Mustangia pidetään muka parhaana jenkkien hävittäjänä mutta totuus on toinen, parhaat ässät lensivät T-boltilla! Käytettiin niin japseja kuin natsejakin vastaan erinomaisin tuloksin, pitkän matkan saattohävittäjä ja hävittäjäpommittaja.
Aseistuksena kahdeksan puolen tuuman raskasta konekivääria. Niillä kun natsi tai japsihävittäjää alkaa suolaamaan niin se oli menoa. Kun T-bolttiin laitettiin vielä kymmenen kappaletta 127 mm rakettia oli natsipanssarit kusessa, siinä paloi ukkojen perskarvatkin. Ja jälkaväkeä niitettiin lakoon konekivääreillä!
Voin nähdä sieluni silmin kuinka natsien kolonna saa kimppuunsa tusinan T-boltteja, siinä herrakansaa vietiin kuin litran mittaa...
Aseistuksena kahdeksan puolen tuuman raskasta konekivääria. Niillä kun natsi tai japsihävittäjää alkaa suolaamaan niin se oli menoa. Kun T-bolttiin laitettiin vielä kymmenen kappaletta 127 mm rakettia oli natsipanssarit kusessa, siinä paloi ukkojen perskarvatkin. Ja jälkaväkeä niitettiin lakoon konekivääreillä!
Voin nähdä sieluni silmin kuinka natsien kolonna saa kimppuunsa tusinan T-boltteja, siinä herrakansaa vietiin kuin litran mittaa...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Voin nähdä sieluni silmin kuinka imperialistin tusina T-boltteja saa kimppuunsa 4 Me-262:a, siinä vapauttajia vietiin kuin litran mittaa...
joka oli myös kova pala thunderboltille. T-boltin etu oli numeerinen ylivoima ja suuri syöksy nopeus...
vähän samanlainen kone kuin focke wulf 190.
Paras P-48 ässä Francis Gabreski 28
Paras Focke wulf ässä Otto Kittel 267
Paras Focke wulf panssarin tuhoaja oli Hans Rudel 519 tankkia joista suurin osa tosin ju 87:lla.
Huippunopeus oli lähes sama, mutta Focke wulf oli ketterämpi. Sen sijaan P-48 toiminta säde oli 3200km kun taas Focke wulf lensi n. 800km. Torjunnassa Focke wulf käytti tykin ammuksia mikä tarkoitti että yksikin laukkaus saattoi riittää. Eli itse olisin ottanut kyllä Wulffin niistä kahdesta.
"Mustangia pidetään muka parhaana jenkkien hävittäjänä mutta totuus on toinen, parhaat ässät lensivät T-boltilla! "
Sillä ei ole kovin paljoa merkitystä millä koneella parhaat ässät lensivät. Suurin osa saksalaisten huippuässistä lensi Me 109:llä. Tarkoittaako se siis että 109 oli parempi kuin F-W 190 taikka Me-262? Aivan, ei tarkoita.
Mustangia pidetään parhaana amerikkalaisten hävittäjänä koska se oli hyvä kompromissi. Se ei ollut T-boltin tasoinen maataistelukone, mutta se oli takuulla ketterämpi hävittäjä. Mustangin maine johtuu osaksi siitä että sillä kyettiin saattamaan pommikoneita Saksaan asti. T-bolt oli hyvä kone, mutta hävittäjänä ei varmasti sodan parhaita. Iso raskas kivireki se oli, mutta kestävä ja pystyi kantamaan runsaasti ulkoista kuormaa.
T-boltin siipikuormitus oli suurempi kuin Mustangilla, sen huippunopeus oli alhaisempi ja se hävisi myös nousukyvyssä. Konekivääreitä siinä oli vain kaksi enemmän kuin P-51D:ssä.
"Aseistuksena kahdeksan puolen tuuman raskasta konekivääria."
Mustangissa kuusi. Vastapuolella oli heittää peliin tyypillisesti raskaampaa aseistusta. Esim. Focke-Wulf 190A-8: Neljä kertaa 20mm MG 151 ja 2 kertaa 12,7mm MG 131. Me 109G6 raskaimmillaan 1 30mm MK 108, kaksi 20mm MG 151 ja lisäksi kaksi 12,7mm MG 131. Kevyimmilläänkin 20 millinen ja kaksi karkeaa kk:ta.
