OLEMMEKO EDELLEEN SYNTISET
Mutta olemmeko me edelleenkin syntiset? On hyvin tärkeää ymmärtää mitä mieltä Jumala on tästä, jo yksistään ajatuksenaki. Ensinnäkin Jumalan sana vakuuttaa Jeesuksen työn Golgatalla olevan niin täydellisen kokonaisvaltainen, että se vapautti ihmiset synnin vallan alaisuudesta niin kokonaan, että jokainen jotka uskovat Jeesuksen työn omalle kohdalleen todeksi, niin että ottavat hänet vastaan semmoisenaan kuin se on sanassa ilmoitettu. Siinä hetkessä heidät pudistetaan Jeesuksen verellä puhtaiksi, niin kokonaan ettei mitää jää jäljelle entisyydestä. Ja sen lisäksi siinä hetkessä heidät vapautetetaan kaikesta synnin sitovasta voimasta, niin kokonaan ettei heidän tarvitse enää tehdä syntiä, jos eivät itse sitä halua tehdä. En tarkoita lihassa olevaa halua syntiin.
Voimme siis Jumalan sanan perusteella todeta, ettei syntiä Jumalan lapsen kohdalla ole enää edes olemassa. Jeesuksen täydellisen työn perusteella ihminen on tehty synnitttömäksi hengessä, joka ratkaisee koko syntikysymyksen. Kun Jumala katselee meitä, hän ei katsele meitä enää sen mukaan mitä ennen olimme, kun emme vielä tunteneet häntä. Jos näin olisi, olisimme edelleen oinnettomassa tilassa. Mutta nyt Jeesuksesn työn ja ansion tähden, Jumala käsittelee meitä lapsinaan, jota emme menneisyydessä voinet omistaa. Juutalaiset vetosivat Jumalan lapseuteen syntymiperänsä perusteella, mutta Jeesus sanoi heille, etteivät he sen perusteella voi olla Jumalan lapset. Jos niin olisi, he olisivat tehneet Jumalan tekoja, ja uskoneet Jeesukseen. Samoin Jumalasta syntynyt pakana, kun hän uudsti syntyy, olisi mahdotonta ajatella että hän vieläkin eläisi sen mukaan mitä ennen eli, kun ei v ielä tuntenut Jumalaa.
Mutta koska ihmisten on ongelmallinen käsittää tätä, puhumattakaan että voisivat omaksua tämän Jumala totuutena omalle kohdalleen. Joka on Jumalan tahto, joka vääjäämättömästi vapautaa heidät elämään todellisesti vapaina, ilman synnin tekoja, jos he todellisesti uskoisivat tämän. Jos oletamme että synnittömyys on vain käsite, mitä suurin osa Jumalan kansasta olettaa, silloin olisimme sanan varsinaisessa merkityksessä edelleenkin syntiset. Ja niin myös eläisimme edelleen synneissämme syntisinä, ja jopa tekisimme sitä ilman vastuuta. Mutta tämä on mahdoton ajatus jo yksistään ajatuksenakin, mitä sitten kun kysymys Jumaluuden koko kolminaisuudesta. Siksi tämä on ratkaistava sen perusteella mitä Jumala on siitä sanonut, joka kuitenkin ratkaisee kaiken. Ja tämä tuo Jumalan lapselle aivan uuden näkökannan elää elämäänsä, Jumalan lapseudessa.
Kutsumme itseämme armahdetuiksi syntisiksi, joita me kirjaimellisesti olemme. Mutta Armahdettu syntinen ei tarkoita, että edelleenkin armahdettuiona eläisimme synnille kuuliaisena. Minkä kuvan armahdettu syntinen antaa, ja johon poikkeuksetta suurin osa uskovista vetoavat. Kirjaimellisesti armahdettu syntinen tarkoittaa, että meidät on armahdettu synneistämme niin kokonaan, ettei niitä ole edes enää olemassa. Ei ainakaan Jumalan edessä. Ja vaikka ihmiset pitävät huolen siitä, etteivät syntimme unohdu, eivätkä liioin toisten tekemät synnit. Se ei kuitenkaan muuta tätä totuutta miksikään. Jumala ei sitä tee. Jumala ei velo ihmiseltä semmoisesta minkä hän on jo kerran antanut hänelle anteeksi. Kuitenkin koska raamatusta ei löydy sanamuotoa armahdettu syntinen, se on ihmisten luoma mielikuva, joka on veruke halutessa tehdä syntiä. Jos olisimme vain armahdettuja syntisiä, meidät voitaisiin käsittää, että Jumala on tehnyt meistä taivaskelpoiset synteinemme.
