Täällä yleensä perustellaan asioita tyyliin:
"En usko yliluonnolliseen , luulen, että asioille löytyy todellinen aistein havaittava jne. selitys"
Korostaisin sanaa "luulen". Mitä muuta tämä luuleminen on kuin uskomista?
Uskot tietäväsi mutta tiedätkö uskovasi?
Voiko kukaan perustaa mitään ajatusmallia ilman, että se sisältää jonkun apriorin, ennakko-oletuksen, uskomuksen asiasta? Jumalan olemassa oloon uskominen on yhtä perusteltua kuin Jumalan olemassaolemattomuuteen uskominen. Loppujen lopuksi iso kysymys kuuluu:
Voiko mikään ajatusmalli, oppi, uskonto tai filosofia olla toistaan perustellumpi? Kaikki nämä sisältävät alkuoletuksen, pohjan. Eli joudutaan ensin uskomaan johonkin ennenkuin voidaan muodostaa varsinaista filosofiaa.
Esim.
"Jumalaa ei ole, koska uskon,että ainoastaan fyysinen maailma on tosi."
"En usko yliluonnolliseen , luulen, että asioille löytyy todellinen aistein havaittava jne. selitys"
Korostaisin sanaa "luulen". Mitä muuta tämä luuleminen on kuin uskomista?
Uskot tietäväsi mutta tiedätkö uskovasi?
Voiko kukaan perustaa mitään ajatusmallia ilman, että se sisältää jonkun apriorin, ennakko-oletuksen, uskomuksen asiasta? Jumalan olemassa oloon uskominen on yhtä perusteltua kuin Jumalan olemassaolemattomuuteen uskominen. Loppujen lopuksi iso kysymys kuuluu:
Voiko mikään ajatusmalli, oppi, uskonto tai filosofia olla toistaan perustellumpi? Kaikki nämä sisältävät alkuoletuksen, pohjan. Eli joudutaan ensin uskomaan johonkin ennenkuin voidaan muodostaa varsinaista filosofiaa.
Esim.
"Jumalaa ei ole, koska uskon,että ainoastaan fyysinen maailma on tosi."
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Voiko kukaan perustaa mitään ajatusmallia ilman, että se sisältää jonkun apriorin, ennakko-oletuksen, uskomuksen asiasta?"
Ei.
Mutta jos lähtökohdista ajaudutaan väistämättä ristiriitaisiin ja järjettömiin ajatuskulkuihin, sekä kokemuksen kannalta paikkansa pitämättömiin tuloksiin, vaikuttaisi varsin oikeutetulta ajatella, että otetuissa lähtökohdissa on jotakin mätää. Näin esimerkiksi perinteisesti kristinuskossa.
Lähtökohdat itsessään eivät sisällä todistusvoimaa; lähtökohdat voivat sen sijaan saada oikeutuksena myöhemmin, ne voidaan todeta inhimillisessä mielessä riittävin ja objektiivisin perustein esimerkiksi optimaalisiksi.
Nimimerkkini on "luulotautinen atte-ylimieli "
Mutta olen Kristitty.
Jumala raiskaa mut päivittäin, ja siksi koen tätä tautia "luulen" olevani vielä hauskakin.
mutten
"Voiko kukaan perustaa mitään ajatusmallia ilman, että se sisältää jonkun apriorin, ennakko-oletuksen, uskomuksen asiasta?"
Tottakai voi. Sellaista on ajatusten testaaminen, vaihtoehtojen tarkastelu ja pyrkimys vilpittömyyteen sekä prosessin läpikäyneen massan erottelu. Jaloimmat ajatukset otetaan talteen.
"Jumalan olemassa oloon uskominen on yhtä perusteltua kuin Jumalan olemassaolemattomuuteen uskominen."
Väitteesi sisältää ennakko-oletuksen, jonka totuusarvonkin voi kyseenalaistaa ja jopa kieltää.
"joudutaan ensin uskomaan johonkin ennenkuin voidaan muodostaa varsinaista filosofiaa."
