Parhaani mukaan yritin olla loukkaamatta häntä onnistuinko siinä, en ole varma.Mutta kuten eräs viisas ja kunnioittamani nainen sanoi; "ihmisten pitää hankkiutua itseään osaavampien,fiksumpien pariin".
Eli mielestäni tämä sopi hyvin tapaukseeni ja päätin olla vaivaamatta itselläni koska minä en koskaan tule yltämään samalle tasolle, hän taas on kehityskelpoinen oikeassa seurassa.
Huomasin vain yhtäkkiä, että olin jonkinlainen "henkinen jarru",joka esti toista siirtymästä eteenpäin, kehittymään enkä tosiaankaan halua hidastaa tuota nupun kukkaan puhkeamista millään muotoa.
Tavallaan oli kipeää tajuta oma rajallisuuteni kehittymättömyyteni, toisaalta taas tunnen suurta mielihyvää koska saatoin tällä pienellä eleellä auttaa jollain tasolla, mihin muuten en olisi luultavasti pystynyt.
Teksti kenties vaikuttaa hieman itsesääliväiseltä, suokoon mahdollinen lukija tämän hetkellisen, ehkä inhimillisen ohimenevän puuskani anteeksi.En ole oikeasti sellainen ja olen aina ollut liiankin itsekäs tai itsekeskeinen."Taitavat olla tosin synonyymejä nuo".
Tämä on tietenkin vain omahyväistä ja vilkkaan mielikuvituksen sävyttämää pohdintaa, koska oikeastihan kuvittelin vain itseni merkityksellisemmäksi kuin edes oikeasti olin.
Huojentavaa silti että tajuan sen, eikö vain.
Olin näet hetken ja miksen vieläkin, jonkinlaisessa "syyntakeettomassa" tilassa nyt alan saada sitä tilaani kuitenki järjellä hieman aisoihin.
Taidanpa jatkaa tästä toiste tuon vinttikammarini sekavaa pölytystä.
Kommentoida toki saa jos tuosta kukáan mitään järkeä irti sai:):(
Eli mielestäni tämä sopi hyvin tapaukseeni ja päätin olla vaivaamatta itselläni koska minä en koskaan tule yltämään samalle tasolle, hän taas on kehityskelpoinen oikeassa seurassa.
Huomasin vain yhtäkkiä, että olin jonkinlainen "henkinen jarru",joka esti toista siirtymästä eteenpäin, kehittymään enkä tosiaankaan halua hidastaa tuota nupun kukkaan puhkeamista millään muotoa.
Tavallaan oli kipeää tajuta oma rajallisuuteni kehittymättömyyteni, toisaalta taas tunnen suurta mielihyvää koska saatoin tällä pienellä eleellä auttaa jollain tasolla, mihin muuten en olisi luultavasti pystynyt.
Teksti kenties vaikuttaa hieman itsesääliväiseltä, suokoon mahdollinen lukija tämän hetkellisen, ehkä inhimillisen ohimenevän puuskani anteeksi.En ole oikeasti sellainen ja olen aina ollut liiankin itsekäs tai itsekeskeinen."Taitavat olla tosin synonyymejä nuo".
Tämä on tietenkin vain omahyväistä ja vilkkaan mielikuvituksen sävyttämää pohdintaa, koska oikeastihan kuvittelin vain itseni merkityksellisemmäksi kuin edes oikeasti olin.
Huojentavaa silti että tajuan sen, eikö vain.
Olin näet hetken ja miksen vieläkin, jonkinlaisessa "syyntakeettomassa" tilassa nyt alan saada sitä tilaani kuitenki järjellä hieman aisoihin.
Taidanpa jatkaa tästä toiste tuon vinttikammarini sekavaa pölytystä.
Kommentoida toki saa jos tuosta kukáan mitään järkeä irti sai:):(
Vastaukset 75
Vanhimmat
Ihmisten väliset hallintadraamat ja turhat riippuvuudet estävät ihan liikaa kehittymistämme. Ihmistä (sielua) ei voi omistaa eikä rakkautta ostaa. Todellinen rakkaus vapauttaa :)
Olin kyllä ainostaan riippuvainen.Mielestäni en yrittänyt omistaa, hallita, enkä varsinkaan ostaa ketään, olin todella pyyteetön.Vaikka lopussa tietenkin yritin kommunikoida niin kovasti, että sellainen mielikuva saattoi tulla.
