Luota sä vaan ... sapattisinettiin

EMMEHÄN KIIHKOILE SAPATISTA?

Mistä ihmeen sapatista
Kirjoittanut: sinä kiihkoilet!
1.1.2007 klo 01.35
Sapatin pitämisen vaatimuksen kertakaikkinen kumoaminen

Tärkeä havainto on myös tosiasia, että UT:n kirjeiden monissa paheluetteloissa ei kertaakaan mainita sapatin rikkomista vältettävänä syntinä ja lihan tekona. Jos sapatin pitäminen olisi tärkeää ja se kuuluisi uuden liiton kristityille ja jos sapatin pitäminen olisi vieläpä ratkaiseva "kuuliaisuuden koe" lopun aikana, olisi kohtuullista odottaa näkevänsä edes muutaman maininnan sapatin rikkomisesta syntiluetteloissa. Jos sapatti olisi tärkeä ja voimassa oleva käsky, ei siitä olisi varmastikaan vaiettu.

Erityisesti pakanakristityille seurakunnille suunnatuissa kirjeissä odottaisi sapattiin liittyvää opetusta ja käskyjä, sillä pakanoille kuten esim. roomalaisille sapatti oli vieras tapa, ja varmasti sapatista olisi herännyt ongelmia ja kysymyksiä. Mitä ilmeisemmin olisi esiintynyt haluttomuutta sapatin pitämiseen, mikä olisi vaatinut apostoleilta ohjeistamista. Mutta mitään sellaista ei löydy, vaikka esim. ympärileikkauksesta ja ruokasäännöistä on useampikin maininta apostolien kirjeissä. Ongelmia sapatista ei esiinny, koskapa sapatin pitämistä ei pakanoilta vaadittu on ilmeinen johtopäätös.
Eikä sellaista, mitä UT ei julista synniksi ole kenelläkään (adventisteillakaan) oikeutta väittää synniksi: kuten lihan syömistä, kahvin juontia tai sapatin viettämättä jättämistä. UT:n paheluetteloissa käydään sen sijaan kattavasti läpi epäjumalien palvonta sekä erilaiset ihmissuhteisiin, siveellisyyteen ja vääriin asenteisiin liittyvät "lihan teot", kuten ylpeys, itsekkyys, riitaisuus, lahkot ja tekopyhyys.

Paavalin kolossalaiskirjeessä apostoli osoittaa sapatin kumotuksi ja ristille naulituksi (Kol.2:14-21).
Nähtävästi alkukirkossa liikkui adventistien kaltaisia spekulatiivisia lakiuskonnollisia ryhmiä, jotka halusivat alistaa pakanakristityt vanhan liiton lain alle ja erityisesti sapatin ja muiden pyhäpäivien viettämiseen.
Lisäksi Kolossan harhaoppisilla oli hurmoksellisia näkyjä ja taipumusta enkelien palvontaan - huomattakoon, että adventistien omintakeisen tulkinnan mukaan ylienkeli Mikael on Jeesus.
Täten adventismin kristologiakin (oppi Kristuksesta) on jokseenkin kyseenalainen.

Kyseiseen harhaoppiin liittyi selvästikin myös kiellot syödä tiettyjä ruokia, mikä on leimallista adventistien teologiassa. Kolossan seurakuntaa häirinnyt harhaoppi on useiden tutkijoiden mukaan juutalaisuudesta peräisin olevaa apokalyptistä ja spekulatiivista lakihenkistä lahkolaisuutta. Harhaoppia ei voi pitää gnostilaisuutena joka kehittyi täyteen mittaansa vasta seuraavalla vuosisadalla. Kolossan harhaoppiin liittyivät erilaiset näyt (muista Ellen G. White adventismin väitettynä Jumalan inspiroimana profeettana!) ja hengellinen ylpeys (eli pidetään itseä muita parempina ja "oikeina uskovina" kun noudatetaan Mooseksen lakia).

Mutta kristityn ei tarvitse välittää tuollaisista askeettisista ja lakihenkisistä opeista tai mistään salatiedosta eikä pelätä harhaoppisten näkyjä, koska Kristuksessa meillä on täydellinen voitto näistä "maailman alkuvoimista". On luultavaa, että Kolossan harhaopettajat olivat myöhemmin perustamassa ebioniitteina tunnetun juutalaiskristillisen lahkon (ebioniitit olivat myös vegetaristeja, mikä on adventismissakin tyypillinen oppi ja käytäntö). Paavali näyttää kuinka sapatti ja muut juhlapäivät olivat Kristukseen viittaava "varjo", jotka ennakoivat Kristuksen tuomaa pelastusta. Nyt Kristus ja Hänessä täydellinen pelastus on tullut kun Hän naulitsi meidän velkakirjamme (= sovitti syntimme) ja Mooseksen lain ristille. Koska todellisuus eli kaikkien valtojen ja voimien Pää Kristus on tullut, eivät kristityt tarvitse enää varjoissa vaeltamista kuten sapatin noudattamista.

Adventistien tyypillinen selitys tähän tekstiin on, että Paavali ei puhu "viikkosapatista" vaan "seremoniasapateista", jotka ainoastaan saivat täyttymyksen Kristuksessa. Mutta alkutekstin tutkimus ja vertailu Vanhan Testamentin kreikankieliseen käännökseen Septuagintaan eivät tue tuollaista olettamusta. Tasan sama termi tarkoittaa kreikassa viikkosapattia ja kaikkia muita sapattia. Alkuteksti ei tee mitään eroa viikkosapatin ja muiden sapatinpäivien välille - ei UT:ssa eikä Septuagintassa. Kolossalaiskirjeestä ei löydy tukea adventistien vakioselitykselle, että "seremoniasapatteja" ei tarvitse noudattaa, mutta "lauantaisapattia" täytyy pitää.
9. Paavalin lakiteologiasta laajemmin
Paavalilaisessa teologiassa maailmanaika voidaan jakaa kolmeen kauteen lain näkökulmasta:

1) Aadamista Moosekseen oli aika ennen lakia.
2) Mooseksesta Kristukseen oli aika lain alla kun laki toimi "kasvattajana" Kristukseen
3) Kristuksesta alkoi aika armon alla, jolloin laki on saanut täyttymyksensä Kristuksessa ja kristityille koko laki tiivistyy lähimmäisenrakkauden käskyyn Pyhän Hengen ohjaamassa evankeliumin vapaudessa (kts. esim. Room.4-8;10:4;Gal.2-5).

Laki ei siis Paavalille ollut ikuinen eikä muuttumaton, vaan "rikkomusten tähden jälkeenpäin lisätty" (Gal.3:19), so. jotta synti saisi rikkomuksen luonteen ja jotta juutalaiset kasvatettaisiin Kristuksen luo kun he oppisivat tuntemaan syntisyytensä - mutta juutalaiset alkoivatkin rakentaa omaa vanhurskauttaan lain mukaisia tekoja tekemällä.

Vanha kymmenen käskyn laki ei siirtynyt uuteen liittoon, vaan koko vanha laki - myös kymmenen käskyä - sai täyttymyksensä Kristuksessa ja kumottiin Hänen ristillään. Uudessa liitossa vallitsee uusi laki eli Kristuksen laki. Sapattikäskykin kuten kymmenen käskyä kokonaisuudessaan on osa kuoleman ja kadotustuomion virkaa, joten sitä ei voi mitenkään väittää "lunastuksen ja pyhityksen muistomerkiksi". Muistettakoon, että sapattina Jeesus oli kuolleena haudassaan, mutta sunnuntaina Hän nousi ylös kuolleista.
Katso myös Ef. 2:14-18; 1 Kor.9:20-21; 2 Kor.3:6-18 tekstit; Paavali sanoo selvästi, että hän itsekään ei ole enää lain alainen (eli vanhan liiton lain alla) vaan hänellä on Kristuksen laki. Tähän uuteen "Kristuksen lakiin" sisällytettiin apostolisissa kehotuspuheissa dekalogista (kymmenen käskyä) useimmat käskyt , jotka annettiin kristityille elämänohjeiksi apostolisissa kirjeissä. Mutta sapattikäskyä ei vahvisteta eikä säädetä elämänohjeeksi uudessa Kristuksen laissa.

Koska UT:n teologiassa sapatti ei ole sinetti, kuten adventistit opettavat, niin mikä sitten on vahvistus eli merkki lunastuksesta ja pyhityksestä - se on Pyhä Henki (Ef. 1:13; 4:30 ..."Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivään varten"). Pyhä Henki on Jumalalle ja Kristukselle kuulumisen merkki ja takaus (2 Kor.1:22; Ilm.9:4). Eikä Pyhää Henkeä saada Mooseksen lain avulla eikä lain vaatimia tekoja tekemällä, vaan uskomalla evankeliumi (Gal.3:3-14). Pyhän Hengen etsiminen lain mukaisista teoista on pyrkimystä omin luonnollisin voimin päästä pelastukseen ja sitäpaitsi lain noudattamiseen luottaminen johtaa kirouksen alle joutumiseen.
10. Johtopäätös
Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan siten perustellusti sanoa, että adventismin opeille sapatin pitämisestä uudessa liitossa ei ole perusteita Raamatun kirjoituksissa. Eikä mitään tukea ole heidän eskatologisille tulkinnoilleen sapatista viimeisenä "kuuliaisuuden kokeena", joka ratkaisee pelastumisen. Koko Ilmestyskirjassa ei kiistattomasti puhuta mitään sapatista eikä sunnuntaista, mutta tässä artikkelissa ei oteta muutoin kantaa Ilmestyskirjan tulkintaan tai tarkoitukseen. Uuden testamentin teologiassa -etenkin Paavalin kirjeissä - sen sijaan osoitetaan kristillisen vapauden ja koko ansiottoman armon evankeliumin vastaiseksi vaatimukset noudattaa sapattia ja ruokasääntöjä ja ylipäätään vanhan liiton lakia (ks. myös Hebr.8:13; 9:10). Sapatin ja ruokalakien noudattamisen vaatimus on rinnastettavissa Paavalin vastustamaan "toisenlaiseen evankeliumiin" ja palaamiseen juutalaiseen alkeelliseen varjojen ajan jumalanpalvelukseen ja täyttymyksensä saaneisiin esikuviin, jotka lakkautettiin Kristuksen ristillä.

