Watchman Neen opetus Pyhästä Hengestä on minusta tervetullut lisä nykyiseen keskusteluun karismaattisuudesta. Kirjoitin siitä jo toiseen ketjuun, mutta asia on niin tärkeä, että toistan tässä yhteenvetoni hänen opetuksestaan. Olen kirjoittanut hänestä gradun, mutta tässä referoin ulkomuistista.
Neen mukaan Pyhä Henki toimii kahdella tavalla.
Sisäisesti asuvana (indwelling) PH on jokaisessa uskovassa eikä lähde pois kirveelläkään. Kun Jeesus puhalsi opetuslasten päälle, se oli uusi luominen = uudestisyntyminen = Pyhän Henki sisäisesti vastaanotettuna.
Vuodatettuna (outpoured) Pyhä Henki toimii antamalla palvelutehtäviä ja niiden mukaisia armolahjoja. Helluntaikertomus kuvaa tätä.
Neen mukaan vuodatettu Henki toimii riippumatta ihmisen omasta hengellisestä kasvusta, omaehtoisesti. Siksi vastauskoontullut voi olla voimallinen julistaja, parantaja jne.
Jumalan pitkäjänteinen suunnitelma on kuitenkin Neen mukaan kasvattaa ihmisessä Hengen hedelmää niin, että sisäinen PH kasvaa täyteen mittaansa ja tekee ulkoisen "Hengen vuodattamisen" tarpeettomaksi! Tämä edellyttää suostumista Jumalan kouluun, jossa ihminen saa huomata pienuutensa ja syntisyytensä syvätasolla, siksi useimmat uskovat jäävät pikkulapsiksi. Jumala käyttää heitä silti, mutta ei niin voimallisesti kuin voisi.
Ongelmana monissa karismaattisissa liikkeissä, kuten Nokia Missiossa, on se, että Pyhän Hengen sisäisen työ jää ihmeiden ja merkkien varjoon ja siksi--näin pelkään--monen uskovan kasvu lyhytaikaiseksi ja pintapuoliseksi. Ei ymmärretä, että ihmeet ja merkit eivät ole merkki kasvusta, vaan ainoastaan herätyksen alkuvaihe. Hedelmää voi näyttää olevan paljonkin, mutta seurataanko kasvua pitkällä aikavälillä? Mitataanko sitä laadullisesti? Voiko kasvua ylipäänsä mitata esim. uskoontulleiden määrällä, kun ei pohdita riittävän syvästi ja kriittisesti, mitä ihmisissä oikeasti tapahtuu?
Nee ei innostunut karismaattisesta ylistyksestä, hän näki sielullisuuden riskit liian suurina. Minä olen sitä mieltä, että ylistys on sinänsä hieno asia, mutta on epäraamatullista käyttää ylistystä VÄLINEENÄ Jumala-yhteyden syventämisessä. Aito ylistys on pikemminkin tuon yhteyden hedelmä!
Ylistän mielelläni Jumalaa, mutta jos pitää valita ylistäminen tai syntien katuminen, valitsen katumisen!
Kehotan lukemaan kirjan "The Normal Chrstian Life" suomeksi "Elämän rikkaus Kristuksessa".
Neen mukaan Pyhä Henki toimii kahdella tavalla.
Sisäisesti asuvana (indwelling) PH on jokaisessa uskovassa eikä lähde pois kirveelläkään. Kun Jeesus puhalsi opetuslasten päälle, se oli uusi luominen = uudestisyntyminen = Pyhän Henki sisäisesti vastaanotettuna.
Vuodatettuna (outpoured) Pyhä Henki toimii antamalla palvelutehtäviä ja niiden mukaisia armolahjoja. Helluntaikertomus kuvaa tätä.
Neen mukaan vuodatettu Henki toimii riippumatta ihmisen omasta hengellisestä kasvusta, omaehtoisesti. Siksi vastauskoontullut voi olla voimallinen julistaja, parantaja jne.
Jumalan pitkäjänteinen suunnitelma on kuitenkin Neen mukaan kasvattaa ihmisessä Hengen hedelmää niin, että sisäinen PH kasvaa täyteen mittaansa ja tekee ulkoisen "Hengen vuodattamisen" tarpeettomaksi! Tämä edellyttää suostumista Jumalan kouluun, jossa ihminen saa huomata pienuutensa ja syntisyytensä syvätasolla, siksi useimmat uskovat jäävät pikkulapsiksi. Jumala käyttää heitä silti, mutta ei niin voimallisesti kuin voisi.