Sinänsä harmillista, sillä tämä saattoi olla se kadonnut puolisko sielustani ja toistahan ei tunnetusti löydy.
Mutta jos hän todella oli se "kadonnut puolisko", niin kuitenkin löysit hänet eikö vain? Sehän on jo paljon.
Totta.Olen kuitenkin aika ylpeä ja ajatuskin roikkumisesta sellaisen ihmisen taakkana,(muiden kylläkin) on vastenmielinen.Olen tosiaan ylpeä heh! Tosin ilman minkäänlaista oikeaa oikeutusta siihen... sellaista epätoivoista paskantärkeyttä, jolla peittelen pientä ja huonoa itsetuntoani.
Mistäs minä nyt selitän, ajatus karkasi.
Ehkä tuo "parempi puolisko" on vain kasvanut liian suureksi minun jäätyä liian pieneksi,jotta pystyisin satuttamatta itseäni pitämään asian hallinnassa.
Oikeasti minä vain tiedän että hän on niin paljon minua korkemalla asteella, että aikansa minua katseltuaan hän alkaisi halveksia minua ja tyhmyyttäni,lopulta siinä kärsisi kaksi aivan turhaan.
Kiitollinen tosin olen tuosta saavuttamattomasta löydöstä, kipuinen mutta kiitollinen.
Mikset vapauttaisi itseäsi? Lentäminen on kivaa :))
En minä itsestäni välitä.Vapaus on vain hetkellinen illuusio kun ihminen siirtyy kohti seuraavaa vankilaansa.Ihminen joka kuvittelee olevansa vapaa, leijuu oikeasti kahden vankilan välillä pääsemättä mihinkään.
(Olen tyytyväinen vankilaani)
Liian egoistinen ajatus vapaudesta on toisten sulkemista pois ja siitä yritän parantaa itseni. Jos nyt edes käsitin kommenttiasi oikein.
"En minä itsestäni välitä." Kenestä sitten?
Siitä kuvitelmasta, jonka itsestäni vapautin ja päästin, hänet vapaaksi tuskallisesta vaikutuksestani.
"Mikset vapauta itseäsi, lentäminen on kivaa"Tuosta keksin muuten yhden tavan "vapauttaa itseni lentoon".Hieman se on vastoin ajatusmaailmaani ja arvojani, mutta tietyssä pisteessä voisin sitäkin harkita...
Anna palaa :)
Täytyy ensin miettiä miten sen hoitaa kivuttomasti.En nimittäin kestä kipua kauhean hyvin.Harkitaan, suvussa vahvat traditiot siihen..
Mitähän sä vihjaat tolla? Voitko tarkentaa?
Ajattelin vain otta neuvostasi vaarin..En minä mitään vihjaile.
Haluaisin tietää kuinka toinen osapuoli suhtautui luovuttamiseesi?
Oletko varma, että hän kasvaa parhaimpaan suuntaan vartavasten ilman sinua? Oletko ajatelut, että se "herääminen" onkin tapahtunut mahdollisesti juuri sinun ansiostasi?
Oliko luovuttaminen sinulle kipeä asia?
Totta, että me kehitymme kokeneempiemme seurassa. Mitä se fiksuus kellekin on, on jo laajempi juttu.
Oli mukavaa luettavaa. Ei siinä itsessäli maistunut. Terve itsekritiiki ja itsensä tunteminen huumorilla höystettynä taisi olla haikeuden lomassa:)
:))
Mielestäni hän ei reagoinut siihen kovin voimakkaasti.Pelkäänkin hieman ettei hän osaa ottaa minua enää vakavasti, koska olen yrittänyt ennenkin liukua hiljalleen sivulle ja karata hämärään.
Luulen että kasvaa paremmin ilman minua, koska olemme tosiaankin niin eri tasoilla monessakin asiassa, kehityksen tasossa.
Miksi se minusta olisi johtunut tuo "herääminen?" Ei todellakaan.