Jos uskomme perivämme Jumalan taivaan, meidän on ehdottomasti uskottava myös, että Jumalan on täytynyt julistaa meidät synnittömiksi, samankaltaisuudessa kuin hänen oman poikansa Jeesus Kristus, on synnitön. Ruumiissamme oleva synnin siemen ei sitä ratkaise. Ja tähän yhteyteen on luettava, (Room.1:8-32), että saisimme oiken kuvan mistä on kysymys, joka on kuitenkin vain yksiosa alue kun synneistä on kysymys. Mutta jos esimerkisksi ihminen on sidottu näihin synteihin, ainakin jollain tapaa. Hän ei voi lla Jumalalle otollinen, niin että saavuttaisi lopullisen voiton. Taivaaseen ei pääse mitään epäpyhää, ei ketään kauhistuksen tekijää. Ei valehtelijaa, eikä juomaria. Ei haureellisia, eikä murhaajia. Ei avionrikkojaa. Ei naisten naista, eikä miesten miestä. Ei varkaita, eikä ahneita. Joka on synnin lopputulos. (Ilm.) Vain ne pääsevät sisälle, jotka ovat valkaisseet vaatteensa ja pesseet ne Karitsan veressä puhtaiksi, (ks.Ilm.22:12-15 ylösnoussut Herra sanoi tämän). Jos siis Jumala lapset koko ajan elävät siinä puhdistuksessa, vain silloin he ovat kerran perillä voittajuna. Muutoin ovat vääjäämättömästi tietoisten tekosyntiensä tähden ulkopuolella.
Ymmärrän että jos Jumalan lapsi muistelee ja retostelee menneisyydellään, hän pitää vanhaa esillä tietoisesti. Ja koska hän ei anna menneisyytensä unohtua, hän ihannoi syntejään. Joka muistelee vanhaa elämäänsä, sen hän tekee väärässä tarkoituksessa, josta Jumalan sana varottaa, esim, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, hän ei ole kelvollinen Jumalan valtakuntaan.
MITÄ JOHANNES SANOI
Kuuntelehan mitä Johannes sanoo, ”Jos sanomme ettemme ole syntiä tehneet, niin teemme Jumalan valehtelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä”. Mutta jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että antaa kaikki syntimme anteeksi, (1.Joh.1:8). Aivan kuin Johannes olisi sanonut että olemme edelleen syntiset. Ymmärtääkseni Johannes ei tarkoittanut nykyisyyttä missä nyt pelastettuina elämme, vaan lähtökohtaa mistä lähdimme liikkeelle. Myös Paavali käytti samaa ilmaisua, (Room.3:23). Mutta koska useimmat jättävät lukematta luvut 1-2 ovat rakentaneet oman käsityksensä siitä mitä Paavali puhui. Mutta ovat tehneet väärän arvion. Syntiä tehdessään ihminen elää luonnollisessa olotilassa, ja on Jumalan kirkkautta vailla. Ja niin ihminen on osaton Jumalasta, Jumalan valtakunnasta jo täällä alhaalla. Myös saarnaaja totesi, (Snl.20:9) ”Kuka voi sanoa. Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synneistäni”. Eli kaikki ovat tehneet syntiä heti alusta lähtien, ja siksi ovat Jumalan kirkkautta vailla. Joka on totuus ihmisestä luonnollisessa tilassa. Eikä ihmisessä ole olemassa mitään mekanismia jolla voisi pitää itsensä Jumalalle kelvollisena, siksi vain Jeesuksen verellä puhdistettu vaeltava ihmienen on kelvollinen Jumalalle.
Juutalaiset olettivat kutsumuksensa perusteella olevansa Jumalan lapsia, elikkä ns. synnittömiä. (Room.3:10-23) Mutta Paavali todisti juutalaisille, etteivät he olleet sen tähden synnittömät, että Jumala oli valinnut heidät kaikkien kansojen keskeltä. Myös heissä on totta se mitä Paavali sanoi, että kaikki ovat syntiä tehneet, niin juutalaisetkin, niin kuin kaikki pakana kansatkin. Siksi kaikki ihmiset kautta ikuisuuksien kuuluvat tähän kategoriaan, ovat syntiä tehneet, ja ovat luonnollisessa tilassaan Jumalan kirkkautta vailla. Mutta saavat lahjaksi vanhurskauden, Jumalan armosta, mutta vain sem perusteella jos uskovat Jeesukseen syntiensä sovittajana ja pelastajanaan.
Paavali kirjoitti tästä perspektiivistä, ”Olemmeko me juutalaiset sitten parempia kuin muut ihmiset? Emme suinkaan, olemmehan osoittaneet, että kaikki ihmiset ovat syntisiä, olkoot he sitten juutalaisia tai muiden kanojen jäseniä. Raamattu sanookin: ”Kukaan ei ole hyvä – koko maailmassa ei ole ainuttakaan synnitöntä ihmistä. Ei ketään joka olisi täysin noudattanut Jumalan tahtoa tai edes halunnut sitä noudattaa. Jokainen on poikennut pois Jumalan tieltä. Kaikki ovat menneet harhaan. Mistään ei löydy ihmistä, joka olisi tehnyt pelkkää hyvää. Sellaista ihmistä ei kerta kaikkiaan ole olemassa”(EU).