Älä sotke. Ajatelmallasi Kokonaisuus tulisi jotenkin voida inhimillisesti käsittää. Jos se olisikin mahdollista, niin silloin ei puhuttaisi uskosta vaan tiedosta.
Tietenkin alkuoletuksista syntyy johtopäätösten ketju. Filosofia tulee mukaan vasta silloin, jos alkuoletuksia tarkastellaan myös niiden vastaoletuksien kera.
"Uskot tietäväsi mutta tiedätkö uskovasi?"
Korostit sanaa "luulen". Miten siis olisi myös näiden vaihtoehtojen tarkastelu: Uskotko luulevasi, tai luuletko uskovasi?
Tuon ymmärtäminen helpottuu tarkasteltaessa erästä ei-ateistista alkuoletusta. Mikäli luotua ihmistä ei olla jätetty yksin ajatustensa ja uskomustensa kanssa, niin tälle on kenties annettu jotain syvempää, jotakin Jumalasta kertovaa. Se on mahdollisuus, jonka ihminen voi hylätä, tai ottaa lähempään tarkasteluun, jotakin jonka mukaisesti tämä voi yrittää elää ja ennenkaikkea antaa tuon toisinaan luulotteluksi ja uskotteluksikin tulkitun pitää se oma pyhä sijansa, jonka luo ihminen saa tulla omana itsenään. Tekopyhät älkööt vaivautuko.
Sellaisella uskolla ei siis ole mitään tekemistä luulemisen kanssa, vaan siinä on kyse nöyrtymisestä, katumuksesta ja parannuksesta. Siinä on sellaista viisautta, johon filosofia ei taivu.
"Uskot tietäväsi mutta tiedätkö uskovasi?"
Tiedän uskovani joitain asioita. On kuitenkin hyvä osata erotella uskomisen eri tasot. On uskonnollista uskoa jne.
"Voiko kukaan perustaa mitään ajatusmallia ilman, että se sisältää jonkun apriorin, ennakko-oletuksen, uskomuksen asiasta?"
Ei. Minä esimerkiksi uskon, että maailmankaikkeus on olemassa. Sellainen uskominen on kuitenkin aivan eri tasolla kuin Jumalaan uskominen. Absoluuteilla leikkiminen ei ole mitenkään kehittävää, koska vaihtoehtoina on vain kaiken uskominen tai täydellinen kaiken tiedon kieltäminen.
"Jumalan olemassa oloon uskominen on yhtä perusteltua kuin Jumalan olemassaolemattomuuteen uskominen."
Ei ole. Jumalaan uskotaan ilman todisteita. Jumalaan ei uskota, koska siitä ei ole todisteita. Siinä on merkittävä ero.
"Voiko mikään ajatusmalli, oppi, uskonto tai filosofia olla toistaan perustellumpi?"
Voi. Todisteet ovat yksi perustelu. Sitten on esimerkiksi ristiriidattomuus ja ajatusmallin testattavuus.
"Jumalaa ei ole, koska uskon,että ainoastaan fyysinen maailma on tosi."
Jumalaa ei todennäköisesti ole, koska ei ole mitään perusteluita olettaa, että Jumala olisi.
Jos oletamme Jumalan olemassaolevaksi, on johdonmukaisesti oletettava kaikki muutkin samalla tiedollisella tasolla olevat asiat olemassaoleviksi, Harry Potter, FSM, tontut jne.
"En usko yliluonnolliseen , luulen, että asioille löytyy todellinen aistein havaittava jne. selitys"
En usko yliluonnolliseen, koska yliluonnollinen olisi paljon pidemmälle menevä oletus kuin havaittavasti olemassaoleva luonnollinen.
"Korostaisin sanaa "luulen". Mitä muuta tämä luuleminen on kuin uskomista?"
Kuten sanoin, uskomisella on erilaisia tasoja. Turha niitä kaikkia on niputtaa samaan.
Miten on? Oletko älyllisesti rehellinen ja uskot kaikki yliluonnolliset asiat, joita ei voi todistaa vai etkö usko yliluonnollisiin asioihin?
