Mihin jatkuva tosiasioiden kieltäminen johtaa? Mitä ja keitä jatkuva faktojen kieltäminen palvelee? Onko perusteltua jatkaa tosiasioiden kieltämistä?
Jatkuva tosiasioiden kieltäminen johtaa sekä kansallisella että yksilön tasolla ensin vinoutuneeseen käyttäytymiseen vakavine seurauksineen, mutta kuitenkin lopulta romahtamiseen. Jatkuva faktojen kieltäminen ei lopulta palvele enää ketään tai mitään, kun siitä tulee jokaisen arkikäyttäytymistä ja siihen ovat sotkeutuneet kaikki sekä omassa elämässään että toimiessaan mukamas yhteiskunnan hyväksi. Tosiasioiden kieltäminen voi olla perusteltua yksilötasolla silloin, kun ihminen on shokissa vaikka läheisen äkillisestä menettämisestä.
Tällaisen elämänvalheen opettaminen on moraalitonta ja sen antaminen perintönä jälkikasvulle ja tuleville sukupolville on vahingollista sekä yksilölle itselleen että koko kansakunnalle. Meillä on esimerkkejä maista, joissa on toimittu näin ja toimitaan yhä. Miettikää niitä seurauksia, joita jatkuva omaa maata ja kansakuntaa koskeva valehteleminen eli tosiasioiden kieltäminen saa aikaan.
USA:n kohdalla näen omaa maata koskevien tosiasioiden kieltämisen seurauksena jatkuvan tarpeen luoda ja löytää uusia viholliskuvia. Näitä voi luoda ja löytää sekä omasta maasta että muista maista. USA:lle ei ole koskaan riittänyt se, että he mustamaalaavat ja alasajavat suuren osan oman maan kansalaisistaan, vaan aina on ollut tarve löytää vihollisia myös muista maista, jonka jälkeen onkin jo aika lähteä sotimaan ja tappamaan muihin maihin. Entä jos he kerrankin lopettaisivat oman maansa ongelmien kieltämisen ja keskittyisivät sen sijaan ensin niihin? Entä jos he kerrankin panostaisivat oman maansa eriarvoisuuteen, demokratian vähyyteen, masentuneisiin, syrjäytyneisiin, väkivaltaan, rikollisuuteen, korruptioon, kouluammuskeluihin, köyhyyteen, jne. Tervehtyykö USA ja sen kansa sillä, että talous laitetaan ensisijaisesti kuntoon? Mitä sitten? Onko sen jälkeen taas sotimisen aika?
Myönteisellä ajattelulla on sijansa elämässä, mutta se ei oikeuta kansalliseen valehtelmiseen tai tosiasioiden kietämiseen.
Kansakunnallista valehtelua on harjoitettu aina, eikä yksikään maa ja kansakunta ole siitä puhdas. Onko länsimaissa harjoitettu tosiasioiden kieltäminen ja valehteleminen viattomampaa, vähemmän vahingollista kuin muissa maissa harjoitettu?
Tosiasioiden kieltämisen ilmiö on levittäytynyt Suomeen ja Suomen kouluopetukseen. Pienikin kritiikki tai toisinajattelu tyrmätään pessimisminä. Kyseenalaistajaa tai toisinajattelijaa ei enää seuraavalla tunnilla usienkaan nähdä. Opetus on mennyt perille ja loputkin pysyvät hiljaa, pelosta. Toisaalta kannustetaan erittelvään ja kriittiseen ajatteluun, mutta jos joku erehtyy tätä suullisesti luokassa kokeilemaan, on faktojen kieltämisen omaksuneen auktoriteetin torjuntakeinot heti käytössä. Näin opitaan dialogin ja toisen kuuntelemisen hedelmällisyyttä sekä omaa, itsenäistä ja sisältäohjautuvaa ajattelua Suomen opiskelumaailmassa. Myöhemmin tämä sama kuvio siirtyy ihmisten oppimana ja mukana työelämään. Näin siitä tulee myös hallitseva osa ihmisen persoonaa niin yksityiselämässä kuin työelämässäkin. Millainen tällainen ihminen on pohjimmiltaan ja todellisuudessa? Näennäisesti väkivahva, systeemin koulima, heikompiaan alistava ja soratava, vihansa erittäin vahingollisesti ja epäsuorasti purkava eli hälyttävällä lailla vinoutunut, mutta näennäisesti menestyvä järjestelmän suorittaja.
Haluammeko Suomesta entistä vinomman yhteiskunnan? Haluammeko entistä vinompia ihmisiä vinoutuneine toimintoineen, jotka vain vahingoittavat? Sekö on hyvää elämää ja viisasta? Milloin tosiasioiden myöntäminen alkaa Suomessa? Valehtelmisesta ei seuraa koskaan mitään hyvää.
