Iltaa,
"pysyn jehovantodistajana ja olen siitä aivan varma - rakas velipoika -, että näen vielä isän ja äidin paratiisissa kanssani".
Nämä sanat heitti isoveljeni minulle, isäni kuoltua.
He tekivät puhumattomuuslakon kanssani 25 vuotta sitten (yksipuolisesti).
Itsekästä toiveajettelua vai, ei kai ?
"pysyn jehovantodistajana ja olen siitä aivan varma - rakas velipoika -, että näen vielä isän ja äidin paratiisissa kanssani".
Nämä sanat heitti isoveljeni minulle, isäni kuoltua.
He tekivät puhumattomuuslakon kanssani 25 vuotta sitten (yksipuolisesti).
Itsekästä toiveajettelua vai, ei kai ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Itsekästä toiveajettelua vai, ei kai ?"
Niin missä? Siinä että sinä olet menossa taivaaseen ja jotkut muut paratiisiin?
Niinpä minullekkin tarinaa syöttivât.
Mutta loppujenlopuksi. Kuka olen, ja mitä elâvâltâ elämältä haluan?Onkin sitten henkilôkohtainen kysymys.
Jäänkô ns. toisten ihmisten uhriksi?
Vai aloitanko vihdoinkin oman itsenäisen elämän, juuri sellaisena, kun olen???
Siinäpä onkin pohdittavaa...
"Vai aloitanko vihdoinkin oman itsenäisen elämän, juuri sellaisena, kun olen???"
Nämä ovatkin varsin tutkivia kysymyksiä. Valitakko maksimissaan 120 vuoden pituinen elinjakso maapallolla, sen aina vaan pahenevassa tilassa, yrittäen tehdä elämästänsä mahdollisimman mukavaa sikäli mikäli kuin se itsestä riippuu. Vai, uskoakko ikuiseen elämään täydellisyydessä paratiisimaisissa olosuhteissa?
En tiedä ketään ihmistä joka olisi voinut välttää kuoleman. Sitä ei välttänyt edes Jeesus. Miksi kuolema sitten on niin ikävä asia? Miksi jonkun läheisen ihmisen kuolemaa surraan? Onko normaalia kuolla vai ei? Jos se olisi normaalia, se kuuluisi ihmiselämään vakiona, eikä kuolemaa surkuteltaisi.
Ihmisen kuoleminen ei voi olla normaali asia. Ihmiset pelkäävät kuolemaa, eivät he halua kuolla (paitsi joissain ääritapauksissa todella vaikeiden elämänvaihdeiden tai sairauden takia). Ihmisellä on kyltymätön halu elää ja oppia uusia asioita. Ruumiimme rappeutuminen valitettavasti heittää kapuloita rattaisiin. Me emme ehdi millään käyttää edes murto-osaa aivokapasiteetistamme nykyisen elinjaksomme aikana.
Miksi me ihmiset sitten olemme tällaisia? Kehittyikö meistä tällaisia evoluution keinoin? Miten ihmeessä evoluutiolla voidaan selittää sellaiset tuntemukset kuin esim. kuoleman pelko ja omatunto?
Voi se sitä yrittää selittää, mutta minä olen tullut siihen johtopäätökseen, että joku meidät loi tänne maapallolle, Jumala. Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli että ensimmäisestä ihmisparista alkaen, ihmiset eläisivät ikuisesti täydellisinä. Eräs nimeltä mainitsematon keekoilija heitti kuitenkin kapuloita rattaisiin, ja tässä sitä ollaan: max 120 vuotta ja sitten six feet under.
Kyllähän sinä tämän tiedät. Kuitenkin se kysymys, haluaako elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan, vai omaa elämäänsä Jumalan käskyjä noudattaen, toivona ikuinen elämä, ei jätä rauhaan. Se on kysymys johon kukaan ei voi puolestasi vastata, etkä sinä kenenkään toisen puolesta. Se on henkilökohtainen ratkaisu, josta kannetaan henkilökohtainen vastuu.
Kyllähän maailma tuntuu kivalta paikalta, varsinkin kun on suussa ruokaa, lompakossa rahaa ja muutenkin elämä näyttää hymyilevän. Kyynärpää -taktiikalla voi omaa hyvänolon tunnetta vielä jopa lisätäkkin. Mutta kuten mainitsin: max 120 vuotta ja sitten six feet under.