Ikävä todeta mutta T-bolttisi aseistus kalpenee tuon rinnalla.
" Niillä kun natsi tai japsihävittäjää alkaa suolaamaan niin se oli menoa. Kun T-bolttiin laitettiin vielä kymmenen kappaletta 127 mm rakettia oli natsipanssarit kusessa, siinä paloi ukkojen perskarvatkin. Ja jälkaväkeä niitettiin lakoon konekivääreillä! "
Pyyhi nyt hyvä poika kuola suustasi. Oikein näkee miten sinulla sylki lentää kun vauhkoat kuvitelmissasi. Todellinen sota taisi silti olla vähän jotain muuta.
Rakettien kanssa boltti muuten muuttui entistäkin huonommaksi hävittäjäksi. Maataistelukoneena sen arvo toki olikin suuri. Luultavasti sinun käsityksesi lentämisestä tulee lähinnä tietokonepeleistä, ja niissäkin luultavasti arcade-simuista. No ehkä sinäkin joskus luet muutakin kuin korkeajännitystä.
Jotain rajaa noihin kakaroitten korkkarijuttuihinkin. Tiesittekös muuten, että Korkkarit ja muut "Battler Brittonit" oli alkujaan Liittoutuneiden sotapropagandaa ja joka sittemmin "jäi päälle" ainakin Suomessa.
Suomalaiset muuten pudotteli useita Spitfirejä ja amerikkalaisten toimittamia Airacobriakin aika vaatimattomilla vehkeillään.
Taidolla ne takapi**ut hoidellaan sanottiin ennen.
Kun kahdeksalla kk:lla vetää sakua läheltä on se sillä selvä. Erinomainen jalkaväkeä vastaan, siinä menee SS-mieheltäkin löysät housuun kun saavat T-boltit päänsä ylle. Niskaan tulee luotia, rakettia, pommia!
T-bolttia käytettiin myös pitkän matkan saattohävittäjänä. Kesti hyvin osumia, paljon paremmin kuin Mustang. Toki Mustang kauniimpi mutta T-bolt olikin kuin Mike Tyson parhaimmillaan, ruma mutta pirun tehokas! Kun T-boltit hyökkäävät junan tai kolonnan kimppuun, se on selvää jälkeä...
"Suomalaiset muuten pudotteli useita Spitfirejä ja amerikkalaisten toimittamia Airacobriakin aika vaatimattomilla vehkeillään. "
Kertoo hyvin punapilottien taitotasosta... pääosan ajasta lensivät paljon paremmalla kalustolla ja lisäksi ylivoimalla mutta silti tulokset olivat luokattoman surkeita.
"Sillä ei ole kovin paljoa merkitystä millä koneella parhaat ässät lensivät. Suurin osa saksalaisten huippuässistä lensi Me 109:llä"
Niin lensi, lähes päivittäin ja vuosien ajan. Moni (juu ei sinua nyt meinata) ei varmaan tuossa varsin sokeassa pudotuslukujen tuijottamisessa näytä tajuavan sitä että Luftwaffe lennätti hävittäjäpilottejaan eri tavalla kun vaikka RAF tai amerikkalaiset.
Ts kun saksalaispilotti lensi niin kauan sotalentoja kunnes kuoli, haavoittui pahasti, katosi tms, Liittoutuneilla lentäjiä kierrätettiin. Tietty aika rintamalentämistä jonka jälkeen usein lepoon, koulutustehtäviin tai jenkkien tapauksessa pysyvästi sotahommista pois omalle kotimantereelleen.
Liittoutuneiden piloteista moni saavutti voittonsa varsin tiuhaan tahtiin lyhyessä ajassa eli "saksalaistyyliin" lentäessään (ja hengissä pysyessään) olisivat heidänkin ilmavoittojensa määrät olleet jotain muuta kuin nuo "normit parikymmentä pudotusta" mihin suurin osa jäi.
