Tuossa jossain keskustelussa törmäsin väitteeseen, että uskovaiset ovat nöyriä jumalan edessä ja muut ovat ylpeitä, ja heitä sitten tutun tavan mukaan siitä rankaistaan. Pakko tätä väitettä vähän kommentoida ihan mieleni virkistykseksi.
Itsekkäistä lähtökohdista se teidänkin jumalusko kuitenkin kumpuaa. Jos ette kuvittelisi saavanne jumalastanne jotain hyötyä, niin ette varmasti myöskään tuhlaisi aikaanne tuohon hölynpölyynne.
Itseasiassa jokainen vapaan tahdon alainen teko tehdään itsekkäistä syistä. Oli se sitten nalkuttavan vaimon edessä nöyrtyminen tai almujen antaminen kerjäläiselle. Vapaa tahto ei tekisi kumpaakaan, ellei tuntisi hyötyvän siitä jotenkin johonkin toiseen vaihtoehtoon verrattuna. Esim. lahjoittamisesta saat ehkä hyvää mieltä, kaveriltasi hyväksyntää, tai olet mielestäsi askelen lähempänä jumalaasi. Loppupelissä jumaluskon voi kärjistää niinkin pitkälle, että A joko et ole tahdoltasi vapaa tai B et ole mikään muu kuin jumalaasi kusettava huora, joka vaihtaa vapaan maailmankuvansa ikuiseen elämään.
Noniin sitten agnostikon maailmaann: En minä kyllä ylpeydestä ole nöyristelemättä teidän pyhän nelinäisyytenne edessä.
Nöyryyttä mielestäni kuvastaa ennemmin se, että hyväksyy itsensä orgaanisena aineena and thats it. Ei haihatteua yliluonnollisista jatkoajoista tai jumalien suosiota. Ei itsensä nostamista muiden yksilöiden, taikka eliöiden yläpuolelle. Nöytyytenä voi pitää myös sitä ettei pidä itseään erehtymättömänä. Ymmärtää maailmankuvan rakentuvan senhetkisistä tiedonmurusista, on reikäinen ja mahdollisesti jopa paikotellen erheellinen.
Onhan tässäkin toki itsekkät puolensa: kuvuttelen hyötyväni maailmankuvasta, joka pyrkii vastaamaan yleisesti hyväksyttyjä havaintoja maailmasta, ja saan mielihyvää siitä, että kuvittelen tehneeni paremman valinnan kun te peijoonin HURAHTANEET KRETTERIT! :D
Itsekkäistä lähtökohdista se teidänkin jumalusko kuitenkin kumpuaa. Jos ette kuvittelisi saavanne jumalastanne jotain hyötyä, niin ette varmasti myöskään tuhlaisi aikaanne tuohon hölynpölyynne.
Itseasiassa jokainen vapaan tahdon alainen teko tehdään itsekkäistä syistä. Oli se sitten nalkuttavan vaimon edessä nöyrtyminen tai almujen antaminen kerjäläiselle. Vapaa tahto ei tekisi kumpaakaan, ellei tuntisi hyötyvän siitä jotenkin johonkin toiseen vaihtoehtoon verrattuna. Esim. lahjoittamisesta saat ehkä hyvää mieltä, kaveriltasi hyväksyntää, tai olet mielestäsi askelen lähempänä jumalaasi. Loppupelissä jumaluskon voi kärjistää niinkin pitkälle, että A joko et ole tahdoltasi vapaa tai B et ole mikään muu kuin jumalaasi kusettava huora, joka vaihtaa vapaan maailmankuvansa ikuiseen elämään.
Noniin sitten agnostikon maailmaann: En minä kyllä ylpeydestä ole nöyristelemättä teidän pyhän nelinäisyytenne edessä.
Nöyryyttä mielestäni kuvastaa ennemmin se, että hyväksyy itsensä orgaanisena aineena and thats it. Ei haihatteua yliluonnollisista jatkoajoista tai jumalien suosiota. Ei itsensä nostamista muiden yksilöiden, taikka eliöiden yläpuolelle. Nöytyytenä voi pitää myös sitä ettei pidä itseään erehtymättömänä. Ymmärtää maailmankuvan rakentuvan senhetkisistä tiedonmurusista, on reikäinen ja mahdollisesti jopa paikotellen erheellinen.
Onhan tässäkin toki itsekkät puolensa: kuvuttelen hyötyväni maailmankuvasta, joka pyrkii vastaamaan yleisesti hyväksyttyjä havaintoja maailmasta, ja saan mielihyvää siitä, että kuvittelen tehneeni paremman valinnan kun te peijoonin HURAHTANEET KRETTERIT! :D
Vastaukset 4
Vanhimmat
esitit yhden mielipiteen 1/6500000000sta, et muuta!
Niin sinäkin, et muuta.
Se oli kyllä aika hyvä mielipide. Olen itsekin mietiskellyt aivan samoja. Ja koska en kuvittele olevani mitenkään erikoinen tapaus, luulisin että samalla lailla mietiskelijöitä on maailmassa paljon.
Millaista nöyryyttä osoittaa se, että kuvittelee koko maailmankaikkeuden olevan olemassa pelkästään itseä ja itsensä kaltaisia varten. Paradoksaalista on että tuohon oppiin kyllä kuuluu "maasta olet tullut ja maaksi jälleen tulet" mutta sepä ei tahdo näille "nöyrille" riittää.
Roomalaiskirje:
8:22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
Koko luomakuntaa kohtaa sama tulevaisuus. Ihminen on vain luomakunnan vastullisin osapuoli Raamatun mukaan.
Kaikki elollinen on yhtä aina ja ikuisesti luotujen ensimmäisistä viimeisiin.Hihhulit ovat tuollainen pieni eritykseen uskova ryhmä, joilla vain he ovat valittuja.