Jumalan sanat joista Paavali tässä puhuu, osoittaa selkeästi ihmisen omassa tunnossa syntisyyden, että jokainen suu tukittaisiin, niin että koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä. Niin juutalaistenkin, kuin kaikki muutkin ihmiset. Ettei kukaan ihminen voisi vedota itsessään olevaan synnittömyyteen. Siksi Paavali sen enempää kuin Johanneskaan, eivät tarkoittaneet että alkujaan olisimme synnittömät. Siksi jos kiellämme olevamme luonnostamme syntiset, olemme eksytetyt ja totuus kiertää meidät kaukaa. Näin tekisimme sanoillamme Jumalasta valehtelijan. Mutta Jumalaan verrattaessa, parhaimmillaankin jokainen ihminen on valehtelija. Huomaa että Paavalin mukaan syntien tunnustaminen tarkoittaa, että olemme Jumalan kanssa samaa mieltä siitä, että olemme tehneet syntiä alusta asti. Joka on edellytys siihen, että Jumala voi antaa syntimme anteeksi.
Jos emme olisi tunnustaneet rikkoneemme Jumalaa vastaan jo heti alussa, hän ei olisi koskaan vapauttanut meitä synneistämme. Ja niin me eläisimme edelleen synneissämme, ja silloin voisimme totuudenmukaisesti todeta, että olemme edelleenkin syntiset, ja siksi teemme syntiä. Mutta sitten Johannes jatkaa mitä tapahtuu kun ihminen tunnustaa syntinsä Jumalalle, niin että myös hylkää ne, ”Mutta jos me tunnustamme syntimme hänelle, voimme luottaa siihen, että Jumala uskollisuudessaan antaa meille Kristuksen tähden kaikki väärät tekomme anteeksi, ja vapauttaa meidät kaikesta niistä synneistä, ja synti tottumuksista, mihin olimme ennen sidotut, (EU).
Mutta uusiolotila, jossa nyt uudestisyntyneinä elämme, tarkoittaa että olemme armahdetut, elikkä pelastetut synneistämme niin kokonaan, että jos kerran elämme siinä todellisuudessa kokoajan niin ettemme harjoiota syntiä tietoisesti, olemme pyhitetyt hänen pojassan Jeesuksessa Kristuksessa kertakaikkisesti. Joka on olotila, jossa olotilassa Jumala ei katso ihmistä enää lihassa olevan synnin siemenen mukaisesti. Jos näin olisi, jokainen meistä olisimme edelleenkin toivottamassa tilassa, ja tuomitut. Mutta nyt Jumala katselee meitä hengen ihmisinä, ja hän näkee meidät yhtä synnittömänä ja puhtaina kuin oman poikansa Jeesuksen, joka on täydellisesti synnitön.
Siksi Paavali sanoi, että ”Liha ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa”. Lihassamme oleva synnin siemen tekee mahdottomaksi. Liharuumin jossa hengen ihminen elää, on se osa langennutta ihmistä, joka ei sellaisenaan pääse perille taivaaseen. Mutta Jeesuksen tulemuksessa ruumiimme saa uuden muodon, joka on kelvollinen taivaaseen. Mutta vielä lihassa ollessamme meissä on toteutunut Paavalin sanat, ”Kenet Jumalan poika tekee vapaaksi, hän tulee todellisesti vapaaksi. Se mikä on vanhaa on kadonnut, ja uusi on sijaan tullut”. Joka on kirjaimellista totuutta asemastamme. Siksi Paavali myös käski meitä uudistuneen mielemme mukaisesti etsimään Jumalan tahtoa, (Rm.12:2). Jakeessa (1) Paavali kehottaa antamaan itsemme Jumalalle järjellisesti, niin että palvelemme myös ruumiillamme häntä kokonaan antautuneina, joka on luonnollista Jumalan hengestä syntyneelle.
Paavali ei tietenkään tarkoittanut, että olemme päässeet vapaaksi joistain syntitottumuksista. Paavali tarkoitti että meidät on nyt vapautettu synneistämme niin kokonaan, ettei meissä ole enää syntiä hengessä, joka ratkaisee kaiken. Siksi Jumalan lapsina voimme ilman rehentelyä todeta totuuden itsestämme, olemme vapaat synneistämme. Kellään ei ole mitään oikeutta taikka syytä vedota syntisyyteensä, että saavuttaisi suuremman aseman Jumalan edessä kuin mitä hänellä jo on. Kaikki vajavaisuus ja vajavaiset teot, huono itse tunto, taikka jokin muu haitta, olkoon se mikä tahansa, eivät ratkaise tätä totuutta. Ja jos ihminen ei hyväksy tätä totuutta kohdalleen Jumalan totuutena, niin että myöskin elää sen mukaisesti, hänellä ei ole mitään osuutta Jeesuksessa. Eikä näin ollen koskaan voisis periä Jumalan valtakuntaa, taikka saisi edes katsoa sen ihanuutta.