Ongelmana monissa karismaattisissa liikkeissä, kuten Nokia Missiossa, on se, että Pyhän Hengen sisäisen työ jää ihmeiden ja merkkien varjoon ja siksi--näin pelkään--monen uskovan kasvu lyhytaikaiseksi ja pintapuoliseksi. Ei ymmärretä, että ihmeet ja merkit eivät ole merkki kasvusta, vaan ainoastaan herätyksen alkuvaihe. Hedelmää voi näyttää olevan paljonkin, mutta seurataanko kasvua pitkällä aikavälillä? Mitataanko sitä laadullisesti? Voiko kasvua ylipäänsä mitata esim. uskoontulleiden määrällä, kun ei pohdita riittävän syvästi ja kriittisesti, mitä ihmisissä oikeasti tapahtuu?
Nee ei innostunut karismaattisesta ylistyksestä, hän näki sielullisuuden riskit liian suurina. Minä olen sitä mieltä, että ylistys on sinänsä hieno asia, mutta on epäraamatullista käyttää ylistystä VÄLINEENÄ Jumala-yhteyden syventämisessä. Aito ylistys on pikemminkin tuon yhteyden hedelmä!
Ylistän mielelläni Jumalaa, mutta jos pitää valita ylistäminen tai syntien katuminen, valitsen katumisen!
Kehotan lukemaan kirjan "The Normal Chrstian Life" suomeksi "Elämän rikkaus Kristuksessa".
Vastaukset 7
Vanhimmat
>>>Ylistän mielelläni Jumalaa, mutta jos pitää valita ylistäminen
tai syntien katuminen, valitsen katumisen!
luettelit tuossa eräässä linkissä melkoisen ilmiselviä synnin ilmenemismuotoja, joita täysin uskosta osattomatkin suurelta osin karttavat niitä
Mutta entäpä nämä ns: vanha aatami
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
Näitä kaikkia varten meillä on tämä:
13 Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16 Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
18 Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;
Huomaa,kenen tuo miekka on ja mitä se tekee meissä, jos me annamme. niin silloin on tämä:
12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
Kyllä mielestäni edellinen puhuja kuitenkin oli lähempänä totuutta.Nöyränä rukouksessa.
Vai joko teillä on srk:ssa esim. tämä:
27 Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.
tai tämä:
16 Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
17 Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?
18 Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
19 Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
20 että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,
22 ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
Sillä kuten tiedät: kansansa kiitoksessa hän asuu.
Esim. näin:
10 Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät,
11 niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.
12 Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta,
Ettei kävisi näin:
49 Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.
Joka sitten johti noihin, jopa maailman ihmisten silmissä sopimattomiin tekoihin, joista itsekkin mainitsit.
näin:
4 Ennenkuin he olivat laskeutuneet levolle, piirittivät kaupungin miehet, sodomalaiset, sekä nuoret että vanhat, koko kansa kaikkialta, talon.
5 Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: "Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin."
6 Silloin Loot meni ulos heidän luokseen portille ja sulki oven jälkeensä
7 ja sanoi: "Älkää, veljeni, tehkö niin pahoin.
8 Katsokaa, minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät vielä miehestä tiedä. Ne minä tuon teille, tehkää heille, mitä tahdotte. Älkää vain tehkö näille miehille mitään pahaa, sillä he ovat tulleet minun kattoni suojaan."
Sinä olet mielestäni hyvin raamatullisella linjalla tässä asiassa.
Olen ollut 11 vuotta uskossa, ja näin minäkin asian heti ymmärsin Raamatusta ja omasta elämästäni Pyhästä Hengestä uudestisyntymiseni jälkeen.
Löysin Internetistä Petri Patrosen (toiminut tulkkina mm. David Pawsonille ja Michael Howardille) hyvän kirjoituksen tästä samasta aiheesta. Laitan sen nyt tähän.