Sunnuntain viettäminen ei ole mitään "luopumusta" Uuden testamentin teologiassa, vaan apostolisessa alkukirkossa aloitettu käytäntö vapauden hengessä. Jokainen kristitty suhtautuu erilaisten päivien viettämiseen haluamallaan tavalla ja kristittyjen tulee kunnioittaa toisiaan rakkauden hengessä, toisiaan loukkaamatta. Tuomion mittapuuna viimeisenä päivänä on ainoastaan usko Kristukseen ja se, miten lähimmäisiä on kohdeltu. Epäusko Kristuksen evankeliumia kohtaan johtaa kadotukseen. Pelastuksen etsiminen Mooseksen lain mukaisista teoista tai Mooseksen lain mukaisten tekojen asettaminen pelastumisen ehdoksi päinvastoin kadottaa ja merkitsee evankeliumin mitätöintiä. Sapatin pitämisen korostaminen ja kristittyjen tuomitseminen sunnuntain viettämisen takia on -varsinkin Kolossalaiskirjeen varoituksien valossa - osoitus hengellisestä ylpeydestä ja farisealaisesta omahyväisyydestä, halusta olla muita parempia.

Sama pätee ruokaan liittyviin sääntöihin ja kieltoihin, jotka ovat täysin vieraita koko UT:n teologialle. Ruokien syömistä koskeviin kielloista on tärkeä apostolinen opetus 1 Tim.4:1-5, jossa todetaan selkeästi, että sellaiset kiellot ovat "pahojen henkien oppeja" ja "eksyttävien henkien seuraamista". Nämä "riivaajien opit" rinnastetaan tekopyhyyteen (so. farisealaisuuteen) ja uskosta luopumiseen. Kaikenlainen asketismi ja normaaleista elämän iloista kieltäytyminen on vastoin evankeliumia. Paavali opettaa, että kaikki, minkä Jumala on luonut on hyvää eikä mikään ole hylättävää - ei siis sianliha, simpukat, jänis, kahvi, tee, viini eikä mikään muukaan- kun se nautitaan kiittäen, sillä Jumalan sana ja rukous pyhittää kaiken Luojan luoman. Jokainen voi vapaasti ja hyvällä omallatunnolla syödä ja juoda mitä haluaa ja hyväksi näkee, eikä hänellä ole siitä mitään tilinteon velvollisuutta ihmisille - eikä Jumalalle, sillä Jumala ei ole kiinnostunut sellaisista asioista.

meedio7 kirjoitti:

EMMEHÄN KIIHKOILE SAPATISTA?

Mistä ihmeen sapatista
Kirjoittanut: sinä kiihkoilet!
1.1.2007 klo 01.35
Sapatin pitämisen vaatimuksen kertakaikkinen kumoaminen

Tärkeä havainto on myös tosiasia, että UT:n kirjeiden monissa paheluetteloissa ei kertaakaan mainita sapatin rikkomista vältettävänä syntinä ja lihan tekona. Jos sapatin pitäminen olisi tärkeää ja se kuuluisi uuden liiton kristityille ja jos sapatin pitäminen olisi vieläpä ratkaiseva "kuuliaisuuden koe" lopun aikana, olisi kohtuullista odottaa näkevänsä edes muutaman maininnan sapatin rikkomisesta syntiluetteloissa. Jos sapatti olisi tärkeä ja voimassa oleva käsky, ei siitä olisi varmastikaan vaiettu.

Erityisesti pakanakristityille seurakunnille suunnatuissa kirjeissä odottaisi sapattiin liittyvää opetusta ja käskyjä, sillä pakanoille kuten esim. roomalaisille sapatti oli vieras tapa, ja varmasti sapatista olisi herännyt ongelmia ja kysymyksiä. Mitä ilmeisemmin olisi esiintynyt haluttomuutta sapatin pitämiseen, mikä olisi vaatinut apostoleilta ohjeistamista. Mutta mitään sellaista ei löydy, vaikka esim. ympärileikkauksesta ja ruokasäännöistä on useampikin maininta apostolien kirjeissä. Ongelmia sapatista ei esiinny, koskapa sapatin pitämistä ei pakanoilta vaadittu on ilmeinen johtopäätös.
Eikä sellaista, mitä UT ei julista synniksi ole kenelläkään (adventisteillakaan) oikeutta väittää synniksi: kuten lihan syömistä, kahvin juontia tai sapatin viettämättä jättämistä. UT:n paheluetteloissa käydään sen sijaan kattavasti läpi epäjumalien palvonta sekä erilaiset ihmissuhteisiin, siveellisyyteen ja vääriin asenteisiin liittyvät "lihan teot", kuten ylpeys, itsekkyys, riitaisuus, lahkot ja tekopyhyys.

Paavalin kolossalaiskirjeessä apostoli osoittaa sapatin kumotuksi ja ristille naulituksi (Kol.2:14-21).
Nähtävästi alkukirkossa liikkui adventistien kaltaisia spekulatiivisia lakiuskonnollisia ryhmiä, jotka halusivat alistaa pakanakristityt vanhan liiton lain alle ja erityisesti sapatin ja muiden pyhäpäivien viettämiseen.
Lisäksi Kolossan harhaoppisilla oli hurmoksellisia näkyjä ja taipumusta enkelien palvontaan - huomattakoon, että adventistien omintakeisen tulkinnan mukaan ylienkeli Mikael on Jeesus.
Täten adventismin kristologiakin (oppi Kristuksesta) on jokseenkin kyseenalainen.