>Oliko luovuttaminen sinulle kipeä asia?<
Tavallaan, mutta koska pystyin perustelemaan sen itselleni aika järkevästi mielestäni, asia helpottui huomattavasti.
Kiitos.Huumorintajuni on ollut koetuksella mutta ehkäpä jonkinlainen itseironia sieltä paistaa läpi.
Sitä vielä: Älä koskaan ole varma miten toinen kestää, jos et ole varma:)
(Itseltäni petti sydän)
En olekaan varma mistään!Sitä pelkäänkin hieman.Uskon kuitenkin että hänellä on asiat aivan hyvin ja paranevat koko ajan, mitä kauemmas hän minut mielestään työntää ja unohtaa.
Hänelle jätin kuitenkin mahdollisuuden ottaa yhteyttä, koska vain siltä tuntuu.Uskon kuitenkin hänen selviävän mainiosti sillä hän on vahva älykäs ja osaa laittaa asiat tärkeys järjestykseen.
Korostan kuitenkin että tämän fiktiivinen kohde johon suuntasin rakkauden kaipuuni on täysin tavoittamaton etäinen ja unelmaa.
Olemme kaikki elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
http://personal.inet.fi/clan/e-maki/nitta/suomeksi/gibran.html
http://www.teosofia.net/muut/totuus.htm
"Me emme olleet hänen mielestään luultavasti mitään muuta kuin talonpoikia shakkipelissä, joita hän ei kovinkaan sydämenpohjasta rakastanut".
Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas.
Ihan kivoja lainauksia, mutta kapasiteettini ei aivan riitä tavoittamaan ajatustasi.
Jouduin itse luopumaan "mahdottomasta rakkaudesta", koska tilanne oli sellainen. En kuitenkaan usko että menetin mitään lopullisesti, vaan päinvastoin löysin vielä enemmän. Unohda en koskaan tätä rakkautta ja sen kohdetta.
Sepä mielenkiintoista, mikä tilanne?
Jouduit luopumaan mutta löysit enemmän?
Et usko että menetit lopullisesti mitään, eli tarkoitat mitä?
Ei se sitten ollut sitä oikeaa rakkautta.Joillakin ihmisillä on kuulemma hyvä muisti, joo.
http://www.nic.fi/~tapio1/Christian/tausta.php3
Tuon parempaa linkkiä en löytänyt, mutta siinä kerrotaan se tärkein. Ei sitä ymmärrä ennenkuin kokee.
Noh, jos minä nyt kuitenkin keskityn vain miehen ja naisen väliseen rakkauteen ja jätän nuo henkimaailman asiat katsottavaksi sitten kun sen aika koittaa:)Ihan hyviä määrityksiä silti rakkaudelle.Tulipa muuten mieleeni, että vieläköhän ehtii erota kirkosta niin ettei tarvitse maksaa ensivuonna veroja...
Olen itsekin miettinyt tota eroamista kirkosta jo monestikin, eipä vaan ole tullut vielä erottua ;)
Ajattelin ensin kun maksoin veroa, että maksan vaikka niiden kauniiden kirkkojen vuoksi ja suojelen samalla historiallisia rakennuksia.Vaan eipä niille mikään riitä,kohta taas saa maksaa lisää ja lisää..Maksat elämäsi veroa kirkolle etkä edes hautapaikkaa saa ilmaiseksi.
Mä en oo edes ajatellut koko asiaa, oon vaan koko ikäni siihen kuulunut. Se on vaan sellanen jonkinlainen traditio, ei sen kummempaa. Ja mul on ihan oma kirkko täällä ;)
Teksti oli jotenkin tutun kuuloista paikka paikoin. Muistutat erästä ihmistä, joka kirjoitteli minulle vähän aikaan, mutta lopetti kuin seinään koko touhun..syytä en tiedä. Mielestäni en loukannut häntä tai ei ollut tarkoitus loukata.
Vaikea sanoa.Olen kirjoitellut kyllä aika monen kanssa siellä sun täällä.Tuskin minua olet loukannut, olen tullut täällä aika kovanahkaiseksi, yleensä käy paremminkin toisin päin.
