Ok. Meillä on siis monenlaisia feministejä. Mutta tarkastellaanpa hiukan syitä sille että feministeillä on oma hierarkiansa.
Meillä on niin sanottu auktoriteettifeministi. Kyseessä on omilla ansioillaan ja työllään (yleensä) asemansa saavuttaneita yksilöitä, joilla on jumalaton pelisilmä hyödyntää tätä hedonistista ajattelutapaa. Heillä on lahjoja ja heillä on tarmoa ajaa tiensä huipulle. Tämä on niin sanottu Kaari Utrio -malli. He ovat yleimmiten sen verran iäkkäitä että olivat paikalla ja aktiivisina täysi-ikäisinä feminismin synnyn aikaan (ns. ensimmäinen aalto). Auktoriteettifeministi ei ole erityisen seksikäs, mutta kuitenkin naisellinen ja jopa kaunis (tai ainakin miellyttävän ja neutraalin näköinen tai tarpeeksi varakast hankkiakseen tällaisen ulkonäön) Esimerkiksi myös Elisabeth Rehn.
Sitten meillä on ns. perusyksikköfeministi, josta esittelemme ainakin nyt vain yhden sajan. Perusyksikköfeministillä on yleensä korkeintaan keskiluokkainen toimeentulo ja hän on avioliitossa tai parisuhteessa. Perusfeministi on syntynyt lähes aina niin että ainoat kokemukset feminismin ensimmäisestä aallosta hänellä ovat joko kirjojen, audiovisuaalisten tallenteiden tai vaikka vanhempiensa kertomusten kautta.
Jos perusfeministi on ns. Sofi Oksanen/pesäpallomailalla sammutettu palava harakanpesä -sarjaa, hänellä on ulkonäkö joka jo kilometrin päähän kertoo hänestä kaiken. Hänellä on esimerkiksi yksiö/kaksio, johon hän saapuu töistä tai seitsemän tai enemmän vuotta kestäneen yliopisto-opiskelupäivänsä päätteeksi. PY-feministi rojahtaa sohvalle aviomiehen/poikaystävän tiskatessa töiden/koulupäivän päätteeksi. Väsynyt siippa kysyy PY-feministiltä voisiko tämä siivota tällä kertaa kämpän puoliksi tai tehdä ruokaa ettei hänen taas tarvitsisi. Nähdessään PY-feministin ilmeen mies ymmärtää tehneensä päivän pahimman virheen. Mies laittaa imuria tehokkaammalle vaihteelle PY-feministin jaaritellessa 10 minuuttia naisten ympärileikkauksista Sudanissa, raiskattujen kivityksistä Lähi-Idässä ja haukkuen sortajapatriarkaattimiehen lyttyyn koska tämä kuvittelee että naisen pitäisi siksi hoitaa kotityöt että hän on nainen.
Puhetulvan laannuttua mies nielee kyyneleensä ja vilkaisee ketjussa tupakkaa partsilla tupruttelevaa, itseaiheutetusta kiukusta tärisevää naista ja avaa tietokoneensa. "Ah, Minna on taas laittanut viestin". Hän ymmärtää minua. Hän ei kiihkoile. Hän uskoo työnjakoon tasapuolisuuden nimissä. Hän on älykäs, naisellinen ja omaa ajatuksia. Koska nainen kuitenkaan ei loppupäivänä aio edes puhua miehelle (paitsi ehkä pummatakseen rahaa mennäkseen tyttöjen kanssa siiderille), mies rentoutuu keskustellen Minnan kanssa loppuillan.
Sama nainen tapaa kadulla Kaari Utrion. Utrio ylittää vältellä selvästi päihtynyttä naista, mutta vihdoin hänen on mukiloinnin pelossa vastattava tämän huutoihin.
"Kaari, mä olen sun suurimpia fanejasi! Sun työ naisten hyväksi on todella innoittanut minua!"
Utrio hymyilee hyväntahtoisesti ja sanoo olevansa iloinen tavatessaan naisten puolesta taistelevan kanssasisaren. Utrio vilkuilee vaivihkaisesti kelloaan naisen jaaritellessa samaa kuin miehelleen ja keksii lopulta syyn millä lähteä. Kaihoisin silmin nainen katsoo Utrion perään nysäksi palanut tupakka kädessään.
