Tuetaanko adventismin propagadaa verovaroin?
Page 1
Adventistinen kasvatus
Antti Oksanen
Kauko Puottula
(Lähetetty 10.11.2007 Nykyaikaan)
Adventistinen kasvatus on ollut viime aikoina kiivaan keskustelun kohteena. Kiivaimmat
kannanotot ovat ehkä tulleet seurakunnan sisäpuolelta. Yhtenä merkittävänä tekijänä tässä
keskustelussa on ollut koulutoiminnan korkeat kustannukset. Muutamat ovat olleet sitä mieltä, että
kasvatustyön hinta on liian suuri ja se rajoittaa liikaa yhdyskunnan mahdollisuutta panostaa
riittävästi evankelioimistyöhön. Kasvatustyön tuloksetkaan eivät tyydytä kaikkia.
Ehkä kannattaisi hetkeksi kääntää katse Jeesuksen ratkaisuun. Jeesus toimi kolme vuotta opettaen,
saarnaten ja parantaen. Hän valitsi 12 opetuslasta. Kärsimysviikon tapahtumia tarkastellessamme
voimme todeta, että yksi heistä kavalsi Jeesuksen. Toinen heistä sadatellen kielsi tuntevansa
opettajansa. Kaikki muut, Johannesta lukuun ottamatta, pakenivat paikalta. Tuhlasiko Jeesus
aikansa ja voimansa turhaan ja tarpeettomaan? Jeesus oli kärsivällinen ja katsoi kauemmaksi
tulevaisuuteen. Kärsivällisyys on Hengen hedelmä. Kohta helluntain jälkeen Pyhä Henki muutti
nämä itsekeskeiset, epävarmat ja taitamattomat miehet vahvoiksi ja kykeneviksi Kristuksen
todistajiksi.
Kristillisessä kasvussakaan emme voi odottaa välittömiä tuloksia. Ellen G. White haluaa rohkaista
kristilliseen kasvatukseen osallistuvia (1). Hän korostaa sitä, että ne jotka tekevät jaloa
kasvatustyötä, saavat harvoin nähdä työnsä tulokset tässä ajassa. Vasta ylösnousemuksessa
vanhemmat ja opettajat näkevät ponnistelujensa lopulliset tulokset. Uskossa meidän on tätä työtä
tehtävä. Vilpitön kasvattaja kylvää kotona ja koulussa siemenen uskossa. Usein käy niin, että vasta
seuraavan sukupolven aikana voidaan nähdä tuon kylvösiemenen tuottavan satoa.
Miksi meidän kannattaa ylläpitää koulujamme?
Adventistinen kasvatus kodeissamme ja kouluissamme johdattaa lapsemme ja nuoremme
arvostamaan Raamattua uskon ja elämän ylimpänä perustana. Näin Jumalan sana pääsee
vaikuttamaan heidän ajatteluunsa ja arvoihinsa. Raamatun sisältämien arvojen tulisi vaikuttaa
kaikkeen koulumme opetukseen ja elämään. Kristillinen kasvatus ei rajoitu vain oppitunnilla
annettuun uskonnon opetukseen, vaan vaikuttaa kaikkien opettajien työn kautta ja on mukana myös
asuntolassa, hartauksissa ja yhteisissä jumalanpalveluksissa.
Raamattu vaikuttaa välillisesti kodeissamme ja kouluissamme siihen, että Jeesus on
vanhempiemme, opettajiemme ja oppilaittemme Herra ja Vapahtaja. Kun näin asetamme
tavoitteemme, niin adventistinen koulu on sisäiseltä ytimeltään evankelioiva eli tekee sieluja
voittavaa työtä siinä missä varsinainen sananjulistustyökin. Adventistista koulukasvatusta tulisi
ohjata tämä lähetysnäkemys. Jo Martti Luther (2) oivalsi, että opettaja luokassaan on yhtä lailla
lähetystyöntekijä kuin saarnaaja saarnatuolissaan .
Sen, että opetamme ja kasvatamme lapsemme kodeissa ja koulussa hyväksymään Jeesuksen elämän
Herraksi ja Vapahtajaksi, ei tulisi olla lopullisen tarkoituksen ja päämäärän. Kristillisellä
kasvatuksella pyrimme jättämään koko elämän kestävän lähetysidean oppilaan sydämeen ja
pyhittämään elämänsä palvelemaan Kristusta ja ihmiskuntaa. Kristus jätti lähetystehtävän
seurakunnalleen. Adventistinen koulutoiminta on keskittynyt perinteisesti ihmistä auttaviin
Page 2
ammatteihin kuten esim. opettamiseen, sairaanhoito- ja lääkintätyöhön. Suurin osa kirkkomme
johtajista ovat saaneet koulutuksensa yhdyskuntamme omissa kouluissa. Mitä tapahtuisi kirkkomme
toiminnalle, jos lakkauttaisimme koulutoiminnan?
