Edessä on lähimmäisen maanpäällisen tuskan lopettaminen...
lääkärit todenneet pysyvän vihannestilan, ei minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Nyt sitten edessä hoitojen lopettaminen, ja ruokintaletkun pois ottaminen.
Hänellä ei ole enää aivotoimintaa, paitsi refleksejä.
Kun keinotekoinen elämän ylläpitäminen tässä lopetetaan, mitä tapahtuu, onko joku kokenut tämän?
Eli alkaa kuolevan hoito, enää ei syötetä nenämahaletkulla eikä anneta nesteytystä. Ei myöskään antibiootteja suoneen tai mitään muutakaan.
Vain hyvää perushoitoja, ja varmuuden vuoksi kipulääkitys...
Ilmeisesti siis tässä kuollaan nälkään ja janoon?
Ja se voi kestää jopa viikkoja?
Riutuuko ihminen tässä aivan luurangoksi?
Miten sen ajan pystyy kestämään, kun läheinen tekee kuolemaa?
Onko se yleensä järkyttävän näköistä?
Jos kellään tätä kokemusta lähipiirissä, rukoilen että kirjoitatte tänne kokemuksianne... en tarvitse hyysäämistä, vaan haluan, vaikka sattuu, tietää totuuden.....
lääkärit todenneet pysyvän vihannestilan, ei minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Nyt sitten edessä hoitojen lopettaminen, ja ruokintaletkun pois ottaminen.
Hänellä ei ole enää aivotoimintaa, paitsi refleksejä.
Kun keinotekoinen elämän ylläpitäminen tässä lopetetaan, mitä tapahtuu, onko joku kokenut tämän?
Eli alkaa kuolevan hoito, enää ei syötetä nenämahaletkulla eikä anneta nesteytystä. Ei myöskään antibiootteja suoneen tai mitään muutakaan.
Vain hyvää perushoitoja, ja varmuuden vuoksi kipulääkitys...
Ilmeisesti siis tässä kuollaan nälkään ja janoon?
Ja se voi kestää jopa viikkoja?
Riutuuko ihminen tässä aivan luurangoksi?
Miten sen ajan pystyy kestämään, kun läheinen tekee kuolemaa?
Onko se yleensä järkyttävän näköistä?
Jos kellään tätä kokemusta lähipiirissä, rukoilen että kirjoitatte tänne kokemuksianne... en tarvitse hyysäämistä, vaan haluan, vaikka sattuu, tietää totuuden.....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei
Aiheesta oli tällä palstalla keskustelua hiljakkoin ketjussa 'Äiti kuolemassa', ks.
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000156&posting=22000000038836435
Voimia sinulle
Omalle läheiseni kävi juuri näin. Lopuksi annettiin ainoastaan kipulääkettä ja happea. Ja kipulääkkeen määrää lisättiin loppuvaiheessa melko runsaasti. Jolloin hengitys alkoi lamaantumaan/hidastumaan ja aivojen hapensaanti vähentyi ja sen seurauksena sydän pysähtyi. Ja näin hän *nukkui* rauhallisesti tajuttomana ikiuneen.
Pahoitteluni lähimmäisesi puolesta. Koita luottaa siihen, että tehty ratkaisu on oikea läheisesi kohdalla.
Ravitsemuksen lopettaminen tuntuu varmaan vaikealta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö suunkautta voi tarjota suunkostuketta tai makuja, jos potilas pystyy syömään. Elintoimintojen hiipuessa on turhaa jatkaa letkuravitsemusta, koska lopulta suoli lamaantuu; ulostetta ei enää tule, eivätkä munuaiset enää jaksa tehdä tehtäväänsä.
Itse kuolevia hoitaneena tuntui enemmän siltä, ettei suuhun enää haluta mitään, tuntuuko se pahalta vai miksi ei; siihen en osaa vastata. suuta pitää kuitenkin kostuttaa esim. keinosyljellä, tai siihen tarkoitukseen valmisteuilla geeleillä ym. Kuivunut suu on kipeä.