Kävellessään Utrion päässä liikkuu: "luojan kiitos minä olen mitä olen ettei minua koskaan tulla samaistamaan tuohon", avaa kaukosäätimellä suuren autonsa lukon ja kurvaa isoon asuntoonsa.
Auktoriteettifeministi voi tuomita naisen esineellistämisen ja orjuutuksen patriarkaatin kauneusnäkemykselle ja silti pistää rahaa kirurgiaan näyttääkseen kuusikymppisenä neljävitoselta eikä kukaan huomaa tätä. Perusyksikköfeministi taas kiroaa miksi kaikki mitä hän kiihkoilee tai kaksinaismoralistelee saa muut yleistämään hänet.
Auktoriteettifeministit istuvat itse työllään tai soluttautumiskyvyllään ostamissaan kartanoissa, katsovat perusyksikköfeministien toikkarointia ja tekevät tarkkoja merkintöjä miten he voivat esittää saman asian ilman että heitä tullaan koskaan samaistamaan heihin.
Jotakuta vedätetään, arvon feministit. Mutta valitettavasti se ei ole joulureki tai patriarkaatti.
Meillä on niin sanottu auktoriteettifeministi. Kyseessä on omilla ansioillaan ja työllään (yleensä) asemansa saavuttaneita yksilöitä, joilla on jumalaton pelisilmä hyödyntää tätä hedonistista ajattelutapaa. Heillä on lahjoja ja heillä on tarmoa ajaa tiensä huipulle. Tämä on niin sanottu Kaari Utrio -malli. He ovat yleimmiten sen verran iäkkäitä että olivat paikalla ja aktiivisina täysi-ikäisinä feminismin synnyn aikaan (ns. ensimmäinen aalto). Auktoriteettifeministi ei ole erityisen seksikäs, mutta kuitenkin naisellinen ja jopa kaunis (tai ainakin miellyttävän ja neutraalin näköinen tai tarpeeksi varakast hankkiakseen tällaisen ulkonäön) Esimerkiksi myös Elisabeth Rehn.
Sitten meillä on ns. perusyksikköfeministi, josta esittelemme ainakin nyt vain yhden sajan. Perusyksikköfeministillä on yleensä korkeintaan keskiluokkainen toimeentulo ja hän on avioliitossa tai parisuhteessa. Perusfeministi on syntynyt lähes aina niin että ainoat kokemukset feminismin ensimmäisestä aallosta hänellä ovat joko kirjojen, audiovisuaalisten tallenteiden tai vaikka vanhempiensa kertomusten kautta.
Jos perusfeministi on ns. Sofi Oksanen/pesäpallomailalla sammutettu palava harakanpesä -sarjaa, hänellä on ulkonäkö joka jo kilometrin päähän kertoo hänestä kaiken. Hänellä on esimerkiksi yksiö/kaksio, johon hän saapuu töistä tai seitsemän tai enemmän vuotta kestäneen yliopisto-opiskelupäivänsä päätteeksi. PY-feministi rojahtaa sohvalle aviomiehen/poikaystävän tiskatessa töiden/koulupäivän päätteeksi. Väsynyt siippa kysyy PY-feministiltä voisiko tämä siivota tällä kertaa kämpän puoliksi tai tehdä ruokaa ettei hänen taas tarvitsisi. Nähdessään PY-feministin ilmeen mies ymmärtää tehneensä päivän pahimman virheen. Mies laittaa imuria tehokkaammalle vaihteelle PY-feministin jaaritellessa 10 minuuttia naisten ympärileikkauksista Sudanissa, raiskattujen kivityksistä Lähi-Idässä ja haukkuen sortajapatriarkaattimiehen lyttyyn koska tämä kuvittelee että naisen pitäisi siksi hoitaa kotityöt että hän on nainen.
Puhetulvan laannuttua mies nielee kyyneleensä ja vilkaisee ketjussa tupakkaa partsilla tupruttelevaa, itseaiheutetusta kiukusta tärisevää naista ja avaa tietokoneensa. "Ah, Minna on taas laittanut viestin". Hän ymmärtää minua. Hän ei kiihkoile. Hän uskoo työnjakoon tasapuolisuuden nimissä. Hän on älykäs, naisellinen ja omaa ajatuksia. Koska nainen kuitenkaan ei loppupäivänä aio edes puhua miehelle (paitsi ehkä pummatakseen rahaa mennäkseen tyttöjen kanssa siiderille), mies rentoutuu keskustellen Minnan kanssa loppuillan.