Mutta olemmeko me edelleenkin syntiset? On hyvin tärkeää ymmärtää mitä mieltä Jumala on tästä, jo yksistään ajatuksenaki. Ensinnäkin Jumalan sana vakuuttaa Jeesuksen työn Golgatalla olevan niin täydellisen kokonaisvaltainen, että se vapautti ihmiset synnin vallan alaisuudesta niin kokonaan, että jokainen jotka uskovat Jeesuksen työn omalle kohdalleen todeksi, niin että ottavat hänet vastaan semmoisenaan kuin se on sanassa ilmoitettu. Siinä hetkessä heidät pudistetaan Jeesuksen verellä puhtaiksi, niin kokonaan ettei mitää jää jäljelle entisyydestä. Ja sen lisäksi siinä hetkessä heidät vapautetetaan kaikesta synnin sitovasta voimasta, niin kokonaan ettei heidän tarvitse enää tehdä syntiä, jos eivät itse sitä halua tehdä. En tarkoita lihassa olevaa halua syntiin.
Voimme siis Jumalan sanan perusteella todeta, ettei syntiä Jumalan lapsen kohdalla ole enää edes olemassa. Jeesuksen täydellisen työn perusteella ihminen on tehty synnitttömäksi hengessä, joka ratkaisee koko syntikysymyksen. Kun Jumala katselee meitä, hän ei katsele meitä enää sen mukaan mitä ennen olimme, kun emme vielä tunteneet häntä. Jos näin olisi, olisimme edelleen oinnettomassa tilassa. Mutta nyt Jeesuksesn työn ja ansion tähden, Jumala käsittelee meitä lapsinaan, jota emme menneisyydessä voinet omistaa. Juutalaiset vetosivat Jumalan lapseuteen syntymiperänsä perusteella, mutta Jeesus sanoi heille, etteivät he sen perusteella voi olla Jumalan lapset. Jos niin olisi, he olisivat tehneet Jumalan tekoja, ja uskoneet Jeesukseen. Samoin Jumalasta syntynyt pakana, kun hän uudsti syntyy, olisi mahdotonta ajatella että hän vieläkin eläisi sen mukaan mitä ennen eli, kun ei v ielä tuntenut Jumalaa.
Mutta koska ihmisten on ongelmallinen käsittää tätä, puhumattakaan että voisivat omaksua tämän Jumala totuutena omalle kohdalleen. Joka on Jumalan tahto, joka vääjäämättömästi vapautaa heidät elämään todellisesti vapaina, ilman synnin tekoja, jos he todellisesti uskoisivat tämän. Jos oletamme että synnittömyys on vain käsite, mitä suurin osa Jumalan kansasta olettaa, silloin olisimme sanan varsinaisessa merkityksessä edelleenkin syntiset. Ja niin myös eläisimme edelleen synneissämme syntisinä, ja jopa tekisimme sitä ilman vastuuta. Mutta tämä on mahdoton ajatus jo yksistään ajatuksenakin, mitä sitten kun kysymys Jumaluuden koko kolminaisuudesta. Siksi tämä on ratkaistava sen perusteella mitä Jumala on siitä sanonut, joka kuitenkin ratkaisee kaiken. Ja tämä tuo Jumalan lapselle aivan uuden näkökannan elää elämäänsä, Jumalan lapseudessa.
Kutsumme itseämme armahdetuiksi syntisiksi, joita me kirjaimellisesti olemme. Mutta Armahdettu syntinen ei tarkoita, että edelleenkin armahdettuiona eläisimme synnille kuuliaisena. Minkä kuvan armahdettu syntinen antaa, ja johon poikkeuksetta suurin osa uskovista vetoavat. Kirjaimellisesti armahdettu syntinen tarkoittaa, että meidät on armahdettu synneistämme niin kokonaan, ettei niitä ole edes enää olemassa. Ei ainakaan Jumalan edessä. Ja vaikka ihmiset pitävät huolen siitä, etteivät syntimme unohdu, eivätkä liioin toisten tekemät synnit. Se ei kuitenkaan muuta tätä totuutta miksikään. Jumala ei sitä tee. Jumala ei velo ihmiseltä semmoisesta minkä hän on jo kerran antanut hänelle anteeksi. Kuitenkin koska raamatusta ei löydy sanamuotoa armahdettu syntinen, se on ihmisten luoma mielikuva, joka on veruke halutessa tehdä syntiä. Jos olisimme vain armahdettuja syntisiä, meidät voitaisiin käsittää, että Jumala on tehnyt meistä taivaskelpoiset synteinemme.