Jos mietit:tuoko on se rasittava ja ärsyttävä kaveri joka sai minut raivon partaalle ja häipyi niin paljon mahdollista, että se olen juuri minä.
Voi olla että olit sinä tai sitten et. Tämä ihminen ei saanut minua raivon partaalle, mutta hän oli kyllä kova antamaan neuvoja. Itse en oikein tykkää, että joku tulee neuvomaan minua. Huomautin hänelle siitä. Mielestäni ajattelimme monissa asiossa samalla tavalla. Tapasitko koskaan tätä henkilöä vai jäikö teidän yhteydenpito kirjoittelu asteelle?
En tavannut.Ihan kirjoittelu asteelle jäi, tosin oli kyllä monesti todella lähellä, että olisin antanut periksi itselleni tuon tapaamisen suhteen.
Minä kyllä ennemmin sanon mielipiteeni kuin varsinaisesti neuvon ketään, enkä kyllä koskaan oleta että jonkun pitäisi toimia kuin minä sanon.
Kyllä minä pientä huomauttelemista kestän, koska sitä teen itsekin.
MInä luulen kyllä olevani sellainen ihminen, että tietyissä perusasioissa kanssani on helppo ajatella samalla tavalla.Tosin olen ehkä hiukan hanakka kiihottamaan itseni, varsinkin netissä lähes naurettavaan fundamentalismiin tietyissä asioissa.
tapasitko sinä?
En tavannut koskaan. Ei hän kyllä ehdottanutkaan. Pyysi vaan numeroa, mutta en antanut, kun en tuntenut häntä hyvin.
Pyysikö tämä toinen sua sitten treffeille, mutta et suostunut?
Eipä pyytänyt ei.Tosin ehkäpä tuo odotti, että minä teen aloitteen, joistakin naisistahan se on mukamas miehen tehtävä.
Joskus pyysin kyllä eräältä numeron ja soitinkin mutta aika uskomatonta välillä kuinka paljon sitä kuvitelmat menevät harhaan, kun kuulee äänen.
Eipä silti mukava nainenhen hänkin oli ja juttu luisti ihan ok, mutta ei siitä sen kummempaa tullut, vaikka tuo olisi tavata halunnutkin. Tiedä häntä oliko tosissaan vai kohteliaisuudestako ehdotti.
Yleensäkin suhtaudun aika varauksella näihin treffeihin ja numeron vaihtoihin täällä.Tähän sielunpuolikas olettamukseeni tosin luotin yllättävän paljon siihen nähden kuinka vähän oikeastaan todella tunsimmekaan.
Ehkäpä on toisinaan parempi jättää unelmat unelmiksi, niin ei toinen pety.
Kuulun juuri tähän naisryhmään, joka odottaa, että mies tekee aloitteen;)
Kerroit, että lopetit kirjoittamisen hänelle ja nyt kumminkin odotat häneltä postia. Tuskinpa hän alkaa yksipuolisesti sinulle kirjoittaa, kun kerran lopetit sen. Onko siitä kauan, kun viimeksi kirjoitit hänelle?
Niin eihän unelmointi mitään maksa, mutta jos todella ajattelet häntä, niin miksi et kirjoita ja kerro omista "tunteista". Ei se anna, jos ei otakkaan vai miten se sanonta meni:)
Kerroinko minä niin?Kyllä minä kirjoitin hänelle. Jätin mahdollisuuden jatkaa yhteyttä, eli hän katkaisi yhteyden, koska ei vastannut.Hieman kärjistäen.
Tämä on unelmointia ja samalla tietynlaista mielen puhdistusta.
Hän on ilmaissut selkeästi olevansa poissa "vapailta markkinoilta",enkä ole edes saanut häneen sellaista vuorovaikutussuhdetta jolla kannattaisi tuollaisia lähteä kertomaan:)Kyseessähän on fiktiiviseen verrattavissa oleva ihminen.
En tiedä kerroitko niin, mutta minä ymmärsin sen sillä tavalla:)Onko hänen viimeisestä yhteydenotosta kauan aikaa? Oletko varma ettei hänelle ole sattunut mitään??
