peikot ja menninkäiset

*mörrineitokainen* kirjoitti:

päätelkää tästä jutustani,onko tämä tarina tosi kuin vesi,vai täyttä totta ja tarua,unta,mutta tämä tapahtui minulle tosissaan,kävelin kaikessa hiljaisuudessani,luonnon helmassa,ja sumuisessa metsässä.ja kuuntelin kaunista niin kaunista laulua että.en voinut vastustaa mennä lähemmäksi katsomaan,mitä oikein tapahtuu,ja mistä tuo kaunis sulo laulu ääni kantautui.se oli kuin jokin ihme,en ollut koskaan nähny mitään niin lumoavan kaunista ja kuin jotain idän prinsessaa.mutta näky oli lumoava,ja niin oli sen lauluki,se oli niin kauniin sulosta,että se oli jo lumonnut minut täysin pauloihinsa.ja se oii nähtävä,ja siinä se oli edessäni,aivan elävänä,kaunis niin kaunis hento pienoinen suloinen pieni prinsessa,peikko.jota olisi voinu melkein kuin koskettaa.kuvittelin että se voisin olla minä siinä.ja sitten alkoi tapahtua jotain kummaa ympärilläni aluksi että aika kivaakin,koska enhän tiennyt lumotusta metsästä mitään,enkä sitä,että jokainen joka joutuu lumottuun metsään tulee lumotuksi,lumotun peikon lähellä pelkästä ajatuksen voimasta.säikähdin tovin kun ruumiiseeni alkoi kasvamaan,häntä,ja korvat,ja sit muutuin karvaiseksi peikoksi,ja niin muut ystävälliset peikot tulivat heti luokseni,ja veivät minut kauniiseen valtakuntaansa.jossa minut puettiin mitä kauineimpiin vaatteisiin,niin että tunsin itseni prinsessaksi,mutta kaikesta huolimatta mitä olin kokenut,en tuntenut itseäni kovinkaan onneliseksi peikko maailmas,jokaisel meil peikol oli erikoinen nimi.mulle annettiin nimeksi mimosa.noh,joka tapaukses,päätin että minun oli päästävä peikko maasta pois.,mutta sitten tapahtui jotain yllättävää,joka oli elämäni käännekohta.tapasin rakkauteni,ihmisen jota en ollut uskoakkaan,näin hänet järvellä,ja lumosin hänet laulullani täysin,josta yllätyin täysin että minähän osaan laulaan,yhtä kauniisti,kuin se joka minutkin lumosi ekalla kerralla.no minä mimosa sain täydellisesti lumottua rakkaani pauloihini,ja hänet myös muutin peikko flaksiksi,ja hänet ristin nimeltään thomasoo:)ja niin me sit elimme onnellisesti elämämme loppuun saakka ihanasti peikkolapsia hoidellen kauniissa valtakunnassamme.,nauttien ihanasta elämästä.ja sen pituinen se peikko tarinamme totuudesta oli:)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä