olen miettinyt miónesti m itä tapahtuu kuoleman jälkeen,synnytäänkö uudestaan vai ei
mitä kuoleman jälkeen
kollote
321341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Minusta elämät ovat Rakkauden polkuja jotka vievät olemassaolomme täyttymykseen.
Elämistä pitäisi olla kiitollinen sillä niiden avulla täytämme ottamamme Jumalallisen kasvutehtävämme.
Onkohan elämät rakkauden polkuja sillekin 13 vuotiaalle tytölle jonka ulkomaalaiset (se tietty kansa) raiskasivat?
Kasva aikuiseksi hyvä ihminen.
"Kasva aikuiseksi hyvä ihminen."
Siihen pyrin.
Monet ristiriidat ihmisten välillä johtuvat siitä, että kukin kokee maailman omalla tavallaan.
Sielun voimistuminen on mielestäni aineellisen elämän tarkoitus.
Toisen olennon kunnioittamattomuus johtuu juuri heikosta sielusta, sellaisesta, joka ei kykene valvomaan miten sen palveluksessa oleva lihallinen olemuspuoli toimii.
ONko tämä sama kitkerän katkerantunuinen ihminen joka roiskii täällä joka kanavalla.
Kannattaisi miettiä jos joka asiaan viittaa kintaalla, että mihin on jäänyt se avoin lapsi joka oli utelias elämän edessä.
Katkeruus karkoittaa kaiken ilon ja ihmiset.
En pahalla sano, mutta koita jättää katkeruus, niin olosi on helpompi.
pitää löytää vastaus omien pohdintojen tuloksena.
Toki tietoakin löytyy, mutta jos joku sanoo että "Tämä on totuus, usko minua" ,niin voin sanoa että se on vain "yksi totuus monista".
Nimenomaan subjektiivisten kokemusten kautta tulee totuudet löytää. Tiedot ja totuudet ovat vasta sitten tietoja ja totuuksia, kun ne on itse oivallettu, subjektiivisesti. Vain omat kokemukset merkkaa, toisten kokemuksilla on lähinnä vain viihdearvoa. Onko olemassa oikeasti objektiivista tietoa? Sitä voi pohtia.
nyt irtautua omasta ruumiista, jos haluat oman hypnoosin avulla. Älä tee sitä yksin.
Itse olen kerran käynyt rajan takana.
Sydämeni ja hengitykseni olivat vähän aikaa
pysähdyksissä.
Menin pitkää, pimeää tunnelia pitkin. Sen päässä oli valo. Kun pääsin pois tunnelista, edessäni oli Jeesus. Hän oli henkiruumiissa, eli täysin
vaatetettuna, mutta vaatteet olivat ikäänkuin valoa, keltaiselle ja valkealle hohtavaa, hyvin kaunista. Häntä ympäröi niin suuri rakkaus, että en ole sellaisesta edes murto-osaakaan maan päällä kokenut.
Minun oli kuitenkin palattava maan päälle.
Mioheni oli huomannut, että hengitykseni oli lakannut ja hän alkoi ravistella minua.
Heräsin ja sen jälkeen olin hänelle 3- 4 päivää
vihainen, sillä tämä tavallinen olo tuntui niin
tyhjältä Jeesuksen rakkauden jälkeen.
Vähitellen palasin normaaliin elämään,
mutta muistot jäivät.
En totisesti halua mihinkään muualle kuin
Taivaaseen Jumalan, Jeesuksen ja kaikkien enkeleiden ja kuolleiden rakkaiden luo!
Raamatun mukaan on vain tämä yksi elämä, jonka aikana meidän tehtävämme on päättää, haluammeko
elää ikuisuutemme Jumalan rakkaudessa vai
jossakin paljon surkeammassa tilassa.
Uusintoja ei ole.
"Menin pitkää, pimeää tunnelia pitkin. Sen päässä oli valo"
Tyypillinen hapenpuuteoire. Esimerkiksi lentäjät tuntevat tuon oikeinkin hyvin. Kun tarpeeksi vetää, veri menee jalkoihin ja näkökenttä kaventuu tunneliksi.
olento jonka tapasit ei ollut jeesus,
ehkä vain joku edesmennyt sukulaisesi.