Onko tämä nainen on varattu, kun kerroit, "hänen olevansa poissa vapailta markkinoilta" vai ymmärsinkö tällä kertaa väärin?;)
Ei ole tietääkseni sattunut mitään.Ei hirveän kauan.
Niin minulle on annettu ymmärtää asian olevan...
En nyt oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit lausella "niin minulle on annettu ymmärtää asian olevan"?
En minä joka kirjoitustani voi ruveta selittelemään.Eikö se nyt ole ihan suomeksi siinä.
Kyllä minä sen ymmärsin;))
Miksi haikailla varatun perään? Suomi on yksinäisiä ihmisiä pullollaan ja varmaan tulet löytäämään sen oikean vielä joskus. Antoiko tämä nainen joskus ymmärtää, että on kiinnostunut sinusta? Vai onko tämä vain sinun unelmiasi?
Kannattaa lukea näitä kirjoituksia, kyllä se sieltä varmasti selviää.
Olen lukenut kaikki kirjoituksesi.
Halusin vaan tietää oletko eräs henkilö( ei sama, josta aikaisemmin mainitsin), mutta ei tullut selvyyttä:). Itselläni oli samanlainen tilanne kesällä kuin sinulla on nyt. Kirjoittelin erään ihmisen kanssa ja ihastuin hänen lähettämiin sähköposteihin ja tietenkin loin hänestä oman kuvan päässäni. No kirjoittelu loppui erillaisten syitten vuoksi ja niin oli kai paras. Pitkän aikaa mietin häntä, mutta päätin yks kaunis päivä olla enään miettimättä häntä, koska en todellisuudessa tuntenut häntä kuin postien kautta. Oli mukava saada häneltä vähän aikaa sitten postia. En tiedä odottiko hän jotain vastausta multa, mutta en vaan enään pitkän tauon jälkeen osannut kirjoittaa hänelle mitään.
Anteeksi, että häiritsin sinun kallista aikaasi kysymyksilläni. Kyllä sinä vielä selviät:))
Minulle voit tietysti kirjoittaa sähköpostia edelleenkin, jos minä olen tuo mainitsemasi henkiö.Meili osoitteeni on sama mikä se on aina ollut.
Kuka tietää ehkä niin oli parasta.ja jos kyse oli minusta niin teit aivan oikean ratkaisun, kun päätit olla ottamatta enää yhteyttä.Olet ehdottomasti älykäs nainen:)
Ei mitään, niihin oli ihan mukava vastailla.
Yksinäisen miehen pieniä iloja.
Selviän tai en, sitä sinun ei tarvitse miettiä se ei ole sinun ongelmasi...
Vai olen älykäs nainen...maalaisjärkeä, kun käyttää, niin pärjää tässä elämässä.
Onhan mulla hänen/sinun sähköpostiosoite tallessa, mutta olen vaan huono ottamaan yhteyttä...mieleen tulee vaan ne muistot, miksi kaikki loppui silloin kesällä. Ei olisi tapahtunut, jos hän olisi ollut sanojen mittainen mies. Enhän edes tiedä oletko sinä tämä kyseinen mies. Miltä itsestäsi tuntuu, että sopiiko kuvaus sinuun??? Miksi sinusta oli hyvä päätös etten enään ottanut sinuun yhteyttä?
Eihän se mukavalta tunnu, jos sinä siellä turhia murehdit..:))hymyä suupieliin:))
Ei taida sopia.Minä yleensä pidän kaikki asiat mitä olen luvannut.Oikeastaan en muista kuin pari asiaa, jotka olen jättänyt hieman myöhemmäksi, ne voin hoitaa"savun hälvettyä"Huomaamattomasti, koska niillä lupauksilla on merkitystä lähinnä itseni kannalta.
Mitä tuo mies lupasi sinulle? nimittäin onhan se mahdollista, että olet ymmärtänyt minun tai jonkun muun luvanneen jotain vaikka en sitä olisi niin itse käsittänyt tehneenikään.
Kai se on hygvä päätös siksi, koska niin päätit tehdä, mikä minä olen sinu päätöksiäsi arvostelemaan...
En minä hymyile jos ei hymyilytä.Ei kukko käskien laula jne.
