Oon miettinyt masennukseni lujaa istuvuutta sisässäni ja ihan kuin oloni vain pahenisi, oireet yhä enemmän elämääni vaikeuttavat.
10 vuotta minulla mennyt fluoksetiini, jota ainakin alkuvuodet pidin ihan hyvänä ja totesin sen auttavan; se tasasi pahat montut, huonoimmat äärettömän tuskan piikit. Selvisin toimistani. Nykyään en niinkään? - Minulla menee nykyään myös iltaisin Xanor/Alprox ja aivan kuin se auttaisi masikseen paremmin?! Olen aamusta ja aamupäivästä ikäänkuin kaikin tavoin paremmassa kunnossa ja saan aikaiseksi jotakin. Mieli on parempi sitten vielä seuraavana päivänä siis. Kuitenkin aamulla otan myös 20-40mg fluoksetiinia enkä ole niinkään varmaa, voisinko tuosta luopua kokonaan hiljakseen ja vaikka ihan vaihtaa 0,25mg alpr.?
Uumoilen, että tuo alprazolaami olisi sittenkin myös masennukseen parempi. Onko joku muukin kokenut näin? Anteeks tää pitkä selostus, en saa asiaani lyhkäsesti esitettyä! Lisäx mulla lievää panikoitumista, johon alpr. tosi hyvin auttava. Perustraumani aikas syvällä ja terveeksi en varmaan tämän elämän aikana ehdi, mutta kenellä mitäkin.
Kaikki nämä annokset ovat aina pysyneet samana, mitään annosnousua ei ole elämässäi tapahtunut! Tämä myös monille tärkeä tieto kertoa, että ei välttämättä aina kaikilla annosmäärät ja siis sietokyky nouse. Sitä niin turhaan toitotetaan ja lääkäritkin usein luulevat. En ole sekakäyttäjä, en ole alkonkäyttäjä, vaan aina tätä ohjeen mukaan olen eteenpäin vienyt tätä lääkehoitoani. Haluaisin edelleen olla täsmällinen, viisas ja hoitaa itseäni parhaiten mahdollisesti, tietenkin lääkärin kanssa.
10 vuotta minulla mennyt fluoksetiini, jota ainakin alkuvuodet pidin ihan hyvänä ja totesin sen auttavan; se tasasi pahat montut, huonoimmat äärettömän tuskan piikit. Selvisin toimistani. Nykyään en niinkään? - Minulla menee nykyään myös iltaisin Xanor/Alprox ja aivan kuin se auttaisi masikseen paremmin?! Olen aamusta ja aamupäivästä ikäänkuin kaikin tavoin paremmassa kunnossa ja saan aikaiseksi jotakin. Mieli on parempi sitten vielä seuraavana päivänä siis. Kuitenkin aamulla otan myös 20-40mg fluoksetiinia enkä ole niinkään varmaa, voisinko tuosta luopua kokonaan hiljakseen ja vaikka ihan vaihtaa 0,25mg alpr.?
Uumoilen, että tuo alprazolaami olisi sittenkin myös masennukseen parempi. Onko joku muukin kokenut näin? Anteeks tää pitkä selostus, en saa asiaani lyhkäsesti esitettyä! Lisäx mulla lievää panikoitumista, johon alpr. tosi hyvin auttava. Perustraumani aikas syvällä ja terveeksi en varmaan tämän elämän aikana ehdi, mutta kenellä mitäkin.
Kaikki nämä annokset ovat aina pysyneet samana, mitään annosnousua ei ole elämässäi tapahtunut! Tämä myös monille tärkeä tieto kertoa, että ei välttämättä aina kaikilla annosmäärät ja siis sietokyky nouse. Sitä niin turhaan toitotetaan ja lääkäritkin usein luulevat. En ole sekakäyttäjä, en ole alkonkäyttäjä, vaan aina tätä ohjeen mukaan olen eteenpäin vienyt tätä lääkehoitoani. Haluaisin edelleen olla täsmällinen, viisas ja hoitaa itseäni parhaiten mahdollisesti, tietenkin lääkärin kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
parempi lääke on antidepr. kuin bentzo!
