Keuhkosyöpään kuollut isäni haudattiin lauantaina. Nyt itken ja tunnen sieluni yhtä pimeäksi kuin taivas. On niin ikävä. Minua kammottaa ajatella, että se ihminen joka eli siinä kehossa, on nyt toisessa todellisuudessa, enkä saa enää häneen yhteyttä. Hänen maallinen osansa tuhoutuu nyt hiljalleen arkussa. Häntä kammotti se ajatus itseäänkin, että maat lyödään päälle ja sinne hänen ruumiinsa jää. Isä puhui silloin tällöin omasta kuolemastaan ja tietysti mietti sitä syöpänsä aikana enemmänkin.
Omat arkiaskareeni tuntuvat vaikeilta suorittaa. Olen 32-vuotias yksin elävä nainen ja minulla ei ole paljoa ystäviä, jotka voisivat auttaa. Toisaalta häpeän sitä, etten jaksa tehdä juuri mitään. Tiskitkin ovat lojuneet monta viikkoa. Ne lojuivat pitkään tiskaamattomina usein ennen tätä kuolemantapaustakin. Kärsin masennuksesta. Ja vielä tällaista surua päälle niin tuntuu ettei kestä.
Yritin tuossa etsiä kriisikeskuksenkin numeroa, mutta sinne ei enää tähän aikaan voi soittaa. Unilääkkeen otan ensi yöksi. Itsetuhoinen en ole, mutta elämänhalut ovat nyt vähissä. Juuri itkien ajattelin, että kuolisinpa minäkin pois, yhtä nopeasti kuin isä. Tänne jäisi kylmä, talvinen, paha maailma. :( Pääsisin isän luokse.
Omat arkiaskareeni tuntuvat vaikeilta suorittaa. Olen 32-vuotias yksin elävä nainen ja minulla ei ole paljoa ystäviä, jotka voisivat auttaa. Toisaalta häpeän sitä, etten jaksa tehdä juuri mitään. Tiskitkin ovat lojuneet monta viikkoa. Ne lojuivat pitkään tiskaamattomina usein ennen tätä kuolemantapaustakin. Kärsin masennuksesta. Ja vielä tällaista surua päälle niin tuntuu ettei kestä.
Yritin tuossa etsiä kriisikeskuksenkin numeroa, mutta sinne ei enää tähän aikaan voi soittaa. Unilääkkeen otan ensi yöksi. Itsetuhoinen en ole, mutta elämänhalut ovat nyt vähissä. Juuri itkien ajattelin, että kuolisinpa minäkin pois, yhtä nopeasti kuin isä. Tänne jäisi kylmä, talvinen, paha maailma. :( Pääsisin isän luokse.
Vastaukset 10
Vanhimmat
helpottaa oloasi.Osanottoni,Voimia sinulle,koita jaksaa.
samana päivänä. Ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Olen varma että olisin tuntenut samoin tuossa iässä. Olen kuitenkin toistakymmentä vuotta vanhempi, ja olen nähnyt monia vaiheita äitini sairaudessa. Pois menneelle se on voinut olla jopa toivottua, jos ei ole elämänlaatua. Itseäni lohduttaa juuri se tieto, että lähtö oli nopea eikä siihen sisältynyt pelkoa tai kipuja. Masentuneena kaikki tuntuu paljon raskaammalta, hae apua.
tiedän todella hyvin, miltä tuntuu menettää oma isä. Tällä viikolla 26.11. tulee kuluneeksi 18 vuotta siitä, kun oma isäni kuoli. Olin surun murtama pitkän aikaa tuon tapahtuman jälkeen, tuntui, että minulta otettiin yhdellä kertaa pois koko lapsuus, aikuisuus ja koko elämä. Oli raskasta olla yksin, sillä sitä tuskaa ei voi toinen ihminen käsittää. Nyt olen 40-vuotias, mutta vieläkin minulla on ikävä isää. Isäni viimeiset sanat minulle olivat: Isän käteen, en koskaan unohda niitä, enkä sitä rakkautta, mitä sain isältäni elämäni aikana. Uskon siihen, että näen vielä isäni. Uskon jumalaan ja seuraava paikka raamatusta on antanut minulle voimia jaksaa eteenpäin, vaikka monia vaikeuksia minulla elämässäni on ollutkin: "Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" (Joh. 11:25)
Voimia ja jaksamista sinulle, aloin itsekin itkeä, kun kirjoitin tätä ja luin ajatuksiasi.
Otan osaa suruusi, soitathan heti aamulla paikkakuntasi terveyskeskukseen sinun olisi hyvä hakea sieltä ammattitaitoista keskusteluapua. On ymmärrettävää ettet jaksa tehdä mitään, mutta koita edes vähäsen, vaikka tiskata ne astiat. Suuressa surussa ihminen tarvitsee perusrutiinit että kestää; herätä samaan aikaan, käydä pesulla, vähän käydä ulkona...