Ystävät ovat aina rikkaus.Sinä olet rikkaus hänelle ja hän sinulle.älä ajattele että olet
este tai vastaavaa, se ei ole totta.
Se on sinun mielipiteesi se,Ihan hyvä onkin, vaan ei päde tässä tapauksessa.Kiitos tuosta kuitenkin sinulle:)
http://www.netti.fi/~timote2/Ihmissuhteet.html
- sopii niille, jotka eivät uskalla tuntea mitään -
*vaakkuu eteenpäin ja vilkuttaa*
xxx... olen ylpeä Sinusta sielunkumppanini! Tiedät kuinka rakastan Sinua aina, eikä sitä mikään voi koskaan muuttaa. Mutta ethän vajoa muiden kirjoittamien tekstien suohon pelkästään. Se niiden tarkoitus ei ole. Olet ajatuksissani päivittäin.
Ankat eivät vajoa koskaan suohon, sillä niillä on vettä kestävä sulkapeite ja räpyläjalat, ja sen lisäksi ne osaavat uida kuin pienet eläimet :)
*vetää sieluaan hännästä ja silittää vastakarvaan*
Vastaus olikin taivaan linnulle.. eikös ankat olekin vesilintuja, vaikka lentääkin osaisivat? Vain taivaan linnut ovat vapaita lintuja.
sulla on vaatimustaso liian korkealla, kyllä ankankin pitäisi linnusta käydä!
Taidat pyrkiä täydellisyyteen? Ei kelpaa lyijykynä, pitää olla hieno lyijytäytekynä..., ei kelpaa ankka, pitää olla taivaan lintu...
Älä sitten minua syytä, ei se sinunkaan sielusi nyt niin täydellinen ole...!
Yksi asia minua vaan oikeasti huolestuttaa, miksi ihmeessä ajattelisit minua joka päivä? Minulle riittää hyvin, jos ajattelet minua vaan vaikka kerran kuussa :D
Hymyilin ainakin lukiessani.. tässä ei vaan ole kyse lintulajin suosimisesta, vaan vain yhdestä tietystä "linnusta".
Sielunkumppaneita ei ole kovin montaa, luulen. Taaperra ankka vaan rauhassa, jokaiselle on joku. Ainakin jotain. Eikä täydellistä sielua ole olemassakaan.
Minua taas huolestuttaisi enemmän, jos en ajattelisi joka päivä. En koko aikaa, mutta ohikiitävän hetken... tosiaan - päivittäin.
Aurinkoa, iloa ja hämmästystä viikonloppuusi!
Vai hymyilyttää sinua minun lintulajitietämykseni! Ensin sitä rakastetaan niin kamalasti, valvotaan yöt ja huokaillaan päivät palstoilla ja sitten vaan toivotellaan hyvää ja aurinkoista keliä?! Ohikiitävät hetkesi ovat kyllä aikamoisen pitkiä sessioita, sinähän taidat olla korviasi myöten rakastunut!
Voi elämän kevät! Mikäs lintu se sellainen lintu on, johon olet noin lätkässä? Onko se kanahaukka?
Ja mitä taapertamiseen tulee, niin Ankat EIVÄT taaperra, ne vaappuvat sulavasti eteenpäin.
suo, kuokka ja Jussi :)
Iines vai Aku?
sekin...
Voi pikkuinen, lennä pois kauas, niin ettei sulkiasi enää näy...
*pieni kyynel*
...veitikka vankka...
*avaa häkin ja päästää taivaan linnun lentoon*
-hyvästi, lintu pien, ehkä tapaamme taas joskus-
:))
ja tekee kunniakierroksia ilmassa...
Sisu:)
Voihan sen tietysti noin monisanaisestikin ilmaista. Ja SE lintu taitaa olla kyyhky - symbolisesti ainakin.
Hyvät kelit:)
onko se sama asia kuin pulu? (pieniä heikkouksia eläinopissa)
Hyvät kelit :)) ja eikun kaunistuu!
... ehkä kaupunkilaistunut versio on sitten pulu:) Itse näen sieluni silmin tunturikyyhkyn -Kauniin ja vapaan.