Kyseiseen harhaoppiin liittyi selvästikin myös kiellot syödä tiettyjä ruokia, mikä on leimallista adventistien teologiassa. Kolossan seurakuntaa häirinnyt harhaoppi on useiden tutkijoiden mukaan juutalaisuudesta peräisin olevaa apokalyptistä ja spekulatiivista lakihenkistä lahkolaisuutta. Harhaoppia ei voi pitää gnostilaisuutena joka kehittyi täyteen mittaansa vasta seuraavalla vuosisadalla. Kolossan harhaoppiin liittyivät erilaiset näyt (muista Ellen G. White adventismin väitettynä Jumalan inspiroimana profeettana!) ja hengellinen ylpeys (eli pidetään itseä muita parempina ja "oikeina uskovina" kun noudatetaan Mooseksen lakia).

Mutta kristityn ei tarvitse välittää tuollaisista askeettisista ja lakihenkisistä opeista tai mistään salatiedosta eikä pelätä harhaoppisten näkyjä, koska Kristuksessa meillä on täydellinen voitto näistä "maailman alkuvoimista". On luultavaa, että Kolossan harhaopettajat olivat myöhemmin perustamassa ebioniitteina tunnetun juutalaiskristillisen lahkon (ebioniitit olivat myös vegetaristeja, mikä on adventismissakin tyypillinen oppi ja käytäntö). Paavali näyttää kuinka sapatti ja muut juhlapäivät olivat Kristukseen viittaava "varjo", jotka ennakoivat Kristuksen tuomaa pelastusta. Nyt Kristus ja Hänessä täydellinen pelastus on tullut kun Hän naulitsi meidän velkakirjamme (= sovitti syntimme) ja Mooseksen lain ristille. Koska todellisuus eli kaikkien valtojen ja voimien Pää Kristus on tullut, eivät kristityt tarvitse enää varjoissa vaeltamista kuten sapatin noudattamista.

Adventistien tyypillinen selitys tähän tekstiin on, että Paavali ei puhu "viikkosapatista" vaan "seremoniasapateista", jotka ainoastaan saivat täyttymyksen Kristuksessa. Mutta alkutekstin tutkimus ja vertailu Vanhan Testamentin kreikankieliseen käännökseen Septuagintaan eivät tue tuollaista olettamusta. Tasan sama termi tarkoittaa kreikassa viikkosapattia ja kaikkia muita sapattia. Alkuteksti ei tee mitään eroa viikkosapatin ja muiden sapatinpäivien välille - ei UT:ssa eikä Septuagintassa. Kolossalaiskirjeestä ei löydy tukea adventistien vakioselitykselle, että "seremoniasapatteja" ei tarvitse noudattaa, mutta "lauantaisapattia" täytyy pitää.
9. Paavalin lakiteologiasta laajemmin
Paavalilaisessa teologiassa maailmanaika voidaan jakaa kolmeen kauteen lain näkökulmasta:

1) Aadamista Moosekseen oli aika ennen lakia.
2) Mooseksesta Kristukseen oli aika lain alla kun laki toimi "kasvattajana" Kristukseen
3) Kristuksesta alkoi aika armon alla, jolloin laki on saanut täyttymyksensä Kristuksessa ja kristityille koko laki tiivistyy lähimmäisenrakkauden käskyyn Pyhän Hengen ohjaamassa evankeliumin vapaudessa (kts. esim. Room.4-8;10:4;Gal.2-5).

Laki ei siis Paavalille ollut ikuinen eikä muuttumaton, vaan "rikkomusten tähden jälkeenpäin lisätty" (Gal.3:19), so. jotta synti saisi rikkomuksen luonteen ja jotta juutalaiset kasvatettaisiin Kristuksen luo kun he oppisivat tuntemaan syntisyytensä - mutta juutalaiset alkoivatkin rakentaa omaa vanhurskauttaan lain mukaisia tekoja tekemällä.

Vanha kymmenen käskyn laki ei siirtynyt uuteen liittoon, vaan koko vanha laki - myös kymmenen käskyä - sai täyttymyksensä Kristuksessa ja kumottiin Hänen ristillään. Uudessa liitossa vallitsee uusi laki eli Kristuksen laki. Sapattikäskykin kuten kymmenen käskyä kokonaisuudessaan on osa kuoleman ja kadotustuomion virkaa, joten sitä ei voi mitenkään väittää "lunastuksen ja pyhityksen muistomerkiksi". Muistettakoon, että sapattina Jeesus oli kuolleena haudassaan, mutta sunnuntaina Hän nousi ylös kuolleista.
Katso myös Ef. 2:14-18; 1 Kor.9:20-21; 2 Kor.3:6-18 tekstit; Paavali sanoo selvästi, että hän itsekään ei ole enää lain alainen (eli vanhan liiton lain alla) vaan hänellä on Kristuksen laki. Tähän uuteen "Kristuksen lakiin" sisällytettiin apostolisissa kehotuspuheissa dekalogista (kymmenen käskyä) useimmat käskyt , jotka annettiin kristityille elämänohjeiksi apostolisissa kirjeissä. Mutta sapattikäskyä ei vahvisteta eikä säädetä elämänohjeeksi uudessa Kristuksen laissa.