"Me 109G6 raskaimmillaan 1 30mm MK 108, kaksi 20mm MG 151 ja lisäksi kaksi 12,7mm MG 131. Kevyimmilläänkin 20 millinen ja kaksi karkeaa kk:ta"
Tuo 108 oli käsitykseni mukaa aika haasteellinen ase käyttää, hidas noin 500 M/sek lähtönopeus antoi ammukselle varsin kaarevan lentoradan ja lyhyen kantaman. Nuo 20 mm gondolitykkien kranaattien lentoradat aika erilaiset tuohon järeämpään verraten, hankala yhdistelmä ammusten erilaisten lentoratojen suhteen.
Tuli mieleen noista tykkigondoleista että Suomen Ilmavoimathan poisti nuo 20 mm tykit suurimmasta osasta niistä Messerschmiteistä jotka niillä varustettuina saapuivat maahammme. Katsottiin että yksi 20 mm tykki ja kaksi 13 mm (sakuaseessa tuo oma kaliiperinsa, ei "klassinen 12,7")konekivääriä on riittävä aseistus, kahden siipitykin heikentäessä liikaa koneen lento-ominaisuuksia, erityisesti ketteryyttä.
"Tuli mieleen noista tykkigondoleista että Suomen Ilmavoimathan poisti nuo 20 mm tykit suurimmasta osasta niistä Messerschmiteistä jotka niillä varustettuina saapuivat maahammme. Katsottiin että yksi 20 mm tykki ja kaksi 13 mm (sakuaseessa tuo oma kaliiperinsa, ei "klassinen 12,7")konekivääriä on riittävä aseistus, kahden siipitykin heikentäessä liikaa koneen lento-ominaisuuksia, erityisesti ketteryyttä. "
Niin, kannattaa muistaa että kyseinen raskas aseistus oli suunniteltu ennen kaikkea liittoutuneiden nelimoottorisia pommikoneita vastaan. Suomalaisilla ei ollut kovin paljoa käyttöä niin raskaalle aseistukselle joka myös heikensi koneen lento-ominaisuuksia aivan kuten sanotkin. Aseistuksen esille nostaminen oli kuitenkin tarpeen jotta tämä ketjun aloittaja saisi vertailupohjaa boltin aseistukselle. Ei sikäli että se näemmä mitään vaikuttaisi. En kyllä olettanutkaan sitä.
Hyvä kuitenkin muistaa että muutama suomalaislentäjäkin silti piti tykit koneessaan.
Olen useammasta lähteestä saanut lukea, että ainakaan spitfirejä suomalaiset eivät kohdanneet ja varmasti eivät pudottaneet. Muiden muassa Ilmari Juutilaisella oli jotain havaintoja ja pudotusspekulaatioita ameriikan ja enklannin ihmeistä, mutta niitä on toppuuteltu jälkikäteen ja jo silloin, mutta tarvittiin sankareita, mikä ok minun puolestani. En muista lähteitä tähän hätään.
Tuossa on monta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Lentolaivue_24:n_ilmavoitoista_ja_sotatoimitappioista
http://www.youtube.com/watch?v=tBasnrtnqIw&feature=related
"Olen useammasta lähteestä saanut lukea, että ainakaan spitfirejä suomalaiset eivät kohdanneet ja varmasti eivät pudottaneet."
"En muista lähteitä tähän hätään."
Koitas nyt vaan etsiä ne lähteet niin ihmetellään niitä sitten oikein joukolla.
"Muiden muassa Ilmari Juutilaisella oli jotain havaintoja ja pudotusspekulaatioita ameriikan ja enklannin ihmeistä"
Riittääkö todisteeksi kasa alasammuttujen Spittien kappaleita? Entä sotasaalis Warhawk?
"mutta niitä on toppuuteltu jälkikäteen ja jo silloin"
Kuka toppuutteli jo silloin?
"mutta tarvittiin sankareita, mikä ok minun puolestani"
Lentäjät kyllä ihan omalla esimerkillisellä toiminnallaan tekivät itsestään "sankareita"
Tuolta "sankareita" onkimaan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_hävittäjälentäjät
Kaikkea muuta kuin vähätellä haluan viime sodan taistetlulentäjien sankaruutta, päinvastoin. He olivat suurimpia kaikista.