Uskonvanhurskaus ja identiteetti Kristuksessa
Verkoston iltamessu 27.10.2002
Vanhurskaudella tarkoitetaan sitä, että olemme Jumalalle kelpaavia, Jumalalle hyväksyttyjä. ”Vanhurskas” voidaan kääntää myös sanalla ”oikeamielinen” – kun me olemme vanhurskaita, Jumala näkee meidät ”oikeamielisenä”. Vanhurskaina me olemme syyttömäksi julistettuja.
Mikä ihmeen vanhurskaus?
Vanhurskauttaa-termiä on käytetty alkukielessä eli hepreassa tarkoittamaan mm. tapahtumaa, jossa tuomioistuimen edessä oleva syyllinen julistetaan syyttömäksi. Ilman vanhurskautta….
Olemme kaikki tehneet syntiä. Kuten Paavali Roomalaiskirjeessä sanoo, me olemme sen tähden Jumalan kirkkautta vailla. Koska jokainen meistä on syntinen, kukaan meistä ei voi koskaan omin teoin tulla Jumalalle kelpaavaksi – me olemme kaikki syyllisiä Jumalan edessä, eikä meillä ole mitään millä voisimme itseämme puolustaa.
Sovitus
(1.Joh. 2:2; 2.Kor. 5:19) Sovituksella tarkoitetaan sellaista sovinnontekoa, jossa osapuolten kesken tapahtunut vääryys tai rikos korjataan ja entisen riidan, välirikon ja vihollisuuden tilalle tulee rauha, rakkaus ja yhteys. Jumala käsittämättömässä rakkaudessaan sovitti ja pelasti meidät silloin, kun me vielä elimme vääryydessä ja synnissä ja olimme hänen vihollisiaan (Room. 5:10, 8:3). Hän ei tehnyt sitä siksi että me olemme hyviä ja mallikelpoisia ja sovituksen ansainneet – hän teki sen rakkaudesta. Sen tähden, että Jeesus sovitti ristillä meidän pahuutemme, me saimme vanhurskauden lahjan. Meidät, syylliset, on julistettu syyttömäksi.
Yksin uskosta
Vanhurskaus ei ole ostettavissa eikä ansaittavissa. Raamatun sanoma tässä asiassa on selkeä: vanhurskaus tulee vain ja ainoastaan uskosta Jeesukseen, me saamme sen uskon kautta. Ydin on siinä, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen – Kristuksen vanhurskaus luetaan meidän vanhurskaudeksemme. Ihmisen omassa olemuksessa ja sydämessä ei ole mitään, mihin tämä vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi julistaminen voisi perustua, mikään meissä itsessämme ei kelpaa perusteeksi. Siksi usko Jeesukseen on ainoa tie Jumalan luo, eikä ole olemassa minkäänlaista sivupolkua tai poikkeusta. Ilman Jumalan armoa ja Jeesuksen sovitusta meillä ei ole vanhurskautta.
Syyttömäksi julistettu
Vanhurskauden saaminen uskon kautta on fakta, sanoipa monessa meissä asuva pieni suorittaja-minä mitä tahansa. Meidän omat tekomme ovat parhaimmillaankin kuin likainen riepu Jumalan edessä (Jes. 65:4). Paavali puhuu tiukkaan sävyyn omin teoin pätemisestä: ” Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” (Gal. 5:4)
Vanhurskaus on lahja, jonka saamme, ei jotakin, minkä itse ansaitsemme. Tämä tuo meidät Jumalan käsittämättömän rakkauden eteen: vaikka se olisi kuinka vaikeaa käsittää, niin totta se on – se että Jumala rakastaa meitä ja hyväksyy meidät ei ole tippaakaan omista teoistamme kiinni.
Vanhurskaus on todellista sinun elämässäsi
Vanhurskauttamisessa on kysymys aseman muutoksesta: syyllisestä tulee syytön, ja Kristuksen puhtaus luetaan meidän puhtaudeksemme. Kun olemme Jeesuksessa, Jumala näkee meidät täysin puhtaana ja itselleen kelpaavana, vanhurskaana. Kun Jumala katsoo sinuun, hän näkee sinut hänen rakastettunaan. Tämä asia on fakta, ja sen tulisi olla meidän identiteettimme, sillä se on Raamatun ilmoittama totuus meistä. Sitä eivät muuta virheet, erehdykset, heikkoudet, epäonnistumiset, ei mikään. Jumala katselee sinua Kristuksen sovittavan veren kautta. Jeesuksessa Jumala näkee sinut aina täydellisenä. Kysymys ei ole siitä, mitä sinä teet tai edes siitä, millaisena itse itsesi näet, vaan siitä, millaisena Jumala sinut näkee. Kun me saamme kiinni siitä totuudesta että Jumala näkee meidät vanhurskaina tässä ja nyt, se muuttaa elämämme ja suhteemme Jumalaan.
