Meille kävi niin, että kaikki oli hyvin kunnes eräänä päivänä kaikki muuttui.
Lapsemme menehtyi, emmekä tiedä siihen syytä. Raskas taakka on tämä on kannettavaksi, eikä sitä voi kukaan ymmärtää. Ihmiset eivät tiedä, mitä lapsensa menettäneet vanhemmat käyvät läpi.
On pelottavaa kuulla läheisiltä kuinka hyvin muka jaksamme. Emmehän me sisintämme voi toisille paljastaa. Kyllä me ollaan ihan rikki ja toivottomia tämän asian suhteen. Toivoa elämässä on, niin kauan kuin on elämää. Lapsen menetys vei myös osan minua hautaan ja voimat jaksaa elää täysillä. Rikkinäistä ihmistä ei korjata sanoilla tai teoilla. Eikä rikkinäistä ihmistä tulisi niin pelätä kuin meidän ystävät ovat tehneet.
Lapsemme menehtyi, emmekä tiedä siihen syytä. Raskas taakka on tämä on kannettavaksi, eikä sitä voi kukaan ymmärtää. Ihmiset eivät tiedä, mitä lapsensa menettäneet vanhemmat käyvät läpi.
On pelottavaa kuulla läheisiltä kuinka hyvin muka jaksamme. Emmehän me sisintämme voi toisille paljastaa. Kyllä me ollaan ihan rikki ja toivottomia tämän asian suhteen. Toivoa elämässä on, niin kauan kuin on elämää. Lapsen menetys vei myös osan minua hautaan ja voimat jaksaa elää täysillä. Rikkinäistä ihmistä ei korjata sanoilla tai teoilla. Eikä rikkinäistä ihmistä tulisi niin pelätä kuin meidän ystävät ovat tehneet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä kulttuurissa tosiaan joutuu salaamaan surunsa, sillä se tuntuu pelottavan ihmisiä ja nekin, jotka sitä sietävät, sietävät hyvin lyhyen aikaa. Vaikeissa elämäntilanteissa saattaakin ystäväpiiri vaihtua kokonaan tai osittain.
On kammottavaa joutua piilottelemaan kipeitä tunteitaan jatkuvasti. Ja lapsen menetys lienee yksi niistä vaikeimmista ja vielä kun ei oikein ymmärrä syytä siihen... Vertaistuki lienee ainoa pelastus. Käpy ry:n sivuilta löytyy linkkejä. www.kapy.fi
Lämpimin ajatuksi, eräs lähimmäinen
Jaan syvimmän surunne.Menetin tyttäreni vuonna 1992,Hän on aina enkelini.Erittäin paljon voimia.On olemassa yhdistys,joka tukee kätkytkuolemaperheitä tässä linkki: www.kapy.fi
voimia teille.olen kokenut saman vain muutama viikko ennen laskettua aikaa.poikani kuoli v.96 Uuden vuoden aattona.aikaa myöten suru helpottaa,mutta vielä vuosien jälkeen en ole siitä kunnolla yli päässyt.se on aina taustalla ja alitajunnassa. tosin nyt olen 8-vuotiaan terveen pojan äiti.ekan kanssa kaikki piti olla hyvin,mutta istukka ei toiminut kunnolla ja vauva kuoli hapenpuutteeseen.ELÄMÄ JATKUU VAIKKA SURU ON SANATON....
Veljeni kuoli joulukuussa 1992 2kk iässä. 25.12, vaikein päivä elämässäni edelleen. Itselläni on kolme tytärtä, kyllä tulee joulun aikaan ravattua useaan otteeseen tarkistamaan että kaikki lapset on hengissä.
En ollut kuin 7vuotias veljeni kuollessa, minusta on uskomatonta miten suuret traumat tapahtuma on minulle jättänyt