Sama nainen tapaa kadulla Kaari Utrion. Utrio ylittää vältellä selvästi päihtynyttä naista, mutta vihdoin hänen on mukiloinnin pelossa vastattava tämän huutoihin.
"Kaari, mä olen sun suurimpia fanejasi! Sun työ naisten hyväksi on todella innoittanut minua!"
Utrio hymyilee hyväntahtoisesti ja sanoo olevansa iloinen tavatessaan naisten puolesta taistelevan kanssasisaren. Utrio vilkuilee vaivihkaisesti kelloaan naisen jaaritellessa samaa kuin miehelleen ja keksii lopulta syyn millä lähteä. Kaihoisin silmin nainen katsoo Utrion perään nysäksi palanut tupakka kädessään.
Kävellessään Utrion päässä liikkuu: "luojan kiitos minä olen mitä olen ettei minua koskaan tulla samaistamaan tuohon", avaa kaukosäätimellä suuren autonsa lukon ja kurvaa isoon asuntoonsa.
Auktoriteettifeministi voi tuomita naisen esineellistämisen ja orjuutuksen patriarkaatin kauneusnäkemykselle ja silti pistää rahaa kirurgiaan näyttääkseen kuusikymppisenä neljävitoselta eikä kukaan huomaa tätä. Perusyksikköfeministi taas kiroaa miksi kaikki mitä hän kiihkoilee tai kaksinaismoralistelee saa muut yleistämään hänet.
Auktoriteettifeministit istuvat itse työllään tai soluttautumiskyvyllään ostamissaan kartanoissa, katsovat perusyksikköfeministien toikkarointia ja tekevät tarkkoja merkintöjä miten he voivat esittää saman asian ilman että heitä tullaan koskaan samaistamaan heihin.
Jotakuta vedätetään, arvon feministit. Mutta valitettavasti se ei ole joulureki tai patriarkaatti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tuli miehen näppikseltä.
Ps. kannattaa olla varovainen kun käytät tunnistettavien ihmisten nimiä.
Sillä en ole herjannut ketään. Miten voi herjata jotakuta kutsumalla tätä henkilöksi, joka on saavuttanut asemansa omilla ansiollaan ja omalla työllään? Ja olen korkeintaan asettanut tämän henkilön kuvitteellisessa symbolisessa tarinassa tilanteeseen, joka on täysin kuvitteellinen. On siis selvää että en väitä Kaari Utrion tai Elisabeth Rehnin koskaan tehneen mitään kuvailemaani. Tarina on fiktiivinen eikä herjaa ketään.
Voin olla myös nainen. Shokeeraako?
kuka nimimerkki se siellä olikaan.
sitten sanonut niin etukäteen? Olisit saanut kunnioitusta korkean päätttelykyvyn omaavan henkilönä.
Syy? Koska kirjoitin viestin, joka oli täysin kuvitteellinen, joten erotin sen todellisuudesta. Minullakin on oikeus kirjoittaa fiktiota siinä missä kaikilla muillakin tällä palstalla. Mutta ainakin minulla on kanttia myöntää koska olen tehnyt niin.
tietysti kieltänyt, eikä ole tänään ensimmäinen aloituksesi. Harmittaako kun mokasit?
En edes yrittänyt peitellä että käytin eri nimeä. Kun havaitsit sen, en edes yrittänyt väittää että joku teeskenteli olevansa minä.
Eli harmittaako että olin rehellinen? Ei. Pitäisikö tulkita että itseäsi harmittaa aina kun huomaat olleesi rehellinen?
Ihmisten ajattelutavoissa on eroja. Ihmisillä on erilainen arvomaailma ja ympäristö, jossa he ovat kasvaneet.
Oikeistolainen feministi ajattelee eri tavalla kuin vasemmistolainen feministi. Oikeistolainen äärifeministi ajattelee eri tavalla kuin oikeistolainen feministi tai vasemmistolainen äärifeministi ja niin edelleen.
vasemmistolainen feminismi on eri asia kuin oikeistolainen?