Jos uskomme perivämme Jumalan taivaan, meidän on ehdottomasti uskottava myös, että Jumalan on täytynyt julistaa meidät synnittömiksi, samankaltaisuudessa kuin hänen oman poikansa Jeesus Kristus, on synnitön. Ruumiissamme oleva synnin siemen ei sitä ratkaise. Ja tähän yhteyteen on luettava, (Room.1:8-32), että saisimme oiken kuvan mistä on kysymys, joka on kuitenkin vain yksiosa alue kun synneistä on kysymys. Mutta jos esimerkisksi ihminen on sidottu näihin synteihin, ainakin jollain tapaa. Hän ei voi lla Jumalalle otollinen, niin että saavuttaisi lopullisen voiton. Taivaaseen ei pääse mitään epäpyhää, ei ketään kauhistuksen tekijää. Ei valehtelijaa, eikä juomaria. Ei haureellisia, eikä murhaajia. Ei avionrikkojaa. Ei naisten naista, eikä miesten miestä. Ei varkaita, eikä ahneita. Joka on synnin lopputulos. (Ilm.) Vain ne pääsevät sisälle, jotka ovat valkaisseet vaatteensa ja pesseet ne Karitsan veressä puhtaiksi, (ks.Ilm.22:12-15 ylösnoussut Herra sanoi tämän). Jos siis Jumala lapset koko ajan elävät siinä puhdistuksessa, vain silloin he ovat kerran perillä voittajuna. Muutoin ovat vääjäämättömästi tietoisten tekosyntiensä tähden ulkopuolella.
Ymmärrän että jos Jumalan lapsi muistelee ja retostelee menneisyydellään, hän pitää vanhaa esillä tietoisesti. Ja koska hän ei anna menneisyytensä unohtua, hän ihannoi syntejään. Joka muistelee vanhaa elämäänsä, sen hän tekee väärässä tarkoituksessa, josta Jumalan sana varottaa, esim, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, hän ei ole kelvollinen Jumalan valtakuntaan.
MITÄ JOHANNES SANOI
Kuuntelehan mitä Johannes sanoo, ”Jos sanomme ettemme ole syntiä tehneet, niin teemme Jumalan valehtelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä”. Mutta jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että antaa kaikki syntimme anteeksi, (1.Joh.1:8). Aivan kuin Johannes olisi sanonut että olemme edelleen syntiset. Ymmärtääkseni Johannes ei tarkoittanut nykyisyyttä missä nyt pelastettuina elämme, vaan lähtökohtaa mistä lähdimme liikkeelle. Myös Paavali käytti samaa ilmaisua, (Room.3:23). Mutta koska useimmat jättävät lukematta luvut 1-2 ovat rakentaneet oman käsityksensä siitä mitä Paavali puhui. Mutta ovat tehneet väärän arvion. Syntiä tehdessään ihminen elää luonnollisessa olotilassa, ja on Jumalan kirkkautta vailla. Ja niin ihminen on osaton Jumalasta, Jumalan valtakunnasta jo täällä alhaalla. Myös saarnaaja totesi, (Snl.20:9) ”Kuka voi sanoa. Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synneistäni”. Eli kaikki ovat tehneet syntiä heti alusta lähtien, ja siksi ovat Jumalan kirkkautta vailla. Joka on totuus ihmisestä luonnollisessa tilassa. Eikä ihmisessä ole olemassa mitään mekanismia jolla voisi pitää itsensä Jumalalle kelvollisena, siksi vain Jeesuksen verellä puhdistettu vaeltava ihmienen on kelvollinen Jumalalle.
Juutalaiset olettivat kutsumuksensa perusteella olevansa Jumalan lapsia, elikkä ns. synnittömiä. (Room.3:10-23) Mutta Paavali todisti juutalaisille, etteivät he olleet sen tähden synnittömät, että Jumala oli valinnut heidät kaikkien kansojen keskeltä. Myös heissä on totta se mitä Paavali sanoi, että kaikki ovat syntiä tehneet, niin juutalaisetkin, niin kuin kaikki pakana kansatkin. Siksi kaikki ihmiset kautta ikuisuuksien kuuluvat tähän kategoriaan, ovat syntiä tehneet, ja ovat luonnollisessa tilassaan Jumalan kirkkautta vailla. Mutta saavat lahjaksi vanhurskauden, Jumalan armosta, mutta vain sem perusteella jos uskovat Jeesukseen syntiensä sovittajana ja pelastajanaan.
Paavali kirjoitti tästä perspektiivistä, ”Olemmeko me juutalaiset sitten parempia kuin muut ihmiset? Emme suinkaan, olemmehan osoittaneet, että kaikki ihmiset ovat syntisiä, olkoot he sitten juutalaisia tai muiden kanojen jäseniä. Raamattu sanookin: ”Kukaan ei ole hyvä – koko maailmassa ei ole ainuttakaan synnitöntä ihmistä. Ei ketään joka olisi täysin noudattanut Jumalan tahtoa tai edes halunnut sitä noudattaa. Jokainen on poikennut pois Jumalan tieltä. Kaikki ovat menneet harhaan. Mistään ei löydy ihmistä, joka olisi tehnyt pelkkää hyvää. Sellaista ihmistä ei kerta kaikkiaan ole olemassa”(EU).