Kipulääkettä jotkut tarvitsevat, toiset eivät juurikaan. Tähänkin vaikuttavat varmasti monet syyt esim. potilaan perussairaus.
Hyvä perushoito tarkoittaa kipujen lääkitsemistä, puhtaudesta huolehtimista, asentohoitoja herkästi syntyvien ihonpainaumien ehkäisemiseksi. Hoidollisiakin toimenpiteitä voidaan tehdä, jos potilas niistä hyötyy; hapoenanto, imeminen jne.
Sitä miten kauan kuoleman tapahtuminen kestää, ei tiedä kukaan. Perussairaus määrittelee tuota aikaa varmasti todella paljon. Toki joku laihtuukin, mutta usein elimistö itsestään vaan ei jaksa ja kuolema saattaa saapua hyvinkin nopeasti.
Ei kuolemaa tarvitse pelätä. Jos olet läsnä, voit pitää läheistäsi kädestä kiinni tai muuten koskettaa, mikä tapa kenellekin sopii. Puhu niin kuin ennenkin, kerro että tulit, voit kertoa asioista, jotka tiedät olevan läheisellesi tärkeitä. Sanoja ei aina tarvita, läsnäolokin on paljon.
PYYDÄ, että sinun kanssasi puhutaan näistä asioista läheistäsi hoitavassa paikassa. Laita vaikka paperille asiat, joita mietit. Se helpottaa omaa oloasi!
En osaa sanoa sinulle mikä olisi järkyttävän näköistä, ehkä omaisia koskettaa monesti se, että havahtuu tietyissä tilanteissa siihen, että ulkopuoto on muuttunut. Mutta kyllä kasvoista ne tutun ihmisen piirteet vielä tunnistaa.
Voimia!
Kiitän paljon vastauksistanne.
Olet ilmeisesti sairaanhoitaja?
Kysymys on siis täysin vihannestilassa olevasta ihmisestä. Neurologit ovat asian vahvistaneet.
Mitään toivoa minkäänlaisesta paremmasta ei ole.
Persoona ei siis enää ole läsnä, on kyse "elävästä ruumiista", tai miksi tällaista voisi sanoa... kammottavaa.
Luovutaanko trakesta yleensä, eli siis kaula-avanne letkusta, joka auttaa hengittämään ja etenkin poistetaan limaa? Siis saattohoidossa?
Nielemisrefleksiä kun ei ole.
Vai luovutaanko yleensä tästäkin?
Voinko vaatia, että hän saa taukoamatta kipupumpusta vaikka morfiinia?
ihan ensimmäisenä :( . Elämä ei ole aina oikeuden mukaista. On raskasta seurata lähimmäisen sairastamista ja myöskin saattohoito-vaihetta... sehän tarkoittaa luopumista rakkasta...irti päästämistä. Mutta varmaan on parempi näin teidän omaisellenne :( .
Kyselit trakeostomia-kanyylistä. Sitä ei tietenkään pois oteta, muutoinhan omaisenne kokisi ns. tukehtumiskuoleman. Kuolemasta pyritään tekemään mahdollisimman rauhallinen ja inhimillinen kuolevalle sekä läheisille. Olisi tärkeää jättää ns. hyvät muistot läheisillekkin omaisen viimeisistä elon hetkistä. Sama koskee morfiini-pumppua, sinulla on oikeus vaatia pumpun olevan ihan loppuun saakka...enkä kyllä uskokkaan, että sitä edes henkilökunnan toimesta pois otetaankaan...vasta sitten kun on potilas kuolleeksi todettu.
Voimia teille!!!
Kipulääkityksestä huolehditaan ihan varmasti, siitä kannattaa puhua hoitavan lääkärin kanssa ettei mahd. kivun kokemisen mahdollisuus jää vaivaavaam mieltäsi. Kipupumpun lisäksi on olemassa mm. hyvin tehoavia kipulaastareita ym, mitä kivun hoidossa käytetään.
Trakeasta ei luovuta minunkaan tietämykseni mukaan.
Voimia sinulle!