Miksi täällä ja muillakin hengellisillä palstoilla luvataan eheytymistä, kun vaan tekee parannuksen? Nuoret homoseksuaalit uskovat nämä lupaukset. Kuitenkin Totuus on toinen, ei juuri tunneta ihmisiä, jotka olisi eheytyneet homoseksuaalisuudesta heteroksi. Ei uskoontulon myötä, eikä lääketieteellisesti.
Sama koskee sukupuolen vaihtajia. On useita pappeja, jotka ovat saarnanneet kristuksesta ja olleet seurakunnan työntekijöitä, hyviä sellaisia, eivät ole kuitenkaan eheytyneet identiteetiltään ns. "normaaleiksi" ihmisiksi.
Miksi täällä on niin paljon " viisaita" , jotka tietävät mitä homoseksuaalisten ihmisten pitää toimia, eheytyäkseen heteroksi.
Itse olen jo nuoresta pojasta asti tiennyt olevani homo. Synnyin kristittyyn kotiin, jossa kävimme säännöllisesti seurakunnan tilaisuuksissa. Edelleenkään homoseksuaalisuutta ei ymmärretä kirkoissa ja seurakunnissa. Olen uskossa, mutta hyväksyn myös itseni homoseksuaalina.
Sama koskee sukupuolen vaihtajia. On useita pappeja, jotka ovat saarnanneet kristuksesta ja olleet seurakunnan työntekijöitä, hyviä sellaisia, eivät ole kuitenkaan eheytyneet identiteetiltään ns. "normaaleiksi" ihmisiksi.
Miksi täällä on niin paljon " viisaita" , jotka tietävät mitä homoseksuaalisten ihmisten pitää toimia, eheytyäkseen heteroksi.
Itse olen jo nuoresta pojasta asti tiennyt olevani homo. Synnyin kristittyyn kotiin, jossa kävimme säännöllisesti seurakunnan tilaisuuksissa. Edelleenkään homoseksuaalisuutta ei ymmärretä kirkoissa ja seurakunnissa. Olen uskossa, mutta hyväksyn myös itseni homoseksuaalina.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tärkeintä on sinun henkilökohtainen suhde Jeesukseen ja Hänen ansaitsemaan pelastukseen. Vaikka kaikki ympärillä hylkäisivät sinut, riipu Kristuksessa kiinni. Nämä asiat ovat monella tapaa ongelmallisia ja niihin suhtauminen monesti asiatonta. Raamattu määrittelee synnin, piste. Me olemme syntymästämme asti syntisiä, monista taipumuksistamme emme pääse irti ja juuri siksi sanoma Jeesuksesta Pelastajanamme on niin valtava. Synin siunaaminen on kuitenkin väärin, mitä nyt moni yrittää. Oman syntisyytensä hyväksyminen on vaikeaa, varsinkin jos siihen on lapsuudestaan kasvanut.
Olen itse syntynyt alkoholistiperheeseen ja myös itse kärsin alkoholista. Alkoholistiperheessäni sain myös kasvatusta turvautua Kristukseen. En ole vielä päässyt eroon alkoholista, mutta olen syvästi päättänyt; uskosta Jumalan Poikaan syntieni sovittajana en luovu ikinä. Vaikka kuolisin maksakirroosiin, minä tiedän Lunastajani elävän. En vaadi kirkkoa tai ketään muutakaan julistamaan minua syntymästäni asti saadun heikkouden vuoksi synnittömäksi, vaan uskon raamatun sanaan, että Jeesus on tullut etsimään ja pelastamaan syntisiä. Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne!
Homoudesta en tiedä mitään, mutta synnistä kylläkin. Voi kumpa meillä kuitenkin olisi sama Vapahtaja!
Siunausta sinulle!
Oikeaan todellisen uskon seurausta on kuuliaisuus Jumalan tahdolle. Jumalan tahtoon kuuluu myös se, että et harjoita seksuaalisuutta toisen miehen kanssa. Mitä tulee parantumsieen, lue Andrew Comiskeyn, Leanne paynen, Seppo Jokisen kirjoja ja ota yhteyttä Aslan-yhdistykseen. Helppoa eheytyminen ei ole, mutta mikä tässä elämässä nyt helppoa on?
ihan vaan tiedoksi, jos satut kärsimään. Voit tietysti lukea Duodegiumista tai käydä kouluterveydenhuoltajalla, on meinaan aika helppoa eheytyä finneistä.
Vähän sama juttu, paitsi että olen nainen. Minua mietityttää Raamatussa oleva kohta, missä puhutaan ihmisistä jotka ovat jo kohdustaan asti avioliittoon kelpaamattomia tai joista muut ovat sellaisia tehneet. Tarkoittaako tämä mm. homoseksuaaleja?
