Tässä on kerrottu tärkeää asiaa siitä kuinka asiat maailmassa todellisuudessa järjestellään.
http://merimononen.spaces.live.com/blog/cns!396617B948266A0D!190.entry
http://merimononen.spaces.live.com/blog/cns!396617B948266A0D!190.entry
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vapaa kilpailu on illuusio. Ylikansalliset suuryhtiöt eivät osallistu markkinoille yksilöinä tai autonomisina yhtiöinä, vaan osina verkostosta, jota johdetaan keskitetyiltä tahoilta, jotka suosivat monopolia ja vihaavat vapaata kilpailua, vaikka virallisesti vannovat sen nimeen. Ylikansallinen vallan verkosto rakastaa kommunismia, koska se pitää sisällään ajatuksen monopolista. Sosialistinen ”hyvinvointivaltio” on tehokas keino kontrolloida kaikkia elämänalueita. Estulinin mukaan elitistit ymmärtävät sosialismin olevan äärimmäinen hallintakoneisto, ja he ymmärtävät sen psykologiaa paremmin kuin marxilaiset. Siksi anti-kapitalistiset ohjelmat ja säädökset saavat heiltä tukea, mutta ei suinkaan vaurauden jakamiseksi rikkailta köyhille, vaan vallan ja kontrollin keskittämiseksi Rockefellereille, Rothschildeille, Morganeille ja muille maailmanvaltiaille. Keskikokoisten yritysten menestyminen tehdään vaikeaksi, jotta jättiläiset voisivat niellä ne ja saavuttaa monopoliaseman. Sosialismi keskittää vallan hallituksille ja koska Rockefeller hallitsee hallituksia, merkitsee hallitusvalta Rockefellerin valtaa.
Media ei kuitenkaan ole poissa Bilderberg-kokouksi sta, vaan se on itse osa ryhmää. Jos maailmaa halutaan hallita täydellisesti, täytyy tyrannin kontrolloida etenkin informaationvälityskanavia. Siksi maailman vaikutusvaltaisimma t mediat eivät ole kokouspaikan ympärillä tenttaamassa osallistujilta tietoa keskustelunkuluista tai tehdyistä päätöksistä, vaan ne ovat kokouksessa sisällä osallistumassa elitistiseen, kansanvallan ulottumattomissa olevaan, päätöksentekoon. Financial Timesin, Economistin, London Timesin, Le Figaron, New York Timesin, Washington Postin, Wall Street Journalin ja lukuisten muiden kotoisan Helsingin Sanomien laatulehdiksi julistamien julkaisujen toimittajat eivät ole tekemässä sitä työtä, jota neljänneksi valtiomahdiksi luonnehditun lehdistön pitäisi tehdä, eli paljastaa vallanpitäjien kieroilut kansan päänmenoksi. Vallan vahtikoirasta on tullut osa valtaa.
Tässä on jo paskat housuissa. Kovin läpinäkyväksi ei media ole tehnyt taloudellista valtaa. Nyt maailman kansat ovat silmätysten tapahtuneiden tosiasioiden kanssa.