Hautaan ei voi viedä sitä hyvää mitä on elämässään saanut koottua, ei mielihyvää eikä aineellista hyvää. Ihminen kaikkine tuntemuksineen lakkaa olemasta, kun hän kuolee. Joku voi puhua taivasta ja helvetistä. Taivaaseen on rajoitetusti paikkoja ja helvettiä ei ole. Taivaaseen tai paratiisiin pääseminen edellyttää tiettyjä seikkoja koskien juuri sitä ratkaisua, johon jokainen sielu tulee ottamaan kantaa omalta osaltaan.
Vaikka nyt valitsisitkin "oman itsenäisen elämän, juuri sellaisena, kun olen", kannattaa aika ajoin pysähtyä miettimään, onko se todella sen arvoista? Mitä siitä jää käteen? Ei lastesi tai lastenlastesi käteen, vaan Sinun käteesi?
Me olemme osa isompaa valtataistelua, kiistakysymystä. Kukaan ei ole ihmisen uhri, vaan joko Jumalan pelastama tai Saatanan kanssa kadotettu.
Critical-Masa kehottaa kaikkia: See the big picture.
Voimme aina rajallistaa elävän ihmisen elämän, esimerkiksi pelottelemalla...
Mutta kuitenkin todellisen totuuden edessä, mikä on totta???
Ehkäpä paras elävästä elämästä selviytymiskeino onkin ajatella tilannekohtaisesti, eikä opittujen asioiden mukaisesti. Meillâ jokaisella on oikeus kokea elävä elämämme persoonallisesti, omalta kannaltamme....Eikä vain suinkaan niin, kuinka meille on aikoinaan opetettu...
Elâmä meille jokaiselle onkin aivan henkilökohtainen asia.Ajattelematta sitä mitä muut meille sanovat.
Târkeintä kaikessa onkin kokea henkilökohtaisesti elävâ elämä.
Matkalla tuleekin paljon vastaan opettajia, ja viisaita, mutta se todellinen tunne, ja totuus sittenkin onkin vain meidän omassa hallinnassa.
Rohkeutta sinun omille ajatuksillesi, ja ennenkaikkea tunteillesi...koska siellä onkin se sydämmen salaisuus.
"Ihmisen kuoleminen ei voi olla normaali asia."
Kuinniin? Veljeslajimme bonobo kuolee, samoin kaikki muutkin ihmisapinat. Kaikki eläimet, kasvit, sienet ja muut eliöt kuolevat. Se on ihan normaali asia.
Elän mieluummin 85 vuotta tässä maailmassa, kuin saman ajan jossakin paratiisihaaveessa.
"...maapallolla, sen aina vaan pahenevassa tilassa,..."
Tätä sontaa JT:lle syötetään joka viikko ja sitten ne tulevat tänne kuvitellen voivansa hämätä muita samoilla valheilla. Ihmisillä ei ole tunnetun historian aikana ollut asiat KOSKAAN niin hyvin kuin tänään. Suurin osa ihmiskunnasta elää tänään paremmin kuin keskiajan kuninkaat ja ruhtinaat.
Tämä äärimmäisen negatiivinen asenne ja perusteeton pelottelu on JT:lle perustyökalu. Näin he saavat paremmin herätettyä henkisesti jo valmiiksi epästabiilien ihmisten mielenkiinnon ja saavat jalkansa ovenrakoon.
"Me emme ehdi millään käyttää edes murto-osaa aivokapasiteetistamme nykyisen elinjaksomme aikana."
Tämä 1900-luvun alusta peräisin oleva kaupunkitarina elää edelleen JT:n uskomuksissa. Nykyisen tietämyksemme mukaan ihminen käyttää aivokapasiteettinsa harvinaisen tarkkaan hyödykseen. On ihmisiä, jotka lopettavat aivojensa käytön (kuten JT:t) ja tämän on todettu johtavan aivojen painon pienemiseen. Vastaavasti taasen ihmisillä, jotka käyttävät paljon aivojaan eli harrastavat aktiivisesti liikuntaa ja opiskelevat uusia asioita, on havaittu jopa aivojen uusiutumista.