Olen miettinyt paljon tätä asiaa kohdallani ja olen tullut siihen tulokseen, että muiden ihmisten minulle aiheuttamat traumat jo nuorella iällä ovat saattaneet tukea kehitystäni homouteen. En syytä muita ihmisiä, mutta mietin että muut ovat osittain minusta tämmöisen tehneet.
Minulla on ollut kyllä ihan tosi-ihastuksia miehiinkin joskus y-asteikäsenä, mut sit "traumojen" seurauksena ihastuksen kohteiksi ovat muodostuneet naiset (haluamattani tätä).
Nykyään en tunne miehiä kohtaan paljoakaan, mutta en oo täysin heittäny toivoani sen suhteen että "eheytyisin" traumoistani ja saisin tunteita taas miehiäkin kohtaan. Tosin olen odottanut sitä jo melkein 10-vuotta, eikä sitä oo tapahtunu. Luulen että minussa on aina ollu vähän taipumusta ja noi traumat on sit edelleen ohjannu kehitystä naisiin päin.
En kyllä elä synnissä ja yritän karttaa sitä viimeiseen asti. Uskossa yritän roikkua mukana, vaikka välillä onkin vaikeaa. Kuitenki se rauha minkä usko antaa on jotain paljon parempaa kuin ahdistus maailmassa.
että homoudessa ei ole mitään pahaa! ole onnellinen ja toteuta itseäsi!
Helluntailaisuus tarjoaa vain yhden vaihtoehdon eheytymistä haluaville.
Seko-seko, mutta Jeesus on kanssani ja Jeesus on kaikkeni. Ouh, kuinka kauan vielä tämä maallinen matka jatkuu...
Olen tyyppi, joka myös käsittääkseni 'olen avioliittoon kelpaamaton' ja pystyn katsomaan asiaa ihan silmiin. So what! Niin tai näin, tää vaellus on vaikeaa. En ole koskaan oikein ns. pitänyt miehistä riittävästi, en ole sillei 'lopullisesti' rakastunut keneenkään, pikkasen nuorena luulin, että olen ihastunut, mutta siinä kai oli vain kyseessä se, että antoi itsetuntoa, kun joku minua huomasi ja kehuikin. En olisi voinut kyetä lähtemään miehen mukaan rakastaen ja perhettä perustamaan, olen sen aina jotenkin tiennyt. Aina olisin myös hirveesti pelännyt tulevani jätetyksi, jostakin mystisestä syystä tämä pelko seuraa aina; ihmisiin ei oikeasti voi luottaa. En tiedä, mitä on ihmistenvälinen rakkaus. Vissiin se tekee aika rohkeaksi.
En pidä miehistä 'siinä mielessä' riittävästi, mutta en myöskään pidä naisista niin, että löytäisin lesboutta itsestäni. Olen sekalainen keskellä kulkija, jonka elämä ei ole helppoa. Mutta selibaatissa haluakin joka tapauksessa elää ja näinhän se sopii, oon mikä oon ja muuksi en voi tulla, paitsi mitä Herrani antaa.
"Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa..." 'Että minä tällaisenani palvelen Jumalaa'. Se on armoa se. Oih, Kiito Isä, Kiitos Vapahtajamme Jeesus. Hän on Ykkönen ja sumplitaan ihmisten kanssa siinä sivussa sitten.
>> että homoudessa ei ole mitään pahaa! ole onnellinen ja toteuta itseäsi! >>
-Sanoo tämän päivän "evankeliumi", joka korottaa ihmisen nautinnonhaluineen yli Jumalan kunnioittamisen. Julistaen myös että "eihän sellaisessa mistä ei aiheudu kenellekään mitään pahaa, voi olla mitään väärää..."
-"Kenellekään"? -Eikö se toinen osapuolikin ole sentään joku? Jos aiheuttaa synnillisellä toiminnallaan ja siihen houkuttelemalla, toisen osapuolen joutumisen eroon Jumalasta ja iankaikkiseen kadotukseen, niin eikö siinä ole jo tarpeeksi pahaa...
Jaakobin kirje:
4:7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
-Mutta sehän varma juttu, ettei se vastustaminen mitään helppoa ole; ei se vihulainen kuitenkaan helpolla luovuta. Kuitenkin voin sanoa, että moni heterokin, kuten esim. minä, joutuu olemaan ihan vastaavassa tilanteessa. Uskoon tuloni jälkeen piti tehdä loppu suhteesta ei-uskovaan naisystävään, mm. seksi-kysymyksen takia. Myöskin siksi, koska emme olleet naimisissa emmekä edes avoliitossa, niin katsoin että en ollut vielä naimavelvollisesti sidoksissa häneen.
