Olen läpikäynyt niin monia elämânvaiheita.
Kuitenkin se, mitä opin lapsesta asti on aina seurannut, ja vaivannut minua.
Jâin aikoinani pois aktiivisesta toiminasta. Menetinkin aikojen kuluessa ns. maineeni.
äitini vain mainitsi, että hän hâpeâä silmänsâ pâästänsä vuokseni, siis seurakunnassa.
Kuitenkin tahdoin vain yksinkertaisesti kasvaa ihmisenâ, ja ymmärtää eläväâ elâmää.
Olen aina ollut ihmisläheinen, olen aina tuntenut, että jokaisessa ihmisessâ onkin oma rikkaus.
Nâhtävästi se ei sopinut seuran ajattelutapoihin...
Vain tuo sanomaton sääntö, ettâ kaikki, jotka eivät ole osa järjestöä, tai eivät tule kuulumaan siihen, ovat tuhoon tuomittuja....
Tänä pâivânä jäin niiden ihmisten puolelle, jotka kokevat, ja tuntevat asioita, jotka elävât elâväâ elâmäâ omien elâmân olosuhteittensa pohjalta.
Ehkä on niin, ettâ loppujen lopuksi Jumala tuomitsee....tai antaa antreeksi.
Kuka voi tulla meitä tuomitsemaan, muu kuin jumala..
Jos seuralla on ns. uskollisen ja ymmârtâvâisen orjan asema.. voivatko he tulla todellakin tuomitsemaan sinut ulkopuolelle......
Kuka tietää.
Sitten voi tulla uusi keskustelunaihe ns. luopioista...
Mutta kuitenkin. Eikö tärkein asia ole omata oma henkilökohtainen suhde luojaan.
Hân nâki niin paljon epâtäydellisyyttäkin. Hân ymmärsi sen, ja antoi useinkin niin monille anteeksi, koska he olivat elävien eläman olosuhteiden uhreja...
Ei sen enempää. Jäin vain miettimään...
Kuitenkin se, mitä opin lapsesta asti on aina seurannut, ja vaivannut minua.
Jâin aikoinani pois aktiivisesta toiminasta. Menetinkin aikojen kuluessa ns. maineeni.
äitini vain mainitsi, että hän hâpeâä silmänsâ pâästänsä vuokseni, siis seurakunnassa.
Kuitenkin tahdoin vain yksinkertaisesti kasvaa ihmisenâ, ja ymmärtää eläväâ elâmää.
Olen aina ollut ihmisläheinen, olen aina tuntenut, että jokaisessa ihmisessâ onkin oma rikkaus.
Nâhtävästi se ei sopinut seuran ajattelutapoihin...
Vain tuo sanomaton sääntö, ettâ kaikki, jotka eivät ole osa järjestöä, tai eivät tule kuulumaan siihen, ovat tuhoon tuomittuja....
Tänä pâivânä jäin niiden ihmisten puolelle, jotka kokevat, ja tuntevat asioita, jotka elävât elâväâ elâmäâ omien elâmân olosuhteittensa pohjalta.
Ehkä on niin, ettâ loppujen lopuksi Jumala tuomitsee....tai antaa antreeksi.
Kuka voi tulla meitä tuomitsemaan, muu kuin jumala..
Jos seuralla on ns. uskollisen ja ymmârtâvâisen orjan asema.. voivatko he tulla todellakin tuomitsemaan sinut ulkopuolelle......
Kuka tietää.
Sitten voi tulla uusi keskustelunaihe ns. luopioista...
Mutta kuitenkin. Eikö tärkein asia ole omata oma henkilökohtainen suhde luojaan.
Hân nâki niin paljon epâtäydellisyyttäkin. Hân ymmärsi sen, ja antoi useinkin niin monille anteeksi, koska he olivat elävien eläman olosuhteiden uhreja...
Ei sen enempää. Jäin vain miettimään...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä etsi enempää.
Elä täysillä ja ota muut huomioon.
Ole itselesi rehellinen. Siinä kaikki.
Iloa eloon.
1.Kor.1:28-31
ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra"
Tuhlaaja-poika vertaus.Ehkä nämä luopiopalstat eivät ole se oikea kanava...