...joka uskaltaa sanoa asiat omalla nimellään, niin kuin ne ovat:
http://viivanalla.blogit.kauppalehti.fi/2008/11/24/hemmetin-aitiysvaivat/
Nari on ehdottomasti samaa mieltä: lisääntyminen ei ole työnantajan ongelma - muuta kuin niin, että tuetaan asiaa, notta ei sanota irti.
Millä konstilla saataisiin noin yleensäkin ihmiset lisääntymään pääosin nuorna ja vaikkapa opiskellessa - olisi kaikkien etu,että työelämään astuttaisiin lapset pääosin tehtyinä ja reippaina, eikä niin, että ruvetaan nelikymppisenä sitten pätkätyökymmenvuosien jälkeen viime hetkessä riskirajoilla pukkaamaan, kun on saatu viimein se pysyvä yliassistentuuri?
Tosin Nari on sitä mieltä, että valtion olisi näytettävä esimerkkiä - samoin pörssiyhtiöiden pitäisi maksaa enemmän, koska ne ovat yleensä vähemmän lojaaleja, kun suhdanteet heittelevät ja ahneet lyhytaikaissijoittajat painostavat saneerauksiin. Eli valtio ja pörssiyritykset joutavat maksaa hieman enemmän vanhemmuuskustannuksista, mutta taloutemme selkäranka, eli pienyritykset, pitää suojata hyväksikäytöltä.
Monelle pienyrittäjälle on kyseessä kohtuuton riski työllistämisessä - joka ei voi olla vaikuttamatta noin yleensäkin nuorten henkilöiden palkkaamisessa koettuun skepsismiin.
http://viivanalla.blogit.kauppalehti.fi/2008/11/24/hemmetin-aitiysvaivat/
Nari on ehdottomasti samaa mieltä: lisääntyminen ei ole työnantajan ongelma - muuta kuin niin, että tuetaan asiaa, notta ei sanota irti.
Millä konstilla saataisiin noin yleensäkin ihmiset lisääntymään pääosin nuorna ja vaikkapa opiskellessa - olisi kaikkien etu,että työelämään astuttaisiin lapset pääosin tehtyinä ja reippaina, eikä niin, että ruvetaan nelikymppisenä sitten pätkätyökymmenvuosien jälkeen viime hetkessä riskirajoilla pukkaamaan, kun on saatu viimein se pysyvä yliassistentuuri?
Tosin Nari on sitä mieltä, että valtion olisi näytettävä esimerkkiä - samoin pörssiyhtiöiden pitäisi maksaa enemmän, koska ne ovat yleensä vähemmän lojaaleja, kun suhdanteet heittelevät ja ahneet lyhytaikaissijoittajat painostavat saneerauksiin. Eli valtio ja pörssiyritykset joutavat maksaa hieman enemmän vanhemmuuskustannuksista, mutta taloutemme selkäranka, eli pienyritykset, pitää suojata hyväksikäytöltä.
Monelle pienyrittäjälle on kyseessä kohtuuton riski työllistämisessä - joka ei voi olla vaikuttamatta noin yleensäkin nuorten henkilöiden palkkaamisessa koettuun skepsismiin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..koska jo sana työvoima sinällään on kuin suoraan sosialismin käsikirjasta ja muutoinkin palkka pääosin koostuu veroista ja muista sosiaalisista maksuista, niin olisi vain loogisen ajattelun loppuun saattamista ottaa työvoima kokonaisvaltaisesti valtiolliseen ohjaukseen..
..kummastelen, ettei feministit ole jo aikaa sitten esittäneet ajatusta, vaan ovat ikään kuin odotelleet evolutionääristä siirtymää, siis sitä, että vain naissukupuoli muuttuu valtion virkamiehiksi..
...jopa sikäli, että miksipä ei valtio voisi päättää kuka työllistää kenetkin, ja millä palkalla? :-)
(ai niin, niissä työpaikoissa, joissa valtio niin päättää, se työllistää nuoret naiset, usein miehetkin, pätkätöihin...)
..pätkätyöt eivät nähdäkseni ole mitenkään uppo-outo yksityiselläkään sektorilla, pikemminkin puskurityövoima on lähinnä kapitalistinen ilmiö, ettei peräti feodaalinen..
..sen sijaan valtion leipä on ollut pitkä, joskin kapea, nykyään sitten valtiokin on muuttunut firmaksi, joten ilmeisesti pätkiminen on perua valtion sielunelämän muuttumisesta, suorastaan turmeltumisesta..