Koska UT:n teologiassa sapatti ei ole sinetti, kuten adventistit opettavat, niin mikä sitten on vahvistus eli merkki lunastuksesta ja pyhityksestä - se on Pyhä Henki (Ef. 1:13; 4:30 ..."Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivään varten"). Pyhä Henki on Jumalalle ja Kristukselle kuulumisen merkki ja takaus (2 Kor.1:22; Ilm.9:4). Eikä Pyhää Henkeä saada Mooseksen lain avulla eikä lain vaatimia tekoja tekemällä, vaan uskomalla evankeliumi (Gal.3:3-14). Pyhän Hengen etsiminen lain mukaisista teoista on pyrkimystä omin luonnollisin voimin päästä pelastukseen ja sitäpaitsi lain noudattamiseen luottaminen johtaa kirouksen alle joutumiseen.
10. Johtopäätös
Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan siten perustellusti sanoa, että adventismin opeille sapatin pitämisestä uudessa liitossa ei ole perusteita Raamatun kirjoituksissa. Eikä mitään tukea ole heidän eskatologisille tulkinnoilleen sapatista viimeisenä "kuuliaisuuden kokeena", joka ratkaisee pelastumisen. Koko Ilmestyskirjassa ei kiistattomasti puhuta mitään sapatista eikä sunnuntaista, mutta tässä artikkelissa ei oteta muutoin kantaa Ilmestyskirjan tulkintaan tai tarkoitukseen. Uuden testamentin teologiassa -etenkin Paavalin kirjeissä - sen sijaan osoitetaan kristillisen vapauden ja koko ansiottoman armon evankeliumin vastaiseksi vaatimukset noudattaa sapattia ja ruokasääntöjä ja ylipäätään vanhan liiton lakia (ks. myös Hebr.8:13; 9:10). Sapatin ja ruokalakien noudattamisen vaatimus on rinnastettavissa Paavalin vastustamaan "toisenlaiseen evankeliumiin" ja palaamiseen juutalaiseen alkeelliseen varjojen ajan jumalanpalvelukseen ja täyttymyksensä saaneisiin esikuviin, jotka lakkautettiin Kristuksen ristillä.

Sunnuntain viettäminen ei ole mitään "luopumusta" Uuden testamentin teologiassa, vaan apostolisessa alkukirkossa aloitettu käytäntö vapauden hengessä. Jokainen kristitty suhtautuu erilaisten päivien viettämiseen haluamallaan tavalla ja kristittyjen tulee kunnioittaa toisiaan rakkauden hengessä, toisiaan loukkaamatta. Tuomion mittapuuna viimeisenä päivänä on ainoastaan usko Kristukseen ja se, miten lähimmäisiä on kohdeltu. Epäusko Kristuksen evankeliumia kohtaan johtaa kadotukseen. Pelastuksen etsiminen Mooseksen lain mukaisista teoista tai Mooseksen lain mukaisten tekojen asettaminen pelastumisen ehdoksi päinvastoin kadottaa ja merkitsee evankeliumin mitätöintiä. Sapatin pitämisen korostaminen ja kristittyjen tuomitseminen sunnuntain viettämisen takia on -varsinkin Kolossalaiskirjeen varoituksien valossa - osoitus hengellisestä ylpeydestä ja farisealaisesta omahyväisyydestä, halusta olla muita parempia.

Sama pätee ruokaan liittyviin sääntöihin ja kieltoihin, jotka ovat täysin vieraita koko UT:n teologialle. Ruokien syömistä koskeviin kielloista on tärkeä apostolinen opetus 1 Tim.4:1-5, jossa todetaan selkeästi, että sellaiset kiellot ovat "pahojen henkien oppeja" ja "eksyttävien henkien seuraamista". Nämä "riivaajien opit" rinnastetaan tekopyhyyteen (so. farisealaisuuteen) ja uskosta luopumiseen. Kaikenlainen asketismi ja normaaleista elämän iloista kieltäytyminen on vastoin evankeliumia. Paavali opettaa, että kaikki, minkä Jumala on luonut on hyvää eikä mikään ole hylättävää - ei siis sianliha, simpukat, jänis, kahvi, tee, viini eikä mikään muukaan- kun se nautitaan kiittäen, sillä Jumalan sana ja rukous pyhittää kaiken Luojan luoman. Jokainen voi vapaasti ja hyvällä omallatunnolla syödä ja juoda mitä haluaa ja hyväksi näkee, eikä hänellä ole siitä mitään tilinteon velvollisuutta ihmisille - eikä Jumalalle, sillä Jumala ei ole kiinnostunut sellaisista asioista.

Lue lisää

"" Danielin kirjan
Kirjoittanut: tulkinta
1.1.2007 klo 02.40
Historiallinen Danielin kirjan tulkinta
Danielin kirjan ajoitus ja 70 vuosiviikkoa
-
Samalla tavalla täysin perusteeton selitysopilliseti on adventistien olettamus, että lopun aika alkoi 1844 (adventismi alkoi kun amerikkalainen maanviljelijä Miller laskeskeli Danielin kirjan avulla, että Kristus tulee takaisin suurena sovintopäivänä 26.10. 1844).
-
Monitulkintaisuutensa ja allegorisuutensa ansiosta Danielin kirja on kiehtonut kaikkien aikojen uskovia ihmisiä, mutta kovin usein Danielin kirja on houkutellut sen historiallisesta taustasta tietämättömiä tahoja hyvinkin villeihin ja kestämättömiin subjektiivisiin tulkintoihin, jotka eivät ole kestäneet kriittistä tarkastelua. Kokonainen uskonnollinen liike, adventismi, syntyi Amerikassa 1800-luvulla erityisesti Danielin kirjan perusteella tehtyjen epäasiallisten aikalaskelmien perusteella (käyttäen silloista englanninkielistä raamatunkäännöstä ja alkukieliin perehtymättä). ""