Epäilen että siellä ikuisuudessakin aika tulee eenenpitkää pitkäksi vaikka olisi kuinka jumalan rakkautta ympärillä.
Meillä on täällä "ajassa" vielä niin paljon tekemistä.
Kaikilla.
Todellinen kokemus.
jeesuksella on aikaa morjestaa jokaista rajan taakse kurkkijaa?
jumalaa eikä rakkautta, tässä tilassa.
No, sitten ei auta muukuin rukoilla, että tila muuttuu.
Joka tapauksessa Jumala on aina ollut, on ja tulee
olemaan.
Realiteetti: Fyysinen keho kuolee joskus. Tämä realiteetti johtuu siitä, että on olemassa yleispäteviä syitä, joiden johdosta syntyy kuolema. Näistä syistä ei voida päätellä kuitenkaan miten kukin henkilö kuoleman kokee.
Analogia tieteeseen:
Tiede sanoo että on olemassa kullekin värille oma aallonpituutensa. Tämä on eräs syy joka johtaa näköaistimukseen. Vaikka näköaistimuksilla on tietyt fysiikan lakien mukaiset objektiiviset (yleispätevät) syyt, ei voida sanoa miten kukin henkilö tietyn värin subjektiivisesti kokee.
Kerran eläämme lihallisessa ruumiissa maan päällä. Ei tänne synnytä enää parantelemaan tekojamme. Ajallinen elämä on annettu että ottaisimme pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa vastaan iankaikkiseksi lunastukseksemme ja että pääsisimme yhteyteen Isän Jumalan kanssa, Katso,Apostolien teot 17:23 - 31. On sitten ylösnousemus iankaikkiseen elämään, mutta se ei ole sama kuin jälleensyntyminen uuteen lihan ruumiiseen.
pohdin vuosia sitten. Kyselin kaiken tarkoitusta, myös olemassaolon. Luin paljon, aina parapsykologista lähtien. Joogaakin jopa kokeilin. Viktor Franklin kirjat tulivat tutuiksi. Franklhan kirjoitti ihmisen kokemasta existentiaaliahdistuksesta ja olemassaolon tarkoituksesta. Ymmärsin, mitä hän tarkoitti. Vastausta hänkään, keskitysleiristä pelastunut juutalainen psykiatri, ei kuitenkaan antanut.
Vuosia myöhemmin löysin sen, joka minulta oli puuttunut. Löysin vastauksen. Sen myötä löysin kokonaan uuden elämän, jota me kristityt kutsumme uudestisyntymiseksi, uskon kautta. Vuoden 2005 huhtikuun 4. päivän Sana-lehdessä viulisti Kaarina Rautio kertoi, kuinka oli buddhalaisena yrittänyt "pelastaa itsensä". Hän kertoi, että hänen tiensä Jeesuksen luo kulki buddhalaisuuden
kautta. Hän oli tavoitellut "valaistumista" buddhalaisuuden avulla toistakymmentä vuotta, tuloksetta.
Raamatun Jumala on luonut ihmisen sydämeen iankaikkisen sielun. Se ei koskaan häviä, eikä kuole, vaikka fyysinen ruumiimme joskus kuoleekin.
Kyse onkin siitä, mihin ihminen joutuu, tai pääsee kuolemansa jälkeen. Kristitty ihminen turvaa Jeesukeen Kristukseen omana Herranaan ja Lunastajaan. Hänelle on luvattu iankaikkinen autuus Jumalan ja Jeesuksen luona tästä ajasta erkaannuttuaan. Itse asiassa hän elää taivaselämää jo maan päällä, koska tietää olevansa Jumalan lapsi ja perivänsä taivaan.
Jumalattomalle, eli uskosta osattomalle tällaiset puheet ovat aina, enemmän tai vähemmän hyvin vastenmielisiä, iljettäviäkin. Raamattu sanookin, että sanoma rististä on hullutusta niille, jotka kadotukseen joutuvat.
Mikään muu, kuin henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen, syntiensä sovittajana, ei voi pelastaa ihmistä. Mikään muu "uskonto" maailmassa, ennen ja nyt, ei vastaa tähän kysymykseen. Miksi olen täällä? Mihin menen täältä?
