Ranskalainen Comte Joseph Arthur de Gobineau (1816-1882) kehitti ensimmäisenä rotukäsitteelleen perustuvan yhtenäisen selitysmallin tarkastella maailmanhistoriaa. Rotukäsite oli hänen mielestään avain ihmiskunnan kehityksen historian ymmärtämiselle: rotu oli tärkein tekijä, joka määräsi kunkin kansan sivistyksen asteen, kulttuurin ja historian kulun. Gobineau esitti rotuteorialle perustavan näkemyksensä neliosaisessa teoksessa rotujen eriarvoisuudesta (essai sur l'inégalité des races humaines). Se ilmestyi Pariisissa vuosina 1853-1855.
Yleisessä rotuteoreettisessa ajattelussaan Gobineau sijoitti suomalaiset keltaiseen rotuun, johon kuuluivat myös tataarit ja mongolit. Keltaisessa rodussa yhdistyivät Gobineaun mukaan puhdas käytännöllinen hyötyajattelu ja taipumus keskinkertaisuuteen. Keltaisen rodun edustajat muodostivat hänen mukaansa kansanjoukon ja pikkuporvarisäädyn, jonka jokainen hallitsija haluaisi yhteiskuntansa perustaksi. Mutta hänen mukaansa keltaisen rodun edustajat eivät ole kykeneviä luomaan sivistystä ja kulttuuria. Suomalaisten luokittelu keltaiseen rotuun perustui göttingeniläisen lääketieteen professorin Johann Friedrich Blumenbachin rotuluokitteluun vuodelta 1776.
Gobineualla oli myös oma näkemyksensä skandinavialaisesta arjalaisesta yhteiskunnasta. Se oli rotuteoreettinen utopia, jossa aatelisto olisi jälleen yhteiskunnan valtahierarkian huipulla, sen alapuolella talonpoikaisto ja porvaristo sekä alimmaisena nousevan teollisuusyhteiskunnan työväestö. Gobineaun mukaan arjalainen yhteiskunta oli jakautunut seuraavasti:
1) jaarlit eli herrat, jotka olivat arjalaisia,
2) kaarlit eli talonpojat - sekarotuista valkoista väestöä, slaavit, keltit ja jotunit ja
3) orjat, tummanruskeaa ja epämuodostunutta väkeä, josta tuntee suomalaiset.
Gobineaun näkemykset suomalaisista ala-arvoisena rotuna kulkevat aina nykyaikaan asti. Ranskalainen rotututkija Francois de Fonette on esittänyt vielä vuonna 1979 Gobineaun näkemyksen seuraavasti: Jos Ranskassa nähtiin pienikokoisia ihmisiä, joilla oli suuri pää ja neliskulmaiset vakavat kasvot sekä vinot silmät, niin syynä oli Gobineuan mukaan varma suomalaisveri.
Gobineuan näkemys tulevaisuudesta oli pessimistinen: tulevaisuudessa veren/rotujen sekoittuminen johtaisi kulttuurin tuhoon.
Puhtaita rotuja ja erityisesti puhtaita arjalaisia ei maailmassa enää ollut, kaikki hänen aikansa sivistys oli sekoittumisen tulosta. Arjalaisten arvokas, luomiskykyinen 'veri', oli käytetty loppuun ja ihmiskunta tulisi kehittymään kohti tuhoaan.
http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/gobineau.html
Yleisessä rotuteoreettisessa ajattelussaan Gobineau sijoitti suomalaiset keltaiseen rotuun, johon kuuluivat myös tataarit ja mongolit. Keltaisessa rodussa yhdistyivät Gobineaun mukaan puhdas käytännöllinen hyötyajattelu ja taipumus keskinkertaisuuteen. Keltaisen rodun edustajat muodostivat hänen mukaansa kansanjoukon ja pikkuporvarisäädyn, jonka jokainen hallitsija haluaisi yhteiskuntansa perustaksi. Mutta hänen mukaansa keltaisen rodun edustajat eivät ole kykeneviä luomaan sivistystä ja kulttuuria. Suomalaisten luokittelu keltaiseen rotuun perustui göttingeniläisen lääketieteen professorin Johann Friedrich Blumenbachin rotuluokitteluun vuodelta 1776.
Gobineualla oli myös oma näkemyksensä skandinavialaisesta arjalaisesta yhteiskunnasta. Se oli rotuteoreettinen utopia, jossa aatelisto olisi jälleen yhteiskunnan valtahierarkian huipulla, sen alapuolella talonpoikaisto ja porvaristo sekä alimmaisena nousevan teollisuusyhteiskunnan työväestö. Gobineaun mukaan arjalainen yhteiskunta oli jakautunut seuraavasti:
1) jaarlit eli herrat, jotka olivat arjalaisia,
2) kaarlit eli talonpojat - sekarotuista valkoista väestöä, slaavit, keltit ja jotunit ja
3) orjat, tummanruskeaa ja epämuodostunutta väkeä, josta tuntee suomalaiset.
Gobineaun näkemykset suomalaisista ala-arvoisena rotuna kulkevat aina nykyaikaan asti. Ranskalainen rotututkija Francois de Fonette on esittänyt vielä vuonna 1979 Gobineaun näkemyksen seuraavasti: Jos Ranskassa nähtiin pienikokoisia ihmisiä, joilla oli suuri pää ja neliskulmaiset vakavat kasvot sekä vinot silmät, niin syynä oli Gobineuan mukaan varma suomalaisveri.
Gobineuan näkemys tulevaisuudesta oli pessimistinen: tulevaisuudessa veren/rotujen sekoittuminen johtaisi kulttuurin tuhoon.
Puhtaita rotuja ja erityisesti puhtaita arjalaisia ei maailmassa enää ollut, kaikki hänen aikansa sivistys oli sekoittumisen tulosta. Arjalaisten arvokas, luomiskykyinen 'veri', oli käytetty loppuun ja ihmiskunta tulisi kehittymään kohti tuhoaan.
http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/gobineau.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tänne saadaan jalompirotuisia herrakansan edustajia parantamaan degeneroitunutta kansaamme ja mukana tulee vielä hieno suvaitsevaisuususkonto...