Kivi, sakset, paperi.. ikuisuuskysymys. Mikä voittaa? Kevyt vastaan painava. Hyvä vastaan paha. Taivas vai helvetti? Rakkaus versus.... ?
Ja taas aurinko paistaa Ü
Onko elämässä kyse voittamisesta?! Haloo!!! *huutaa korvaan*
-elämä ei ole peli, eivätkä ihmiset nappuloita. Jos sinä olet nappula vailla tunteita, se on sinun ongelmasi?
Jos uskoisit, niin tietäisit, että todellista vastakkainasettelua ei ole,- hyvä voitti jo.
*hyppää ilmaan ja läpsyttää siivillä, pari kunniakierrosta xxx ympärillä ja pieni hymy*
see you, later...alli...
Kuulehan vaakku, ensinnäkin: älä huuda siellä, mulla on herkät korvat (kuten kaikki muutkin aistit) ja se on epäkohteliasta myös.
Toiseksi, et ole ymmärtänyt jutuistani yhtään mitään, vastaustesi perusteella ainakaan. Mutta ei se mitään, siinä ei sinänsä ole mitään uutta. Harvat minua koskaan ovat ymmärtäneetkään:) Mutta ne harvat ovat kultaakin kalliimpia, vaikka en tuosta mammonasta niin välitäkään.
Rakkautta elämääsi Ü
ymmärtämättömiä sydämiä! Minua ei kukaan ole koskaan ymmärtänyt, ja siitä syystä joudun olemaan aina ihan yksin, niin että sinun tilanteesi on paljon parempi kuin minun.
*itkeskelee yksin ja murehtii, katuu myös pientä kiljaisuaan herkkään korvaan*
siis *sorinyyhkis-nyyhkis*
*byääääääääää ääää ääää*
Miksi sä sitten kirjoittelet sellaisia juttuja, joita ei ymmärrä? Sun pitäisi kirjoittaa selvemmin.
Taisi käydä kuten minulle on usein tuntunut käyvän; kaikenlaiset ihmiset katsovat asiakseen tunkea "ansiokkaat"mielipiteensä asioista sekaan, kuten on luultavasti tapahtunut ennenkin.Tunkevat he asiattoman sivullisen "tapahtumakiimaisen" nokkansa joka asiaan oli asiaa tai ei.
Lopettelen nyt osaltani tämän tilitykseni täältä tähän ja jätän asiat hautumaan sisääni.Kiitoksia kuitenkin asiallisista ja asiattomista kommenteista.
Eihän se jokin minnekkään katoa, vai.kun oikein silmin katsoo, ei ole mitään hätää ja kaikki on...Tai ehkä se on niin, että vain vuoret eivät koskaan kohtaa.
noh, noh....rakastanhan minäkin...kuka sua vois olla rakastamatta...
*tökkäsee nokalla* jotain fiktiivistä...
Sinulle, valitsitpa sitten miten tahansa :)
...kuin myös...Sinulle!
Ei minulle ole mitään luvattu, mutta rehellisyyttä kaipaan, vaikka juttelee tuntemattoman ihmisen kanssa. Kun ei enään luota toisen juttuihin, niin on vaikea kirjoittaa sellaisen kanssa. Meidän kirjoittelu katkesi siihen. Enhän ole koskaan edes tavannut kyseistä ihmistä. Jos tunnistat itsesi tuosta rehellisyysjutusta, niin sitten ollaan tuttuja:))
En minä kyllä tunnista itsessäni mitään ihmeellistä "epärehellisyyttä"Jos olen jotain luvannut olen sen pitänyt.Mutta minusta tulee kohta epärehellinen jos en lopeta tätä vastailemista täällä, kun kerran sen lupasin lopettaa:)Joten ota ihmeessä yhteyttä jos se olen minä tai jos en niin tee mitä parhaaksi katsot:)
Tämän vuoden puolella lähetän vielä postia:) Koitahan jaksaa odotella;)
Hyvää jatkoa sinulle, jos ei enään kirjoitella tai et satu olemaan kyseinen henkilö:)
Ken elää se näkee.Vai kuinka se sananlasku menikään. joten tiedä häntä.Kuin myös sinulle hyvää ja mukavaa jatkoa.