Ihmettelen vain tätä ,sillä joka asiasa, ikä tulee vastaan. Ei saa kämppää , ei saa työtä ei saa olla omillaan vaikka kýkyjä ja halua olisikin.
Aina käännytetään vanhempien puoleen. Miksi näin, eikö tähän lakiin voisi olla jotain poikkeamaa, silä tiedän suurin osa n.15-17 vuotiaista on täysiä lapsia, mutta on myös niitä jotka eivät sovi tavallisten huolettomien teinien joukkoon.Vaan haluavat ja osaavat pitää huolen itsestään ja osaavat hallita elämäänsä, tuntuu hyvin väärältä etten saa määrätä omassa elämässäni oikeastaan mistään ,vaan aina olisi joka ikisessä asiassa käännyttävä vanhempien puoleen. Entäs jos ei omistakaan huolehtivia ja vastuun tuntoisia vanhempia, vaan esimerkiksi rappioituneet alkoholisti vanhemmat jotka eivät saa varojaa riittämään edes omaai tarpeisiin, saati sitten toisella paikkakunnalla opiskelevan lapsensa, vuokraan ja muihin välttämättömiin menoihin?
Entä se jos tälläinen tilanne on ja ainut mahdollisuus on jonkilainen perhekoti tai vastaava laitos, ja tämä henkilö olisi koko elämänsä toiminu omillaan ilman kenenkään holhousta tai tukea ja on huolehtinut siinä sivussa myös pienemmistä sisaruksista ja/tai isovanhemmistaan?
TAi entä jos nämä vangemmat eivät halua auttaa lastaan joka on esim,"vahinko"?
Kritiikkiä annan tälle yhteiskunnalle tästä. Ehkä on liian vaikea huomata etteivät kaikki ole saaneet elää lapsuutta, mutta mitä tämä sitten kun ei saa olla "aikuinenkaan" eikä enään lapsikaan ole?
Ja tuskin tälläinen käytäntö saa ihmisiä aikaisemmin työ elämään, sitähän nykyisin paljon toitotetaan että nopeasti tuottamaan varallisuutta valtiolle...
Ajattelemisen aihetta?
Aina käännytetään vanhempien puoleen. Miksi näin, eikö tähän lakiin voisi olla jotain poikkeamaa, silä tiedän suurin osa n.15-17 vuotiaista on täysiä lapsia, mutta on myös niitä jotka eivät sovi tavallisten huolettomien teinien joukkoon.Vaan haluavat ja osaavat pitää huolen itsestään ja osaavat hallita elämäänsä, tuntuu hyvin väärältä etten saa määrätä omassa elämässäni oikeastaan mistään ,vaan aina olisi joka ikisessä asiassa käännyttävä vanhempien puoleen. Entäs jos ei omistakaan huolehtivia ja vastuun tuntoisia vanhempia, vaan esimerkiksi rappioituneet alkoholisti vanhemmat jotka eivät saa varojaa riittämään edes omaai tarpeisiin, saati sitten toisella paikkakunnalla opiskelevan lapsensa, vuokraan ja muihin välttämättömiin menoihin?
Entä se jos tälläinen tilanne on ja ainut mahdollisuus on jonkilainen perhekoti tai vastaava laitos, ja tämä henkilö olisi koko elämänsä toiminu omillaan ilman kenenkään holhousta tai tukea ja on huolehtinut siinä sivussa myös pienemmistä sisaruksista ja/tai isovanhemmistaan?
TAi entä jos nämä vangemmat eivät halua auttaa lastaan joka on esim,"vahinko"?
Kritiikkiä annan tälle yhteiskunnalle tästä. Ehkä on liian vaikea huomata etteivät kaikki ole saaneet elää lapsuutta, mutta mitä tämä sitten kun ei saa olla "aikuinenkaan" eikä enään lapsikaan ole?
Ja tuskin tälläinen käytäntö saa ihmisiä aikaisemmin työ elämään, sitähän nykyisin paljon toitotetaan että nopeasti tuottamaan varallisuutta valtiolle...
Ajattelemisen aihetta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikka tilanteesi ei ehkä ole ihan ihanteellinen valtion kannalta, sen on ihan turha kuvitella, että se voisi poistaa kaikki alkoholistivanhemmat jollain säännöillä. Vastuuntunnottomia vanhempia on aina ollut ja tulee aivan varmasti aina olemaan, ja välttämättä oikea ratkaisu ei ole takavarikoida lapsia valtion opetukseen (varsinkin kun rajat tässä ovat usein niin epämääräisiä).
Toisaalta on valtavan vaikeaa ottaa selvää, kuka lapsista toimii pakosta ja aikuisena (kuten alkuperäinen kirjoittaja) ja kuinka moni lapsellisesta impulssista. Silti mielestäni pitäisi voida palkata kuka tahansa, joka on pakolliset koulunsa käynyt (ala- ja yläasteet), ilman mitään kommenttia vanhemmilta. Ei vanhempien auktoriteetin pidä tulla lain mukana, sen pitää tulla kunnioituksesta. Kumma juttu että nykyään vanhempien kurinpidolla pitää olla laki tukena ennen kuin se onnistuu...