Jumalan sanat joista Paavali tässä puhuu, osoittaa selkeästi ihmisen omassa tunnossa syntisyyden, että jokainen suu tukittaisiin, niin että koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä. Niin juutalaistenkin, kuin kaikki muutkin ihmiset. Ettei kukaan ihminen voisi vedota itsessään olevaan synnittömyyteen. Siksi Paavali sen enempää kuin Johanneskaan, eivät tarkoittaneet että alkujaan olisimme synnittömät. Siksi jos kiellämme olevamme luonnostamme syntiset, olemme eksytetyt ja totuus kiertää meidät kaukaa. Näin tekisimme sanoillamme Jumalasta valehtelijan. Mutta Jumalaan verrattaessa, parhaimmillaankin jokainen ihminen on valehtelija. Huomaa että Paavalin mukaan syntien tunnustaminen tarkoittaa, että olemme Jumalan kanssa samaa mieltä siitä, että olemme tehneet syntiä alusta asti. Joka on edellytys siihen, että Jumala voi antaa syntimme anteeksi.
Jos emme olisi tunnustaneet rikkoneemme Jumalaa vastaan jo heti alussa, hän ei olisi koskaan vapauttanut meitä synneistämme. Ja niin me eläisimme edelleen synneissämme, ja silloin voisimme totuudenmukaisesti todeta, että olemme edelleenkin syntiset, ja siksi teemme syntiä. Mutta sitten Johannes jatkaa mitä tapahtuu kun ihminen tunnustaa syntinsä Jumalalle, niin että myös hylkää ne, ”Mutta jos me tunnustamme syntimme hänelle, voimme luottaa siihen, että Jumala uskollisuudessaan antaa meille Kristuksen tähden kaikki väärät tekomme anteeksi, ja vapauttaa meidät kaikesta niistä synneistä, ja synti tottumuksista, mihin olimme ennen sidotut, (EU).
Mutta uusiolotila, jossa nyt uudestisyntyneinä elämme, tarkoittaa että olemme armahdetut, elikkä pelastetut synneistämme niin kokonaan, että jos kerran elämme siinä todellisuudessa kokoajan niin ettemme harjoiota syntiä tietoisesti, olemme pyhitetyt hänen pojassan Jeesuksessa Kristuksessa kertakaikkisesti. Joka on olotila, jossa olotilassa Jumala ei katso ihmistä enää lihassa olevan synnin siemenen mukaisesti. Jos näin olisi, jokainen meistä olisimme edelleenkin toivottamassa tilassa, ja tuomitut. Mutta nyt Jumala katselee meitä hengen ihmisinä, ja hän näkee meidät yhtä synnittömänä ja puhtaina kuin oman poikansa Jeesuksen, joka on täydellisesti synnitön.
Siksi Paavali sanoi, että ”Liha ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa”. Lihassamme oleva synnin siemen tekee mahdottomaksi. Liharuumin jossa hengen ihminen elää, on se osa langennutta ihmistä, joka ei sellaisenaan pääse perille taivaaseen. Mutta Jeesuksen tulemuksessa ruumiimme saa uuden muodon, joka on kelvollinen taivaaseen. Mutta vielä lihassa ollessamme meissä on toteutunut Paavalin sanat, ”Kenet Jumalan poika tekee vapaaksi, hän tulee todellisesti vapaaksi. Se mikä on vanhaa on kadonnut, ja uusi on sijaan tullut”. Joka on kirjaimellista totuutta asemastamme. Siksi Paavali myös käski meitä uudistuneen mielemme mukaisesti etsimään Jumalan tahtoa, (Rm.12:2). Jakeessa (1) Paavali kehottaa antamaan itsemme Jumalalle järjellisesti, niin että palvelemme myös ruumiillamme häntä kokonaan antautuneina, joka on luonnollista Jumalan hengestä syntyneelle.
Paavali ei tietenkään tarkoittanut, että olemme päässeet vapaaksi joistain syntitottumuksista. Paavali tarkoitti että meidät on nyt vapautettu synneistämme niin kokonaan, ettei meissä ole enää syntiä hengessä, joka ratkaisee kaiken. Siksi Jumalan lapsina voimme ilman rehentelyä todeta totuuden itsestämme, olemme vapaat synneistämme. Kellään ei ole mitään oikeutta taikka syytä vedota syntisyyteensä, että saavuttaisi suuremman aseman Jumalan edessä kuin mitä hänellä jo on. Kaikki vajavaisuus ja vajavaiset teot, huono itse tunto, taikka jokin muu haitta, olkoon se mikä tahansa, eivät ratkaise tätä totuutta. Ja jos ihminen ei hyväksy tätä totuutta kohdalleen Jumalan totuutena, niin että myöskin elää sen mukaisesti, hänellä ei ole mitään osuutta Jeesuksessa. Eikä näin ollen koskaan voisis periä Jumalan valtakuntaa, taikka saisi edes katsoa sen ihanuutta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olet ensimmäinen synnitön uskova jonka tiedän. Olet Jumalan kaltainen.