Niinpä niin - - "hävityksen kauhsitus" hävitti Jerusalemin temppeleineen 70-luvulla jKr.
Mutta Ilmestyskirja on saatu ja kirjoitettu parikymmentä vuotta myöhemmin.
Joten TUO temppelin häväistys on edessäpäin. Temppeli on vielä rakentamattaku, moskeija
sijaitsee sillä paikalla ... vielä. Miekenkiintoista, milloin Hes 39-48. luvut alkavat täyttyä!


Ai niin ... tämä oli sapattiketju...

Jesaja 66.


19 Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani. [1. Moos. 10:2; Mal. 1:11]   
20 He tuovat kaikki veljenne kaikkien kansojen keskeltä, lahjaksi Herralle, he tuovat heidät hevosilla ja avovaunuilla ja katetuilla vankkureilla ja muuleilla ja ratsukameleilla Jerusalemiin, minun pyhälle vuorelleni -- sanoo Herra -- samalla tavoin kuin israelilaiset tuovat uhrilahjana ruokaa puhtaissa astioissa Herran huoneeseen. [Jes. 43:6 ]   
21 Ja minä otan myös näitä vastatulleita palvelemaan pappeina ja leeviläisinä, sanoo Herra.   
22 Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. [Jes. 65:17; Jer. 31:35,36]   
23 Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. [Sak. 14:16]   
24 Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu. [Dan. 12:2; Judit 16:17; Mark. 9:48]   

Sakaraj 14. luku puhuu kiinnostavalla tavalla tuosta "Herran päivästä"!

meedio7 kirjoitti:

EMMEHÄN KIIHKOILE SAPATISTA?

Mistä ihmeen sapatista
Kirjoittanut: sinä kiihkoilet!
1.1.2007 klo 01.35
Sapatin pitämisen vaatimuksen kertakaikkinen kumoaminen

Tärkeä havainto on myös tosiasia, että UT:n kirjeiden monissa paheluetteloissa ei kertaakaan mainita sapatin rikkomista vältettävänä syntinä ja lihan tekona. Jos sapatin pitäminen olisi tärkeää ja se kuuluisi uuden liiton kristityille ja jos sapatin pitäminen olisi vieläpä ratkaiseva "kuuliaisuuden koe" lopun aikana, olisi kohtuullista odottaa näkevänsä edes muutaman maininnan sapatin rikkomisesta syntiluetteloissa. Jos sapatti olisi tärkeä ja voimassa oleva käsky, ei siitä olisi varmastikaan vaiettu.

Erityisesti pakanakristityille seurakunnille suunnatuissa kirjeissä odottaisi sapattiin liittyvää opetusta ja käskyjä, sillä pakanoille kuten esim. roomalaisille sapatti oli vieras tapa, ja varmasti sapatista olisi herännyt ongelmia ja kysymyksiä. Mitä ilmeisemmin olisi esiintynyt haluttomuutta sapatin pitämiseen, mikä olisi vaatinut apostoleilta ohjeistamista. Mutta mitään sellaista ei löydy, vaikka esim. ympärileikkauksesta ja ruokasäännöistä on useampikin maininta apostolien kirjeissä. Ongelmia sapatista ei esiinny, koskapa sapatin pitämistä ei pakanoilta vaadittu on ilmeinen johtopäätös.
Eikä sellaista, mitä UT ei julista synniksi ole kenelläkään (adventisteillakaan) oikeutta väittää synniksi: kuten lihan syömistä, kahvin juontia tai sapatin viettämättä jättämistä. UT:n paheluetteloissa käydään sen sijaan kattavasti läpi epäjumalien palvonta sekä erilaiset ihmissuhteisiin, siveellisyyteen ja vääriin asenteisiin liittyvät "lihan teot", kuten ylpeys, itsekkyys, riitaisuus, lahkot ja tekopyhyys.

Paavalin kolossalaiskirjeessä apostoli osoittaa sapatin kumotuksi ja ristille naulituksi (Kol.2:14-21).
Nähtävästi alkukirkossa liikkui adventistien kaltaisia spekulatiivisia lakiuskonnollisia ryhmiä, jotka halusivat alistaa pakanakristityt vanhan liiton lain alle ja erityisesti sapatin ja muiden pyhäpäivien viettämiseen.
Lisäksi Kolossan harhaoppisilla oli hurmoksellisia näkyjä ja taipumusta enkelien palvontaan - huomattakoon, että adventistien omintakeisen tulkinnan mukaan ylienkeli Mikael on Jeesus.
Täten adventismin kristologiakin (oppi Kristuksesta) on jokseenkin kyseenalainen.