Satuin vain huomaamaan tämän kiinnostavan keskustelun, mutta oma suurempi kiinnostukseni asiaan ajoittui ennemminkin 70-luvulle. Ymmärtänet, että lähteeni eivät ole netissä, eivätkä valitettavasti enää hyllyssänikään. Joihinkin juttuihin olen tosin törmännyt myöhemminkin ja myös netissä. Tähän on nyt tyydyttävä uskon, että asiassa edetessäsi löydät mainintoja esim. kilpailusta, jota ilmeni lentäjien kesken. Lentokoneiden tunnistaminen kaukoetäisyydeltä on aika vaikeaa ja se kuten muistan, korreloi mm, silloin julkaistujen tunnistekuvien kanssa - lentäjäkin kaikesta jumalisuudestaan huolimatta oli myös ihminen.
Olen melko varma, että melko varmasta lähteestä olen saanut tietää, että Spitfirejä ei meidän rintamilla ollut. Itse asiassa muistelisin jonkun nähneen jopa Lockheed Lightningin.
Anteeksi ja näkemiin. Sinulla on oikeasti kiinnostava harrastus.
S24 nielaisi jo yhden vastauksen, kuinka käy nyt?
Kiitos analyyttisestä vastauksestasi:)
Satuin ihan lukkarin rakkaudesta avaamaan tämän keskustelun, vaikka en ole ilmasodan historiaan puuttunut tarkemmin sitten 70-luvun alussa, jolloin imin kaiken minkä ilmailusta löysin - pikkupojan innolla. Ymmärtänet, että kaikki lähteeni eivät ole netissä, eivätkä nykyään hyllyssänikään. Myöhemminkin olen asiaa sieltä täältä sivunnut ja lukenut muutamia kirjoja vuosien kuluessa ja netissäkin johonkin törmännyt, mutta todellakaan en voi muistaa lähteitä. Eipä ole intohimoakaan asiaan siinä määrin, että niitä alkaisin etsiä sinulle jolla taisteluhenkeä ja himoa löytyy. Sinä törmäät varmasti viittauksiin kunhan jatkat.
Tällaiseen tulokseen kuitenkin tulin joskus: Spitfirea ei rintamalla todistetusti kohdattu, eikä pudotettu ja tämä tieto perustuu venäjältä saatuun tietoon. Siis näin muistan.
Olet varmasti tietoinen siitä, että lentäjien kesken vallitsi kilpailu pudotuksista, mikä on hyvin inhimillistä. Vihollisen koneiden tunnistaminen etäisyydestä on vaikeaa. Olen joskus nähnyt piirroskuvia, joihin tunnistukset piti perustaa ja on viitteitä siitä, että raflaavat tunnistukset korreloivat ajallisesti kuvien julkaisun kanssa. Muistaisin, että jopa Locheed Lightningia (tai jotain muuta kaksipyrstöistä väitettiin nähdyn).
Kyllä näitä inhimillisiä puolia tulee vastaan melko tavallisessa dokumentti-kirjallisuudessa, pitäisihän Joppe-sedän tietää.
Mitä lentäjien sankaruuteen tulee, on minulla siitä korkea käsitys. En todellakaan osaa kuvitella urheampia miehiä kuin toisen maailmansodan lentäjät.
Anteeksi ja näkemiin, sinä ässien ässä. Harrastuksesi on hyvä.
S24 on nielaissut jo kaksi vastausta, kuinka käy nyt?
Kiitos analyyttisestä vastauksestasi:)
Satuin ihan lukkarin rakkaudesta avaamaan tämän keskustelun, vaikka en ole ilmasodan historiaan puuttunut tarkemmin sitten 70-luvun alussa, jolloin imin kaiken minkä ilmailusta löysin - pikkupojan innolla. Ymmärtänet, että kaikki lähteeni eivät ole netissä, eivätkä nykyään hyllyssänikään. Myöhemminkin olen asiaa sieltä täältä sivunnut ja lukenut muutamia kirjoja vuosien kuluessa ja netissäkin johonkin törmännyt, mutta todellakaan en voi muistaa lähteitä. Eipä ole intohimoakaan asiaan siinä määrin, että niitä alkaisin etsiä sinulle jolla taisteluhenkeä ja himoa löytyy. Sinä törmäät varmasti viittauksiin kunhan jatkat.
Tällaiseen tulokseen kuitenkin tulin joskus: Spitfirea ei rintamalla todistetusti kohdattu, eikä pudotettu ja tämä tieto perustuu venäjältä saatuun tietoon. Siis näin muistan.
