Tässä ketjussa keskustelua mystiikasta, siitä mitä mystiikka on, onko mystiikkaa ylipäätänsä ja yleisesti mystiikan luonteesta. Sana on vapaa ja esitän itse vain jonkinlaisen avauksen keskustelulle... Seuraavassa siis vain nopeasti päähän juolahtaneita ajatuksia, ei universaaleja totuuksia; ) Jotta aiheeni ei menisi täysin ohi ketjun, niin todettakoon eettisten arvostelmien olevan hyvä esimerkki perimmiltään 'mystisestä' asiasta. Määrittelen 'mystisen' tässä siis sellaiseksi asiaksi, josta pääsemme käsiksi vain joihinkin sen ilmeneviin osa-alueisiin, itse määriteltävän jäädessä edelleen ulottumattomiin. Etiikan tapauksessa esim. voimme osoittaa vain eettisiä/epäeettisiä tekoja, koskaan pääsemättä käsiksi itse eettisyyteen ja siihen mitä se on...
'Mihin mystiikkaa tarvitaan nykypäivänä?'
...Mystiikkaa tuskin sinänsä itseisarvona tarvita mihinkään ja asioiden mystifiointia tulisikin välttää. Tosiasia kuitenkin on(?), että vaikka kuinka ajattellisimme olevamme rationaalisia, niin silti tietyt asiat ja elämänalueet jäävät mystisiksi. Tälläisiin alueisiin kuuluvat mm. tunteet, tietoisuus ja yleisesti abstraktit käsitteet. Voimme kyllä esim. tieteen menetelmin kuvata tiettyjä aivitiloja, jotka esiintyvät kokemusten kanssa, mutta näiden aivotilojen kuvailu ei tavoita kaikkea kokemukseen liittyvää. Itse havainnon kokemus jää tässä tapauksessa mysteeriksi..
...olkaa hyvä ja keskustelkaa:D
'Mihin mystiikkaa tarvitaan nykypäivänä?'
...Mystiikkaa tuskin sinänsä itseisarvona tarvita mihinkään ja asioiden mystifiointia tulisikin välttää. Tosiasia kuitenkin on(?), että vaikka kuinka ajattellisimme olevamme rationaalisia, niin silti tietyt asiat ja elämänalueet jäävät mystisiksi. Tälläisiin alueisiin kuuluvat mm. tunteet, tietoisuus ja yleisesti abstraktit käsitteet. Voimme kyllä esim. tieteen menetelmin kuvata tiettyjä aivitiloja, jotka esiintyvät kokemusten kanssa, mutta näiden aivotilojen kuvailu ei tavoita kaikkea kokemukseen liittyvää. Itse havainnon kokemus jää tässä tapauksessa mysteeriksi..
...olkaa hyvä ja keskustelkaa:D
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ystäväni sanoo että taivas on tänään harmaa. Ei suinkaan, vaan kuvaan taivaan monissa eri värivivahteissa. - Se on hänen mielestään mystiikkaa.
Minä taas sanon ystävälleni että tunnen kyllä nuotit, mutta on mystiikkaa luoda niiden avulla musiikkia.
Joku kolmas taas mystillisesti luo tyhjästä runon, joka elää.
Kyllähän mystiikka on osa kristillisyyttä.
Jumala on salattu, emme voi Häntä nähdä, silti elävät kristityt uskovat Häneen.
Ja toisaalta mietin sitä,että jossakin päin Raamttua varotetaan juopumasta tämän maailman viinistä, mutta kehotetaan nauttimaan Jumalalta
saatua viiniä. Opetuslasten täyttyminen Pyhällä Hengellä helluntaina Apostolien tekojen alussa
on kuvaus tästä.
Eli pitkälti tästä on oikeanlaisessa kristillisessä mystiikassa kysymys.
Sukupolvi sukupolven jälkeen ihmiset haluavat
uppoutua Jumalan rakastavaan läsnäoloon,
päästä tämän tavallisen aikajanamme leikkaavaan
toiseen, iankaikkiseen maailmaan.
Ja kun pääset lähelle Jumalaa, kaikki tämä ympärilläoleva katoaa, tunnet Jumalan rakkauden
ja lämmön, kuulet Hänen äänensä, olet lähellä
enkeleitä. Olet täydellisen rauhan ja rakkauden tilassa, etkä halua jättää sitä milloinkaan.
Siinä mielessä olen mystikkotyyppi, profeetta, joka kaipaa Jumalan rakkautta ja puhetta päivittäin.
Ja elämäni parhaita hetkiä ovat olleet ne,
kun Jumala on oikein upottanut rakkauteensa
kuin pumpuliin. Ne tulevat aika oudoissa kohdissa. Kerran näin kävi viidennen lapsemme syntymän
kunniaksi pidettyjen juhlien jälkeen, kun itse olin rättiväsynyt, toisen kerran ajettuani
Hesassa kolarin Vanhan jäähallin lähellä
olevassa rinteessä. Autosta tuli rusina
kuorma-auton ja ratikkapysäkin kaiteen välissä,
tytön kanssa selvisimme vammoitta ja minut
Jumala ympäröi rakkaudellaan niin, että
mikään ulkonainen ei tuntunut miltään. Oli vain rauha ja rakkaus.