"Absoluuteilla leikkiminen ei ole mitenkään kehittävää, koska vaihtoehtoina on vain kaiken uskominen..."
Mitä hullua? Jos kristitty lukee Raamatusta miten joillakin on vähän uskoa ja toisilla paljon, niin mitä järkeä on jonkun ateistin väittää miten absoluuttiseen Jumalaan uskovissa ei ole aste-eroja uskon määrän ja laadun suhteen?
""Voiko mikään ajatusmalli, oppi, uskonto tai filosofia olla toistaan perustellumpi?"
Voi. Todisteet ovat yksi perustelu. Sitten on esimerkiksi ristiriidattomuus ja ajatusmallin testattavuus."
Ajatusmallin testattavuus on tietenkin miellyttävä idea, mutta suurissa kysymyksissä usein mahdoton toteutettava.
Mitä yliluonnolliseen tulee, niin tieteessä ollaan ajat sitten otettu perusoletukseksi tietyt mahdottomuudet, joita toisaalla sama tiede perustelee kuinka se ja se ei voi tapahtua. Oletko niin sokea ettet sitä ole nähnyt?
"Jumalaa ei todennäköisesti ole,"
Ellei lähdetä kvantteilemaan, niin
kohteet eivät sijaitse missään välimuototiloissa (vaikket sitä tarkoittanutkaan).
Klassisessa mielessä, missä mielessä makromaailman tason objekteista on aivan sopivaa ja ymmärrettävää täällä puhua, Jumala joko on tai ei ole, mutta erilaisen tiedon valossa voidaan ajatella, että tämänhetkinen tietomme ja ajattelumme oikeuttaa meidän pitää sitä 'epätodennäköisenä' vaihtoehtona.
(Jumalan) olemassaolo ei riipu klassisessa mielessä todennäköisyydestä (=mikä ei tietenkään ole muuta kuin eräänlainen kansankielinen ilmaus jollekin epämääräiselle yleisinhimilliselle oikeutettujen odotusten perstuntumalle; mitään todella matemaattisesti laskennallista siihen ei liity) , ainoastaan se, kykenemmekö pitämään tällaista "odotetetta" luotettavana vai emme.
"Jos kristitty lukee Raamatusta miten joillakin on vähän uskoa ja toisilla paljon, niin mitä järkeä on jonkun ateistin väittää miten absoluuttiseen Jumalaan uskovissa ei ole aste-eroja uskon määrän ja laadun suhteen?"
Väitinkö minä sellaista?
"Ajatusmallin testattavuus on tietenkin miellyttävä idea, mutta suurissa kysymyksissä usein mahdoton toteutettava."
Siksi ne onkin huonoja perustelujen suhteen.
"Mitä yliluonnolliseen tulee, niin tieteessä ollaan ajat sitten otettu perusoletukseksi tietyt mahdottomuudet, joita toisaalla sama tiede perustelee kuinka se ja se ei voi tapahtua."
Mitkä mahdottomuudet?
Ensin väität älyttömyyksiä, joita toinen siteeraa ja joihin tämä kommentoi, jonka jälkeen kirjoitat seuraavaan viestiisi kysymyksen "väitinkö jotakin sellaista".
Tärähtäneiden ja/tai emäkieroilijoiden kanssa en suotta viitsi väitellä.
"Ensin väität älyttömyyksiä, joita toinen siteeraa ja joihin tämä kommentoi, jonka jälkeen kirjoitat seuraavaan viestiisi kysymyksen "väitinkö jotakin sellaista"."
Kyllä minä ymmärrän, mitä minä kirjoitan. Turha sinun on siis räyhätä, jos et ymmärrä lukemaasi.
Diipadaapaa koko juttusi. Usko sinä jumalaasi jos haluat ja se sinut onnelliseksi tekee.
Minä en usko mihinkään jumalaan. Ehkä johtuu siitä, että en ole höynäytettävissä. Enkä odottele kuolemanjälkeistä elämää. Siihenhän teidän uskonnollisuutenne perustuu. Ette halua lakata olemasta.