UFOja Suomen taivaalla

Mulder kirjoitti:

Tämä kirjoittamani tapaus on totta vaikka sen laitoinkin kategoriaan "huuhaa", johtuen siitä että en löytänyt sopivanpaa paikkaa, ajatellen että täältä se löytäisi kohde yleisönsä. Tapauksesta on aikaa jo kolmetoista vuotta, enkä ole ennen enkä jäkeen vuoden 1990 kokenut mitään vastaavaa. Olin menossa töihin,puoli viideksi aamulla. Työpaikkani sijaitsi kaukana asuinkuntani keskustasta, matkan joutui tekemään pitkälti syrjäteitä pitkin, yhdessä kohden reittiä tulee sellainen aava kohta jossa ei ole näkö estettä noin viiteen kilometriä kanttiinsa. Kyseisenä tapahtuma aikana oli myöhäis syksyinen pikku pakkas aamu, kuu oli taivaalla noin 3/4 täyskuusta, eli näkyvyys oli hyvä. Autooni tuli noin paria kolmea kilometriä ennen aukeaa jokin vika ja virrat katkesivat, en uskaltanut ajaa valoitta kovin lujaa vaikka näkyvyys olikin hyvä, lähestyessäni aukeaa, tunsin ensin sellaista jännää kihelmöintiä kuin pientä kutinaa koko kehossani, hetken kuluttua kuului kuin hyvin matalaa huminaa joka tuntui kuin koko auto olisi reagoinut siihen, sillä auto värähteli omituisesti ainakin siltä osin missä olin siihen kosketuksessa. Siinä vaiheessa olin hyvin peloissani ja ajattelin että olin saamassa jonkinlaisen sairaskohtauksen, pysäytin autoni ja astuin ulos ottaakseni raitista ilmaa. Samassa ylitseni lensi joukko kirkkaita kiekkomaisia esineitä, esineet olivat tiiviissä kolmiomaisissa ryhmissä, kaiken kaikkiaan olen laskeskellut niitä olleen 12-18 kappaletta, niiden koosta voin vain tehdä arveluja koska en pystynyt hahmottamaan niiden korkeutta, nopeus oli suhteellisen hidas ehkä noin 50-80 km/h arvellen valoista jotka lankesivat maahan. Esineiden mentyä menojaan minulla meni melkoinen tovi ennenkuin sain itseni autoon ja jatkamaan matkaa, ajoin varmaan sen parin kilometrin matkan kävelyvauhtia. Pysäytin autoni aukeaman laitaan, metsän puolelle, koska edestä hohtava valo sai minut melkoiseen paniikkiin. Istuin autossani ikuisuudelta tuntuvan ajan,siinä istuessani huomasin vanhemmiltani lainaamani videokameran ja mieleeni tulvi vastustamaton himo mennä kuvaamaan tapahtumaa, kun valot aukealta eivät ottaneet loppuakseen voitin jotenkin pelkoni ja menin aukean reunaan asetuin maahan katselemaan kameran lävitse mitä siellä tapahtuu, kaikkeen tähän kylläkin tuhraantui varmaan tolkuttomasti aikaa sillä ryömin varmaan kauhuissani viisikymmentäkin metriä ennenkuin näkyi yhtään mitään, muistan vielä että ne kiekot olisivat olleet samalla lailla symmetrisesti maassa ja että niiden ympärillä olisi ollut jotain liikettä, mutta nämä muistot ovat jokseenkin hataria. Kun heräsin seuraavan kerran en muistanut yhtään mitään, missä olin, minne menossa. Tie oli tuttu ja lähdin kuin vaistomaisesti kohti työpaikkaani, siellä ihmeteltiin missä olin ollut edellisenä päivänä kun en ollut tullut töihin, en kyennyt vastailemaan järkevästi, myöhemmin selitin kaikille eksyneeni metsässä( olin kova samoilija, kuvasin luontoa ja maisemia, siksi videokamerakin oli lainassa)ja etten kehdannut kertoa totuutta aluksi. Muistoja kokemastani alkoi palautua vasta noin reilun vuoden kuluttua mutten koskaan ole itse palauttanut muistiani enempää kuin mitä olen jo kertonut. Hypnoosissa olen kertonut uskomattomia asioita, mutten oikein jaksa niitä uskoa ja ne jääköötkin omaan arvoonsa. Video nauhakin minulla on vielä tallessa jossakin mutta en ole koskenutkaan siihen sen jälkeen kun olin sen piilottanut, aluksi löysin sen autoni perä kontista "piilotettuna" kolmisen vuotta tapahtumien jäjkeen, sitten laitoin sen varmaan talteen enkä ole koskenutkaan siihen kymmeneen vuoteen, jonkinlainen paniikki iskee kun ajattelenkin sitä. Tuskin siinä mitään edes onkaan? Pyyhkiytyihän minunkin nauha. Kaiken kaikkiaan olen koettanut unohtaa koko jutun ja onnistunutkin siinä, enkä ole kertonut juuri kenellekkään asiasta leimautumisen pelossa. Mutta kun aina tulee jokin X-files Muldereineen muistuttamaan niin jaan kokemukseni nyt tämän ainoan kerran.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä