Mulla on 70E rinnat eli ríntakehään nähden aikas kookkaat. Nyt olen 26vee, kärsinyt olkapääkivuista sellasen 5 vuotta. Menin omalääkärille jolle tiukasti perustelin tarpeeni rintoje pienennykseen ja vaikka mitta oli liian pieni niin sain lähetteen kirurgille kunnalliselle puolelle. Siellä kirurgi tutki ja sanoi että kyllä hän leikkaa, mutta sanoi että kovin on kauniit rinnat muutoin ja kannattaa jumpat jne. kokeilla ennenkuin leikataan. Tähän mäkin sitten päädyin. Ja sillä tiellä olen vielä.
Nyt on mielessä taas leikkaus kun vaivat vaan jatkuu. Mua ahdistaa selällä nukkuminen, liikuntaa haittaa kanssa. Olkapäävaiva johtuu ryhdin painumisesta ja ryhdin ylläpitäminen vaikeeta vaikka kovasti jumppaan. Tämä jatkuva kipu on kamalaa!! Onko kokemuksia, onko ollut olkapäävaivaa ja lähtikö rintojen pienennyksellä?
Nyt on mielessä taas leikkaus kun vaivat vaan jatkuu. Mua ahdistaa selällä nukkuminen, liikuntaa haittaa kanssa. Olkapäävaiva johtuu ryhdin painumisesta ja ryhdin ylläpitäminen vaikeeta vaikka kovasti jumppaan. Tämä jatkuva kipu on kamalaa!! Onko kokemuksia, onko ollut olkapäävaivaa ja lähtikö rintojen pienennyksellä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kävin melko tarkalleen vuosi sitten rintojen pienennysleikkauksessa noista samoista syistä mitä itse listasit. Olen ollut todella tyytyväinen, niska- ja selkäkivut ovat vähentyneet. Nyt löydän kaupasta myös sopivia urheilurintaliivejä, joten voin käydä jopa kivutta lenkillä. Jee! :)
Itselläni on toinen olkapää hieman alempana kuin toinen ja uskoimme fysioterapautin kanssa tämän voivan johtua suurista rinnoista. Olkapää on edelleen alempana, mutta siihen ei satu enää kuten ennen.
Itse olin leikkauksen aikaan 22-vuotias, eli ikä sinulla ei ainakaan ole este. Myös kuppikokosi on suuri ympärykseen nähden, täytät varmasti leikkauksen vaatimukset.
Jos asia on jo noin monta vuotta vaivannut, niin kannattaa todella harkita leikkaukseen menemistä, minun mielestäni. Imetyshän ei välttämättä enää onnistu pienennyksen jälkeen ja muitakin riskejä toki on, niitä ei kannata unohtaa.
Olen 22v. ja juuri elokuussa leikkautin 70E-kokoiset rinnat. Liikunta ei auttanut olka/hartia/niskakipuun - aika staattistahan esim. hartiakipu on, kun missään vaiheessa taakka edessä (=rinnat) ei "kevenny". Kolmisen kuukautta leikkauksesta nyt ja hartiat ja niska on huomattavasti paremmassa kunnossa. Suosittelen ehdottomasti hakeutumaan leikkaukseen.
No kerro miten se meni se leikkaus, milloin olit entiselläsi? Oliko sulla siis olkapäävaivaa? Nuo leikkauksen riskithän ne minulla on pitkittäneet tätä mietintäpuolta. Leikkaukseen siis näytettiin jo vihreää valoa ja itse asiassa jos olisin mennyt niin mut olisi leikattu noin 5kk sitten.
Mulla on kans tää vaivaolkapää edempänä kuin toinen ja selässä on tietty heikkoutta vaan ne lihakset ei oikein pääse kehittyyn kun rinnat venyttää selkää koko ajan-siltä tuntuu ainakin!
Mullakin on 2 urheilutoppia päällekkäin, hirveä betonirintamus että pääsee jumppaan. Niska- ja lavanseudunkipuja kanssa. Tosiaan rinnat on vielä tosi nätit että ei roiku vielä, että ei ole esteettisistä syistä ei kyse. Nyt on aika olkapään takia fysiatrille joulukuun alussa, katson sitten mitä hän tuumaa koko ruljanssista.
Olisi kiva kuitenkin kuulla sun koko stoori!:)
Noin perinnöllisistä tekijöistä mä sanoisin, että alkuperäinen ongelma olkien kanssa on ollut niiden ahtaus, jota rintojen koko on pahentanut murrosiästä lähtien. Suvusta löytyy myös paljon selkävaivaisia (itselläkin kohtuu heikko selkä). Niskat, hartiat ja olat ovat olleet vuosikaupalla jumissa, vasta hierojalla käytyäni huomasin miten pahasti (hieroja huomasi jumia olevan erityisesti olkavarsissa ja juuri lapaluiden välissä). Ennen leikkausta mullakin oli juuri ne kahdet urheilurintsikat päällekkäin. Salilla käyminen ei mulla juuri auttanut, ei myöskään venyttely (eikä tuo hierontakaan kuin vain väliaikaisesti), koko yläselän seutu nyt vaan yksinkertaisesti oli täysin jumissa.
