kuolema on uusi mahdollisuus ja rajan toisella puolellakin on elämää!
kuolema on
uusi mahdollisuus
171129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Elän siinä toivossa että joskus vielä rakkaiden kanssa tavataan..
Olen pahoillani, mutta täytyy tuoda toinen näkymys esiin. Kuoleman jälkeisestä elämästä ei ole mitään todisteita, raamattu joka on elävien runoilijitten kansanrunouskokelma 1000 vuoden ajalta ei todista mitään.
Mitään rajaa ei ole eikä näin ollen toista puoltakaan. Kuolema on loppullinen ei läheisiään enää kohta kuin muistoissaan. Läheisiään täytyy rakastaa ja huomioida heidän eläessäään ja sen jälkeen saattaa hautaan ja muistaa heidät.
Enpä usko näkemykseesi siitä, että mitään elämää ei olisi kuoleman jälkeen. Koko elämässä ei olisi mitään järkeä muuten.Uskon, että Jeesus eli ajassaan ja Jeesus tuli ihmisten keskuuteen, että me ihmiset pelastuisimme ja meillä olisi iankaikkinen elämä.
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että ihmisiä täytyy huomioida ja rakastaa jo heidän eläessään, ei vain läheisiään, vaan kaikkia ihmisiä.
Perustat näkemyksesi uskoon ja omiin henkisiin tarpeisiisi, et siihen mitä todellisuudessa tiedetään ja pystytään näyttämään toteen.
Pidä uskostasi kiinni jos sitä tarvitset, mutta muista, että se ei ole todellisuutta.
Ruumiista irtautumisen kokemukset, jollei mitään ole kuoleman jälkeen.
Ei kaikkea voi todistaa.
Usko sinänsä on silti olemassa ja on ollut olemassa tuhansia vuosia.
Maailma on muuttunut ja kahittynyt vuosien saatossa, sen me voimme kaikki todeta näin jälkeenpäin historiankirjoja lukemalla.
Minä voin itse oman pienen elämäni aikana huomata asioita jotka ovat oman elämäni aikana muuttunut. Elämäntilanteeni sekä ihan konkreettisia muutoksia kehityksessä.
Ihmisen ajatus on väline joka on ihmeitä kummallisempi asia, eikö?
Kaikenlaisia keksijöitä on ollut kautta aikojen, ja hulluksihan heitäkin on pidetty aikoinaan. Mutta he uskoivat asiaansa kivenkovaa ja saivat aikaan kehitystä :)
Nyt heidän nimensä ovat historiankirjoissa neroiksi nimettyinä.
Omanlapseni kuoleman jälkeen , minusta tuli nöyrempi. Enää en edes uskalla epäillä asioita niin jyrkästi kuin aikoinaan ehkä tein.
Aina voin oppia asioita vaikka tuntuisivatkin alussa hölmöiltä.
Elämässäni on myös tapahtunut kaikenlaista selittämätöntä, jotka suurijn osa sanoisi sattumiksi, itse kutsun niitä ihmeiksi , merkeiksi.Viittaan aikaan poikani kuoleman jälkeen.
Asoita mitä tapahtui ennen sai myös uuden merkityksen ja tavallaan selityksen.
Usko elämään kuoleman jälkeen on tottakai myös tapa selviytyä.
Em moiti ketään joka ei usko. Luultavaa on ettei he itse ole kokenut asioita samassa valossa kuin minä olen.
Ymmärrän myös ettei kukaan voi minua ymmärtää ellei ole kokenut vastaavaa kuin minä, miten he voisivatkaan . Salaa pelkään äänekkäitä jopa uhmaa täynnä olevia jolla on hyvin jyrkkä kanta asioihin. Pelkään siksi etten toivo heidän ikinä kokevan sitä mitä minä olen, vaan sen takia että se "joku" todistaa heille kuinka väärässä he ovatkaan.Jos toivoa voisin , toivoisin olevani ymmärtämön ihminen joka eläisin omaa pientä elämääni maan päällä elävän pojan äitinä.
Pakko takertua yhteen lauseeseen minkä kirjoitit.* Mitään rajaa ei ole eikä näin ollen toista puoltakaan*.
Olen samaa mieltä .Itse uskon että olemme yhtä poikani nykyisen tilan ja maan päällä olevan tilan kanssa.Uskoni perustuu uneen jossa puhun poikani kanssa. Pikani sanoo minulle- Äiti ei asiat ole niin kuin sinä luulet.
Unessa puihin puhumalla poikani kanssa , osa kysymyksistäni ja varsinkin vastauksista jotka sain, sain käsittämättömällä tavalla. Minä vaan ymmärsin, en osaa sitä tunnetta selittää tarkemmin. Jonkinlaista ajatustensiirtoa joka oli yhtä luonnollista kuin puhuinen ja selvensi kaiken paremmin tunnetasolla kuin yhtään osamaani sanaa.