..päättäjät ovat myös suorastaan edesauttaneet pätkätöiden syntymistä näyttämällä itse rikollista esimerkkiä mutta ennen kaikkea sallimalla työn pätkimisen ja tekemällä väen vähentämisen yrityksille liian helpoksi..
..se taas, että väen vähentäminen on helppoa, tekee yritysjohdosta liian huolettoman, investoidaan liikaa, koska seurauksista ei tarvitse välittää, koska seuraukset lankeavat yhteiskunnan maksettaviksi..
...yhteiskunta yrittää maksaa, jotta investointipyörä lähtisi taas pyörimään.
Valtioonhan ei ole ollut koskaan luottamista - etenkään yrittäjän. Toisaalta työllistäminen on Suomessa jo niin riskialtista, ja huonon työntekijän erehdyksessä palkkaaminen voi viedä pienyrityksen turmioon, jotta ainakaan liian helppoa se pienille firmoille tuskin on, ainakaan työllistää - tai irtisanoa.
En ole osaltani kokenut, että yritykset investoisivat liikaa, koska vaen vähentäminen on helppoa... Ennemminkin olen kokenut etenkin pienyritysten osalta(jotka ovat suomen yksityistalouden selkäranka, työllistäen paljon enemmän ihmisiä kuin isot yhtiöt), että nimenomaan se huonosta väestä eroon pääsemisen riski on niin suuri, ettei tohdita investoida ja laajentaa, joka vaatisi uusien palkkaamista... Mutta ehkäpä elämme erilaisissa todellisuuksissa? (kuten Mark Knopfler toteaa - "we have just one world, but we live in different ones")
..ilmeisesti yhteiskuntamme on tosiaan muuttunut siinäkin suhteessa, että tänne on pesiytynyt käsite huono työntekijä, se on sikäli merkillistä, että tässäkin yhteiskunnassa on aina työntekijä, joka parempi kuin joku toinen, vain onko joku keksinyt, kuka on valtakunnan huonoin, ja missä hommassa..??
..vanha yritysoppi,fordismi, tosin viisaudessaan kertoo,että työ pitää räätälöidä sellaiseksi, että jokainen siitä suoriutuu, tai ainakin sellaiseksi, että kyseistä työtä tekevä siitä selviytyy, mutta ilmeisesti fordismi on muuttunut näinä päivinä valkoiseksi cadillacismiksi..
..siitä, että pienyritykset työllistäisivät erityisesti, on poikkeavia käsityksiä, jotkut katsovat, että työllistämisessä nimenomaan suurilla yrityksellä on keskeinen sija..
..jos katsotaan esimerkiksi metsäteollisuutta, niin ei voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin että on investoitu lähinnä suurenhullusti, kapasiteetin vähentämisestähän nykyisissä tehtaan kaadoissakin on kysymys..
Olipa äiti minkä ikäinen hyvänsä, ongelmat alkavat yleensä vasta myöhemmin. Kun lapsi siirtyy päiväkotiin, tyypillistä on kuukausia kestävä sairastelukierre, jonka seurauksena äiti useimmissa työpaikoissa voi hoitaa pientä lasta kotona 3 päivää. On korvatulehdusta ja erilaisia muita isoissa ryhmissä pyöriviä pöpöjä. Parhaassa tapauksessa myös äiti itse sairastuu. Näissä tapauksissahan Kela korvaa työnantajalle sairausajan palkan, jonka äiti saa täysimääräisenä.
Jo vähän isommat ja ylisuojeluun tottuneet tenavat soittelevat äideilleen lähes taukoamatta ollessaan kouluun lähdössä ja sieltä palaamassa. Se etäholhouos on pois organisaation ajasta ja aiheuttaa kustannuksia työtehon heikkenemisenä ja usein firman maksamien puheluiden muodossa. Verotusarvo ei kata sitä puhelutulvaa.
Suon äitiyden ja vanhemmuuden mielelläni jokaiselle siitä kiinnostuneelle. Allekirjoitan myös täysin, vaikka en yksityisyrittäjä olekaan, tuon KL:n jutun. Korostaen kuitenkin sitä, että ongelmat työnantajan kannalta eivät liity yksinomaan raskauteen, vaan jatkuvat vuosia siitä eteenpäin.
Kun lapsi on isompi, ja molemmat töissä, ei liene turhan vaikeaa sopia, että vuoron perään vanhemmat ovat lasta hoitamassa, hommaahan voi tehdä niinkin, että toinen ottaa aamu- toinen iltavuoron, jos onnistuu, nottei tartte koko päivää (nimim. meidän perheessä nykyisellään vuorotellaan).
Meillä ei tosin ollut tuota hoito-ongelmaa, kun rouva valitsi olla kotona, kunnes nuorin oli 4,5-v., ja silloinkin opiskelunohessa hoitopaikassa.
Se, jos lapsi soittaa töihin, ei haittaa mittään - niitä ihmisiä käy tupakillakin. (Kokousten ajaksi toki voi laittaa kännykän kiinni, ja kysyä paremmalla ajalla, mikä siellä on hätänä). Ei ne työt usein niin orjallisia onneksi nykyjään useimmissa paikoissa ole.
Toki on työntekijöitä, jotka ovat vastuullisia, eivätkä hyödynnä täysimääräisinä noita päiviä .. ja sitten on heitä, jotka haluavatkin olla pois töistä. riippuu varmaan paljon työpaikasta / ja -tekijästä.
Mutta jos saataisiin kannustimet siihen, että lapset tehtäisiin opiskeluaikana / nuorempana, olisi homma kaikin puolin joustavampaa. Mikä neuvoksi silkkojen valtionpäämiestemme sanahelinöiden lisäksi?
Toki vanhempien pitää jakaa hoitovuoroja tarvittaessa ja monessa tapauksessa isovanhemmat ovat myös käytettävissä.
Lasten kännykkäkulttuuri on oikeasti rasittavaa ja voin vakuuttaa, että ne jotka eivät käy tupakilla osaavat kyllä ottaa sen aikahyödyn itselleen eri tavoin. Raipe tupakoi itse, kohtuullisesti, mutta vakuuttaa, että monta kertaa siinä tulee hoidettua samalla työsuhteita ja -asioita.
En kannata lasten tekemistä liian varhain. Vanhemmuuteen ei välttämättä olla valmiita ja parisuhde ei ole vakiintunut. Sanoisin noin lonkalta, itse ainokaiseni 30-vuotiaana saaneena, että plus miinus 2-3 vuotta, siinä se limitti. Teiniraskaudet, joihin luen vielä reilut parikymppiset, menevät kiville, niin että helähtää.
...ei ole lapsilla rasittavaa, jos heidät on kasvatettu asialliseen kännykän käyttöön.
Se ei työntekoa haittaa, jos lapsi soittaa kerran pari päivän aikana - nykyajan avokonttoreissa saattaa se "huumor'veikko tai 'elsa" puhua paskaa paljon pidempään, keskeyttäen tuottavan työn... ellei sitten lasketa, että semmoinen "sosiaalisuus" on jotenkin arvokkaampaa, kuin yhteydenpito vaikkapa omaan jälkikasvuun - jota kahden palkan perheissä vanhemmat tapaavat yhä vähemmän aikaa elämänsä aikana.
Meillä lapset tulivat hieman alle kolmikymppisenä - vanhempana ei olisi varmaan jaksanutkaan. Teiniraskauksia voi myös osaltaan estää, jos omaksutaan hieman pysyvämmät arvot, kuin hedonistinen "käytä kortsua, niin on kliffempaa myös jälkikäteen" -ns. "valistus".
Itse entisenä tupakoijana (ts. vaikka ymmärrän heitäkin) olen yhä tyytyväisempi tupakointikieltoihin julkisilla paikoilla - etenkin ravintoloissa. Onhan se mahtavaa tulla kotiin, ilman että vaatteet haisevat karsealle, vaikka olisi ollut frouvan tai työkaverien kanssa syömässä! Tupakoitsija kuluttaa työaikaa helposti päivässä tunnin verran ravatessaan sauhuilla ja ns. "ajattelemassa", puhumattakaan tilastollisista työkyvyttömyyteen johtavista taudeista sitten keski-iässä ja sen jälkeen... siihen verrattuna lasten soittaminen pari kertaa työpaikalle, vaikkapa ihan huvikseenkin, on pelkästään kansantaloudellista plussaa (puhumattakaan siitä, että teleoperaattorien ja eräiden matkapuhelinvalmistajienkin on saatava tuotteitaan kaupaksi).