Sehän tarkoittaisi että nämä kaksi feminismiä ajaisivat asiaansa oikestolaisen tai vasemmistolaisen politiikan mukaan. Ei kuulosta tasapuoliselta edes kaikille naisille.
Olemmeko me tasa-arvon kannattajat kaikista tasa-arvoasioista samaa mieltä?
Painotukset näkyvät eri tavalla sen mukaan, onko kyse naisista vai miehistä, homoista vai lesboista, kristityistä vai islamilaisista, oikeistolaisesta vai vasemmistolaisesta. Oli sitten kyse omasta alkuperästä tai keskustelun kohteesta.
Kuten muistat, olet itse ilmaissut, että on vain yksi tasa-arvo, jota voidaan tehdä vain yhdessä.
eikä se voi koskaan toimia kaikilla tasoilla ja kaikissa yhteyksissä absoluuttisesti. Oikeastaan isoimman ongelman muodostaa se, että tasa-arvosta keskusteltaessa usein sekoitetaan samaan soppaan mahdollisuudet ja lopputulema. Sukupuolikiintiöt on tästä hyvä esimerkki. Sen vielä jossain tapauksissa hyväksyn, että pelisääntöjä muutetaan vastaamaan paremmin eri sukupuolten tarpeisiin kuitenkin niin, ettei tuijoteta tässäkään lopputulemaan (syrjintää ei saisi tapahtua prosessin missään vaiheessa). Jos tasapuolinen prosessi ei tuota tasväkistä lopputulosta, ei kysymys ole silloin epätasa-arvosta. Tällöin tulisi huomio kiinnittää heikommin menestyvän sukupuolen kehittämiseen. Vika ei välttämättä ole laitteessa, jos joku toinen osaa käyttää sitä paremmin.
"Olemmeko me tasa-arvon kannattajat kaikista tasa-arvoasioista samaa mieltä?"
Tasa-arvon kannattajilla on yhtenäinen käsitys tasa-arvosta. Huomaat varmasti kuinka yksittäiset feministit jatkuvasti määrittelevät feminismin omine yksilöllisine tulkintoineen. Se on opportunismia ja auttaa korkeintaan vain yksilöllisiä naisia, ei edes kaikkia naisia. Feminismi ei kykene edes siihen yhteen asiaan, jota feministit yhdistävän asenteensa mukaan sanovat parantavansa. Feminismi on siis kulkenut tien hyvin samaan tapaan kuin kommunismi ja tätä menoa se päätyy samaan kansioon sen kanssa.
"Painotukset näkyvät eri tavalla sen mukaan, onko kyse naisista vai miehistä, homoista vai lesboista, kristityistä vai islamilaisista, oikeistolaisesta vai vasemmistolaisesta."
Vaihdat taas tarpeen mukaan sukupuolitasa-arvon tilalle tasa-arvon sateenvarjon. Tämä vaikka ei ollut edes kyse tasa-arvosta, vaan naissukupuolen aseman parantamisesta.
"Kuten muistat, olet itse ilmaissut, että on vain yksi tasa-arvo, jota voidaan tehdä vain yhdessä."
Olen ilmaissut että on vain yksi sukupuolitasa-arvo, joka voidaan toteuttaa vain toteuttamalla sukupuolitasa-arvoaatetta.
"Tasa-arvon kannattajilla on yhtenäinen käsitys tasa-arvosta."
No kerropa se omin sanoin. Kerro myös käsityksesi feminismin määritelmästä.
"yksittäiset feministit jatkuvasti määrittelevät feminismin omine yksilöllisine tulkintoineen. Se on opportunismia ja auttaa korkeintaan vain yksilöllisiä naisia"
Eivät käsitettä. Käsite on hyvin yksiselitteinen. Päämäärä ja tavoitteet saattavat vaihdella.
"Vaihdat taas tarpeen mukaan sukupuolitasa-arvon tilalle tasa-arvon sateenvarjon. Tämä vaikka ei ollut edes kyse tasa-arvosta, vaan naissukupuolen aseman parantamisesta."