99,9% ihmisistä ei tule valaistumaan tämän elämänsä aikana vaikka meditoisivat 100 vuotta! Valaistumiseen kun täytyy olla tarpeeksi jälleensyntymisiä. Ja näitä muita 'nuorempia sieluja' varten onkin sitten näitä kaiken maailman uskontoja, jotka tarjoavat omia lohduttavia ja mukavia illuusioitaan.
Vähän sama kun peruskoulun ekaluokkalainen haluaisi olla heti lukiolainen. Mutta kun ihmisillä on aina niin kiire joka paikkaan. Ja tämä kiire loppuu sitten kun itseoivaltaa kaikkeuden olevaisuuden eli valaistuu, mutta sitä ennen on kaikenlaisia helpottavia illuusioita koettavana.
Ihminen kun on varsin egoistinen otus, eikä kukaan halua kuulla olevansa näissä henkisissä ja hengellisissä asioissa vasta noviisi. En minäkään haluaisi sitä kuulla, mutta uskoisin siitäkin jo ylipääseväni.
Onneksi tämä maailma on juuri tällainen kuin se on. Ihmiset kuvittelevat usein itsestään liikoja, koska se niin ihmeen kummasti helpottaa tätä elämistämme. Tosin se myös aiheuttaa kaikki tämän maailman ongelmatkin, mutta nekin ovat vain siksi olemassa, että voittaisimme ne ja lopulta oman itsemme. ;)
Ja niistä jälleensyntymisistäkin vielä: tuskin kukaan haluaa kuulla sitä, että hänen pitää syntyä tänne vielä uudestaan vaikkapa 10 kertaa!!!
Mielumminhan sitä uskoo vaikka mihinkä taivaisiin.
Oishan se pirullista!!! :/
Ja vielä niistä 0.01% jotka valaistuvat. Heitä ei usein edes kukaan huomaa. Poikkeuksina ehkäpä vain Buddha ja Jeesus.
Niin, että repikää siitä!
;)
Joskus ihmettelen ihmisten valaistumisintoa jotta saisi levätä. Luullaan että työ loppuu, mutta se ei pidä paikkaansa. Laakereilla lepääminen ei kuulu ihmiskuntaan kuuluville olennoille. Ihmiskunta on valaistuneessa muodossaankin sitoutunut työhön.
Jokaiselle on tarjolla duunipaikka valaistuneenakin, ja se tarkoittaa myös vastuuta. Silloin on vastuussa ihmiskunnasta, ei voi jättää ihmiskuntaa koska siellä on duuni! Eikun jälleensyntymistä vaan, sitä se valistuminenkin tarkoittaa usein.
Jos ihmiset tietäisivät mitä se valaistuminen tarkoittaa, niin he eivät olisi siitä niin kiinnostuneita, sanoi Krishnamurti.
"Joskus ihmettelen ihmisten valaistumisintoa jotta saisi levätä. Luullaan että työ loppuu, mutta se ei pidä paikkaansa. Laakereilla lepääminen ei kuulu ihmiskuntaan kuuluville olennoille. Ihmiskunta on valaistuneessa muodossaankin sitoutunut työhön."
Jokaiselle sellainen työ, johon hän on sopiva. Kaikki muu työ on orjuutta. Mikäli työ ei jollekin sovi, ts. hän ei ole siihen tyytyväinen, niin hän on työnsä orja. Työn kanssa ei myöskään tule kiirehtiä. Ihmeellinen on tämä meidän länsimaalainen intomme päästä työhön kiinni. "Pääsin ansaitsemaan", "Tilinauha tulee olemaan hyvä", kuuluvat nuorten ihmisten huulilta. Antiikin Kreikassa työtä pidettiin häpeällisenä. Vielä Suomessakin sääty-yhteiskunnan aikoihin aatelismiehet pitivät työtä vain rahvaalle sopivana. Saatettiin salaa tehdä jotain kuokkimista harrastusmielessä, mutta ei muuten.
Tulevaisuudessa toivottavasti teemme robotteja, jotka ohjelmoidaan tekemään kaikenlaiset hanttihommat, jotta ihmisille jää aikaa vakavampiin asioihin. Automaatio tehtaissa on hyvä alku.
Työtä on monenlaista. Valaistuneelle ihmiselle se voi olla toisten opettamista.
"Jos ihmiset tietäisivät mitä se valaistuminen tarkoittaa, niin he eivät olisi siitä niin kiinnostuneita, sanoi Krishnamurti."
Ehkäpä sinä kerrot sitten minulle, mitä Krishnamurti valaistumisella tarkoittaa? Miksi en olisi siitä kiinnostunut?
"Jokaiselle sellainen työ, johon hän on sopiva. Kaikki muu työ on orjuutta. Mikäli työ ei jollekin sovi, ts. hän ei ole siihen tyytyväinen, niin hän on työnsä orja."
Länsimaalainen käsitys työstä on ollut tähän saakka kovin yksipuolinen. Työn pitäisi olla perinteisellä tavalla ajateltuna ns. tuottavaa työtä.
Antiikin Kreikassa ajateltiin, että voi tehdä työtä ajattelemalla, filosoimalla ja näin edistämällä ihmiskunnan kehitystä. Jos yksi ihminen kehittyy niin koko ihmiskunta kehittyy samalla, koska ihminen on osa ihmiskuntaa. Ajat ilmeisesti jotain tämänkaltaista ideaa takaa.
Pidän rauhan ajatuksia oikein hyvänä työskentelymetodina tämänhetkisessä maailmantilanteessa. Se on ns. tuottamatonta työtä perinteisessä mielessä, mutta voi olla todella tehokasta ja kauaksi kantavaa.
Tulevaisuudessakin tarvitsemme kehon ylläpitoa, ja jos emme tee hanttihommia niin käymme lenkillä tai kuntosalilla. No, ainakin kevyttä liikuntaa jossain muodossa. Psyyken kestävyyttä voi suurelta osin rakentaa kehon kautta, samalla keho pysyy toimintakuntoisena.
"Ehkäpä sinä kerrot sitten minulle, mitä Krishnamurti valaistumisella tarkoittaa? Miksi en olisi siitä kiinnostunut?"
On hyvä olla siitä kiinnostunut jos se tuntuu kiinnostavan pitempiaikaisesti. Sinulla se näyttää olevan muuta kuin hetken päähänpisto.
Krishnamurtin olen käsittänyt niin, että mestareiden yhteyteen tulee olla väkisin menemättä ellei ole kestävä ja puhdas. Vihkimyksessä ihminen saa "sulatusainetta", joka avaa luonnon salatut mysteerit silmin nähtäviksi. Myös oma persoonan tiedostamaton luonto avautuu silmin nähtäväksi. Ne idut, hyvät ja pahat, joita ei ennen tiedostettu, tulevat tietoisuuteen. Vain jos ihminen on puhdas ja kestävä, hän ei sorru mielenvikaisuuteen. Siksi painotetaan puhtautta ja kestävyyttä ennen varsinaista "kovaa" opetusta.
Vihkimyksessä katoaa myös henkilökohtainen identiteetti. Jos ihminen on valmistautumaton, ei ole henkilökohtaisesta asenteesta valmis luopumaan, niin hänestä tulee mielenvikainen.
Siksi nämä buddhalaiset koulukunnat painottavat ennen varsinaisia suuria transmissioita positiivisten vaikutelmien keräämistä ja epäitsekkään valaistumisasenteen kehittämistä. Viime kädessä asenne, että valaistuu ihmiskunnan hyödyksi, vie oikeaan suuntaan. Se on lukko joka lukitsee ihmisen oikealle tielle.
Jos tietää hirmuiset vaarat ja silti pelottomasti etenee polulla ihmiskunnan hyödyksi, niin siunattu olkoon se ihminen. Hänen tiensä vie päämäärään vääjäämättömästi.
Lopulta mikään ei voi estää ihmistä valistumasta jossain vaiheessa. Ihminen on rakennettu minusta sillä tavalla että se valaistuu tämän maailmankauden päätyttyä. Siihen on aikaa miljardeja vuosia. Tai ainakin pakollinen jälleensyntyminen on loppu. Voi jälleensyntyä vapaaehtoisesti, tai työskennellä muissa sfääreissä. Maailmankauden jälkeenkin on mahdollisuus seuraavassa universumissa, aikadimensio ei lopu ilmeisesti koskaan. Aina on aikaa, aina on mahdollisuus eteenpäin. Ja juuri tämä ajan loputtomuus takaa valaistumisen.