En ole nero, mutta tietämykseni mukaan kaikki mihin voin koskea voin myös tuhota tavalla tai toisella. Minutkin voi silppoa , polttaa häivyttää hapoilla sun muilla aineilla. Minun osiani voi koskea , haistaa, jopa maistaa. Mutta miten kukaan voi vangita ajatukseni? Miten kukaan voi tuhota ajatukseni , joka voi lentää mihin vaan koska vaan. Kukaan ei voi laittaa ajatukseni purkkiin ja säilöä sitä. Miten kukaan voisikaan tappaa ajatukseni? Ehkä ajatukseni jää kun minua ei enää ole. Jotain tähän suuntaan ajattelen minä :)
Kiva kun sain vastata ajatuksiisi, koska se selvensi taas itselleni mustaa valkoisella paljon itsestäni :) :)
Niinhän sitä pidettiin faktana että maailma on pannukakku, kunnes toisin havaittiin.
Tiedettä tehdään niillä välineillä, mitkä ovat kulloinkin käytettävissä.
KUKAAN EI OLE VOINUT TODISTAA ETTEI KUOLEMAN JÄLKEEN OLISI MITÄÄN! Mieti sitä...
Sadutko ovat automaattisesti totta sitten, riittää kun vain väitetään? Et voi todistaa ettei lumikkia ja seitsemää kääpiötä ole olemassa. Mene siis metsään etsimään. Käy kaikki maailman metsät läpi ja sen jälkeen tutkit maailmankaikkeuden planeetat läpi. Jos et löydä niitä niin ovat sitten logiikallasi olemassa vai?
Youtubessa on paljon kyseistä asiaa tutkivia dokumenttejä.
usko onkin enemmän, kuin ihmisen vajavainen tieto?
Hei. Ei kaikkea tarvitse todistaa varsinkaan itselleen. Usko on täysin henkilökohtainen asia. Minäkin uskon kuoleman jälkeiseen "elämään". Toivon pääseväni sinne missä poikani ja kaikki muut edesmenneet raikkampani ovat. Uskon myös kohtaavani heidät siinä olotilassa missä hekin ovat. Uskoni edellämainittuun asiaan perustuu yksikertaiseen ajatukseen, etten ole koskaan käynyt Australiassa. Jotkut ovat siitä kertoneet ja kuviakin on olemassa mutta en niitäkään voi perustaa omaan kokemukseen. Silti uskon, että Australia on olemassa. Riittää kun vain uskoo!
Pahoittelen kirjoitusvirheitäni mutta sekään ei horjuta jos uskoo kirjoittavansa oikein.
Erohan on se että Australia on oikeasti olemassa. Sen sijaan kukaan ei toistaiseksi saanut amputoituja jäseniä takaisin rukoilemalla...
Onko sinulla omakohtaista kokemusta, että Australia on olemassa vai uskotko sinulle esitettyihin todisteisiin sen olemassa olosta? Minulla ei ole omakohtaista kokemusta ja ilman todisteita uskon sen olevan olemassa. En minäkään ole milloinkaan rukoillut kenellekkään mitään mahdotonta, enkä itsekään usko muutoinkaan mahdottomuuksiin. Uskon kuitenkin, ettei ole mahdotonta kuoleman jälkeen nähdä jo sinne menneitä.
"Onko sinulla omakohtaista kokemusta, että Australia on olemassa vai uskotko sinulle esitettyihin todisteisiin sen olemassa olosta?"
On.
"Minulla ei ole omakohtaista kokemusta ja ilman todisteita uskon sen olevan olemassa."
Luultavammin koska Australiasta on oikeasti olemassa todisteita. Jumalasta taas ei ole muita todisteita kuin raamattu niminen satukirja.
"enkä itsekään usko muutoinkaan mahdottomuuksiin."
Eli olet älyllisesti epärehellinen?
"Uskon kuitenkin, ettei ole mahdotonta kuoleman jälkeen nähdä jo sinne menneitä."
Uskominen ei ole todiste minkään olemassa olosta. Voit keskustella australiassa käyneiden kanssa mutta et "helvetissä" käyneiden kanssa... siinä on ero.
Hyvää huomenta UweFan. Sinulla on paljon tietoa ja viisautta sekä todisteita oikeassa olostasi, enkä epäile etteikö näinkin voisi olla. Mikään ei kuitenkaan voi estää minua uskomasta Jumalaan tai kuoleman jälkeiseen elämään. Ei edes älyllinen epärehellisyyteni, eikä UweFan.