Eli siinä mielessä mystiikka on iso siunaus ja iso ilo.
Yksi seikka mikä itseäni on mietityttänyt mysttikan ja erityisesti etiikan(moraalin) kaltaisten ilmiöiden kanssa on mystiikan käyttö kohtalonuskon (fatalismin)oikeutukseen. Monia normeja/kokonaisia normistoja perustellaan, tai paremminkin pyritään tekemään kumoamattomaksi mystiikkaan vedoten. Usein kuulee sanottavan jonkin seikan "vain nyt olevan näin(koska se on aina ollut/Jumala on sen asetttanut/se lukee pyhässä kirjassa x)".
Henkilökohtaiseen uskomusjärjestelmään(subjektiiviseen uskoon) sovellettuna ei tässä ole mitään väärää, mutta kun nämä uskomukset alkavat usein vaikuttamaan ihmisiin ja yhteisöön ympärillämme tavoilla, jotka estävät muiden henkilökohtaisia pyrkimyksiä(jotka eivät rajoita muiden vapautta).
On toki totta että mysteerit kokemuksessa lienevät ihmisen psyykelle jopa välttämättömiä(?), mutta asioiden mystifioinnilla näyttäisi myös olevan hieman kiusallisia seurauksia sovellettuna esim. moraalin/etiikan kenttään...
myystiikan voi tuntea ilman jumalaa. Mystiikka on mielestäni tunne: levollisuus, rauha, rakkaus, lämpö, kiirettömyys, maailmallinen ja avaruudellinen yhtenäisyys, tuntemattomien esivanhempien kuva. Eli kun kaikki on vain kohdillaan ja tuntee yhtenäisyyttä sekä harmoniaa.
Agnostikkona nautin mystiikasta missä vain: kirkko, budhalainen temppeli, moskeija, pyramidi, luonto, historiallinen rakennelma, palava kynttilä tai nuotio, jopa viinissä on sama voima;)
Mielestäni mystiikka on tunne tai paremminkin useita tunteita.
On totta, että mytiikka on mahdollista toki ilman yliluonnollisia tekijöitä... Nyt puhuttaessa mystiikasta henkilökohtaisena kokemuksena yhdyn näkemykseesi 'mystisen' kokemisesta erilaisissa luonnollisissa tilanteissa/ympäristöissä. Itse luen tällaisen subjektiivisen mystiikan kokemuksen piiriin sen tunteen, joka tietyn maiseman, taideteoksen, rakennuksen yms. havaitsemisen yhteydessä syntyy. Mystiseksi tässä koen sen, että en voi selittää tunnetilaani havaintoni kohteen fysikaalisilla ominaisuksilla. On mysteeri miksi juuri koen niin kuin koen kyseisessä tilanteessa.
Mystisyyden kokeminen ei ole siis (minulla) sidottu mihinkään ulkoiseen tekijään tai havainnon kohteen ominaisuuteen. Siis voin kokea mystiikkaa niin katedraalissa,temppelissä tai kirkossa yhtä hyvin kuin vaikka tyhjällä sairaalan käytävällä tai perunakellarissa:)
Mutta asia yli muiden, joka tuo mystiikkaa elämääni on tieto siitä, että kokemukseni ja havaintoni ovat aistieni rajoittamia. Täten kaikkeen kokemukseen liittyy periaatteessa mystinen aspekti, koska tiedostan, että se mitä havaitsen ei ole tyhjentävä esitys maailmasta.
!!En tuo tämän väittämän nojalla jumalaa tai mitään muutakaan oliota maailmaan, totean vain, että en voi koskaan tiedostaa maailmaa kokonaisuutena. Täten mystiikkalle tulee väistämättä sija maailmassani!!
sulkeutuu pois. Itselläni tämä liittyy mystiikan tuntemiseen.
Pyrin elämässäni tietoisesti mystiseen suuntaan sillä se luo onnea, tyytyväisyyttä ja rikasta elämää.
Nyky-yhteiskunta ei ohjaa ihmistä tähän suuntaan vaan on kateus-, suorite- ja kilpailuyhteiskunta. Olen kyllä itsekin osa sitä vaan uhraan sille vain sen pakollisen ja piste.
Mielestäni olen oikealla tiellä.
Suomalaisten mielestä on kaikki muu,paitsi kun pelkistetysti lyö päätään puuhun.Silloin suomalainen näkee ja kokee sekä tuntee puun läsnäolon kipuna päässään,ja ei juuri muuta voi kuin uskoa tapahtuman todellisuudeksi.Kaikki muut lievemmät tapaukset voidaan taas jättää keskustelun alaisiksi,mihin todellisuus asioihin kuuluvat.Asioista oli jokinnaika sitten esitelmä alan harrastajien kesken,jolloin todettiin Suomessa olevan erittäin vaarallista uskoa mihin hyvänsä,mikä ei ollut kuulutettu virallisesti uskottavuuksien joukkoon.Samannaikaisesti Suurvaltiot ja muut teollisuusmaat olivat tutkineet jo ajat mitäkin meillä yliluonnollisuuksina pidettyjä asioita?