"Voi se sitä yrittää selittää, mutta minä olen tullut siihen johtopäätökseen, että joku meidät loi tänne maapallolle..."
Kun JT lukee saman asian riittävän monta kertaa ja kuulee sen riittävän usein toisten puheissa, hän alkaa uskoa tehneensä itse johtopäätöksiä...
"Ihminen kaikkine tuntemuksineen lakkaa olemasta, kun hän kuolee."
Tätä ei ole kukaan koskaan TODISTANUT! Ei myöskään sitä, että jokin jatkuisi kuoleman jälkeen. Turha puhua totena asiasta, joka on vain jonkin uskonlahkon hypoteesi. Kukaan ei ole koskaan palannut takaisin viimeisen rajan takaa.
: Onko normaalia kuolla vai ei? Jos se olisi normaalia, se kuuluisi ihmiselämään vakiona, eikä kuolemaa surkuteltaisi. Ihmisen kuoleminen ei voi olla normaali asia.
Ja höpö höpö. Kuolema on mitä normaalein asia. Jos vaan joku ääliö ei jo lapsena vihjaisi meille, että kuolema varmaan onkin vain bluffia, pitäisimme kuolemaa ihan normaalina, vaikkakin ei-toivottuna. Se, että kaikki elävä "hetken elää ja sitten lakastuu", on sopusoinnussa niiden havaintojen kanssa jotka luonnosta teemme. Elämänhalu vaan on kova, ilman sitä ei evoluutiokaan olisi mennyt eteenpäin ja meitä tuottanut. Elämänhalun vuoksi leijona syö seepran ja karhu bambin. Aivojen kehityttyä saimme mielikuvituksen ja kyvyn toiveajatteluun ja itsepetokseen, elämänhalun vääristymänä kuolemattomuuden kaipuun.
oletko umpio tyhmä vai.....
"Rohkeutta sinun omille ajatuksillesi, ja ennenkaikkea tunteillesi...koska siellä onkin se sydämmen salaisuus."
Sydän on petollinen. Miksi luottaisin täysin siihen?
"Ihmisillä ei ole tunnetun historian aikana ollut asiat KOSKAAN niin hyvin kuin tänään."
Vai niin. Se että _elintaso_ on noussut, ei välttämättä merkitse sitä että ihmisillä menisi hyvin, koko _ihmiskunnan_ hyvästä olosta puhumattakaan. Ja mites elinympäristömme? Voiko luonto tällä hetkellä hyvin?
Kerran jo kuulin kuinka Arvi kertoi hyviä uutisia, mutta se olikin vain se laulu ;D
"Vai niin. Se että _elintaso_ on noussut, ei välttämättä merkitse sitä että ihmisillä menisi hyvin, koko _ihmiskunnan_ hyvästä olosta puhumattakaan."
Miten perustelet väitteesi siitä, että vaikka ihmiskunnan elintaso nousee, elin-ikä pitenee yms. yms. niin kuitenkin kaikki menee huonommin ja huonommin???
"Ja mites elinympäristömme? Voiko luonto tällä hetkellä hyvin?"
Luonto ei voi hyvin eikä huonosti. Luonto on.
Ihminen ympäristövaikutuksineen on osa luontoa. Luonnolla on maapallon historiassa mennyt kymmeniä kertoja PALJON paskemmasti kuin tämään. Viimeisimmässä suuremmassa mullistuksessa kuoli kerralla yli 90% eläin- ja kasvikunnasta sukupuuttoon.
"Kerran jo kuulin kuinka Arvi kertoi hyviä uutisia,..."
No mitäs nyt! Eikös sen U. MARTIKAISEN pitänyt olla sinun puolijumalasi?
Mä juttelin erään parikymppisen miehenalun kanssa maailman tilanteesta ja kun otin esiin nälänhätä-ongelman niin tyyppi oli vakaasti sitä mieltä että ei sellaista ongelmaa oikeesti oo olemassa. Se on vaan median keksimää pelottelua. Hänelläkin oli kuulema jääkaappi täys ruokaa. Ikävä kyllä suurin osa -varsinkin Suomessa , on tätä mieltä. Rauha maassa kaikki hyvin...