Toki odotin kohtuullisen pitkän ajan, hänen mahdollista lähtemistään samalle uskontielle. Niin ei tapahtunut, joten erosimme. Sen jälkeen olen ollut ilman seksiä ja odottanut kiltisti, että löydän uskovan naisen. Silloinkin seksielämä alkaa kuitenkin vasta avioliitossa, mutta sitä ennen on vielä "kärsittävä" pitkällinen seurusteluaika... Mutta ehkä en löydä, niin sitten olen ilman.
Ei tässä siis ihan taviksena heteronakaan olla mitenkään helpolla tiellä. Mutta Jumalaa ja Hänen sanaansa, kuten sen voin raamatusta lukea, sitä tahdon pitää ylimpänä auktoriteettina, että Hänessä kerran kirkkauden perisin. Mitäs näistä maallisista, hetken kestävistä "puutteista"; eivät ne ole oikeastaan edes mitään puutteita, kun ajattelee sitä mihin olemme matkalla...
ettei hyväksytä poikkeavuutta, ei homoutta, ei pyörätuoleja, ei mielisairauksia jne. ajatellaan, että Jumala loi vain tavikset, mitä he sitten ikinä ovatkaan, ja muut pitäisi saada muokattua.
tämä "eheytymisen" saarnaaminen on siis aika surkuhupaisaa
myönnän toki, että on oikeaakin eheytymistä : rakkautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä eli myös itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on
Tuli mieleen yksi tilanne. Olin kerran todella masentunut tästä taipumuksestani. Ihmettelin ja purnasin, minkä takia minusta on tämmöinen tullut. En voinut käsittää miten minä, mielestäni tosi-uskovainen ja Jeesusta rakastava ihminen saatoin omistaa tämmöisiä taipumuksia. Sitten oltiin yhdessä nuorten tilaisuudessa ystäväni kanssa. Ystäväni halusi rukoilla muuten vain puolestani ja sanoi rukouksessa että "Jumala on tarkoittanut sinut juuri tuollaiseksi ja sillä on oma tarkoituksensa". Sekä näytti Raamatusta jotain Jesajan kohtaa. Ehkä se oli jonkinlainen vastaus. Ehkä saan olla apuna niille, jotka kärsii samasta asiasta. Ehkä voin osoittaa joillekin kammoisille, miten homous ei ole vain himoa. Maailmassa ei ole liikaa rakkautta ja jos minä sitä voin yhtään osoittaa, niin ei kai se ole vain huono asia. Olen lukenut myös kirjan, missä sanotaan miten homoudessa voi olla sielullinen vamma takana. Homous ei ole aina henkivaltoja ja demoneja, vaan sille voi löytyä selitys esim. sielun vammasta.
Ongelmasi ei ole homoseksuaalisuus vaan pyrkimyksesi elää ulkoa tulevan painostuksen mukaisesti. Traumasi perimmäinen syy ei ole homoseksuaalisuus vaan ulkopuolisten syyllistävä asenne.
Voisitko selittää vähän tarkemmin, mitä tarkoitat?
Joskus kun minulla oli kiinnostusta vielä poikiin (about 15-16-vuotiaana) niin vanhempani lyttäsivät nämä kiinnostukset nurkkaan ja sain todella syyllistäviä kommentteja nimenomaan kiinnostuksestani poikiin. Minkäänlaista kiinnostusta tai tukea ei herunut. Sanottiin, että tämä on saatanasta. Minua houkutellaan nyt paholaisen omaksi ja olen liian nuori seurusteluun. Minun tekstiviestejäni luettiin ensin salaa ja sitten ivaillen minulle ääneen. Niissä viesteissä pahin kommentti oli että "saanko suudella sinua?". Sen jälkeen opin "läksyni" ja ajattelin salata joka ikisen ihastukseni. Mutta jossain vaiheessa sitten ihastus kääntyikin naisiin ja ei oo siitä täysin palannut.
Siinä mielessä osuit oikeaan tuossa syyllistämisessä. Mutta uskon silti jollain tavalla olleeni aina vähän tämmöinen. Hassua kyllä, vaikka luulen vanhempieni aavistavan jotain, niin en ole tästä saanut lokaa niskaan.
Mutta se reaktio noista pojista oli jotain aivan järkyttävää räyhäämistä ja huutoa, jota en haluu ikinä enää kokee.
Ole aidosti sitä mitä olet tässä elämässä ja elä täysillä älä välitä muitten mielipiteistä,jos olet homo mutta haluat olla uskossa,so what..Mutta mieti mitä ns.Usko sulle antaa?Ehkä ei paljoakaan,koska uskovaisuus ei hyväksy homoja kun ei joku raamattu tunne homoseksuaalisuutta,mitä saat uskosta,jätä usko ja elä omaa elämääsi,ole mitä olet!Usko itseesi,muu usko vain harhauttaa sinua,itse pidän naisista,mutta ole homo,oma itsesi,mikä olet tässä jälleensyntymässä?Elä välitä mitä muut on mieltä,itse olet oikeassa!