IDENTITEETTI KRISTUKSESSA
Johdanto
Kysymys: kuka olet? Mikä tekee sinusta sen mitä olet? Mikä Määrittelee sinut?
Et ole nimesi
• et ole työsi
• et ole kansalaisuutesi
• et ole kirkkokuntasi
Kristittyjen ei tulisi enää tuntea ketään lihan mukaan 2. Kor 5:16. Jokainen kristitty on uusi luomus 2. Kor 5:17
Identiteettimme, omakuvamme ja itsetuntomme on usein kiinnittynyt vääriin asoihin. Määrittelemme itseämme mm.
• ulkoisen menestyksen mukaan; raha, työpaikka, menestyminen ihmissuhteissa
• tekojemme ja toimintamme mukaan (Lankeilen syntiin= olen syntinen, epäonnistun töissäni=olen ainainen epäonnistuja)
Samaistamme oman arvomme ulkoiseen menestykseen.Kehäajattelu: epäonnistumme, näemme itsemme epäonnistujina, mikä saa meidät vain epäonnistumaan yhä uudelleen.
Olemme petkutetut uskomaan, että se mitä teemme, tekee meistä sen, mitä olemme. Ajattelumme on virheellinen: Se mitä olemme, määrittelee, mitä teemme.
Jos identiteettini on, että olen kurja syntinen, niin elän kuin kurja syntinen. Enkä todennäköisesti pysty vastaanottamaan Jumalan armoa, enkä hänen Sanansa lupauksia elämääni.
Saatana, syyttäjä, syytää mieleemme syytöksiä Jlasta ja meistä. Hän yrittää vääristää ajattelumme; sen miten näemme Jumalan ja itsemme. Se miten näemme itsemme Jumalan edessä vaikuttaa voimakkaasti Jumala-suhteeseemme. 2. Kor. 10: 3-4. Mielen linnakkeet, Saatanan päästrategia on hallita ajatuksiamme epäraamatullisten ajattelumallien kautta. Room. 12:2 Raamattu kehottaa meitä muuttumaan mielemme uudistuksen kautta. Jos aiomme kasvaa kristittyinä, meidän on uudistuttava ajattelemaan Raamatun mukaisesti. Meidän on ymmärrettävä vanhurskauden merkitys, ja se mitä Jumala meistä ajattelee, koko identiteettimme niinkuin se on Raamatussa.
Yksikään ihminen ei voi elää johdonmukaisesti eri tavoin kuin mitä hän itsestään ajattelee.
Uusi syntymä; Joh 3:3 Hengellinen, iankaikkinen, elämäsi alkoi sillä hetkellä kun tulit uskoon. Emme ole koskaan enempää Hengellisesti elävämpiä kuin nyt. Pelastus ei ole vain tulevaisuuden lisuke; se on tämän hetkistä muuttumista.Taivaassa saamme kirkastetun ruumiin.
Uusi identiteetti.
Kristitty ei vain ole ihminen, joka on saanut anteeksi. Syvimmältään identiteettimme kristittyinä se, että olemme pyhiä, hengellisesti uudestisyntyineitä Jumalan lapsia, Jumalallisia mestariteoksia, valon ihmeelliä lapsia, taivaan kansalaisia. Hintaloppu vertaus: Hintalappu määrää arvomme, meidän hintalappumme on Jumala; Jeesus oli maksu meidän edestämme. Se, että olemme pelastetut yksin armosta ei tarkoita, että olisimme arvottomia. Et myöskään koskaan voi olla Jumalan edessä pyhempi kuin nyt. Kristus on sinun pyhyytesi. Tule siksi, mikä olet.
Uusi Nimi.