Olet varmasti tietoinen siitä, että lentäjien kesken vallitsi kilpailu pudotuksista, mikä on hyvin inhimillistä. Vihollisen koneiden tunnistaminen etäisyydestä on vaikeaa. Olen joskus nähnyt piirroskuvia, joihin tunnistukset piti perustaa ja on viitteitä siitä, että raflaavat tunnistukset korreloivat ajallisesti kuvien julkaisun kanssa. Muistaisin, että jopa Locheed Lightningia (tai jotain muuta kaksipyrstöistä väitettiin nähdyn).
Kyllä näitä inhimillisiä puolia tulee vastaan melko tavallisessa dokumentti-kirjallisuudessa, pitäisihän Joppe-sedän tietää.
Mitä lentäjien sankaruuteen tulee, on minulla siitä korkea käsitys. En todellakaan osaa kuvitella urheampia miehiä kuin toisen maailmansodan lentäjät.
Anteeksi ja näkemiin, sinä ässien ässä. Harrastuksesi on hyvä.
S24 on nielaissut jo kolme vastausta, kuinka käy nyt?
Kiitos analyyttisestä vastauksestasi:)
Satuin ihan lukkarin rakkaudesta avaamaan tämän keskustelun, vaikka en ole ilmasodan historiaan puuttunut tarkemmin sitten 70-luvun alussa, jolloin imin kaiken minkä ilmailusta löysin - pikkupojan innolla. Ymmärtänet, että kaikki lähteeni eivät ole netissä, eivätkä nykyään hyllyssänikään. Myöhemminkin olen asiaa sieltä täältä sivunnut ja lukenut muutamia kirjoja vuosien kuluessa ja netissäkin johonkin törmännyt, mutta todellakaan en voi muistaa lähteitä. Eipä ole intohimoakaan asiaan siinä määrin, että niitä alkaisin etsiä sinulle jolla taisteluhenkeä ja himoa löytyy. Sinä törmäät varmasti viittauksiin kunhan jatkat.
Tällaiseen tulokseen kuitenkin tulin joskus: Spitfirea ei rintamalla todistetusti kohdattu, eikä pudotettu ja tämä tieto perustuu venäjältä saatuun tietoon. Siis näin muistan.
Olet varmasti tietoinen siitä, että lentäjien kesken vallitsi kilpailu pudotuksista, mikä on hyvin inhimillistä. Vihollisen koneiden tunnistaminen etäisyydestä on vaikeaa. Olen joskus nähnyt piirroskuvia, joihin tunnistukset piti perustaa ja on viitteitä siitä, että raflaavat tunnistukset korreloivat ajallisesti kuvien julkaisun kanssa. Muistaisin, että jopa Locheed Lightningia (tai jotain muuta kaksipyrstöistä väitettiin nähdyn).
Kyllä näitä inhimillisiä puolia tulee vastaan melko tavallisessa dokumentti-kirjallisuudessa, pitäisihän Joppe-sedän tietää.
Mitä lentäjien sankaruuteen tulee, on minulla siitä korkea käsitys. En todellakaan osaa kuvitella urheampia miehiä kuin toisen maailmansodan lentäjät.
Anteeksi ja näkemiin, sinä ässien ässä. Harrastuksesi on hyvä.
viestisi hylkii vastauksia, mutta syytetään s24jää. Erittäin v-mäistä.
Että pudotukset piti vahvistaa yksikön komentajalle ja pudotuksia on monta, jopa 2 kpl yhdellä lennolla. Väität, että lentäjät näkivät näkyjä lennellessään. Airacobra on ollut niin yleinen, että sitä on museoitukin. Spifireä on ollut jo 1942 puolivälistä alkaen Suomenlahdella.
http://www.sci.fi/~fta/Spitfire.jpg
"Tällaiseen tulokseen kuitenkin tulin joskus: Spitfirea ei rintamalla todistetusti kohdattu, eikä pudotettu ja tämä tieto perustuu venäjältä saatuun tietoon. Siis näin muistan."
"Muistaisin, että jopa Locheed Lightningia (tai jotain muuta kaksipyrstöistä väitettiin nähdyn)."
- No joo,Venäjältä hankitut "tiedot" varsinkin 70-luvulta on otettava vähän varauksella vastaan.