Esteettistä syytä mulla ei leikkaukseen juuri ollut, rintani olivat alkuperäisinäkin symmetriset ja nätit. Vaan kun on koko ikänsä kuullut toinen toistaan rasvaisempia kommentteja vaikka minkälaisilta irstailta ukoilta, niin kyllähän se jossain vaiheessa alkaa jo tympiä. Päällimmäisenä syynä leikkaukseen hakeutumiseen oli kuitenkin nimenomaan hartia/niska/olkakivut.
Leikkaus tehtiin siis elokuun lopulla tänä vuonna. Toipumiseen on mennyt vähän vajaa kolme kuukautta. Nyt vasta suunnittelen salin aloittamista jälleen. Kurkottelu ja käsivarsien suoristaminen pään päälle saattaa vielä tässä vaiheessa aiheuttaa lievää kipua/paineentuntua rinnassa, eli onhan leikkaus aina leikkaus, ja toipuminen ei tapahdu hetkessä. Välittömästi leikkauksen jälkeen tuntui kuin taakka olisi nostettu rinnalta. Niska/hartiaseutu on nyt pikku hiljaa alkanut avautua. Vaatteet istuu paremmin, rintsikoita löytää "normaaleista" kaupoista. Koko olemus on sporttisempi, kun rinnat eivät enää kerää koko huomiota. Näytän paljon sopusuhtaisemmalta. Leikkaus sujui hyvin, toipuminen oli kohtuullisen nopeaa (niin että suurin piirtein taas oli toimintakunnossa arkielämässä, liikunta on ollut vähän rajoittuneempaa).
Leikkauksissa on riskinsä, mutta minusta tässä positiiviset puolet kyllä peittoavat mahdolliset riskit. Itse arvelen, että niskat/hartiat olisivat viimeistään mahdollisena raskaus/imetysaikana heittäneet totaalijumin ja ryhti painunut auttamatta kasaan.
kaatuuko oma leikkakseni noin pitkään toipumiseen.Itselläni ei niin valtavan kokoiset rinnat,mutta erittäin roikkuvat ja painavat,kärsin samoista vaivoista hartioilla ja selässä.Työni vaaan on raskasta ja nostella täytyy,mietin vaan ,ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia toipua 3kk,harmi!
Leikkausta ennen kävin sairaalassa antamassa verinäytteen, rinnat tutkittiin ultraäänellä ja otettiin mammografiakuvat. Mammografiasta en tykännyt yhtään, siinä kun rinta puristetaan kahden levyn väliin kuvaa otettaessa. Se sattui.
Leikkaus tehtiin päiväkirurgiassa, kuten nämä rintaleikkaukset yleensä. Eli menin aamulla seitsemän aikaan sairaalaan, otettiin taas verinäyte ja todettiin etten ole kipeä. Jos on flussaa tai jotain, niin leikkausta ei olisi voitu tehdä.
Puin leikkausvaatteet, ne todella kauniit. :D Menin petiosastolle odottamaan kirurgia, jonka kanssa sitten keskustelimme mitä hän aikoo tehdä, mihin tulee haavat ja minkä kokoiset rinnat haluaisin. Sitten hän piirteli mustalla tussilla viivoja ympäri etumusta ja lähti.
Hetken kuluttua lähdimme hoitajien kanssa kävelemään leikkaussaliin. Siellä aseteltiin oikeaan asentoon leikkaustuolille ja nukutetiin.
Kun heräsin, rinnat oli topattu liinoilla ja teipeillä. Silloin näytti siltä, että niitä olisi suurennettu. :D
Sitten alkoi nukutusaineen vierotusoireet, eli todella paha olo. Oksetti ja pyörrytti, sillä aamupalaa ei saanut syödä leikkausaamuna. Hoitaja laittoi tipan ja sain nukkua vielä pari tuntia. Sitten kun pysyin oksentamatta tolpillani, sain soittaa "tukihenkilön" hakemaan minut kotiin. Eli kun leikkaus aloitetiin aamulla joskus yhdeksän aikaan, niin kotona olin varmaan joskus neljältä iltäpäivällä.
Seuraavat päivät söin vahvoja särkylääkkeitä, jotka jumittivat mahan. Oksetus lakkasi kyllä seuraavana päivänä leikkauksesta. Siteitä piti vaihdella ja haavojen huuhtominen monta kertaa päivässä oli tärkeää. Urheiluliivejä täytyi käyttää yöt/päivät. Yöllä ei saanut kierähtää missään tapauksessa vatsalleen. Vähintään ensimmäisenä yönä jonkun täytyy olla auttamassa ja tarkkailemassa. Haavani tulehtuivat parin viikon päästä leikkauksesta ja sain antibiottikuurin, se hoitui sillä.