Emme ole syntisiä. Olemme pyhiä, jotka kamppailevat synnin kanssa. Useimmiten käytetty Raamatussa kuvaamaan tavallista kristittyä. Bickle: ”Emme ole syntisiä, jotka kamppailevat rakastaakseen Jumalaa. Vaan Jumalan rakastajia, jotka kamppailevat synnin kanssa.” Jumala ei nimitä meitä syntisiksi, vaan pyhiksi. Syntinen ei ole raamatullinen identiteettimme.
Se, mikä on totta Kristuksesta, on totta asemallisesti myös meistä
Petri Patronen
Kirjoitit: "Jumalan tulee olla keskipisteessä.
Siksi minä valitsen ylistämisen."
Samasta syystä valitsen itse toisin. :-)
Tosin valinta on hypoteettinen, minun mielestäni aito ylistys kumpuaa juuri siitä, että katumus johtaa anteeksiantamuksen kokemiseen.
Ihmiskeskeisyyden vaara liittyy varmasti yhtä lailla katumukseen kuin ylistämiseen. Uskon että kumpaakin voi teeskennellä tajuamatta itse että kyse on pelkästä psyykkisestä, ihmislähtöisestä ilmiöstä.
Itse olen vain enemmän huolissani pintapuolisesta ylistyksestä, koska se tuntuu olevan nykyaikana paljon yleisempää kuin pintapuolinen katumus ja tekopyhä syntien itkeminen, mitä kyllä aiemmin historiassa on esiintynyt paljonkin.
keskittyä syvälliseen kokosydämiseen ylistämiseen. Pintapuolista
ylistämistä voi tietenkin esiintyä mutta, se ei saa tulla esteeksi todelliselle
sydämestä lähtevälle ylistykselle. Ylistämisessähän on helppo keskittyä
Jumalaan ja Jeesukseen. Silloin ei ajatella omia ja toisten ongelmia.
Niin sanotussa tavallisessa rukouksessa voi ongelmat ja tarpeet olla keskipisteessä.
Näin voi käydä esimerkiksi rukoiltaessa jonkun henkilön puolesta.
Ajattelemme ehkä henkilöä ja hänen ongelmiaan jonka puolesta rukoilemme kun tulisi
keskittyä Jumalaan jolta apu tulee.
On tietenkin väistämätöntä rukoiltaessa ihmisten puolesta että ajattelemme
ongelmia ja rukouksen kohdetta. Se ei tietenkään ole väärin mutta,
huomion painopiste tulisi keskittää Jeesukseen.
Rukouksessa tuodaan henkilö ongelmineen Jumalan valtaistuimen eteen.
Valtaistuimen edessä ei enään keskitytä henkilöön jonka puolesta
rukoillaan vaan huomio on tietenkin Jumalassa jolta apua odotamme.
Olemmehan Hänen edessään kaikkein pyhimmässä.
Jeesus sanoi:
Joh 4:23-24 "Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat
Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.
Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä
ja totuudessa."
Jeesus tarkoittaa rukousta Pyhässä Hengessä.
Rukous tulee siis tapahtua Pyhässä Hengessä ja Hengen johdatuksessa.
Kun Pyhä Henki saa johtaa rukousta, silloin kiitos ja ylistys tahtoo tulla mukaan.
Pyhä Henki korottaa aina Jeesuksen Herrautta ja ristin työtä.
Näin Pyhässä Hengessä rukoileva kokee Jeesuksen suuruutta. Tästä seuraa kiitollinen
mieli ja Jeesuksen kiittäminen ja ylistäminen Golgatan työstä.
Ylistys on rukouksen korkeampi muoto.
Ylistys kuuluu siis rukouskäsitteeseen.
Niin, tällaisia ajatuksia minulla on rukouksesta ja ylistämisestä.
....Henki täyttää meidät aina yhtä täydellisesti...
Jumalan Henki on täydellinen eikä tietenkään sinällään kasva.
Ihmisen henki kasvaa, mikä tarkoittaa minusta samaa kuin että Jumalan tahdon toteutuminen Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisen elämässä tulee kokonaisvaltaisemmaksi. Ja SE ei tapahdu Hengellä TÄYTTYMISEN kautta, jos täyttymisellä tarkoitetaan kielilläpuhumisen ja profetoimisen ja parantamisen lahjojen ilmenemistä. Sen sijaan se tapahtuu hengen SISÄISEN työn kautta, eli kasvavan synnin ja armon tunnon ja sen aikaansaaman nöyryyden ja rakkauden myötä.