Oikein lienee tekstissä vain neuvo "ole aidosti sitä mitä olet". Mit´ olet ole kokonaan, ei osittain tai puoliks´ vaan.
Mutta kirjoitit
>>Usko itseesi>...mikä olet tässä jälleensyntymässä?
http://www.aslan.fi/
Eiköhän tuon huuhaa-puoskarijärjestön linkin olisi voinut jättää pois? Avaaja tuntuu tuntevan tuon satuilun jo.
Aslan ON ihmisvihajärjestö, joka perustuu fundamentalismille, tieteen vääristelylylle ja pahalle tahdolle.
Et sinä katkeruudellasi mitään voi muuttaa, luulet vain.
Myrkytät vain omaa sisintäsi moisella soopalla.
Minustakin Aslanin toiminto on nimen omaan myrkyttävää, katkeraa soopaa. Minulla ei ole syytä olla katkera mistään, mutta niillä, joita nuo aslanit ja muut vastaavat ovat huijanneet tyhjillä lupailuilllaan, voi jo ollakin.
Aslan ei ole osoittanut missään saaneensa hyvää aikaan. Siksipä se onkin mm. Suomen lääkintäviranomaisten yhetistyön ulkopuolella. Eihän nyt valheeseen pohjaavan yhdistyksen toimintaa voikaan viranomaistaho olla tukemassa.
mitä syvemmällä syyt sitä pitempään kestää
homous ei ole mikään helposti parannettava sairaus, koska sen syyt ovat syvällä, samoin kun transseksuaalienkin -
vaatii pitkän pitkän intensiivisen psykoanalyyttisen psykoterapian ja taitavan terapeutin - sekä ennen kaikkea ko.ihmisen oman halun parantua - paljon erilaisia sairauksia,jopa pitkäaikaisia yleensä fyysisinä nähtyjä sairauksia on sillä keinoin parantunut - ihminen kun on kokonaisuus ja monet sairaudet ovat psykosomaattisia - - - miksei myös homous paranisi siten
eheytyminen vie vuosi kausia - yleensä koko ihmiselämän - eheytyminen on tie ja ei pelkästään päämäärä - sillä tiellä olemme kaikki yhtään ehyttä ihmistä ei ole
Minä en ihan ymmärrä kahden asian sekoittamista: OLLA pitämättä vastakkaisesta sukupuolesta, mutta silti ihminen elää sekoilematta missään synti-seksiaktioissa ns. avioliiton ulkopuolella. Eiko nämä ole kaksi eri asiaa, olla syvältä häiriintynyt ja traumatisoitunut jotenkin, niin että rakkaus ei 'toimi' oikein ja sitten, MITEN elää. Ihminen voi hyvin elää sekstailematta, kun kerran ei ole avioliittoonkaan ylettynyt. So what! Hetero tai samasta sukupuolesta pitävä tai ei vastakkaisesta riittävästi pitävä, irtosuhteet eivät ole Jumalallemme mieleen, MEIDÄN PARHAAKSEMME, koska ne vain repivät ihmistä lisää, eivät mitenkään eheytä. Jumalan laki on meidän suojaksemme, tiedätte. Ken sen näin tajuaa, kiittää Jumalan Sanasta KOKONAISUUTENA. Näin toivon jokaisen, tulevan uskoon ja elävän Sanan varassa, uskossa ja Pyhän Hengen johtamana. Aih, miten autuasta. Mikään maallinen ihmissuhdekuvio ei tekisi onnellisemmaksi kuin tämä on. Ja mitä Toivo meillä onkaan, on vain 'tämä hetken kestävä kevyt ahdistus' - lopulta. Siunauksin jokaiselle "tyypille".
on kuitenkin Jumalalle hyvin rakas - jopa homo,vaikka ei hänen tekojaan hyväksykään
ihminen pitää silti hyväksyä meidän ihmistenkin, vaikka teot ovat mitä ovat - se on sitä rakkautta joka voi eheyttää pahimmatkin haavat - meidän tehtävämme nimenomaan on rakastaa meille annetulla rakkaudella
seksuaalisuuden rikkoutuminen on hyvin syvä trauma - aiheesta on kirjallisuutta vaikka kuinka - vaikea korjata,hidas hoitaa - siksi helpompi jättää hoidotta,varsinkin yhteiskunnassa,jonka sairausluettelossa homoutta ei enää tunneta - - -
niin - ja muutoksen lähtökohtahan on siinä että ihminen tietää olevansa sairas ja hoidon tarpeessa - ja sitähän ihminen ei tietenkään tässä tapauksessa myönnä kirveelläkään ... ja sekin kuuluu tämän sairauden kuvaan
Voi jumbe, Kuka lienet, mut nii-in hyvin selvität, muakin tuet, että! Mun tarttee tallettaa sun vastaukses muualle ittelleni. Vai, copy right?