Kirkon kuolemansairaus.

ainakin tuon pääkirjoituksen asiasta. En jaksanut lukea enää pidemmälle, mutta asia on selkeetä.

On ihmisiä, jotka tajuavat asioita jo ennen kun ne tapahtuvat loppuun asti ja se on mielestäni älykkyyttä.
Onko se sitten ihmisessä se älykkyys?

Ihmisen aivot ovat mössöä ja senkin päälle mössöä.
Sielläkö syntyy erilaisissa sähköimpulseissa looginen ajattelu ?

Itse ajattelen, että kun meillä kaikilla on suunnilleen samanlaiset "mössöt" päässämme, niin niiden ohjailtavuutta ohjaakin erilaiset ominaisuudet.
Niitä ajatus sykäyksiä sopivin väliajoin sopivissa määrin, ohjaileekin ulkopuoliset tekijät.
Ne ovat tuntemamme hyvä ja paha.

Joillekin ihmisille on annettu tehtäväksi kertoa muille asioita. Itseasiassa varmaan kaikille, mutta kullekin oma alueensa.
Sitten näiden alueiden kokouma tapahtuu ihmiskunnassa.
Tästä tietomäärästä sitten erityyliset ihmiset erilaisine pyrkimyksineen valitsee omansa.

Näistä syistä ei ole yhdentekevää, että kuka esittää piispaa ja kuka pappia.
Ei ole yhdentekevää, että kuka on lääkäri ja kuka laulaja.
Kaikilla on oma alueensa.
( Jotkut eivät hyväksy omaa aluettaan ja sitten ovat katkeria ja kaunaisia).

Hienoa ajattelua kuitenkin tuo kirjoitus ja minusta hänellä on ollut kyky järkeillä asioita jo silloin nähdessään , että millaisia askelia on otettu ja mihin se johtaa.

Kirkko, kalkilla valkaisija?

Vellova homokeskustelu kertoo, että elämme sekavassa lopunajassa. Jumalan Sana halutaan vesittää tekemällä siitä 'aikahistoriallista'. Kohdasta, missä riittää 'välttävä sisälukutaito' tehdään teologisella oveluudella 'tulkintakysymys'. Keskustelu myös paljastaa, että kirkon identiteetti on pahasti hukassa. Kirkko on kadottanut alkuperäisen tehtävänsä. Se on vaihtanut toimeksiantajansa toiseen.
Kirkon toimeksianto on lähetyskäskyssä, Matt 28:10-20. Se velvoittaa kirkkoa saarnaamaan 'parannusta syntien anteeksisaamiseksi' kaikille (myös homoille ja lesboille). Kirkon tehtävänä ei ole järjestää eri synninharjoittajille omia viihdetilaisuuksia. Tällaiset 'messut' ovat luokiteltavissa sarjaan 'vuohien huvittamnen'. Kirkko on luistanut varsinaisesta tehtävästään ja lähtenyt ottamaan toimeksiantonsa toisaalta - kansalta. Kirkko on tukkinut korvansa Jumalan käskyille, mutta herkistynyt kuulemaan kansan ääntä. Motivaatio lainataan Pilatukselta: 'Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi!' (Mark 15:15). Tämä ei kuitenkaan suju aivan kivuitta; tarvitaan Raamatun 'uutta tulkintaa'. Kun tälle tielle lähdetään, joudutaan täydelliseen suhteellisuuteen, relativismiin. Kaikkina aikoina ihmiset ovat pyrkineet vapaaksi Raamatun 'ikeestä': 'Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä' (Ps 2:3). On äärimmäisen vakava asia, että teologit käyvät päästelemään ihmisiä Jumalan Sanan kahleista. Heidän tehtävänäänhän olisi sitoa ihmiset Jumalan lain sanalla, kunnes nämä nöyrtyisivät parannukseen. Aikamme teologit eivät ole lainkaan käsittäneet omaa tehtäväänsä, vaan ovat siitä 'pihalla kuin lumiukot'!
Kansa on alistanut kirkon nöyräksi palvelijakseen. Sen sijaan, että kirkko julistaisi parannusta, mielen- ja elämänmuutosta, se lähtee yleisön pyynnöstä 'siunaamaan', mitä kansa tuottaa. Kirkko tyytyy tähän ja tuntee itsensä jopa imarrelluksi, kun sitä edes johonkin tarvitaan. On unohdettu vanha totuus: 'Kirkko, joka ei osaa kirota, ei osaa myöskään siunata.'
Raamattu kuvaa hyvin kirkon ja kansan nykyistä yhteistyötä: 'Kun kansa rakentaa seinän, (profeetat) valkaisevat sen kalkilla' (Hes 13:10). Tässä meillä on kouluesimerkki 'syntisen vanhurskauttamisesta tänään'. Kirkko ja syntinen toimivat sulassa sovussa ja tiiviissä yhteistyössä. Kirkko valelee syntisen tekosten päälle 'siunauksen kalkin'. Siis kirkko siunaa, mitä kansa tuottaa! Naispappeudessa tämä jo toteutui - ja homoliittojen hyväksyminen on sen jatkeena. Tällä rintamalla turhautuneella kirkolla riittänee vastaisuudessakin tehtäviä. Siitä pitänee huolen kansan yhäti paisuva 'siunauslista'.