossetian asukasta kohden taisteluja edeltäneellä 70 000 asukkaan määrällä, joista osa oli georgialaisia, jotka pakenivat taisteluita Tbilisin suuntaan.

Venäläisten rauhanturvaajien ilmoituksen mukaan Tskhinvalin hyökkäyksessä ei oltu käytetty vain BM-21 -raketinheittimiä, vaan myös uudempia BM-21-1 -, BM-27 , RM-70 (6 kpl) - aseita.

[muokkaa] Etyj

Etyj:llä on läsnä omalla lähetystöllä Georgiassa Etyj:n Georgian hankkeiden vuoksi. 15. lokakuuta 2007 alkaen lähetystön päällikkönä on ollut suurlähettiläs Terhi Hakala. [109] Anatoli Nogovitsyn epäili, että Etyj:n sotilastarkkailijat olisivat tieneet Georgian hyökkäyksestä, mutta eivät olisi varoittaneet siitä. [110]. Terhi Hakala kiisti arvion todeten, että kolme sotilastarkkailijaakin jäi jumiin hyökkäyksen vuoksi. Tskhinvaliin jääneet olivat suomalainen sotilastarkkailija majuri Heikki Lehtonen sekä puolalainen ja valkovenäläinen sotilastarkkalija. Kaiken kaikkiaan Etyj:llä oli alueella sotilastarkkailijoiden päällikkö ja neljä kahden sotilastarkkailijan tarkkailuaparia.

Venäjän tiedottaja Anatoli Nogovitsyn esitti, että Etyj olisi epäsuorasti tukenut Georgian hyökkäystä olemalla ilmoittamatta venäläisille ja ossetialaisilla rauhanturvaajille uhasta. Muualla Venäjän tiedotuksessa ilmoitettiin epäilys siitä, että jotkut Etyj:n sotilastarkkailijat aikaisemmin olisivat olleet yhteistoiminnassa Georgian asevoimien tiedustelu-upseerille vanhemmalle luutnantille R. Romalashvilille 2007 keväällä tarkkoja tietoja eteläosseettien 24 puolustusasemasta Tskhinvalin ympärillä. [111]. Lähteessä ei mainita vakoiluun epäillyn sotilastarkkailijan nimeä eikä kansallisuutta, mutta sotilasarvoksi mainitaan luutnantti. Ainaiston valokuvissa näkyy englantilainen sotilastarkkailija ja unkarilainen sotilastarkkalija georgilaisten upseerien seurassa.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubbin verkkopäiväkirjan mukaan Suomen Etyj-edustuston päällikkö Antti Turunen neuvottelee Etyj:n sotilastarkkailijoiden määrän lisäämisestä Georgiassa 20:stä 100:aan. Samasta aiheesta on puhunut venäläisten kanssa myös EU-puheenjohtamaa Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy.

30. elokuuta 2008 Der Spiegel julkaisi tiedon, minkä mukaan Etyj maanantaina 1. syyskuuta 2008 julkaisee Etyj:n sotilastarkkailijoiden raportin, jossa mainitaan Georgian hyökkäysaiheet. Samana päivänä Euroopan unioni piti Georgian tilannetta koskevan huippukokouksen.

[muokkaa] Ukraina

Taistelujen aikana Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko ilmoitti, ettei Sevastopolista Georgiaa merisaartamaan lähteneillä aluksilla ole palaamista Sevastopolin laivastoasemalle. Myöhemmin tarkennettiin, että Venäjän Mustanmerenlaivaston alusten tulee ilmoittautua Ukrainalle 72 tuntia ennen paluutaan laivastoasemalle. Venäjä piti määräystä sopimuksen vastaisena. Ukraina puolestaan oli Venäjästä riippumatta allekirjoittanut Georgian kanssa sopimuksen, jonka mukaan kummankaan aluetta ei anneta kolmannen osapuolen käytettäväksi toista vastaan.

Ukrainan presidentti Viktor Juštšenkon päätöksen sopimuksenvastaisuutta julkisesti epäillyt Ukrainan pääministeri Julija Tymošenko joutui lausunnon annettuaan epäillyksi maanpetoksesta ja hänen toimiaan tutkitaan. [112]

Venäjän tiedotus on suhtautunut kriittisesti Ukrainaan Georgian armeijan varustajana, vaikka se on ollut vain yksi Georgiaa varustellut valtio. Venäjän federaation tiedottaja, pääesikunnan varapäällikkö kenraalieversti Anatoli Nogovitsyn epäili Venäjän neljän lentokoneen tappion aiheutuneen Ukrainan Georgialle toimittamista BUK M1-ilmatorjuntaohjuksista.

[muokkaa] Tiedotus

Tiedotuksesta Venäjän federaation asevoimien puolesta vastasi ja vastaa apulaisesikuntapäällikkö, kenraalieversti Anatoli Nogovitsyn. Georgian puolesta Georgian presidentti Mikheil Saakašvili antoi runsaasti lausuntoja mm. suorissa haastatteluissa BBC World ja CNN-uutiskanavilla, mutta Georgian armeijan puolesta ei Venäjän federaation asevoimien tai NATO:n tapaista jatkuvaa tiedotusta järjestetty. Georgian valtion ja uutistoimistojen verkkosivustot joutuivat palvelunestohyökkäysten alaiseksi. Ongelman poisti ensimmäisenä Georgian ulkoasiainministeriö, joka perusti Georgian puolustusministeriön ja Georgian ulkoasiainministeriön verkkosivujen poistuttua käytöstä Googlen omistamalle Bloggerille oman sivuston, joka toimi koko ajan. Toisessa vaiheessa Puolan presidentti tarjosi kolmannen kanavan linkkinä Puolan presidentin virallisilta verkkosivuilta puolalaiselle palvelimelle. Georgian ulkoasiaiministeriö julkaisee edelleen myös Bloggerilla Georgian puolustusministeriön tiedotteita ja omansa.

Etelä-Ossetialla ei ole omaa jatkuvaa tiedotusta, mutta 31. joulukuuta 2004 perustettu Liza Valievan päätoimittama venäjänkielinen http://ossetia.ru, julkaisee pääasiassa venäläisistä tiedotusvälineistä peräisin olevia uutisia, jotka koskevat Etelä-Ossetiaa ja Pohjois-Ossetia-Alaniaa.