Kaikki adventistit samassa veneessä

Kristityt eivät palvo sunnuntaita pedonmerkkinä vaan ainoastaan adventistit.
Kristityt ei palvo myöskään sunnuntaita eikä jumaloi kerskaten mitään viikonpäiviä.

Että ei niin lukijat katsoisi yksisilmäisesti tuota aloitusviestiä, niin otanpa osaa.

Jos kristityt, eli valintansa tehneet uskovat pitävät raamatullisempana sapattia, eikä sunnuntaita, niin jokaisen olisi syytä hieman pysähtyä tässä.

Henkilökohtaisesti sapatin löysin helluntalaisena ollessani ja huomautan vielä, että helluntalaisia on kirkkokuntana olemassa ns. Apostolisena seurakunta nimikkeellä maailmassa, jotka viettävät sapattia mm.
Eli sapatti ajatukseen mennään raamatun kautta.

Siinä on se kysymys, että jos nähdään sunnuntainäkemys enemmän astian näköiseksi, eikä siihen kummarruta, vaan raamatulliseen ajatukseen, ymmärrän toisaalta ajatusta sunnuntai = ei raamatullinen "merkki" vaan ihmisen luoma mielikuvan merkki.
Tässä mielessä astuin leiristä ulos, kun siitä ei ollut lupa puhua. Puhu, mutta älä puhu täällä ja siksi on astuttava ulos siitä leiristä, joka ei anna lupaa puhua raamatullisesta näköalasta.

Tuon rinnastuksen, että ymmärtäisimme pohjan rinnastaa tähän päivän kristillisyyteen.

Nämä on aina kiistan alaisia asioita, puhutaan vaikka kasteesta tai pyhäpäivästä, Pyhän Hengen täyteydestä, armolajoista mm. kielilläpuhumisesta jne.
Siinä tulee köydenvetoa, kuten aloittaja nyt vetää määrätystä suunnasta ja vetää ihmismielisen käsityksen puolustussuunnasta ihmiskäskyistä puolustuspuhetta.

No se asia.

Paratiisi. Siellä tuli sapattinäköala esiin ja siellä tuli "terve" raamatullinen kahden ihmisen miehen ja naisen välinen liitto.

Nyt kun hapatus valtaa seurakunnat, on lähempänä katsoa tätä miehen ja naisen välistä liittoa.

Moni sanoo kyllä tänään, että samaa puolta oleva liitto ns. "Herran edessä" on kauhistus ja väärän hengen alaista, mutta mitä sanoa samaan hengenvetoon, että toinen raamatullinen sapatti asia ei enää olekaan Pyhä, vaikka LuojaJumala sen Pyhitti ja antoi ihmiselle siunaukseksi.

Se, että on tullut korvauspäivä ja välimatkaa sen myötä sen alkutapahtuman "siunaukselle", voidaan taas puhua hapatuksesta. Hapatus hapattaa ja kun taikina on hapattunut riittävästi, sen maku on samanlainen kauttaaltaan.
Ainut, mikä tämän hapatteen voi puhdistaa on LuojaJumala ja sitä kautta tulee näitä todistajia, jotka puhuvat raamatullisesta lepopäivästä, niin kiista on valmis hapantaikinan kanssa.
No nyt meillä maassamme on helppo "lyödä" heitä, tällä tarkoitan nyt heitä adventisteja, jotka pitävät tästä raamatullisesta sapatti asiasta kiinni ja puolustaa omaa, mutta siinä on vaara, että silloin lyödään Kristusta.

Mutta sama se on toisininkin päin, eli he jotka eivät tiedä ja tietämättään asiasta tässä hapantiinussa tunnustavat kuitenkin Kristuksen Herrakseen, niin heitäkään ei pidä lyödä.
Ja nyt astuu meille raamatun sana, että kunnioittakaa toinen toistanne, niin täytätte Kristuksen lain.
Siitä voidaan keskustella, että miksi joku kunnioittaa mitäkin ja sanan äärellä jokainen koettelee sydäntään, että mikä on rakkain.

Sanan kautta Pyhä Henki tekee työtään ja luo uutta. Ja lopullisessa vuohi/lammas karsinassa jaon tekee itse Jumala sanansa välityksellä ja siellä painaa myös teot, mitä ollaan tehty yhdelle minun vähimmistäni, sen olemme tehneet itse Kristusta kohtaan.

Eli rakkaudessa ja rakkaudessa, sykkien Kristuksen armollista henkeä.
Siitä teidät tunnetaan, että teillä on keskinäinen rakkaus.

Veli Pulkkinen