Tuolta löytyy juttua Spitfire- ja Lightning-hävittäjistä ihan lentäjän itsensä kertomana:
http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-HemmoLeino.html#migyak
Löytyy kohdasta:
"Tykkimersu ja kohtaaminen Lightningien kanssa"
Tällaisia määriä koneita USA ja Iso-Britannia toimitti Neuvostoliittoon joten ei ole mikään mahdottomuus että sieltä "ameriikan ja enklannin ihmekoneet" olisi tulleet vastaan Karjalan taivailla:
HÄVITTÄJÄT:
Bell Р-39 Airacobra 4952
Hawker Hurricane 2952
Bell Р-63 Kingcobra 2421
Curtiss Р-40 Warhawk 2134
Supermarine Spitfire 1338
Republic Р-47 Thunderbolt 195
North American Р-51 Mustang 10
POMMITTAJAT:
Douglas А-20 Boston 2771
North American В-25 Mitchell 861
Handly-Page 20
MUUT:
Consolidated PBN-1 138
Consolidated PBY-6A 48
Vout OS2U Kingfisher 20
Curtiss O-52 Owl 19
Douglas С-47 Dakota 707
North American АТ-6 Teksan 82
Niistä Lightning-hävittäjistä on ollut sellaista juttua että USA lähetti N-Liittoon niitä "epävirallisesti".Syytä saatika määriä ei yleisesti tiedetä.Havaintoja niistä kuitenkin tehtiin.
"Mustangia pidetään muka parhaana jenkkien hävittäjänä mutta totuus on toinen, parhaat ässät lensivät T-boltilla"
Amerikkalaisten kolmesta parhaasta ässästä yksikään ei saavuttanut voittoja Thunderboltilla. Bong ja McGuire lensivät P-38 Lighningillä ja USN :n McCampell Grumman Hellcatilla. Eipä silti että ässien pudotusluvut suoraan kertoisivat mikä kone "oli paras". Yhtäkaikki, huuhaata tuo väitteesi ainakin Top Trion suhteen.
"Voin nähdä sieluni silmin kuinka natsien kolonna saa kimppuunsa tusinan T-boltteja, siinä herrakansaa vietiin kuin litran mittaa..."
Matalahyökkäykset saksalaisjoukkoja vastaan eivät olleet mitään helppoa "tynnyriin tappamista" Liittoutuneiden piloteille, Wehrmachtin kevyt joukkojen mukana kulkeva ilmatorjunta oli tehokas aselaji sodan loppuun asti. 20 mm ja 37 mm ilmatorjuntatykit pistivät ns ketoon suuren määrän Thunderboltteja ja niiden ohjaajia.
Ihan ok tuo konekivääriaseistus Thunderboltissa kyllä oli, mikään kovin raskas tai erityisen iskuvoimainen tuo ei kyllä moneen "kilpailijaan" verrattuna ole.
http://www.ww2aircraft.net/forum/aircraft-picture-requests/goodyear-f2g-1d-super-corsair-120.html
http://richard-seaman.com/Aircraft/AirShows/Gillespie2005/Highlights/index.html
http://www.world-war-2-planes.com/hawker_tempest.html
Luin Chuck Yeagerin elämänkerrasta, että sodan loppuvaiheessa Yhdysvaltain ilmavoimille annettiin lyhyt ja yksiselitteinen käsky ampua kaikkea, mikä liikkuu Saksan maaperällä.
Chuck ei ollut käskystä kovin mielissään, hän kun tarkkanäköisenä hävittäjälentäjänä havaitsi Saksan maaperällä myös liikkuvia naisia ja lapsia.
Tämän ketjun aloittajan kaltaiset kiihkoilijat varmaan innostuivat uudesta maamaalien paljoudesta.
Luin Chuck Yeagerin elämänkerrasta, että sodan loppuvaiheessa Yhdysvaltain ilmavoimille annettiin lyhyt ja yksiselitteinen käsky ampua kaikkea, mikä liikkuu Saksan maaperällä.
Chuck ei ollut käskystä kovin mielissään, hän kun tarkkanäköisenä hävittäjälentäjänä havaitsi Saksan maaperällä myös liikkuvia naisia ja lapsia.
Tämän ketjun aloittajan kaltaiset kiihkoilijat varmaan riemastuivat uudesta maamaalien paljoudesta.