Miksi huostaanotot kasvavat jatkuvasti?
On ollut kiintoisaa lukea vakavaa keskustelua kaupunkimme, tässätapauksessa eritoten Espoon lastensuojelun tilasta. Olen monien lasten vanhempien ohella todella huolissani lasten vanhempien oikeuksista huostaanotto asioissa, erityisesti Espoossa. Miksi kuulen jatkuvasti epämääräisistä tapauksista juuri Espoon lastensuojelun tilanteesta ja käytännöistä?
Yhä uudestaan ja uudestaan nousee etenkin Espoossa näiden asioiden tiimoilta esille se että lasten ja perheiden asioita käsitellään salamyhkäsesti lasten, ja vanhempien selän takana. Kun päätökset koskevat heitä(vanhempia/lapsia, on heitä kuultava asioissa ja kirjattava -ei vain negatiiviset havainnot perheen tilanteesta.
Tiedän tapauksia joissa mm.tiskaamattomat tiskit merkataan sosiaalityöntekijöiden raportteihin. Entäpä erään jo huostaanotetun ja perhekodista kotilomalla olleen lapsen kotilomalla kotonaan sattunut tilanne josta myös raportoitiin negatiivis sävyiseen tyyliin "lapsen kertoman mukaan kotona oli syöty käytetystä raejuusto tms purkista ruokaa. Isän mukaan sillä oli haettu "retkitunnelmaa".
mm. edellä mainittua kuvausta oli käytetty syynä kotilomien rajoittamiseen. Aika erikoista, sanoisin. Entäpä kielto että kotilomien aikana "seurakunnan tilaisuuksissa ei saa käydä".
Aivan. Tämä on valitettavasti totisinta totta.
Onko sinulla koskaan tiskaamattomia tiskejä? Lukiessani Helsingin Sanomien sunnuntaidebaattia 14.9, jossa Heikki Hiilamo totesi tilastoista että vuonna 1987 noin 8000 lasta oli huostaanotettuna Suomessa. Tilastot kertovat että vastaava luku oli jo yli 16 000! Huostaanotettujen määrä on kasvanut joka vuosi 20 vuoden ajan!
Onko pahoinvointi todellakin lisääntynyt maamme kodeissa vastaavaan tahtiin? En usko. Kentältä asioista kuulleena ja tutkimustyötä aiheesta tehneenä voinen sanoa että kynnys lapsen riistämiseen vanhemmilta on madaltunut dramaattisesti. Avohuolto on ajettu alas! Miten arvelette perheen oikeuksien toteutuvan tämänkaltaisessa tilanteessa? Kysymys on erittäin vakava.
Useita lastensuojelu juttuja on vireillä Euroopan ihmisoikeus instituutioissa. On myös merkillepantavaa että Suomesta puuttuu tutkimus aiheesta. Suomesta tiedetään vain, että sijoitettujen lasten kuolleisuus on noin kolme kertaa suurempi kuin muiden lasten. On hämmästyttävää, ettei sijoitettujen lasten myöhempää elämää tutkita Suomessa enempää.
Jos viranomaiset erottavat lapsia vanhemmistaan, eikö heillä olisi velvollisuus seurata, millaiseksi juuri näiden lasten tulevaisuus muotoutuu? Yhden sijoitetun lapsen kustannukset olivat kuudessa suurimmassa kaupungissa vuonna 2007 noin 35 000 euroa. Karkeasti laskettuna kustannukset ylittävät siis reilusti yli puoli miljardia euroa, eli jokainen suomalainen osallistuu sijoitettujen lasten kustannuksiin yli sadalla eurolla.
Sijaishuolto vie lähes neljä kertaa enemmän voimavaroja kuin ennalta ehkäisevä työ eli lastensuojelun avohuolto. Tarvitsemme puolueetonta tutkimusta huostaanotoista: Onko kaikki tarpeellinen tehty jotta perhe x voisi asua yhdessä? mitä voitaisiin tehdä? Jotain on tehtävä!
Lopuksi joudun toteamaan että kotikaupunkimme ilmaisjakelulehti(länsiväylä) jätti julkaisematta oheisen kirjoitukseni. Syytä kyllä jaksan ihmetellä, sillä olen jo vuosien ajan saanut KAIKKI muut eri aihepiirejä koskevat kannanottoni kyseisessä lehdessä läpi. Taisi osua arkaan paikkaan.