Adventistinen kasvatus johdattaa ihmisiä Raamattuun. Tavoitteen tulisi olla se, että kristillistä
kasvatusta ei rajoiteta ainoastaan uskontotunneille eli uskonnon opettajan osuuteen. Kristillinen
kasvatus tähtää siihen, että opimme tarkastelemaan asioita Raamatun antamalla viisaudella ja
ymmärryksellä. Näin ollen Raamattu tarjoaa tarpeelliset työkalut asioiden arvioinnissa ja valintojen
tekemisessä yleensä. Tämä kristillinen arvokasvatus alkaa kodissa ja jatkuu koulussa. Juuri tätä
varten tarvitsemme omat koulut, jotta kodeissa alkanut arvokasvatus voisi jatkua kouluaikana. On
myönnettävä, että saavutuksissamme on toivomisen varaa. Oma koulutoiminta kotien aloittaman
työn jatkeena on paras mahdollinen vaihtoehto oikeaan suuntaan.
Sosiaalinen näkökulma
Ryhmä vaikuttaa aina yksilöön. Ikätovereiden vaikutus nuoreen on kenties jopa merkittävämpi kuin
vanhempien tai opettajien. Jos nuori saa olla tekemisissä kristilliset arvot omaavien nuorten kanssa,
niin vertaisryhmän vaikutus on hyvä ja rakentava. Omassa koulussamme nuoret luovat elinikäisiä
ystävyyssuhteita. Siellä he voivat löytää jopa tulevan aviopuolisonsa. Näin kristilliset arvot
yhdistävät heitä. Myös koulussa tulee ymmärtää vertaisryhmän vaikutus yksityiseen nuoreen. Tästä
syystä koulussamme tulisi kiinnittää huomiota lahjakkaiden ja periaatteellisten johtavien nuorten
merkittävään osuuteen kristillisessä kasvatuksessa.
Kristillisen kasvatuksen suuri merkitys liittyy myös siihen, että oppilaalla on kristillisen
kasvatuksen edustajat ja mallit sekä kotona että koulussa. Arvostettavat asiat opitaan parhaiten, kun
oppilas kuulee saman viestin kotona, koulussa ja seurakunnassa. Meidän tulisi pyrkiä kehittämään
kouluamme sellaiseksi, että se kunnioittaa oppilaan hengellisiä ja sosiaalisia tarpeita sekä pyrkii
luomaan hyvän ympäristön menestykselliselle oppimiselle.
Vaikka koulujemme oppilaiden keskuudessa seurakuntaan kuuluvien määrä vähenee, niin siitä
huolimatta meidän ei tulisi kadottaa koulumme adventistista identiteettiä. Meidän tulisi aina
säilyttää koulumme adventtikirkon kouluna ja tästä syystä meidän on syytä tarkistaa
sitoutumistamme adventistiseen kasvatusnäkemykseen.
Pohdintaa:
1. On myönnettävä, että adventistikodeista tulevien lasten määrä kouluissamme vähenee,
eivätkä ne enää riitä koulujen ylläpitämiseen. Ulko-oppilaat ovat aina olleet tarpeen.
Menneinä vuosikymmeninä niitä tuli esim. Toivonlinnaan lähinnä Piikkiöstä ja Turusta;
viime vuonna katse on kohdistunut muista vapaista suunnista lähtöisin olevaan nuorisoon.
Mitä enemmän koulussamme on muita, kuin seurakuntaamme kuuluvia, sitä suurempi
haaste se on meille lähetystoiminnan näkökulmasta. Mutta samalla se vaatii erityistä
viisautta ylläpitää koulua adventistisena kouluna.