Jatkuva tosiasioiden kieltäminen johtaa sekä kansallisella että yksilön tasolla ensin vinoutuneeseen käyttäytymiseen vakavine seurauksineen, mutta kuitenkin lopulta romahtamiseen. Jatkuva faktojen kieltäminen ei lopulta palvele enää ketään tai mitään, kun siitä tulee jokaisen arkikäyttäytymistä ja siihen ovat sotkeutuneet kaikki sekä omassa elämässään että toimiessaan mukamas yhteiskunnan hyväksi. Tosiasioiden kieltäminen voi olla perusteltua yksilötasolla silloin, kun ihminen on shokissa vaikka läheisen äkillisestä menettämisestä.
Tällaisen elämänvalheen opettaminen on moraalitonta ja sen antaminen perintönä jälkikasvulle ja tuleville sukupolville on vahingollista sekä yksilölle itselleen että koko kansakunnalle. Meillä on esimerkkejä maista, joissa on toimittu näin ja toimitaan yhä. Miettikää niitä seurauksia, joita jatkuva omaa maata ja kansakuntaa koskeva valehteleminen eli tosiasioiden kieltäminen saa aikaan.
USA:n kohdalla näen omaa maata koskevien tosiasioiden kieltämisen seurauksena jatkuvan tarpeen luoda ja löytää uusia viholliskuvia. Näitä voi luoda ja löytää sekä omasta maasta että muista maista. USA:lle ei ole koskaan riittänyt se, että he mustamaalaavat ja alasajavat suuren osan oman maan kansalaisistaan, vaan aina on ollut tarve löytää vihollisia myös muista maista, jonka jälkeen onkin jo aika lähteä sotimaan ja tappamaan muihin maihin. Entä jos he kerrankin lopettaisivat oman maansa ongelmien kieltämisen ja keskittyisivät sen sijaan ensin niihin? Entä jos he kerrankin panostaisivat oman maansa eriarvoisuuteen, demokratian vähyyteen, masentuneisiin, syrjäytyneisiin, väkivaltaan, rikollisuuteen, korruptioon, kouluammuskeluihin, köyhyyteen, jne. Tervehtyykö USA ja sen kansa sillä, että talous laitetaan ensisijaisesti kuntoon? Mitä sitten? Onko sen jälkeen taas sotimisen aika?
Myönteisellä ajattelulla on sijansa elämässä, mutta se ei oikeuta kansalliseen valehtelmiseen tai tosiasioiden kietämiseen.
Kansakunnallista valehtelua on harjoitettu aina, eikä yksikään maa ja kansakunta ole siitä puhdas. Onko länsimaissa harjoitettu tosiasioiden kieltäminen ja valehteleminen viattomampaa, vähemmän vahingollista kuin muissa maissa harjoitettu?
Tosiasioiden kieltämisen ilmiö on levittäytynyt Suomeen ja Suomen kouluopetukseen. Pienikin kritiikki tai toisinajattelu tyrmätään pessimisminä. Kyseenalaistajaa tai toisinajattelijaa ei enää seuraavalla tunnilla usienkaan nähdä. Opetus on mennyt perille ja loputkin pysyvät hiljaa, pelosta. Toisaalta kannustetaan erittelvään ja kriittiseen ajatteluun, mutta jos joku erehtyy tätä suullisesti luokassa kokeilemaan, on faktojen kieltämisen omaksuneen auktoriteetin torjuntakeinot heti käytössä. Näin opitaan dialogin ja toisen kuuntelemisen hedelmällisyyttä sekä omaa, itsenäistä ja sisältäohjautuvaa ajattelua Suomen opiskelumaailmassa. Myöhemmin tämä sama kuvio siirtyy ihmisten oppimana ja mukana työelämään. Näin siitä tulee myös hallitseva osa ihmisen persoonaa niin yksityiselämässä kuin työelämässäkin. Millainen tällainen ihminen on pohjimmiltaan ja todellisuudessa? Näennäisesti väkivahva, systeemin koulima, heikompiaan alistava ja soratava, vihansa erittäin vahingollisesti ja epäsuorasti purkava eli hälyttävällä lailla vinoutunut, mutta näennäisesti menestyvä järjestelmän suorittaja.
Haluammeko Suomesta entistä vinomman yhteiskunnan? Haluammeko entistä vinompia ihmisiä vinoutuneine toimintoineen, jotka vain vahingoittavat? Sekö on hyvää elämää ja viisasta? Milloin tosiasioiden myöntäminen alkaa Suomessa? Valehtelmisesta ei seuraa koskaan mitään hyvää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin vaikea avata ihmisten silmiä näkemään totuutta, kun aivopesua tehdään kehdosta hautaan.
Se on politiikkaa ja sitä kautta tiettyjen piirien etu, että valheisiin uskotaan. Pitäisi saada tiedotusvälineet tehokkaammin paljastamaan näitä valheita. Vaalipropakanda on suurelta osin aivopesua ja mielikuvien luomista; puolueiden todellinen toiminta on aivan muuta, kuten tälläkin hetkellä on nähtävissä.
Syntyy iso virta muista se.
Mikään hyvä asia ei ole alkuun ollut kuin kenties yhden ihmisen idea, joka on sitten pikkuhiljaa levinnyt edelleen.
Kiitos aloittajalle hyvästä ja todella painavasta kirjoituksesta.