"Länsimaalainen käsitys työstä on ollut tähän saakka kovin yksipuolinen. Työn pitäisi olla perinteisellä tavalla ajateltuna ns. tuottavaa työtä."
Niin yksipuolinen, että se johtaa pian Maapallukkamme tuhoon. Kulutukselle ei näytä tulevan mitään ylärajaa. En ole mikään asiantuntija näissä asioissa, mutta viime aikoina olen alkanut huolestumaan tästä tilanteesta.
Amatsonin metsät hakataan pois "edistyksen" tieltä. Siellä vielä luonnontilassa elävät jalot villit ajetaan yhä syvemmälle metsään pakoon hirveää kalsketta ja ahneutta.
Antiikin aikoina, kun Kreikka oli laajimmillaan, miehille jäi enemmän vapaa-aikaa. Ironisesti siihen vaikutti eniten orjien ottaminen työvoimaksi. Orjia saatiin lähinnä sotaretkillä. Ensin tuli filosofia, josta kehittyivät muut tieteet. Tieteet ja psykologia kehittyivät, kun ihmisillä oli aikaa muuhunkin kuin välittömään ruuan hankkimiseen.
Nykyisin pidetään joutilaisuutta paheena. Se on paljolti luterilaisuuden ja kalvinismin vaikutusta.
Nietzsche huomautti ivallisesti:
"Joutilaisuus on kaiken psykologian alku ja juuri. Mitä? Olisiko psykologia - paha?"
En ole sillä kannalla, että ihmisen tulisi vain istua jalat ristissä samadhissa. Kaikki eivät siihen kuitenkaan kykene, eikä yhteiskunta sillä tavalla edisty. Vain harvat voivat vetäytyä luolaan ja vapautua samsarasta. Useimpien täytyy tehdä tavallista työtä jo mielenterveytensä säilyttämiseksi.
Tärkeää on pitää ruumis kunnossa. Rauhallinen ja kiireetön kävely, joskus tuntienkin mittainen, on suotavaa. Siinä voi samalla ajatella. Juokseminen on hätäheikeille suorittajille.
Täytyy tutustua tuohon Krishnamurtiin. Vaikuttaa viisaalta kaverilta. Olen tullut samaan johtopäätökseen Paul Bruntonin kirjoja lukemalla. Ensiksi on tärkeää kehittyä tunne-elämältään, tultava kypsemmäksi ihmiseksi. Tuskin on muuten sattumaa, että jotkut hindumiehet lähtevät askeesin tielle vasta tehtyään kaikki ns. maalliset velvollisuudet perheen perustamista myöten. Bruntonin kirjassa Salaista Intiaa etsimässä "Tietäjä joka ei koskaan puhu" eli tavallisen elämän, kunnes hän kyllästyi siihen, lähti etsimään vapautusta, löysi opettajan ja istui loppuelämänsä jalat lootusasennossa, tosin paljon hathajoogaa sitä ennen harjoittaneena. Hiljaisuudessa hän löysi todellisen olemuksensa.
Itse rasitin itseäni liikaa kundaliinijoogalla. En ollut valmis säännöllisiin ruumiillisiin harjoituksiin, joten maailma alkoi jotenkin kadota, mutta se ei ollut ollenkaan positiivinen tila, vaan olin erittäin sairas. Lopetin ruumiilliset harjoitukset toistaiseksi, ja olen nyt harjoittanut ainoastaan mietiskelyä. Kundaliinin pakottaminen ylös väkisin tekee sairaaksi.
Niin, aluksi on työskenneltävä tullakseen kypsemmäksi ihmiseksi, minkä jälkeen alkavat portit avautua toisiin ulottuvuuksiin. Tunneryönää ei sinne voi viedä mukanaan.
Valaistumishinku on ihmisen itsekkyyden ilmentymää kaukaa menneisyydestä. Lankeemus Jumalan tahdosta pois oman halun tielle ei tuonutkaan viisautta vaan pelkkää typeryyttä ja epäonnistumista kaikilla elämän alueilla. Tuli niin sanotusti köniin että köpsähti.