2. Toivonlinnan vaikutus ulottuu seurakuntiin pitkällä tähtäimellä. Kun ajattelemme oman
paikallisen seurakuntamme aktiivien taustoja, voisi olettaa, että valtaosa niistä, jotka ovat
seurakunnissa vastuullisissa tehtävissä, ovat Toivonlinnan käyneitä. Toisaalta vähemmän
lienee niitä, jotka eivät ole käyneet Toivonlinnaa, eivätkä muitakaan adventistikouluja. Voisi
myös olettaa, että Toivonlinnan käyneillä ns. seurakunnassa viettämä aika (kasteesta
kuolemaan) muodostuu pidemmäksi kuin niillä, joilta Toivonlinna puuttuu.
Page 1
Adventistinen kasvatus
Antti Oksanen
Kauko Puottula
(Lähetetty 10.11.2007 Nykyaikaan)
Adventistinen kasvatus on ollut viime aikoina kiivaan keskustelun kohteena. Kiivaimmat
kannanotot ovat ehkä tulleet seurakunnan sisäpuolelta. Yhtenä merkittävänä tekijänä tässä
keskustelussa on ollut koulutoiminnan korkeat kustannukset. Muutamat ovat olleet sitä mieltä, että
kasvatustyön hinta on liian suuri ja se rajoittaa liikaa yhdyskunnan mahdollisuutta panostaa
riittävästi evankelioimistyöhön. Kasvatustyön tuloksetkaan eivät tyydytä kaikkia.
Ehkä kannattaisi hetkeksi kääntää katse Jeesuksen ratkaisuun. Jeesus toimi kolme vuotta opettaen,
saarnaten ja parantaen. Hän valitsi 12 opetuslasta. Kärsimysviikon tapahtumia tarkastellessamme
voimme todeta, että yksi heistä kavalsi Jeesuksen. Toinen heistä sadatellen kielsi tuntevansa
opettajansa. Kaikki muut, Johannesta lukuun ottamatta, pakenivat paikalta. Tuhlasiko Jeesus
aikansa ja voimansa turhaan ja tarpeettomaan? Jeesus oli kärsivällinen ja katsoi kauemmaksi
tulevaisuuteen. Kärsivällisyys on Hengen hedelmä. Kohta helluntain jälkeen Pyhä Henki muutti
nämä itsekeskeiset, epävarmat ja taitamattomat miehet vahvoiksi ja kykeneviksi Kristuksen
todistajiksi.
Kristillisessä kasvussakaan emme voi odottaa välittömiä tuloksia. Ellen G. White haluaa rohkaista
kristilliseen kasvatukseen osallistuvia (1). Hän korostaa sitä, että ne jotka tekevät jaloa
kasvatustyötä, saavat harvoin nähdä työnsä tulokset tässä ajassa. Vasta ylösnousemuksessa
vanhemmat ja opettajat näkevät ponnistelujensa lopulliset tulokset. Uskossa meidän on tätä työtä
tehtävä. Vilpitön kasvattaja kylvää kotona ja koulussa siemenen uskossa. Usein käy niin, että vasta
seuraavan sukupolven aikana voidaan nähdä tuon kylvösiemenen tuottavan satoa.
Miksi meidän kannattaa ylläpitää koulujamme?
Adventistinen kasvatus kodeissamme ja kouluissamme johdattaa lapsemme ja nuoremme
arvostamaan Raamattua uskon ja elämän ylimpänä perustana. Näin Jumalan sana pääsee
vaikuttamaan heidän ajatteluunsa ja arvoihinsa. Raamatun sisältämien arvojen tulisi vaikuttaa
kaikkeen koulumme opetukseen ja elämään. Kristillinen kasvatus ei rajoitu vain oppitunnilla
annettuun uskonnon opetukseen, vaan vaikuttaa kaikkien opettajien työn kautta ja on mukana myös
asuntolassa, hartauksissa ja yhteisissä jumalanpalveluksissa.
Raamattu vaikuttaa välillisesti kodeissamme ja kouluissamme siihen, että Jeesus on
vanhempiemme, opettajiemme ja oppilaittemme Herra ja Vapahtaja. Kun näin asetamme
tavoitteemme, niin adventistinen koulu on sisäiseltä ytimeltään evankelioiva eli tekee sieluja
voittavaa työtä siinä missä varsinainen sananjulistustyökin. Adventistista koulukasvatusta tulisi
ohjata tämä lähetysnäkemys. Jo Martti Luther (2) oivalsi, että opettaja luokassaan on yhtä lailla
lähetystyöntekijä kuin saarnaaja saarnatuolissaan .
Sen, että opetamme ja kasvatamme lapsemme kodeissa ja koulussa hyväksymään Jeesuksen elämän
Herraksi ja Vapahtajaksi, ei tulisi olla lopullisen tarkoituksen ja päämäärän. Kristillisellä
kasvatuksella pyrimme jättämään koko elämän kestävän lähetysidean oppilaan sydämeen ja
pyhittämään elämänsä palvelemaan Kristusta ja ihmiskuntaa. Kristus jätti lähetystehtävän
seurakunnalleen. Adventistinen koulutoiminta on keskittynyt perinteisesti ihmistä auttaviin
Page 2
ammatteihin kuten esim. opettamiseen, sairaanhoito- ja lääkintätyöhön. Suurin osa kirkkomme
johtajista ovat saaneet koulutuksensa yhdyskuntamme omissa kouluissa. Mitä tapahtuisi kirkkomme
toiminnalle, jos lakkauttaisimme koulutoiminnan?
Adventistinen kasvatus johdattaa ihmisiä Raamattuun. Tavoitteen tulisi olla se, että kristillistä
kasvatusta ei rajoiteta ainoastaan uskontotunneille eli uskonnon opettajan osuuteen. Kristillinen
kasvatus tähtää siihen, että opimme tarkastelemaan asioita Raamatun antamalla viisaudella ja
ymmärryksellä. Näin ollen Raamattu tarjoaa tarpeelliset työkalut asioiden arvioinnissa ja valintojen
tekemisessä yleensä. Tämä kristillinen arvokasvatus alkaa kodissa ja jatkuu koulussa. Juuri tätä
varten tarvitsemme omat koulut, jotta kodeissa alkanut arvokasvatus voisi jatkua kouluaikana. On
myönnettävä, että saavutuksissamme on toivomisen varaa. Oma koulutoiminta kotien aloittaman
työn jatkeena on paras mahdollinen vaihtoehto oikeaan suuntaan.
Sosiaalinen näkökulma
Ryhmä vaikuttaa aina yksilöön. Ikätovereiden vaikutus nuoreen on kenties jopa merkittävämpi kuin
vanhempien tai opettajien. Jos nuori saa olla tekemisissä kristilliset arvot omaavien nuorten kanssa,
niin vertaisryhmän vaikutus on hyvä ja rakentava. Omassa koulussamme nuoret luovat elinikäisiä
ystävyyssuhteita. Siellä he voivat löytää jopa tulevan aviopuolisonsa. Näin kristilliset arvot
yhdistävät heitä. Myös koulussa tulee ymmärtää vertaisryhmän vaikutus yksityiseen nuoreen. Tästä
syystä koulussamme tulisi kiinnittää huomiota lahjakkaiden ja periaatteellisten johtavien nuorten
merkittävään osuuteen kristillisessä kasvatuksessa.
Kristillisen kasvatuksen suuri merkitys liittyy myös siihen, että oppilaalla on kristillisen
kasvatuksen edustajat ja mallit sekä kotona että koulussa. Arvostettavat asiat opitaan parhaiten, kun
oppilas kuulee saman viestin kotona, koulussa ja seurakunnassa. Meidän tulisi pyrkiä kehittämään
kouluamme sellaiseksi, että se kunnioittaa oppilaan hengellisiä ja sosiaalisia tarpeita sekä pyrkii
luomaan hyvän ympäristön menestykselliselle oppimiselle.
Vaikka koulujemme oppilaiden keskuudessa seurakuntaan kuuluvien määrä vähenee, niin siitä
huolimatta meidän ei tulisi kadottaa koulumme adventistista identiteettiä. Meidän tulisi aina
säilyttää koulumme adventtikirkon kouluna ja tästä syystä meidän on syytä tarkistaa
sitoutumistamme adventistiseen kasvatusnäkemykseen.
Pohdintaa:
1. On myönnettävä, että adventistikodeista tulevien lasten määrä kouluissamme vähenee,
eivätkä ne enää riitä koulujen ylläpitämiseen. Ulko-oppilaat ovat aina olleet tarpeen.
Menneinä vuosikymmeninä niitä tuli esim. Toivonlinnaan lähinnä Piikkiöstä ja Turusta;
viime vuonna katse on kohdistunut muista vapaista suunnista lähtöisin olevaan nuorisoon.
Mitä enemmän koulussamme on muita, kuin seurakuntaamme kuuluvia, sitä suurempi
haaste se on meille lähetystoiminnan näkökulmasta. Mutta samalla se vaatii erityistä
viisautta ylläpitää koulua adventistisena kouluna.