Kyse on nyt nimenomaan tasa-arvosta, ei vain sukupuolten välisestä tasa-arvosta.
"eikä se voi koskaan toimia kaikilla tasoilla ja kaikissa yhteyksissä absoluuttisesti."
Olen samaa mieltä.
"No kerropa se omin sanoin. Kerro myös käsityksesi feminismin määritelmästä."
Voisin tehdä sen, mutta olen niin lukemattomia kertoja vastannut sen täällä kirjoittaville feministeille, että vaatimuksesi kuulostaa joko vitsiltä tai yritykseltä näännyttää (olettaen että olet kirjoitellut täällä aikaisemminkin, joka on äärimmäisen todennnäköistä). Yrityksesi olisi joka tapauksessa turha, koska täällä kirjoittavat otaksuvat että elättelen toivoa että yrittäisin saada heidät luopumaan hedonismista/opportunismista.
Sukupuolinen tasa-arvo on tila, jossa ihmisien oikeuksia ja velvollisuuksia ei jaeta sukupuolen mukaan. Tasa-arvoaate on aate, joka selvästi määrittelee mikä on tämän aatteen mukaista. Vaikka siis teko olisi tasa-arvoinen, vain sen päämäärä ja motivaatio tekevät siitä tasa-arvoaatten mukaisen. Motivaatio on yhtä kuin aate. Päämäärä on tasa-arvo (määritelmä yllä).
"Eivät käsitettä. Käsite on hyvin yksiselitteinen. Päämäärä ja tavoitteet saattavat vaihdella."
Nimen omaan. Eli käsite on asenne, ei aate. Parhaiten kuvaava sana on opportunismi tai hedonismi.
"Kyse on nyt nimenomaan tasa-arvosta, ei vain sukupuolten välisestä tasa-arvosta."
Sanot että feminismi on tasa-arvoaate, ei vain sukupuolitasa-arvoaate. Toinen feministi sanoo että kyseessä on nimenomaan sukupuolitasa-arvoaate eikä sitä voi mitenkään edes verrata tasa-arvon "sateenvarjoon".
Jos sinä olet määritellyt feminismin nyt oikein (kuten kymmenet muut nimimerkit täällä olevat sanoneen tehneen sinua aikaisemmin ja tulevat sanomaan sinun jälkeesi ehkä jopa vielä tänään), mikseivät muut feministit ole kanssanne samaa mieltä? Miksi sirpaloituminen?
Koska kyseessä on asenne, jonka yhdistävä tekijä on mukavuudenhalun motivoima opportunismi. Feminismi oli aate silloin kun kyettiin määrittämään yhteiskunnassa olevat, yksilötulkinnasta riippumattomat epäkohdat (laeit jne.). Nykyään se on kuin lahonnut lato, johon mukavuudenhaluiset tai syyllistetyt ja syyllistävät ihmiset heittävät talteen tekoja ja subjektiivisia, kärjistettyjä tai asenteellisia perusteita, joilla perustella yhteisölle kyseessä olevan tasa-arvoaate.
Feminismin elinkaari on siis hyvin samanlainen esimerkiksi kommunismin kanssa. Enkä tee tätä rinnastusta kommunismin saaman stigman vuoksi, vaan koska niiden elinkaari on samanlainen.
Minut voi nähdä joko asenteenne/hedonisminne vihollisena tai aatteenne "pelastajana". Olen neutraali tarkkailija. Voitte vinoilla minulle täysin vapaasti tai taputtaa toisillenne jälleen mukavuudenhalunne ajamana leimaten minut joko vittuilijaksi tai sovinistiksi, mutta se ei muuta mitään. Koska nämä eivät ole yksilöllisiä tulkintojani, vaan päätelmiä, johon ihmiset riippumatta sukupuolesta tai aatteesta ovat vääjäämättä saapuneet. Olin sovinisti tai vaatekaapin mörkö, niin joudutte sanomaan saman kaikille jotka ovat tehneet tismalleen samat huomiot. Perimmäinen kysymys on siis: onko teillä moraalista ongelmaa olla tekopyhä ja itsekäs?
Eli toisin sanoen: me vietämme täällä aikaa jaellen nokkeluuksia sillä välin kun asiat väittelevät keskenään.