Ymmärrän että tämä teksti tuntuu poikkeuksitta kaikista ihmisistä utopiselta, koska seurakunnissamme on jatkuvasti ollut opetus, että olemme edelleenkin syntiset. Ja huomaan että tällainen julistus ärsyttää uskonnollista, edelleenkin syntinen, ihmistä.
Okay, se on oli mielipiteesi. Mutta voitko tukea joillain raamatun kohdalla väitteesi, että olet edelleenkin syntinen. Olettamukset eivät riitä.
Tietenkin jos et ole ollenkaan tehnyt edes uskonratkaisua, niin silloin ymmärrän väitteesi. Taikka sitten olet uskonut saatanan sinulle syöttämän valheen, että edelleenkin teet syntiä sen tähden koska olet syntinen, ja niin teet syntiä
"Sinä siis olet, olet"
Kirjoittanut: synnitön
Tuo "synnitön" on nimimerkkini, eikä osa kirjoitustani.
Joko ymmärsit? :D
Tässä asiaa selitetään vielä lisää.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000039145291#22000000039145291
O-hottakaa varas kiinni!!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000039184734
ihmisellä itsellään ei ole osaa eikä arpaa pelastukseensa, on aivan sama, kuinka syntinen tai syyllinen tai syntisyytesi tunnustava tai et, sinä olet erossa Jumalsta täysin, on aivan se ja sama mikä tai kuka olet.
* Jumalan edessä olet kadotettu viheliäinen syntinen, Jumalan vihan alainen hylkiö Jumalan silmissä. Et voi millään itseäsi puollustaa, olepa kuka hyvänsä, Jumalan laki osoittaa sinut syylliselsi Hänen edessään.
* Vain yksin Kristuksen Jeesuksen tähden Jumala ottaa sinut yhteyteensä, se on alusta loppuun Jumalan armon varassa Kristuksessa Jeesuksessa. Mitään omaasi siihen ei mahdu, ei hitusen hitustakaan.
* Näetkö Kristusen kärsimyksen, ymmärrätkö mitä Hän kärsi, ennen kuolemaansa, ja kuollessaan ristillään? Mikä nöyryytys, mikä alennuksen ja häpäisyn paikka, Jumalan hylkiönä riippuu ristillä häpeän ja kirouksen puulla, kästitätkö ollenkaan? Ja kaikki tämä SYYTTÖMÄNÄ! Täysin syyttömänä!
* Käsitätkö, että Hän otti SINUN paikkasi, se kaikki tuska ja kärsimys, häpeä ja Jumalan hylkäämän oleminen, rangaistus, joka oli Hänen päällään, kuuluisi lain ja oikeuden mukaan sinulle, sinä olet lainrikkoja ja syntiin langennut Jumalan hylkäämä hylkiö, kirottu lain ja Jumalan pilkan vuoksi, sinun kuuluisi saada rangasitus , se mitä Kristus kärsi, kuuluisi oikeuden ja totuuden mukaan sinulle.
* Mutta nyt Jumala armahti maailmaa, otti synnin päälleen, kärsi itse sen, mitä ihmisen olisi kuulunut kärsiä.
* Siispä ihmisellä ei ole atomihiukkasen vertaa osallisuutta Jumalan valmistamassa pelastuksessa. Kaikki on mahdollista ainoastaan siksi, että Jeesus sanoi Isälleen,"Sinun tahtosi on minun tahtoni", ja vapaaehtoisesti otti uhrin osan.
* Ja se, mistä Jumala eniten koskaan on loukkantunut, Hän loukkaantuu ylimieilisyyteen ihmiseen nähden. Ei enää siihen, että ihminen on syntinen ja synteihinsä kuollut. Sen Jumala selvitti Kristuksessa, synti on poissa ja sovitettu ikuisesti, synti ei enää estä ihmistä tulemaan Jumalan yhteyteen.
* Mutta ihminen ei tahdo! Ja siihen Jumala kerran kohdistaa vihansa, samoin kun Hän kohdisti rakkautensa ihmiseen, antamalla ainutsyntyisen Poikansa synnin sovittamikesi , uhrasi Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi ianakaikkinen elämä Jumalan luona taivassa.
* Kun ihminen hylkää avuntarjouksen , eikä ota vastaan pelastusta Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, siihen Jumala loukkaantuu , joka kerta, kun tarjous Jeesukesta kuullaan, eikä oteta sitä vastaan. Ja Hän kärsii ja on pitkämielinen armossaan, ja odottaa kärsivällisuudessään ja pitkämielisyydessään että ihmiset tulisivat Jeesuksen luo.