2. Toivonlinnan vaikutus ulottuu seurakuntiin pitkällä tähtäimellä. Kun ajattelemme oman
paikallisen seurakuntamme aktiivien taustoja, voisi olettaa, että valtaosa niistä, jotka ovat
seurakunnissa vastuullisissa tehtävissä, ovat Toivonlinnan käyneitä. Toisaalta vähemmän
lienee niitä, jotka eivät ole käyneet Toivonlinnaa, eivätkä muitakaan adventistikouluja. Voisi
myös olettaa, että Toivonlinnan käyneillä ns. seurakunnassa viettämä aika (kasteesta
kuolemaan) muodostuu pidemmäksi kuin niillä, joilta Toivonlinna puuttuu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
" Voisi
myös olettaa, että Toivonlinnan käyneillä ns. seurakunnassa viettämä aika (kasteesta
kuolemaan) muodostuu pidemmäksi kuin niillä, joilta Toivonlinna puuttuu. "
Tjaa ... taitaapi perustua pelkkiin olettamuksiin
koko adventismi. Oletetaan esimerkiksi että
sapattiin liittyy ja siitä sinetistä Jeesus näkee,
että tuo pitää pelastaa iankaikkiseen elämään.
JA => Mitä enemmän koulussamme on muita, kuin seurakuntaamme kuuluvia, sitä suurempi
haaste se on meille lähetystoiminnan näkökulmasta. Mutta samalla se vaatii erityistä
viisautta ylläpitää koulua adventistisena kouluna
eivätkä ikinä le hyötyneet siitä taustasta hengellisesti---?
Miksi ette siitä kirjoittaneet Kauko ja Antti...pettikö oikeasti realismi ja kantti?!
Adventismi perustuu Ellenin harhoihin ja meedio- näyille?
Ei siihen voi kukaan kristitty oikeasti rakentaa mitään pysyvää?
Adventistit pitävät kymmenysrahoilla yllä koulua Piikkiön Toivonlinnassa ja Piikkiön kunta säästää isot rahat kun ei tarvitse kahta lukiota pitää yllä. Kiinteistön ylläpitokustannukset ovat korkeat ja siihen nähden koulun ylläpito turhaa, koska se ei palvele srk:aa millään tavoin.
Nuoremme menevät siellä enemmän rappiolle ilman vanhempiensa tukea ja turvaa sekä valvontaa, ja mikä pahinta he vieraantuvat muusta kristillisestä yhteisöstä eli monikulttuurillisesta EUroopasta, johon Suomi myös kuuluu kouluineen kaikkineen.
Minusta koulun Valtiontuki per oppilas kattaa huonosti niitä suuria kuluja, joita muu koulun ylläpitotoiminta edellyttää.
Kuntien ja Valtion intressit tukea yksityiskouluja on ajan saatossa vaihdellut, mutta sille on nyt paremmat mahdollisuudet Kokoomuksen johtaessa maata. kuin mitä sillä oli SDP:n liian pitkän hallinnon aikana!
VIIMEINEN SDP:N opetusministeri oli lopettaa koko yksityiskoulut, mutta onneksi demarit hävisivät vaalit!
Nyt Piikkiön kunnan ajatuessa kaarinan syliin, Toivonlinnan saattaa menettää Valtiontukia 200.000euroa, joten sen tilanne entisestään pahenee.
Itse olen sen kannalla ettei adventistisia kouluja ja laitoksia Suomen kaltaisessa kristillisessä maassa tarvita, vaan voimavarat tulisi sijoittaa evankeliumin viemiseen pakanoille yhdessä luterilaisen kirkon kanssa.
Pohjoismaidenkin kristillisyys kun alkaa olla kohta vainon kohteena kommunistisen (SDP:n) ja Seta ry:n Presidentti Halosen kaudella....?
Joten veljet Kauko ja Antti saattavat olla hyvinkin oikeassa maltillisessa kommentissaan, vaikkakin toisella korostuksella ...niin samaan suuntaan?
ex-toivonlinnalainen
Niiden luoma ihannekuva on 30-luvun haaveista rakennettu sodan jälkeen---nykyään tilanne on kokonaan toinen?
ja siellä on valtion antama OIKEUS opettaa adventistista uskontoa. Sillä sipuli.
Minkä helvetin takia Suomessa pitää opettaa jonkun amerikkalaisen ämmän keksimää harhaoppia?
Ei se adventistien oikeus ole yhtään merkittävämpi ateistien oikeutta opettaa ateismia