Heippa kaikki!
Onko kenelläkään kokemuksia efexorin käytöstä?
Olen sairastanut paniikkihäiriötä nelisen vuotta, välillä ilman lääkitystä, välillä lääkkeiden kanssa, useita kokeiltu, mikään ei tunnu auttavan. Paniikin myötä myös jonkin asteinen masennus(?) ilmaantunut.
Nyt olisi kokeilussa efexor 37.5mg x 1 /pvä. Tarvittaessa temesta 1 x 4.
Olen nyt n. viikon ottanut ko. lääkettä ja tuntuu, että alamäki vaan kasvaa. Oksettaa, päätäsärkee, masentaa, ahdistaa, vuoroin itkettää ja vuoroin kiukuttaa, voimattomuutta..jne..
Tiedän, että kukin kokee aloitusoireet erilailla, mutta kellään samantapaisia kokemuksia? Helpottavatko oireet parin viikon käytön jälkeen kuten ohjeissa "luvataan", sekin tietty yksilöllistä.
Mutta kertokaa nyt jotain kokemuksia jos on..
Onko kenelläkään kokemuksia efexorin käytöstä?
Olen sairastanut paniikkihäiriötä nelisen vuotta, välillä ilman lääkitystä, välillä lääkkeiden kanssa, useita kokeiltu, mikään ei tunnu auttavan. Paniikin myötä myös jonkin asteinen masennus(?) ilmaantunut.
Nyt olisi kokeilussa efexor 37.5mg x 1 /pvä. Tarvittaessa temesta 1 x 4.
Olen nyt n. viikon ottanut ko. lääkettä ja tuntuu, että alamäki vaan kasvaa. Oksettaa, päätäsärkee, masentaa, ahdistaa, vuoroin itkettää ja vuoroin kiukuttaa, voimattomuutta..jne..
Tiedän, että kukin kokee aloitusoireet erilailla, mutta kellään samantapaisia kokemuksia? Helpottavatko oireet parin viikon käytön jälkeen kuten ohjeissa "luvataan", sekin tietty yksilöllistä.
Mutta kertokaa nyt jotain kokemuksia jos on..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei "kokeilija"!
Olen itse syönyt k.o. lääkettä vuodesta 2000 lähtien; joitakin aikoja olen ollut myös ilman. Nyt en ole enää viiteen vuoteen ollut kliinisesti masentunut, kykenen suoriutumaan arjestani ja menin viime vuonna 10 vuoden kotona olon jälkeen takaisin työelämään! Olen sairastanut uusiutuvaa masennusta. Nyt olen ylläpitolääkityksellä, enkä enää kammoksu ajatusta siitä että saatan lopun ikäni ottaa yhden tabletin päivässä "jotakin" pysyäkseni elossa.
Ei Efexor mikään ihmeidentekijä ole, ja yleensäkin näiden lääkkeiden vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Omalla kohdallani auttoi parhaiten lääkehoito yhdistettynä monivuotiseen terapiaan, johon sain Kelan tukea.
Iso hyöty oli myös siitä, että viimeisimmän masennuksen aikana puhjennut paniikkihäiriö on pysynyt kurissa, ja sosiaalisten tilanteiden kammo on muuttunut normaaliksi sosiaalisuudeksi (mitä se sitten ikinä onkaan! Itse olen aina viihtynyt hyvin itsekseni, ja kaipaan paljon rauhaa ja hiljaisuutta).
Joitakin vuosia sitten en kyennyt vastaamaan puhelimeen ja hoitamaan monia asioitani taikka tapaamaan ihmisiä koska olin niin monin tavoin estynyt ja ahdistunut.
Nyt on paremmin. Ei täydellisesti, mutta siihen en enää pyrikään. Kunhan vain pysyisi järki jotenkin päässä ja uskaltaisin elää vielä kauan tätä rauhallista, mukavaa ja ihmeellistä arkea!
Mahdollisimman hyvää vointia sinulle.
p.s. aloitus-, vähennys-, ja lopetusoireet kuuluvat asiaan. Lue pakkausseloste huolella, ja jos oireet eivät helpota määräajassa niin juttele lääkärin kanssa ja tarvittaessa VAADI muutosta lääkitykseen.
Hei!
Kiitoksia kertomuksestasi.
Minä jo menin vaatimaan ja sainkin vaihdettua lääkkeet ja nyt kun olen ollut kolmisen päivää ilman efexoria niin olo on todella paljon parempi.
Ei mitään ruusuilla tanssimista vieläkään, mutta toivottavasti nyt mennään tuon Cibralexin turvin kohti parempaa, ainakin alku vaikuttaa hyvältä.
Se on taivahan tosi, että joku lääke sopii toiselle ja joku toinen taas toiselle.
Kumpa tekniikka kehittyisi niin paljon,että pystyisi jollain laboratorio kokeilla selvittämään mikä lääke auttaa parhaiten, ettei jo valmiiksi masentuneen/ahdistuneen potilaan tarvitsisi olla se koekaniini.
Minulla koko ruljanssi alkoi paniikkihäiriöstä, josta sitten seurasi jonkin asteinen masennus ja sitä seurasi tuo ahdistuneisuus..niin kummallinen on tuo ihmisen mieli.
Mutta onneksi kaikkeen löytyy apua jostain, itse aion kanssa nyt hakeutua kunnon terepautin luokse, maksoi mitä maksoi, täytyy vielä selvittää kela.korvaus asiat, koska nuo terveyskeskus psykologin luona olevat käynnit, ovat ainakin minulle yhtä tyhjän kanssa. Riippuu varmaan psykologista, jokaisella paikkakunnalla kun on omansa, joukossa on hyviä ja ei niin hyviä =)
Voimia kaikille jotka näitten asioitten kanssa joutuvat päivittäin taistelemaan =)