tapahtunut samaa kuin minulla.menetin rakkaan sisaruksen nuorena ja käyn haudalla jatkuvasti kun sisareni oli minulle niin tärkeä muutaman vuoden nuorempi.ja saan apua ulkopuolelta.mutta jos toinen vanhempi on vain rahan perään ja toiselle on tärkeämpi kaikki muu kuin omaperhe ja lastenlapset..mutta haudalla muistaa käydä ja huolehtia siitä...ei siinä mitään niin teen minäkin....mutta miksi ei muisteta olemassa olevia lapsia ja lastenlapsia....mutta eikö pois olevat vaadi niin paljon...minä huolehdin ja rakastan edelleen älyttömästi pikkusisartani mutta ois kiva että myös äitikin tajuais sen että ei aina tarvi olla ilkeä toista kohtaan...sillä on vain tietyt ystävät ketkä kelpaa sille....jopa halas muita mutta ei omaa lasta sisaremme menetettyä..en tiiä mitä tommosen vanhemman mielessä voi liikkua.......
onko tällaista
kellään muulla
3748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hänen elämässään. Ihmiset kokevat asiat niin eri tavoin ja järkyttyvät, vihastuvat jne. eri asioista eritavoilla. Toiset osaavat puhua suoraan, toiset eivät millään, me ollaan niin erilaisia. Toivotaan että tytär pystyy elämään äidistä huolimatta elämänsä onnellisena ja anteeksi antavana.
Äidillä on todellakin omat ongelmansa eivätkä hänen lapsensa tai lapsenlapsensa ole niistä vastuussa. Joskus myös ihmisten on helpompi kokea myönteisiä tunteita kuollutta kuin eläviä kohtaan - tunteiden osoittamisessa kuollutta kohtaan ei ole mitään pelottavaa, kun sen sijaan elossa oleva ihminen saattaa sanoa vastaan, hylätä...
Minulla on tällainen kokemus. Olin 11 kun serkkuni, joka oli myös äitini kummilapsi, kuoli yllättäen 18-vuotiaana. Äitini suri todella paljon eikä siinä mitään, mutta kun hän toisteli jatkuvasti, että "jos olisi oma lapsi kuollut niin ei olisi yhtään pahempaa." Ajattelin silloin, että äitini toivoi, että minä olisinkin kuollut eikä serkku. No, tuskin äiti minun kuolemaani toivoi, mutta veljenpoikaa kohtaa oli tässä tilanteessa helppo tuntea vain kaikkea myönteistä kaipausta ja surua. Ihmiset voivat olla hirveän ajattelemattomia ja myös epäkypsiä.
Sitä en ymmärrä, miksi aina pitäisi antaa anteeksi. Vai tarkoitetaanko tällä sitä, ei tulisi olla katkera? Katkeruus syö ihmistä, mutta minun mielestäni kaikkea ei tarvitse antaa anteeksi. On oikeus ajatella, että joku on tehnyt väärin. Minun mielestäni anteeksiantoon liittyy sovinto ja että asiaan ei palata.
Aivan! Anteeksi anto tarkoittaa juuri sitä että on oikeus ajatella ja tuntea että joku on tehnyt itseä kohtaan väärin. Sitä ei tarvitse poistaa.
Anteeksiantohan on sitä että ottaa itsensä pois toisen tekemistä virheistä jos tai kun ne ovat sinuun kohdistuneet.
Sinun ei tarvitse kantaa toisen tekemiä virheitä!
Eikö olisi mahtavaa jos pystyisi elämään täysin huolettomana vaikka joku loukkaisikin niin antaisi sen urputtajan vain inistä eikä välittäisi pätkääkään, niin ettei tulisikaan mieleen loukkaantua hänen höpinöistään. Niin että luonnostaan vain se asia lentäisi toisesta korvasta ulos tai sitten osaisi aina sanoa loukkaajalle että tuo on väärin minua kohtaan, lopeta tuollainen ja kohtele minua kunnolla äläkä väärin.
Ihminen saa tuntea vihaa ja saa tuntea ja ne tuntemukset ovat oikeita ja saavat olla oikeita jos kokee itsensä loukatuksi. Jos joku niitä koettaa tulla väkisin poistamaan, hän vain haluaa itselleen hyvän olon.
Jokaisella on oikeus tunteisiin.