Kyseiseen harhaoppiin liittyi selvästikin myös kiellot syödä tiettyjä ruokia, mikä on leimallista adventistien teologiassa. Kolossan seurakuntaa häirinnyt harhaoppi on useiden tutkijoiden mukaan juutalaisuudesta peräisin olevaa apokalyptistä ja spekulatiivista lakihenkistä lahkolaisuutta. Harhaoppia ei voi pitää gnostilaisuutena joka kehittyi täyteen mittaansa vasta seuraavalla vuosisadalla. Kolossan harhaoppiin liittyivät erilaiset näyt (muista Ellen G. White adventismin väitettynä Jumalan inspiroimana profeettana!) ja hengellinen ylpeys (eli pidetään itseä muita parempina ja "oikeina uskovina" kun noudatetaan Mooseksen lakia).

Mutta kristityn ei tarvitse välittää tuollaisista askeettisista ja lakihenkisistä opeista tai mistään salatiedosta eikä pelätä harhaoppisten näkyjä, koska Kristuksessa meillä on täydellinen voitto näistä "maailman alkuvoimista". On luultavaa, että Kolossan harhaopettajat olivat myöhemmin perustamassa ebioniitteina tunnetun juutalaiskristillisen lahkon (ebioniitit olivat myös vegetaristeja, mikä on adventismissakin tyypillinen oppi ja käytäntö). Paavali näyttää kuinka sapatti ja muut juhlapäivät olivat Kristukseen viittaava "varjo", jotka ennakoivat Kristuksen tuomaa pelastusta. Nyt Kristus ja Hänessä täydellinen pelastus on tullut kun Hän naulitsi meidän velkakirjamme (= sovitti syntimme) ja Mooseksen lain ristille. Koska todellisuus eli kaikkien valtojen ja voimien Pää Kristus on tullut, eivät kristityt tarvitse enää varjoissa vaeltamista kuten sapatin noudattamista.

Adventistien tyypillinen selitys tähän tekstiin on, että Paavali ei puhu "viikkosapatista" vaan "seremoniasapateista", jotka ainoastaan saivat täyttymyksen Kristuksessa. Mutta alkutekstin tutkimus ja vertailu Vanhan Testamentin kreikankieliseen käännökseen Septuagintaan eivät tue tuollaista olettamusta. Tasan sama termi tarkoittaa kreikassa viikkosapattia ja kaikkia muita sapattia. Alkuteksti ei tee mitään eroa viikkosapatin ja muiden sapatinpäivien välille - ei UT:ssa eikä Septuagintassa. Kolossalaiskirjeestä ei löydy tukea adventistien vakioselitykselle, että "seremoniasapatteja" ei tarvitse noudattaa, mutta "lauantaisapattia" täytyy pitää.
9. Paavalin lakiteologiasta laajemmin
Paavalilaisessa teologiassa maailmanaika voidaan jakaa kolmeen kauteen lain näkökulmasta:

1) Aadamista Moosekseen oli aika ennen lakia.
2) Mooseksesta Kristukseen oli aika lain alla kun laki toimi "kasvattajana" Kristukseen
3) Kristuksesta alkoi aika armon alla, jolloin laki on saanut täyttymyksensä Kristuksessa ja kristityille koko laki tiivistyy lähimmäisenrakkauden käskyyn Pyhän Hengen ohjaamassa evankeliumin vapaudessa (kts. esim. Room.4-8;10:4;Gal.2-5).

Laki ei siis Paavalille ollut ikuinen eikä muuttumaton, vaan "rikkomusten tähden jälkeenpäin lisätty" (Gal.3:19), so. jotta synti saisi rikkomuksen luonteen ja jotta juutalaiset kasvatettaisiin Kristuksen luo kun he oppisivat tuntemaan syntisyytensä - mutta juutalaiset alkoivatkin rakentaa omaa vanhurskauttaan lain mukaisia tekoja tekemällä.

Vanha kymmenen käskyn laki ei siirtynyt uuteen liittoon, vaan koko vanha laki - myös kymmenen käskyä - sai täyttymyksensä Kristuksessa ja kumottiin Hänen ristillään. Uudessa liitossa vallitsee uusi laki eli Kristuksen laki. Sapattikäskykin kuten kymmenen käskyä kokonaisuudessaan on osa kuoleman ja kadotustuomion virkaa, joten sitä ei voi mitenkään väittää "lunastuksen ja pyhityksen muistomerkiksi". Muistettakoon, että sapattina Jeesus oli kuolleena haudassaan, mutta sunnuntaina Hän nousi ylös kuolleista.
Katso myös Ef. 2:14-18; 1 Kor.9:20-21; 2 Kor.3:6-18 tekstit; Paavali sanoo selvästi, että hän itsekään ei ole enää lain alainen (eli vanhan liiton lain alla) vaan hänellä on Kristuksen laki. Tähän uuteen "Kristuksen lakiin" sisällytettiin apostolisissa kehotuspuheissa dekalogista (kymmenen käskyä) useimmat käskyt , jotka annettiin kristityille elämänohjeiksi apostolisissa kirjeissä. Mutta sapattikäskyä ei vahvisteta eikä säädetä elämänohjeeksi uudessa Kristuksen laissa.

