Onko mahdollista luoda jumaluskontoa, jonka jumalaa ei voitaisi tulkita epämoraaliseksi? Oletetaan yksinkertainen uskonto dogmeineen.
Kymmenen käskyä
1. Minä olen sininen Mörkö. Toimi vain sen mukaan, mikä on oikeudenmukaista. Minuun ei tarvitse uskoa. Voit valita sekä kuolemanjälkeisen elämän ja ettei sitä ole. Näiden väliltä.
2. Älä tapa. Sotaa voidaan pitää poikkeuksena, ja kuolemanrangaistusta, mikäli se vain voidaan todella järjellä perustella.
3. Älä valehtele, mutta valkoiset valheet olkoon sallittuja.
4. Älä tee toisille sitä, mitä et toivo näiden tekevän sinulle.
5. Toimi sen periaatteen mukaan, minkä toivoisit olevan yleinen periaate.
6. Älä kiduta itseäsi, äläkä muita.
7. Pidä jokaista ihmistä arvossa.
8. Jos nämä kohdat voidaan yhteisen hyvinvoinnin perusteella kumota hyödyttömiksi, toimi järjen mukaan.
9. Pyri olemaan aina mahdollisimman looginen ja rationaalinen.
10. Huomioi kaikki kohdat kokonaisuuden havainnollistamiseksi.
------------------------------------
Sen enempää kielitieteellisiä kysymyksiä pohtimatta, mitä tarkoitetaan "oikeudenmukaisuudella", yhdistetään se ihmisten maksimaaliseen hyvinvointiin.
Omaan mieleeni nousee kaksi mahdollista tapaa tulkita uuden uskontoni tekstejä. Voidaan käsitellä tekstiä yleisen "uskonnollisperusteellisen" irrationaalisuuden pohjalta. Toisin sanoen uskontoni epäloogisuudesta seuraa, että voidaan myös epäloogisuuden suomalla autuudella (=eräänlaisella nihilismillä) päätellä epäloogisesti moraalisia normeja ilman, että pohdittaisiin tekstien oikeata mahdollista kokonaiskuvaa. Toinen tapa on, että irrotetaan teksti uskontoni yhteydestä. Näin voitaisiin pohtia kirjoituksen mahdollisia sisäisiä loogisia suhteita.
Edellinen kohta on oikeastaan kielitieteellisempi ongelma. Esimerkiksi uskovainen voi tulkita pelkän yhden lauseen "älä tapa" siten, että hän käsittää siinä lukevan "tapa niin paljon kuin haluat". Hänen kanssaan tulee olemaan siis vaikeuksia yhteisen kielen muodostamisessa. Jälkimmäinen kohta puolestaan korostaa, että sanojen merkitykset on ymmärretty, joten on etsittävä kohtia sellaisia aukkoja, joihin teksti ei ole ottanut kantaa. Esimerkiksi tässä tapauksessa "älä tapa" väite ei yksinään ota kantaa esimerkiksi siihen, saako varastaa vai ei. Tietysti kokemusperäinen tieto voi olla ristiriidassa käskyn tai useamman tarkoitusperien kanssa.
Perustuvatko uskonnot aina näistä edelliseen? Onko (uskonnollisessa mielessä) yliluonnolliseen uskominen niin vaarallista, että se aina saa uskovaisen toimimaan irrationaalisesti muillakin elämän osa-alueilla?
Kymmenen käskyä
1. Minä olen sininen Mörkö. Toimi vain sen mukaan, mikä on oikeudenmukaista. Minuun ei tarvitse uskoa. Voit valita sekä kuolemanjälkeisen elämän ja ettei sitä ole. Näiden väliltä.
2. Älä tapa. Sotaa voidaan pitää poikkeuksena, ja kuolemanrangaistusta, mikäli se vain voidaan todella järjellä perustella.
3. Älä valehtele, mutta valkoiset valheet olkoon sallittuja.
4. Älä tee toisille sitä, mitä et toivo näiden tekevän sinulle.
5. Toimi sen periaatteen mukaan, minkä toivoisit olevan yleinen periaate.
6. Älä kiduta itseäsi, äläkä muita.
7. Pidä jokaista ihmistä arvossa.
8. Jos nämä kohdat voidaan yhteisen hyvinvoinnin perusteella kumota hyödyttömiksi, toimi järjen mukaan.
9. Pyri olemaan aina mahdollisimman looginen ja rationaalinen.
10. Huomioi kaikki kohdat kokonaisuuden havainnollistamiseksi.
------------------------------------
Sen enempää kielitieteellisiä kysymyksiä pohtimatta, mitä tarkoitetaan "oikeudenmukaisuudella", yhdistetään se ihmisten maksimaaliseen hyvinvointiin.
Omaan mieleeni nousee kaksi mahdollista tapaa tulkita uuden uskontoni tekstejä. Voidaan käsitellä tekstiä yleisen "uskonnollisperusteellisen" irrationaalisuuden pohjalta. Toisin sanoen uskontoni epäloogisuudesta seuraa, että voidaan myös epäloogisuuden suomalla autuudella (=eräänlaisella nihilismillä) päätellä epäloogisesti moraalisia normeja ilman, että pohdittaisiin tekstien oikeata mahdollista kokonaiskuvaa. Toinen tapa on, että irrotetaan teksti uskontoni yhteydestä. Näin voitaisiin pohtia kirjoituksen mahdollisia sisäisiä loogisia suhteita.
Edellinen kohta on oikeastaan kielitieteellisempi ongelma. Esimerkiksi uskovainen voi tulkita pelkän yhden lauseen "älä tapa" siten, että hän käsittää siinä lukevan "tapa niin paljon kuin haluat". Hänen kanssaan tulee olemaan siis vaikeuksia yhteisen kielen muodostamisessa. Jälkimmäinen kohta puolestaan korostaa, että sanojen merkitykset on ymmärretty, joten on etsittävä kohtia sellaisia aukkoja, joihin teksti ei ole ottanut kantaa. Esimerkiksi tässä tapauksessa "älä tapa" väite ei yksinään ota kantaa esimerkiksi siihen, saako varastaa vai ei. Tietysti kokemusperäinen tieto voi olla ristiriidassa käskyn tai useamman tarkoitusperien kanssa.
Perustuvatko uskonnot aina näistä edelliseen? Onko (uskonnollisessa mielessä) yliluonnolliseen uskominen niin vaarallista, että se aina saa uskovaisen toimimaan irrationaalisesti muillakin elämän osa-alueilla?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.