Kuukauden sairasloma kyllä riittää siihen, että pystyy taas toimimaan suht normaalisti, mutta hyppimistä ja pomppimista pitää välttää pitkän aikaa leikkauksen jälkeen. Aina täytyy pitää rintaliivejä, eikä niissä saa olla kaaritukia.
Nyt rinnat ovat mielestäni hyvät. Leikkausarvet tasoittuvat ajan kanssa. Haavoista jääneet nahkavekit lähtee pois vähitellen. Leikkauksesta on nyt siis vuosi, eikä näistä välttämättä edes huomaa, että ne on leikattu.
Leikkauksen jälkeen kotiin tulee leikkauskertomus, eli selostus siitä mitä siellä leikkauksessa tarkalleen tehtiin. Minulla luki siellä, että toinen rinta oli kertaalleen ehditty ommella jo kiinni, kunnes he huomasivat sen olevan vielä liian iso. Avasivat haavan uudestaan ja nyt molemmat rinnat ovat täsmälleen yhtä suuret.
Imetyksen onnistumisesta en vielä tiedä. Sen näkee sitten kun saa lapsia. Mutta täytyy muistaa, että jos on luonnostaan isot rinnat, niin melko usein imetys ei onnistu, vaikka niitä ei leikattaisikaan. Kannattaa kysyä äidiltäsi miten hänen imettäminen on onnistunut, kun sinä olit vauva. Geenit kun tuppaa periytymään. Itse en murehdi imetyksen onnistumista, sillä oli kovin pieni mahdollisuus, että se olisi onnistunut ilman leikkaustakaan.
Muut riskit on tietenkin nämä tulehtumiset ja se ettei haavat lähde umpeutumaan. Joillain on myös sen tyyppinen iho, että arpikudos lähtee kasvamaan reippaasti yli äyräiden, mutta sitäkin voidaan hoitaa. Nukutushan on aina jonkin asteinen riski, mutta itse olet nuori ja kevyt, eli ei ongelmaa. Riskit on pitkälti henkilökohtaisia ja vähän tuurista kiinni.
Olkapäävaivasta vielä.
Jostain syystä minulla on toinen lapaluu painunut hieman vinoon, niin että toinen olkapääni näyttää olevan muutaman sentin alempana kuin toinen. Ennen leikkausta tässä olkapäässä tuntui pistävää kipua aina silloin tällöin. Se oli todella tuskaisaa, aivan kun puukolla olisi isketty luiten väliin.
Fysioterapeutti käski aikoinaan jumpata kättä ja sanoi, että sen lihaksia vahvistamalla lapaluu varmaan nousee oikealle paikalleen. Näin ei käynyt.
En tiedä johtuuko nyt tästä rintojenpienennyslekkauksesta, mutta en ole vuoteen tuntenut enää kipua olkapäässäni. Normaali hartiakipukin on vähentynyt todella paljon.
...."Leikkauksen jälkeen kotiin tulee leikkauskertomus, eli selostus siitä mitä siellä leikkauksessa tarkalleen tehtiin. Minulla luki siellä, että toinen rinta oli kertaalleen ehditty ommella jo kiinni, kunnes he huomasivat sen olevan vielä liian iso. Avasivat haavan uudestaan ja nyt molemmat rinnat ovat täsmälleen yhtä suuret....."
Vaude, ihanaa kuulla, lukea ,että näinkin tunnollisia lääkäreitä vielä löytyy. Kyllä useimmat olisivat jättäneet laiskuuttaan rinnat epäpariseksi.
Ota se nyt sitten miten haluat...
Ilkeyttänihän minä tänne kirjottelen, jep!
Nyt en ymmärtänyt pointtiasi. Siis ihan vilpittömästi totesin, että on hienoa, kun lääkäri purki ompelukset ja tarkasti vielä käden jälkensä. En siis mitenkään pahalla.
Olen vaan nähnyt niin paljon "vähän sinnepäin " leikattuja potilaita. (ja huolimattomia lääkäreitä ) Ole ylpeä kirurgistasi !
Sori, ymmärsin kommenttisi vinoiluksi. :D
... imetys rintavillakin vallan loistavasti. Ite oon imettäny neljä mukulaa ja vallan hyvin on maitoo riittäny. Imetysasennot vaan täytyy sovitella omien "ulottuvuuksien" mukaan.
Hienoa että sinulla onnistuu! :D
Itse en ole vauvelina saanut pisaraakaan.
Eihän se mikään sääntö olekaan, ettei iso rintaiset pystyisi imettämään. Todennäköisyys on kuitenkin pienempi, näin ovat lääkärit sanoneet.
Tutulta kuulostaa... onneksi se on ohi. Omasta operoinnista tosin aikaa jo 15 vuotta, mutta kertaakaan en ole katunut ja kivut jäi sairaalaan. Arvetkin ovat vaalentuneet vuosien myötä. Suosittelen kyllä pienennystä niile jotka todella kärsivät rintojen painosta.
Kelaltakin tuli silloin muutama tuhat markkaa korvausta kun leikkaus tehtiin terveydellisistä syistä.