Sen fluoxetiinin voi vaihtaa johonkin toiseen, vaikuttavalta aineelta vallan muuhun antidepr.
lääkkeet jokaisella tapauskohtaisesti, itse mm. en pysty käyttämään lainkaan mitään muuta kuin Alproxia (0,5Mg/pv), kaikista muista lääkkeistä tulee pahoja haittavaikutuksia. Alprox vaikuttaa myös muihinkin mahdollisiin ongelmiin suotuisasti jos on kokenut että Alprox masennuslääkkeenä toimii hyvin.
masennuslääkkeet ovat erikseen, kuten tuo fluoksetiini. pysyttele siinä ja pidä alprox vaan varalla paniikkia varten.
terapia? se on paras apu traumoihin, ei lääkkeet.
kokemuksella.
Hyvä oli lukea kokemuksistanne. Juu, olen jo elämässäni terapiassa ollut, aikoinaan pitkäänkin ja nyt olen jo keski-ikäinen enkä varmaan enää pääsisikään niihin, koska tosiaan käytynä on. Terapiasa saatu 'oppi' kyllä voi auttaa koko iän, erilaiset siellä tajutut asiat toimivat kuin työkaluina jaksamisen eteen. Myös siihen, että osaa omissa pahoissa tilanteissani aika pitkälle vastata kysymyksiin 'miksi' ja 'mistä johtuu'.
Viimeksi kun luin Alproxin tuoteselosteen, niin muistaisin, että siinä nimenomaan mainittiin, että lääke tarkoitus ahdistus- ja paniikkituntemuksiin, jännityksiin, unettomuuteen sekä myös sanottu, että siinä masennustakin lieittävä ainesosa. Ihan kuin tajuaisin sitä vaikutusta ja pidän lääkettä hyvänä. Just niin on, että kaikkien ihmisten reaktiot eri lääkitykseen ja myös oireisto on kovin yksilöllistä.
Sitä olen myös ajtellut, että vaihtaa aamulla otettava SSRI (pitäisikö olla SNRI jopa?) johonkin toiseen. Olen hassu, kun en tykkää mennä yleislääkärini luo asiaa miettimään, kun "pelkään" ettei hän tiedä näistä asioista (lääkkeistä) juurikaan itseäni enempää. Eikä myöskään syvällisemmin tiedä elämäni monisäikeistä matkaa; hän on ollut vain päältä katsojani. Oletteko itse koskaan kokenut, että lääkärillä ei ole mitään uutta sanottavaa. Varsinkin nyt netti-aikakaudella?!
Juu, tiedän, että parasta olisi ilman lääkitystä, mutta asiaa veivattuani vuosikymmeniä, olen päätynyt ajattelemaan, että olkoon sitten lääkettäkin veressä; millä polttoaineella kukin kulkee, so what! - Jään fundeeraamaan ja tekemään päätöksiä ja ehdotuksia lääkärille. Näin just nyt voin turhan huonosti!
On liikunta...saahan sitä toki lääketeollisuutta elättää, mutta säännollinen liikunta on paras lääke. Toisaalta tunnen ihmisiä, joiden elämän tehtävä on olla masentunut ja he hakevat elämänsisältonsä siitä.
Liikunta, avantouinti jne. lisäävät kehon endorfiinituotantoa ja masennus saa kyytiä.
nim. kokemusta on
Puhu itsestäsi vaan, jos olet ollut muka-masentunut. Tiedän kyllä itsekin liikunnan mieltä hoitavan vaikutuksen, mutta jos puhutaan vakavasta masennuksesta, se ei ihan hoidu sillä että kehotetaan lenkille. Kirjoituksesi oli jotenkin syyllistävä ja jotenkin todellista masennusta ymmärtämätön. Se on totinen tosi, että näille muotimasennuksille, joista lähes jokainen vouhottaa, tämä reseptisi on hieno. Mutta on elämäntilanteita jotka todella ovat syöneet ihmistä ja biokemiat on keikahtaneet aivoissa vinksalleen ja ihmisellä ei ole mitään otetta elämään. Onnellisen lääkketöntä elämää sinulle siellä avannossa ja jumppasalilla. Alakulo ja ajoittainen aaltoileva mielipaha ei ansaitase edes tulla mainituksia masennukseksi, vaikka lähes jokainen sitä julistaa sairastavansa.
Masennus on sairaus joka lamaa ihmisen täysin. Sellainen, joka ei ole itse käynyt sitä helvettiä läpi ei tiedä mitään. Millä jaksaa lenkkeillä, kun ei jaksaisi välillä edes puhua.
Miten sen nyt rautalangasta vääntäisi. No vaikka fyysinen esimerkki, koska ne ymmärretään paremmin:
Lähdepäs juoksemaan, vaikka jalkasi on poikki! Tuntuisiko hyvältä?