Eli noviiseiksi notkahdimme ja siinä asemassa pysymme hamaan uusien maiden ja taivaitten luomiseen. Sitten olemme taas terveessä tilassa. Noviisius ilmenee kaikenlaisten itsen parantelemisyritelmien, kuten jälleensyntymisten, karman ja itsejumaluuden haahuiluissa. Hirveimmillään itse-eksytys tulee ilmi harhakäsityksessä, että ihminen olisi maapallon luonut. Päähän soma pussonen ja avot, kaikkeus saadaan kuin saadaankin pikku-pikku mieleen mahtumaan!
Ennen valaistumista teimme töitä, söimme, joimme ja lepäsimme ja valaistumisen jälkeen teimme töitä, söimme, joimme ja lepäsimme. ;)
Valaistuneen duunihan on muiden palveleminen täydestä sydämestä. Ei mitään sen kummempaa...
:)
Saman idean olen kuullut tällä tavalla:
Ennen valaistumista kannoin vettä ja pilkoin puita. Valaistumisen jälkeen kannoin vettä ja pilkoin puita.
Lopulta on sama miten sen duunin tekee. Ajatteleminen on tehokasta duunia, ajatuksen välityksellä voi olla yhteydessä mihin tahansa koko maapallolla. Mihinkään ei tarvitse lähetä fyysisesti, välttämättä. Se on arkista ja tavallista puurtamista.
jota niin rakastat ja vaalit. Kristinuskossa parhainta antia on mielestäni siihen liittyvä nöyryys mutta pitää silti muistaa se, että liiallinen nöyryys muuttuu helposti tekopyhyydeksi.
;)
kaikille joka tulee. Ajassa saamme uuden ruumiin kuoren, siis tavalla elämän tekojemme mukaan.
Sulle vastataan täällä, otaksun, kahdella tavalla.
Toiset kertoo, että kuoleman jälkeen synnytään uudesti ja sitten me kristityt kerrotaan että meillä on vain tämä yksi ainoa elämä, jonka aikana on valittava joko elämä tai kuolema.
Elämän, ikuisen elämän valitsee vain ottamalla Jeesus elämänsä pelastajaksi ja syntiensä sovittajaksi.
Valintaa ei voi tehdä enää rajan tuolla puolella, eli fyysisen kuoleman jälkeen, se on tehtävä täällä ajassa.
Lue raamattua niin sinulle selviää, mitä Jumala on säätänyt ihmisen osaksi.
Meillä on ihana osa Jumalan lapsina jo täällä ajassa, Hänen huolenpidossaan ja varmassa lupauksessa tulevasta taivasosuudestamme.
Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Olet oikealla tiellä, ystäväiseni, kun olet lähtenyt kyselemään elämäntiestä.
Kirjallisuutta löytyy jälleensyntymisen puolesta sekä vastaan. Jälleensyntymistä vastaan olevia teoksia löytyy helposti mm. kristillisestä kirjallisuudesta, tässä eräs jälleensyntymisuskomuksia kartoittava melko laaja teos:
Jälleensyntyminen (Näreaho Leo), painettu 1995, sivuja 267
Sisältää mm.
1. alkuperäiskansojen jälleensyntymisuskomuksia
2. hindulaisuuden käsitys asiasta
3. buddhalaisuuden käsitys asiasta
4. jälleensyntymisajatus länsimaiden historiassa
5. 1900-luvun jälleensyntymisoppeja
6. kokemusperäisiä tapauksia ja tutkimuksia
7. lasten jälleensyntymismuistoja (Stevensonin tutkimukset)
Näkemyksiä siitä mitä tapahtuu kuolemassa voi lukea mm. sivustolta www.nderf.org , edellyttää englanninkielen osaamista.
ostin sen kesällä punaisen ristin kontista 5 euroa.
Esko Mustosen kirjaa "Karma ja Jälleensyntyminen" pitää jälleen kerran myös mainostaa.
itse en usko kuoleman jälkeen olevan yhtikäs mitään
Uskovilla on kirkasruumis kuten jeesuksella, olemme jeesuksen kaltaisia. Kiittämässä pelastuksesta,ijäti siitä työstä mitä hän teki meidän eteen.
Ilman sitä kaikki olisivat hukassa.