* Älä siis kulje ohitse, kun kuulet kutsun, sisimmässäsi, olet varmaan kuullut, jos vieläkin saat kutsun, tule Jeesuksen luo!
Ihan hyvää sanaa niille jotka eivät vielä ole sisällä, ns. uskoss olleetkaan. Ja tottakait uskovankin tarvitsee koko ajan samaa sanomaa, tietoisuutta, että meidät on tehty taivaskelpoiseksi ainoastaan Krituksen työn ja ansion tähden. pelastukseen nähden ihmiselle ei ole muuta osaa, kuin että sai aikaan sen että JUmalan täytyi itse sovittaa maailma itsensä kanssa, ja niin sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.
Mutta näyttää olevan niin ettette huomaa näiden kahden eroa, mitä tarkoitin. Ja siksi itse sekoitatte puurot ja vellit sekaisin.
Olette ilmeisesti imenyt jo äidin maidossa tuon opetuksen josta kirjoitatte, mistä koko suomalainen ihmisen opetus ja käsitys johtuvat. Ja koska se sopii erinomaisesti suomalaiseen kulttuuriin, niin sme suomalaisina koemme sen julistuksen turvallisena.
Mato matka miehiähän tässä vain ollaan, siksi ei saa vain yhtään edes "luulla" että nyt olisimme, taikka meidän tulisi olla vaellukseltamme puhtaat, ja vieläpä pyhät, Jumalalle eroteut, ja Jumalan käyttöön.
Kuin että olisimme pikkaisenkin Paavalin linjoilla, hänen vaellukstaan seuraten, opissa ja elämässä. Enkä yhtään ihmettele että uskovat nimittelevät Paavalia kerskuriksi. Kuitenkin se mitä Paavali puhui, on toteutettavissa, joka on kiinni siitä miten tärkeänä ja todellisena ihminen Jumalan tahdon ja sanat näkee.
Esim. Kun Pietari kirjoitti, "Veljet tehkää kutsumisenne lujaksi, niin että koskaan lankea", on mahdollisuus johon Jumalan lapsi voi yltää Jumalan voimassa elämään.
Lankeemus on aivan eriasia, kuin tehdä syntiä. Lankeemus voi tapahtua kenelle tahansa ja missä tahansa, jos Jumalan lapsi ei valvo koko ajan suhdettaan Jumalaan, elämäänsä, Jumalan sanan valossa.
Tehdä synti raamatun terminä, tarkoitaa synnin jatkuvaa olemassa olosta, josta Jumalan sana jyrkästi lausuu tuomionsa, joka ei tietenkään siinähetkessä kadota. Mutta joka voi johtaa ihmisen lopulta eroon Jumalasta, ja niin kadotukseen.
Kysymys on siitä että olemmeko me edelleenkin syntiset? Ja teemmekö me edelleenkin syntiä? Jos olisi näin, että Jumalan lapsi tekee syntiä edelleenkin, niin edelleenkin tekisimme syntiä ja olisimme Jumalalle kelvolliset semmoisenaan.
Mutta mihin syntien tunnustamista ja niiden hylkäämistä tarvittaisiin, jos se olisi näin?
Tiedän että olette ihminen joka on mielestään oikeassa, niin kuin useimmat meistä, niin minussakin on samat piirteet.
Siksi pyydän että tuotte Jumalan sanasta esille ne kohdat, ainakin joitakin kohtia, joissa suoraan sanotaan, että mehän teemme syntiä edelleenkin.
Puolestani minä sen jälkeen todistan teille Jumalan sanalla, onko se näin.
Siunausta kaikille Jumalan rakkaille
Vastata, oletko milloinkaan elämäsi aikana kiihoittunut siten, että olet joutunut onanoimaan siemenesi pois siittimestäsi.
Mitä ajattelit niin tehdessäsi.
Mitä Raamattu Sanoo;
Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden.....
syyttömäksi julistettu on jokainen uskova ja parannuksen tehnyt, mutta edelleenkin,
Toimii
Room.7:
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Liha ei koskaan pysty palvelemaan Jumalaa joten turha yrittää.
Vain Uusi luomus Kristuksessa palvelee Jumalaa ja armo meissä tekee hyvät teot, jotka ovat Jumalan.
Viestisi oli niin pitkä ja osin vähän sekavakin (sori), että pyytäisin tiiviimmän esityksen, josta saa selville sanomasi ytimen.
Aiheesi on todennäköisesti hyvinkin tärkeä.
Varmaankin koskevat uskovia:
1. Kor. 8:12
Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin teette syntiä Kristusta vastaan.
1. Tim. 5:20
Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.
Jaak. 2:9
mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.
Ef. 4:26
"Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli,
1. Joh. 1:8
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Hepr. 12:4
Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
Kannattaa myös lukea Sanasta vikauhrista ja tutustua Jeesuksemme tähän Sanaan:
Joh. 13:10
Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".
Joh. 13:14
Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat.
Siunausta