Rakas isäsi ei varmaankaan haluaisi nähdä sinun, nuoren ihmisen, riutuvan vuoksensa. Näet vielä varmasti isäsi sitten joskus, kun aikasi on. Elämällä on varmasti sinulle vielä paljon annettavaa, odotahan vain. Eikä tämä maailma niin paha ole, olethan täältäkin saanut monta lämmintä ja lohduttavaa vastausta. Isääsikin saat vielä yhteyden, hänhän asuu nyt sydämessäsi.
..vaan kaikki on elämää. Kuolema on tilan muutos. Kaikki on tilojen muutoksia toiseen. Nukkuessamme olemme eräässä vainajien tilassa ja monesti heitä siellä kohtaammekin.
Isäni kuoli vasta yllättäen. Olen 27-vuotias. Olen itkenyt ja itken päivät toisensa jälkeen. Hautajaiset ovat vasta edessä.
Tiedän tunteesi. Et ole yksin, olen samassa hengessä kanssasi myös tulevana jouluna.
Anna surun tulla, koita pitää pienistä rutiineista kiinni. Hiljalleen kauniit muistot jäävät. Minua auttaa se, että ajattelen mitä isä olisi halunnut minun tekevän. Hän olisi halunnut, että pääsen surussani eteenpäin ja hymyilen hänelle. Hän olisi halunnut, että tulen vahvemmaksi ja pärjään elämässäni, hän haluaisi että rakastan ja tulen rakastetuksi.
Sinun muistosi tähden isä, elän parempaa elämää.
Päivä kerrallaan, surumme kanssa eläen, jonakin päivänä rakkaus ja ilo voittavat kyyneleemme. Meidän molempien.
elementti surutyön tekemisessä. Se helpottaa läpipääsyä asian yli. Kun itkut on itketty, ei ole murheen päivää.Äitini sisarenmies haudattiin samana päivänä. Hän oli jo yli 80 ja kuukauden ehti sairastaa aivoinfarktiaan.
muistakaa se! Oma isäni on ollut useita jaksoja sairaalassa viimeisten vuosien aikana, pelottaa jo mitä on edessä...
Muistakaa silti, että ELÄMÄ jaksaa aina KANTAA teitä eteenpäin, surussa ja ilossa. Ei teidän tarvitse olla uskovaisia uskoaksenne tuohon, en ole minäkään. Minua ainakin lohduttaa surussa tuo lause, siitä tulee mieleen pienen pieni tuulenpuhahdus. Oma mielikuvani liittyy jotenkin kai muumeihin, mutta aina kun ajattelen "Elämä kantaa", ajatuksissa on mielikuva itsestäni lentämässä ilmassa eteenpäin... kohti jotain uutta.
Anteeksi jaaritteluni, halusin lohduttaa ja antaa toivoa!
Olin juuri ehtinyt täyttää 13-vuotta kun isäni kuoli. Hän oli silloin 39 vuotta. Veljeni kuoli 22 vuotiaana.
Sait kuitenkin pitää isäsi niin monta vuotta. Ole kiitollinen siitä ajasta. Tekee kipeää, mutta kannattaa muistaa, että ei pidä kieriskellä itsesäälissä. En tarkoita, että teet sitä.
Omasta kokemuksesta tiedän, että isäni "on pitänyt minusta huolta sieltä toiselta puolelta".
Anna surun olla sen aikaa kun tarvitset. Masennus on luonnollinen asia. Olin itse niin nuori, että en oikeastaan edes tajunnut kaikkea. Tajusin ikävän vasta monta vuotta myöhemmin.
On luonnollista että elämänhalut ovat vähissä.
Ehkä voisit ajatella, että tälläistä on monella muullakin. Ihan varmasti isäsi haluaa, että jatkat nuorta elämääsi ja että pärjäät hyvin!
Koita jaksaa.
Tekstiä mutta ei välttämättä auta.
Äiti haudattiin nyt marraskuun viimeisellä viikonlopulla.
Olin viittä vaille pystyinkö kantamaan ja laskemaan äidin hautaan mutta jostain se voima tuli.
Elämä ei lopu kuolemaan vaikka siltä tuntuukin.
Vieraan ohjeet ei oikeastaan auta vaan saattavat itkettää entistä enemmän mutta toivon, että nämä sanat auttavat.
En ole pappi vaan äitinsä menettänyt ensimmäinen 45v lapsensa.
Äiti ! Kiitos kaikesta mitä kestit, äiti en unohda sinua koskaan, äiti en olisi täällä ilman sinua. Hyvästi Äiti.