On ollut kiintoisaa lukea vakavaa keskustelua kaupunkimme, tässätapauksessa eritoten Espoon lastensuojelun tilasta. Olen monien lasten vanhempien ohella todella huolissani lasten vanhempien oikeuksista huostaanotto asioissa, erityisesti Espoossa. Miksi kuulen jatkuvasti epämääräisistä tapauksista juuri Espoon lastensuojelun tilanteesta ja käytännöistä?
Yhä uudestaan ja uudestaan nousee etenkin Espoossa näiden asioiden tiimoilta esille se että lasten ja perheiden asioita käsitellään salamyhkäsesti lasten, ja vanhempien selän takana. Kun päätökset koskevat heitä(vanhempia/lapsia, on heitä kuultava asioissa ja kirjattava -ei vain negatiiviset havainnot perheen tilanteesta.
Tiedän tapauksia joissa mm.tiskaamattomat tiskit merkataan sosiaalityöntekijöiden raportteihin. Entäpä erään jo huostaanotetun ja perhekodista kotilomalla olleen lapsen kotilomalla kotonaan sattunut tilanne josta myös raportoitiin negatiivis sävyiseen tyyliin "lapsen kertoman mukaan kotona oli syöty käytetystä raejuusto tms purkista ruokaa. Isän mukaan sillä oli haettu "retkitunnelmaa".
mm. edellä mainittua kuvausta oli käytetty syynä kotilomien rajoittamiseen. Aika erikoista, sanoisin. Entäpä kielto että kotilomien aikana "seurakunnan tilaisuuksissa ei saa käydä".
Aivan. Tämä on valitettavasti totisinta totta.
Onko sinulla koskaan tiskaamattomia tiskejä? Lukiessani Helsingin Sanomien sunnuntaidebaattia 14.9, jossa Heikki Hiilamo totesi tilastoista että vuonna 1987 noin 8000 lasta oli huostaanotettuna Suomessa. Tilastot kertovat että vastaava luku oli jo yli 16 000! Huostaanotettujen määrä on kasvanut joka vuosi 20 vuoden ajan!
Onko pahoinvointi todellakin lisääntynyt maamme kodeissa vastaavaan tahtiin? En usko. Kentältä asioista kuulleena ja tutkimustyötä aiheesta tehneenä voinen sanoa että kynnys lapsen riistämiseen vanhemmilta on madaltunut dramaattisesti. Avohuolto on ajettu alas! Miten arvelette perheen oikeuksien toteutuvan tämänkaltaisessa tilanteessa? Kysymys on erittäin vakava.
Useita lastensuojelu juttuja on vireillä Euroopan ihmisoikeus instituutioissa. On myös merkillepantavaa että Suomesta puuttuu tutkimus aiheesta. Suomesta tiedetään vain, että sijoitettujen lasten kuolleisuus on noin kolme kertaa suurempi kuin muiden lasten. On hämmästyttävää, ettei sijoitettujen lasten myöhempää elämää tutkita Suomessa enempää.
Jos viranomaiset erottavat lapsia vanhemmistaan, eikö heillä olisi velvollisuus seurata, millaiseksi juuri näiden lasten tulevaisuus muotoutuu? Yhden sijoitetun lapsen kustannukset olivat kuudessa suurimmassa kaupungissa vuonna 2007 noin 35 000 euroa. Karkeasti laskettuna kustannukset ylittävät siis reilusti yli puoli miljardia euroa, eli jokainen suomalainen osallistuu sijoitettujen lasten kustannuksiin yli sadalla eurolla.
Sijaishuolto vie lähes neljä kertaa enemmän voimavaroja kuin ennalta ehkäisevä työ eli lastensuojelun avohuolto. Tarvitsemme puolueetonta tutkimusta huostaanotoista: Onko kaikki tarpeellinen tehty jotta perhe x voisi asua yhdessä? mitä voitaisiin tehdä? Jotain on tehtävä!
Lopuksi joudun toteamaan että kotikaupunkimme ilmaisjakelulehti(länsiväylä) jätti julkaisematta oheisen kirjoitukseni. Syytä kyllä jaksan ihmetellä, sillä olen jo vuosien ajan saanut KAIKKI muut eri aihepiirejä koskevat kannanottoni kyseisessä lehdessä läpi. Taisi osua arkaan paikkaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suurin syy huostaanottoihin oli koulunkäyntivaikeudet.
Koulupakko halutaan turvata siis näin järeillä toimilla.
Kohdellaanko Espoossa kaikkia sosiaaliluokka tasavertaisesti?.Voisi kuvitella hyvinkin että Suvelan slummista olisi helpompi hakee kakarat pois vanhemmilta kuin vaikkapa Haukilahden alueelta.