Itselataavat kiväärit suomessa

Suomen armeijassa oli n. 150 jalkaväki pataljoonaa, jotka ampuivat vihollista. Siis ei enempää kuin 150000 miestä oli ns. lähitasitelussa. Armeijassa oli miehiä 472000. Tuo muu osalle riitti hyvin tavallinen torrakko.

Tuolla 150000 miehellä oli käytössä n. 30000kp ja 10000pk kk. Lisäksi olivat nuo mainitsemasi sotasaaliiksi saadut automaattikiväärit. En tiedä lukumäärää. Voidaan kuitenkin olettaa että niitäkin oli 10000kpl.

Näin ollen mahdollisen rynnäkkökiväärin saaminen joukoille olisi vuoden 44 kesällä suuresti muuttanut jalkaväen tulivoimaa. Laskemalla 10s tuli annoksen olisi hyökkäävän jalkaväen tulitiheys jopa kaksin kertaistunut. Lisäksi peitteisessä maastossa puiden läpi menevät luodit olisi ainakin nostanut jalkaväen hyökkäyskykyä. Myös puolustuksessa olisi saatu muutoksia.

Mutta Saksalaisilla tilanne oli vielä huonompi. En osaa sanoa miksi RK tuli vasta 44 sodan jo ratkettua heille. Oliko Hitler kätyri kuten Huovinen on kirjoittanut eli Hitler oli veitikka?

Varmasti kätevämpi kuin Tokarev, jolla toiminta ongelmia. Suomalaiset patruunat voivat mahtua aseeseen, mutta eivät toimi siinä.

Suomessa ei ollut itselataavien kiväärien valmistuskapasiteettia, mikä olisi tarkoittanut, että kiväärien valmistus olisi ollut pois jonkun muun materiaalin, vaikkapa tavallisten kiväärien valmistuksesta.

Toisaalta myöskään 6,5 arisakaa, SVT-40:n luotia, ei valmistettu. Venäläiset olivat valinneet automaattikivääriensä kalipeeriksi vähäisen potkun (ja voiman) takia ja siten se ei ollut ns. standardi, paitsi Keisarillisen Japanin armeijassa.

Joten automaattikiväärin (kuten niitä silloin kutsuttiin) valmistus olisi vaatinut jonkin jo valmistuksessa olevan aseen ja ammuksen tiputtamista pois ja sitten odotella, että tehtaiden uudistus saadaan valmiiksi ja vielä lastentaudit pois aseesta. Suomen silloin vielä maatalous valtaisessa taloudessa se olisi voinut olla tuhoisaa, sillä ylimääräistä teollisuuskapasiteettia ei yksinkertaisesti ollut.

Vielä on otettava huomioon automaattikiväärin huonot puolet. Tulinopeus ei ole mikään autuaaksi tekevä asia armeijoissa. Nopeat aseet johtavat usein ammusten tuhlailuun, kuten jopa ultra-rikas USA huomasi Vietnamissa, jossa huomattiin ns. täysautomaattisen (eli sarjatulta ampuvan) M16 kiväärin tuhlaavan ammuksia järjettömiä määriä saatuihin tuloksiin nähden. Sempä tähden US Army siirtyi 3-laukauksen sarjatulimoodin omaavaan M16A2:een, joka osoittautui paljon järkevämmäksi aseeksi. Sama oli totta saksalaisten MG-42 konekiväärissä. Hyvin koulutettu ampuja ampui sillä 1 sekunnin sarjoja, mutta kun asetta ruvettiin jakamaan yhä kehnommin koulutetuille täydennysmiehille 1943-1945, siitä rupesi tulemaan ennemminkin haitta yksiköille, kun märkäkorvat päästelivät vyön tyhjäksi 12 sekunnissa osumatta kehenkään. Tälläinen rasitti huoltoa, ilman että siitä saatiin mitään vastaavaa hyötyä.

Kaikki tuo oli totta myös Suomen armeijassa. Automaattikiväärit olisivat nostaneet ammuskulutusta vailla vastaavaa hyötyä. Yhteen kohteeseen olisi ammuttu monta luotia, ei siksi että niitä olisi tarvittu, vaan siksi että kiväärillä pystyi siihen. Suomessa ei ollut varaa tuhlata mitään, eli joka luoti oli tarpeen.

Sitäpaitsi, ei se automaattikivääri auttanut venäläisiäkään pulttilukkoista Kar98K:ta vastaan, jolla saksalaiset olivat aseistautuneet vuonna 1941. En siis usko että siitä olisi ollut mitään merkittävää hyötyä, vaan olisi voinut olla jopa haitaksi.

Suomessa kyllä suunniteltiin itselataavia (puoliautomaattisia) kivääreitä, mm. Aimo Lahden "Sampo" ja kapteeni Pelon kivääri. Niiden valmistus vain ei edennyt prototyyppiaseita pidemmälle. SVt-38 ja 40 malleja saatiin runsaasti sotasaaliiksi. Niissä oli käytössä normaali 7,62*54R patruuna, joka oli hiukan liian voimakas hennolle rungolle. SVT-40:stä tehtiin jokunen "tuunattu" testiversio, joihin asennettiin pistoolikahva ja itse suunnteltu vaihdin kerta- ja sarjatulta varten. 1950-luvulla kehitystyö siirtyi Ak-47:sta kopioituun koneistoon ja itse suunniteltuihin reikätähtäimiin, joista syntyi sitten Rk62 eri evoluutioversuoineen. Puoliautomaattikivääreihin on palattu viime vuonna, kun puolustusvoimat tilasi Sakolta ryhmän tukiaseeksi tarkoitetun AR-runkoisen 7,62 NATO (.308)-kaliiperisen kiväärin.

Thompson kp hankittiin 275 $ /kpl, se riitti ryhmille. Peltiheikki maksoi neljäsosan Suomi kp:n hinnasta. Erilaiset patruunat toivat lataushäiriöitä, tarkka-ammuntakivääri olisi ollut ratkaisu, pystykorvahan oli tällainen.

Finnish troops captured some 3,000 rifles SVT-38 during Winter War. Another 17,000 or so SVT-38, SVT-40 and AVT-40 were captured during Continuation War. Finnish frontline troops used these captured rifles, but their durability proved so weak that most broke or worn down and were warehoused for repairs, which never came. Only about 6,000 or so remained in use of Finnish fronts until end of Continuation War.


http://jaegerplatoon.net/RIFLES4.htm

Tokarevia tuli sotasaaliiksi jo talvsodassa. Lisää saatiin jatkosodan alussa. Kokemuksethan olivat alkuun huonoja, ensimmäiset mallit toimivat huonosti pakkasella.

Kun saaliiksi tuli runsaasti konetuliaseita kuten emmaa ja oma kp-tuotanto päälle, jatkettiin sillä linjalla että ryhmätasolla oli kevyt konetuliase ja loput toimintavarmoja ukko-pekka -luokan kiväärejä. Tässä jv-joukkueen tuleen saatiin syvyyttä ja tarkkuuskin säilyi.

Lahti panssarintorjuntakivääri.

Kyllä puoli-automaattikivääri olisi ollut suuri edistysaskel Ukko-Pekkaan verrattuna.