Koska UT:n teologiassa sapatti ei ole sinetti, kuten adventistit opettavat, niin mikä sitten on vahvistus eli merkki lunastuksesta ja pyhityksestä - se on Pyhä Henki (Ef. 1:13; 4:30 ..."Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivään varten"). Pyhä Henki on Jumalalle ja Kristukselle kuulumisen merkki ja takaus (2 Kor.1:22; Ilm.9:4). Eikä Pyhää Henkeä saada Mooseksen lain avulla eikä lain vaatimia tekoja tekemällä, vaan uskomalla evankeliumi (Gal.3:3-14). Pyhän Hengen etsiminen lain mukaisista teoista on pyrkimystä omin luonnollisin voimin päästä pelastukseen ja sitäpaitsi lain noudattamiseen luottaminen johtaa kirouksen alle joutumiseen.
10. Johtopäätös
Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan siten perustellusti sanoa, että adventismin opeille sapatin pitämisestä uudessa liitossa ei ole perusteita Raamatun kirjoituksissa. Eikä mitään tukea ole heidän eskatologisille tulkinnoilleen sapatista viimeisenä "kuuliaisuuden kokeena", joka ratkaisee pelastumisen. Koko Ilmestyskirjassa ei kiistattomasti puhuta mitään sapatista eikä sunnuntaista, mutta tässä artikkelissa ei oteta muutoin kantaa Ilmestyskirjan tulkintaan tai tarkoitukseen. Uuden testamentin teologiassa -etenkin Paavalin kirjeissä - sen sijaan osoitetaan kristillisen vapauden ja koko ansiottoman armon evankeliumin vastaiseksi vaatimukset noudattaa sapattia ja ruokasääntöjä ja ylipäätään vanhan liiton lakia (ks. myös Hebr.8:13; 9:10). Sapatin ja ruokalakien noudattamisen vaatimus on rinnastettavissa Paavalin vastustamaan "toisenlaiseen evankeliumiin" ja palaamiseen juutalaiseen alkeelliseen varjojen ajan jumalanpalvelukseen ja täyttymyksensä saaneisiin esikuviin, jotka lakkautettiin Kristuksen ristillä.

Sunnuntain viettäminen ei ole mitään "luopumusta" Uuden testamentin teologiassa, vaan apostolisessa alkukirkossa aloitettu käytäntö vapauden hengessä. Jokainen kristitty suhtautuu erilaisten päivien viettämiseen haluamallaan tavalla ja kristittyjen tulee kunnioittaa toisiaan rakkauden hengessä, toisiaan loukkaamatta. Tuomion mittapuuna viimeisenä päivänä on ainoastaan usko Kristukseen ja se, miten lähimmäisiä on kohdeltu. Epäusko Kristuksen evankeliumia kohtaan johtaa kadotukseen. Pelastuksen etsiminen Mooseksen lain mukaisista teoista tai Mooseksen lain mukaisten tekojen asettaminen pelastumisen ehdoksi päinvastoin kadottaa ja merkitsee evankeliumin mitätöintiä. Sapatin pitämisen korostaminen ja kristittyjen tuomitseminen sunnuntain viettämisen takia on -varsinkin Kolossalaiskirjeen varoituksien valossa - osoitus hengellisestä ylpeydestä ja farisealaisesta omahyväisyydestä, halusta olla muita parempia.

Sama pätee ruokaan liittyviin sääntöihin ja kieltoihin, jotka ovat täysin vieraita koko UT:n teologialle. Ruokien syömistä koskeviin kielloista on tärkeä apostolinen opetus 1 Tim.4:1-5, jossa todetaan selkeästi, että sellaiset kiellot ovat "pahojen henkien oppeja" ja "eksyttävien henkien seuraamista". Nämä "riivaajien opit" rinnastetaan tekopyhyyteen (so. farisealaisuuteen) ja uskosta luopumiseen. Kaikenlainen asketismi ja normaaleista elämän iloista kieltäytyminen on vastoin evankeliumia. Paavali opettaa, että kaikki, minkä Jumala on luonut on hyvää eikä mikään ole hylättävää - ei siis sianliha, simpukat, jänis, kahvi, tee, viini eikä mikään muukaan- kun se nautitaan kiittäen, sillä Jumalan sana ja rukous pyhittää kaiken Luojan luoman. Jokainen voi vapaasti ja hyvällä omallatunnolla syödä ja juoda mitä haluaa ja hyväksi näkee, eikä hänellä ole siitä mitään tilinteon velvollisuutta ihmisille - eikä Jumalalle, sillä Jumala ei ole kiinnostunut sellaisista asioista.

Lue lisää

Jotka syövät sianlihaa ynnä muuta inhoittavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu "SANOO HERRA".

HERRAN SANA on VOIMALLINEN ja PÄTEVÄ. Minkä Herra sanoo, niin Hän myös tekee.

Niin oli Nooankin aikaan, vain Nooa perheineen pelastui arkkiin, toisista tuli loppu kun vesi hukutti heidät.

Seuraavassa näytöksessä tuli tekee jumalattomista lopun ja he tulevat tuhkaksi pelastettujen jalkapohjien alle.

vastustaa kovasti sapattia, eikä halua nöyrtyä pitämään pyhänä Jumalan siunaamaa sapattia.

Lähde Antti pois sieltä oman tahdon tieltä kulkemaan Jumalan viitoittamaa polkua.

Ei se auta mitään vaikka kuinka rukoilee bublikaanin tavoin ole minulle syntiselle armollinen, jos kuitenkin jatkaa entiseen malliin sapattia väheksyen.

Lakiin ja todistuksiin, elleivät he näin sano ei heillä aamun koittoa ole.