Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Anna Nicole

    Katselin jokin aika sitten dokumentin Anna Nicolesta ja siinä kerrottiin, kuinka ensin, kun hän sai tiedon poikansa kuolemasta, hän ei kyennyt edes uskomaan sitä.Kun hän näki poikansa tv:ssä (aiempi haastattelu) oli hän varma, että poika olikin kyseisessä kuvatussa paikassa.
    Sitten kuukauden päästä poika haudattiin ja Anna vaati, että arkku on avattava.Hän yritti epätoivoisesti herättää poikaansa henkiin ja hyppäsi arkun päälle.Hän luopui poikansa ruumiista vasta kun häneen oli pistetty rauhoittavia ruiskeita.Sittenhän hän yritti turruttaa tuskaa erilaisilla lääkkeillä ja psykiatrin läsnäololla, lopultahan hän kuoli itsekin.Olen täällä isäni kuoleman johdosta mutta minusta tuntuu, että sain aavistuksen siitä tuskasta, minkä oman lapsensa menettäminen aiheuttaa.Otan osaa kaikkien syvään suruun.
    1583
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    uhrien vanhemmista ei koe Anna Nicolen kohtaloa. Lapsen menettäminen on vanhemmille ehkä kaikkein pahin kuviteltavissa oleva asia varsinkin jos lapsi on jo varttunut melkein aikuiseksi. Pienen vauvan menettäminen ei ehkä tunnu aivan niin pahalta, koska vauva ei ole vielä sillä tavalla oma persoonansa, vaikka kyllä pikkuvauvankin kuolema on kauhea asia vanhemmille, joten sitäkään ei voi väheksyä.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ja poikansa kirjoitti:

    Katselin jokin aika sitten dokumentin Anna Nicolesta ja siinä kerrottiin, kuinka ensin, kun hän sai tiedon poikansa kuolemasta, hän ei kyennyt edes uskomaan sitä.Kun hän näki poikansa tv:ssä (aiempi haastattelu) oli hän varma, että poika olikin kyseisessä kuvatussa paikassa.
    Sitten kuukauden päästä poika haudattiin ja Anna vaati, että arkku on avattava.Hän yritti epätoivoisesti herättää poikaansa henkiin ja hyppäsi arkun päälle.Hän luopui poikansa ruumiista vasta kun häneen oli pistetty rauhoittavia ruiskeita.Sittenhän hän yritti turruttaa tuskaa erilaisilla lääkkeillä ja psykiatrin läsnäololla, lopultahan hän kuoli itsekin.Olen täällä isäni kuoleman johdosta mutta minusta tuntuu, että sain aavistuksen siitä tuskasta, minkä oman lapsensa menettäminen aiheuttaa.Otan osaa kaikkien syvään suruun.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu